- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Tämän takia “kemikaalivanasalaliitto” pitää paikkansa

Tällä hetkellä kaikki keskustelu “kemikaalivanoista” leimataan välittömästi salaliittoteorisoinniksi. Uusi tutkimus kuitenkin osoittaa, että on meneillään maailmanlaajuinen, salamyhkäinen ohjelma. Sen mahdollistavat poliittiset, kaupalliset ja hallinnolliset piirit, joilla on yhteinen intressi vapauttaa ilmakehään erittäin myrkyllisiä aineita, näennäisesti “ilmaston lämpenemisen vastaisen taistelun” nimissä.

 

Myönnettäköön, kun puheenaiheeksi nousee “kemikaalivanat”, tunnen oloni hieman vaivaantuneeksi. Kuten rokotteiden ja autismin välisen yhteyden tapauksessa, tiettyihin aiheisiin liittyy niin paljon disinformaatiota, että jo pelkästään niistä kirjoittaminen laukaisee automaattisesti kielteisen reaktion, ei avointa keskustelua, kuten voitaisiin olettaa, jos totuuden löytäminen olisi pääasia.

Eräs erittäin äänekäs, mutta marginaalinen vähemmistö, uskoo että näkymättömissä pysyvät hallitsijat sumuttavat kemikaaleja kuin Raidia torakoiden päälle, edistääkseen väestön määrän vähentämiseen tähtääviä tavoitteita. Toisessa ääripäässä ovat akateemikot, jotka häpeilemättä julkaisevat papereita, joissa ehdotetaan, että meidän tulisi leikkiä jumalaa käyttämällä erilaisia ilmastonmuokkaustekniikoita, joilla on merkittäviä planeetanlaajuisia vaikutuksia “ilmaston lämpenemisen vastaisessa taistelussa”. Kuitenkin vain harvoin näemme ketään, joka nivoisi yhteen omakohtaiset havainnot sekä objektiivisen tiedon, osoittaakseen että pysyvät tiivistymisvanat koostuvat muustakin kuin jäähtyneestä vesihöyrystä.

Onneksi hiljattain julkaistiin maata mullistava tutkimus, joka teki juuri sen mitä pyydettiin, johtaen meidät lähemmäs totuutta kuin koskaan aikaisemmin. Seuraukset ovat yksinkertaisen mullistavia ja uskon että ne voivat lisätä tietoisuutta sekä toimintaa aiheen tiimoilta.

 

Uusi tutkimus todistaa että hiiliperäistä lentotuhkaa käytetään “kemikaalivanoissa”

Uusi tutkimus, joka julkaistiin International Journal of Enviromental Research and Public Health –lehdessä otsikolla “Evidence of Coal-Fly-Ash Toxic Chemical Geoengineering in the Troposphere: Consequences for Public Health [1]”, tarjoaa uskottavan selityksen “kemikaalivana” ilmiön taustalla, paljastaen, että keinotekoisen sään luomisessa käytetään lähtömateriaalina erittäin myrkyllistä elektronikkateollisuuden jätemateriaalia, joka tunnetaan nimellä lentotuhka.

Jos et vielä tiedä, niin “kemikaalivana” on termi, jolla tarkoitetaan pysyviä tiivistymisvanoja, joihin on oletettavasti lisätty “kemikaaleja” ja joita lasketaan lentokoneista, ja jotka muodostavat keinotekoisia pilvikuvioita ja sääoloja. Media ja hallitus ovat leimanneet niiden olemassaolon lähestulkoon kaikkialla “salaliittoteoriaksi”, huolimatta maailmanlaajuisesti havaituista todisteista – jotka ovat päivän selviä – ja jotka osoittavat että säätä muokataan aerosolien avulla, oletettavasti ilmastonmuokkausmielessä, tarkoituksena kompensoida ilmaston lämpenemistä.

Uusi, sandiegolaisen J. Marvin Herndonin tutkimus aloitettiin sen jälkeen, kun hän todisti että hänen alueelleen sumutettiin, tuohon aikaan päivittäin, tuntematonta aerosolia:

“Keväällä 2014 kirjoittaja teki havaintoja tankkerikoneista, jotka tuottivat usein valkoisia vanoja pilvettömälle, siniselle taivaalle Kalifornian San Diegon ylle. Aerosolin sumutusta, joka oli uusi ilmiö täällä, tapahtui yhä useammin. Kuiva ja lämmin ilma San Diegon yllä ei ole otollinen päästövanojen, jotka koostuvat tiivistyneestä jäästä, muodostumiselle. Marraskuuhun 2014 mennessä tankkerikoneet olivat kiireisiä, sumuttaen päivittäin taivaalle ristiin rastiin graffitikuvioitaan. Minuuteissa tankkerikoneiden aerosolivanat alkoivat hajaantua ilmaan, muodostaen cirruksen kaltaisia pilviä, jotka hajaantuivat edelleen muodostaen valkoista utua, joka sirotti auringonvaloa ja usein himmensi taivaan. Aerosolia sumutettiin välillä niin intensiivisesti, että muuten pilvettömästä taivaasta muuttui alueittain rusehtava. (Kuva 1.) Joskus tankkerikoneiden navigointivalot näkyivät kun ne työskentelivät yöaikaan. Niiden vanat peittivät taivaalla näkyvät tähdet; aamunkoittoon mennessä normaalisti kirkkaan sininen aamutaivas oli utuisen valkoisen usvan peitossa. Tästä huolimatta aerosolin sumutus usein jatkui päivän mittaan. Päivittäinen täydennyksen tarve johtuu suhteellisen matalista korkeuksista troposfäärissä, jossa sekoittuminen ilmaan tapahtuu ja josta aerosolisoituneet partikkelit satavat alas ja altistavat ihmiset ja maan biotan hienojakoiselle aineelle. Kirjoittajan huolenaiheena ollut päivittäinen altistus erittäin hienojakoisille partikkeleille, joiden koostumusta ei tunneta ja joiden oheisvaikutuksia hänen perheensä ja yleisön terveydelle yleensäkään tunneta, oli syynä raportin laatimiselle.”
Kuva 1. Neljä kuvaa San Diegon sinisestä taivaasta, pilvettömänä päivänä. Kuvissa tankkerikone sumuttaa