Suomi liittyi Euroopan unioniin valtiosopimuksella, jonka Esko Aho, Heikki Haavisto ja Veli Sundbäck allekirjoittivat Suomen tasavallan presidentin Mauno Koiviston puolesta vuonna 1994. Suomen valtiosopimus Suomen liittymisestä Euroopan unioniin talletettiin silloisen puheenjohtajavaltion Italian valtioneuvostoon, mistä se siirrettiin EU:n neuvostolle Brysseliin.
Tuolloin äänestettiin pelkästä Euroopan Yhteisön (nyk. EU) jäsenyydestä. Rahaliittoa ei pitänyt tulla.
Sisämarkkinat, eli henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus sekä kilpailun vääristämisen estävä ja kartelleja torjuva yhteinen kilpailupolitiikka, yhteinen maatalouspolitiikka, kalastuspolitiikka, liikennepolitiikka ja kauppapolitiikka siirtyivät Euroopan yhteisön toimivaltaan 1.1.1995. Suomen eduskunta hyväksyi EY:n lainsäädännön ensisijaisuuden Suomen lainsäädäntöön nähden jo vuonna 1994. EU-lainsäädännön ensisijaisuuden oli alun perin määrä koskea vain edellä mainittuja toimialoja.
EU:n oli tarkoitus olla hallitustenvälinen järjestö, jonka toimivaltaan kuuluvat vain yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yhteinen rahapolitiikka ja hallitustenvälinen yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa, joista viimeksi mainitun katsottiin olevan välttämätöntä vapaan liikkuvuuden varjopuolten, järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman maahanmuuton sekä huumekaupan ja ihmiskaupan torjumiseksi.
EU-jäsenyys toteutettiin maamme perustuslakia rikkoen. Markka vaihdettiin euroksi maamme perustuslakia rikkoen. EU:n perustuslaki, Lissabonin sopimus, hyväksyttiin myös perustuslakimme vastaisesti.
Tosiasiassa Suomen valuutta on edelleenkin markka, arvioi kokoomuksen isänmaallista siipeä edustava kokemäkeläinen, kokoomuksen piiriosaston puheenjohtaja Jorma Jaakkola. Jaakkola on koonnut tietoja ja asiakirjoja Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin nettikirjaansa Suomalainen vaalipetos – Salaillen ja valehdellen EU:n.