Tuoreiden tutkimusten ja raporttien mukaan terminaalivaiheen syöpäpotilaiden rankkoja kemoterapia- ja säteilyhoitoja jatketaan pitkälle senkin jälkeen, kun heidän tilansa on diagnosoitu toivottomaksi. Monissa tapauksissa hoitoja jatketaan kuolemaan saakka, minkä seurauksena monille syöpäpotilaille aiheutuu tarpeetonta kärsimystä ja tarpeettomia kuluja. Vaihtoehtoisille hoitomuodoille jää vain vähän aikaa, vaikka niiden avulla potilas olisi saattanut pelastua.
The Oncologist -lehti raportoi, että noin joka viidennelle kuolemaisillaan olevalle syöpäpotilaalle annetaan kemoterapiaa viimeisen 14 päivän aikana. Selvityksessä myös mainitaan että yhtä kolmasosaa terminaalivaiheen syöpäpotilaista ei siirretä saattohoitokotiin ennen kuin heillä on alle kolme päivää elinaikaa jäljellä. Virginian Commonwealth Massey Cancer Center -keskuksen viimevuotisen selvityksen mukaan terminaalivaiheen syöpäpotilaiden Medicare kuluista 25 prosenttia syntyi viimeisen elinkuukauden aikana.
Cancer-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan 91 % kuolemaisillaan olevista syöpäpotilaista sai säteilyhoitoa. Puolet näistä potilaista oli säteilyhoitojaksolla yli 60 prosenttia jäljellä olevasta elinajastaan. Suurimmalla osalla hoidot keskeytyivät, sillä potilas ehti kuolla ennen kuin hoidot saatiin päätökseen. Tutkimuksessa myös havaittiin että kivun lievityksen sijaan hoidot itse asiassa lisäsivät kipuja.
Ehkäpä näiden lukujen avulla voidaan selittää muita syöpähoitoihin liittyviä kiusallisia lukuja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Yhdysvallat käyttävät syöpähoitoihin kaksinkertaisen rahamäärän henkilöä kohden, muihin maihin verrattuna, vaikka tulokset eivät ole sen paremmat. Toinen esimerkki: syöpätautien erikoislääkärien palkat ovat nousseet 86 % viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka potilaskäyntien määrä on kasvanut vain 12 %. Varsin suuri osuus useimpien syöpälääkärien palkasta muodostuu katteesta, joka syntyy myydyistä kemoterapialääkkeistä.
Aivan liian usein seuraukset voivat olla kurjemmat, kuin pelkkä tarpeeton kärsimys tai rahankulu. Tehottomien hoitojen jatkaminen estää koululääketieteestä poikkeavien hoitomuotojen käytön.
Vaikka koululääketiede kieltäytyy myöntämästä sitä, ovat luonnonmukaiset ja vaihtoehtoiset syöpähoidot usein menestyneet silloinkin kun koulutiede on osoittautunut voimattomaksi. Mitä pidempään henkilöä hoidetaan koululääketieteellisin menetelmin, sitä pienemmällä todennäköisyydellä vaihtoehtoisista hoitomuodoistakaan on apua.
Säteily tuhoaa immuunijärjestelmän, erityisesti luuytimen, millä on keskeinen rooli immuunijärjestelmän toiminnassa. Immuunijärjestelmä voi parantaa syövän ja pitää sen loitolla, ei säteilyhoito tai kemoterapialääkkeet, jotka pelkästään hoitavat syövän oireita (kasvaimet). Sekä säteily että kemoterapialääkkeet vaurioittavat usein terveitä soluja ja elimiä, mikä heikentää elimistöä entisestään. Monissa tapauksissa syntyneet vauriot ovat niin vakavia että ne johtavat potilaan kuolemaan. Monien erityyppisten syöpien tapauksissa useammat potilaat kuolevat hoidosta johtuvaan maksan vajaatoimintaan tai sydänkohtaukseen, kuin mitä kemoterapialla tai säteilyllä pelastetaan.
Osan ongelmaa muodostaa syöpälääkärien haluttomuus kertoa potilaille siitä, milloin heidän tilansa voidaan katsoa edenneen terminaalivaiheeseen. Sen sijaan potilaat kuulevat optimistisia arvioita “hoitovasteesta”, “kasvainten kutistumisesta” ja “syövän hallinnasta” kuten heille on alun alkaen kerrottu. Heidän syöpälääkärinsä jättävät usein kertomatta sen ettei syöpää voida enää hoitaa tai sen kasvua rajoittaa.
Ongelmallista on myös se että vakuutusyhtiöt ja Medicare rahoittavat toivottomia hoitoja pitkään senkin jälkeen, kun lääkärit ovat luopuneet toivosta. Kaikista suurin ongelma on kuitenkin se, etteivät lääkärit ja syöpäteollisuus kohtele potilaita ihmisinä, jotka ansaitsevat ja joiden täytyy kuulla totuus omasta tilastaan sekä saada asianmukaista hoitoa. Sen sijaan heitä kohdellaan lypsylehminä, joista lypsetään viimeinenkin dollari.