"Yleisen petoksen aikoina totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko."

George Orwell

Tämän vuoksi suurin osa lääkäreistä on väärässä osteoporoosin suhteen

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,44
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Entä jos mikään, mitä lääkärisi on kertonut sinulle osteoporoosista ja osteopeniasta, ei pidä paikkaansa?

Mitä jos osteoporoosi ei olekaan ensisijainen syy ikääntyvien ihmisten luunmurtumille? Mitä jos sekä osteoporoosin että osteopenian määritelmät, joita käytetään oikeuttamaan lääkehoito, ovat sekä harhaanjohtavia että ikään nähden soveltumattomia?

 

Näitä kysymyksiä käsiteltiin aikaisemmassa artikkelissa, otsikolla “Osteoporosis Myth: The Dangers of High Bone Mineral Density,” (Myytti osteoporoosista: korkean luun mineraalitiheyden vaarat), jossa käsittelimme todisteita, jotka osoittivat, ettei niin sanottu “osteoporoosiepidemia” perustu tosiasioihin, vaan se on luotu palvelemaan kasvavan lääketeollisuuskompleksin intressejä.

Nyt julkaistu uusi, voimakkain sanankääntein kirjoitettu paperi Journal of Internal Medicine –lehdessä otsikolla “Osteoporoosi: keisarilla ei ole vaatteita” vahvistaa, että “osteoporoottisten murtumien” ensisijaisena syynä ovat kaatumiset ja elämäntapaan liittyvät tekijät, ei “osteoporoosi” eli epänormaalin “huokoiset” tai matalatiheyksiset luut.

Uudessa tutkimuksessa osoitettiin kolme virheellistä teesiä, jotka voidaan kyseenalaistaa:

1.

Väärinymmärretty patofysiologia: “Suurin osa murtumapotilaista on kaatunut, mutta heillä ei oikeastaan ole osteoporoosia. Kaatumisen korkea todennäköisyys taas liittyy ikääntymiseen liittyvään fyysisen toimintakyvyn heikkenemiseen ja yleiseen haurauteen.”

2.

Tehoton seulonta: “Tällä hetkellä saatavilla olevat murtumariskin arvioimisstrategiat sisältävät luun tiheyden mittaamisen ja moniulotteiset ennustetyökalut eivät kykene havaitsemaan suurta osaa potilaista, jotka kärsivät murtumista, kun taas monet niistä, joiden riskilukema on korkea, eivät kärsi murtumista.”

3.

Hoitomenetelmät, joiden tehoa ei ole todistettu tai ovat epäturvallisia: “Todisteet luiden parantamiseen tähtäävien farmakoterapeuttisten menetelmien toteuttamiskelpoisuudesta lonkkamurtumien ja muiden kliinisten, heikkoudesta johtuvien murtumien ehkäisyssä rajoittuvat tietoon 65 – 80 -vuotiaista naisista, joilla on osteoporoosi. Todisteita siitä, että niillä olisi tehoa lonkkamurtumien ehkäisyssä yli 80-vuotiailla naisilla sekä miehillä kaikissa ikäluokissa, on niukasti tai ei ollenkaan. Lisäksi, kliinisissä tutkimuksissa havaittua tehoa lonkkamurtumien ehkäisyssä ei ole havaittu todellisissa olosuhteissa. Monet osteoporoosin hoitoon tarkoitetut lääkkeet on myös yhdistetty vakavien haittatapausten riskin kasvuun. On myös olemassa huomattavia epävarmuustekijöitä, jotka liittyvät lääketerapian tehoon ehkäistäessä kliinisiä nikamamurtumia, kun taas muiden murtumien ehkäisyssä (suhteellinen riski laskee 20–25 %) riski pysyy kohtuullisena, erityisesti mitä tulee matalaan absoluuttisen riskin laskuun murtumien hoidossa tällä menetelmällä”.

Tutkimus, joka on vapaasti luettavissa, on kokonaisuudessaan lukemisen arvoinen. Alla on muutamia otantoja, jotka haluamme tuoda korostetusti esille.

 

Kaatuminen, ei luiden matala mineraalitiheys, on ensisijainen syy murtumille

Miljoonia miehiä ja naisia, joiden luut ovat ikäryhmäänsä nähden normaalit (Z-arvo), manipuloidaan ajattelemaan että heidän luidensa tulisi pysyä yhtä tiheänä kuin noin 30-vuotiailla aikuisilla (T-arvo), huolimatta vanhenemiseen liittyvästä luiden luonnollisesta ohenemis- ja heikkenemisprosessista. Tämä T-arvo perustuu luiden tiheyden normaalin vaihtelevuuden patologisointiin, luoden diagnosoitavia sairauksia, joita ei tulisi edes olla olemassa. Tilanne on äärimmäisen houkutteleva lääke- ja hoitoalan yhtiöiden kannalta. Tämä on johtanut massiiviseen ylidiagnosoinnin ja ylihoidon ongelmaan – kahta eufemististä teknistä termiä käytetään kuvailemaan sitä, mitä tapahtuu kun oireettomalle ja muuten terveelle väestölle kerrotaan, että heillä on “tietty sairaus”, jota heillä ei ole (ylidiagnosointi) ja sen jälkeen painostetaan käyttämään lääkkeitä (ylihoitaminen), joiden haittavaikutukset nostavat sairastavuutta ja ennenaikaista kuolleisuutta.

Kuitenkin todellisuudessa kaatuminen, ei luiden matala mineraalitiheys, on ensisijainen syy sille, miksi murtumia tulee. Koska on tilastollinen tosiseikka, että mitä vanhemmaksi tulet, sitä useammin kaadut, ja koska vanhetessa luusi ohenevat, on helppo käsittää vääriin luiden matala mineraalitiheys “syynä”, eikä vain korreloivana tekijänä, jolla on yhteys kohonneeseen murtumariskiin. Uuden tutkimuksen tekijät loivat nokkelan sarjakuvan havainnollistaakseen sanomansa:

 

Kun otetaan huomioon ne tekijät, jotka aiheuttavat (ja ehkäisevät) murtumia, liikunta ja siitä seuraavat lihaksistolle ja hermostolle suotuisat terveysvaikutukset ovat elinarvoisen tärkeitä, mitä tulee kaatumisriskin minimoimiseen sekä kaatumisesta selviytymiseen ilman murtumia. Ja silti todellisuudessa röntgensäteitä hyödyntävä DXA-tutkimus, jota käytetään luun tiheyden mittaamiseen, ei tee muuta kuin määritä luuston kudoksen tiheyttä, mutta ei luun laatua, kuten vahvuutta. Myöskään DXA-tutkimuksella ei voida saada varmuutta muiden kudosten rakenteesta ja toiminnasta (ja niiden terveydestä), joka vaikuttaa kaatumisriskiin ja vaikutukseen, joka kaatumisella on luustoon. Seuraava diagrammi osoittaa erot todellisuuden ja DXA-kuvien välillä:

 

Missä ovat todisteet lääkkeiden murtumia “ehkäisevästä” vaikutuksesta?

Antiresorptiiviset lääkkeet kuten Fosamax (bifosfonaatti) voivat kasvattaa luiden mineraalitiheyttä, mutta ne eivät välttämättä vahvista luita tai paranna niiden laatua. Erittäin tiheä luu, joka syntyy tuhoamalla osteoklastit (luunsyöjäsolut), voi olla paljon hauraampi kuin vähemmän tiheä luu, jossa on toimiva kierto osteoklastien ja osteoblastien (luuta muodostavat solut) välillä. Itse asiassa lääkkeet, kuten Fosamax, ovat surullisen kuuluisia edistäessään leukaluunkudoksen rappeutumista (osteonekroosi). Olemme myös tehneet mittavan määrän havaintoja, jotka viittaavat siihen että normaalia korkeampi luun tiheys kasvattaa pahalaatuisen rintasyövän riskiä. Tämä antaa syytä tarkastella uudelleen nykyistä pakkomiellettä kasvattaa luiden tiheyttä hinnalla millä hyvänsä, erittäin myrkyllisten kalsiumvalmisteiden ja lääkkeiden avulla. Uusi tutkimus vielä lisäksi osoitti, että lääketieteellisen kirjallisuuden meta-analyysit, jotka käsittelevät osteoporoosiperäisen murtumariskin pienentämistä lääkehoidon avulla, eivät sisältäneet lähes minkäänlaista tukevaa todistusaineistoa. Tästä huolimatta he mainitsevat, että “Osteoporoosi suositukset sivuuttavat järjestelmällisesti ilmiselvän ’todistetyhjiön’ satunnaistetuissa vertailukokeissa.”

Laatijat tulevat johtopäätökseen: “Kaiken tämän jälkeen, tulisiko ’osteoporoosi’ lisätä niiden diagnoosien pitkälle listalle, joiden tapauksessa vähemmän hoitoa, tai hoitamatta jättäminen, toimisi paremmin kuin nykyiset hoitotoimet?”

Onneksi meidän ei tarvitse olla “vailla hoitoa”. Voimme liikkua, syödä oikein, harjoittaa joogaa, Tai chi:tä tai muuta vastaavaa, tällä tavoin voimme laskea murtumariskiä kuten myös pitää yllä tervettä luiden mineraalitiheyttä, ja mikä tärkeintä, luiden vahvutta ja rakenteellista eheyttä. Oppiaksesi enemmän luonnonmukaisesta osteoporoosin ehkäisystä ja hoidosta, voit selailla aihepiirin tutkimusten tiivisteitä ja artikkeleita tietokannastamme.

 

Alkuperäinen artikkeli

Lue myös:

Magnesium on avain terveisiin luihin – ei kalsium
Luuston vahvistamiseen tarvitaan muuta kuin kalsiumtabletteja

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

2 Kommentit

  1. Asiallinen kirjoitus. Outoa kuitenkin, että artikkeli ei maininnut sanallakaan D-vitamiinista. Riittävän D-vitamiinin saannin on tutkimuksissa todettu sekä estävän vanhuksien kaatumisia että vahvistavan luita – kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Viralliset suositukset ovat aivan liian alhaiset, sopiva annos D3-vitamiinia on 100 – 125 mikrogrammaa/pv. Magnesiumlisä tehostaa D-vitamiinin hyväksikäyttöä.

    (6)(1)
  2. Helena Toivanen

    Helena28.9.2015. Eikö liian tiheät luut aiheuta pehmytosien kulumista.

    (0)(0)

Jätä vastaus Helena Toivanen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*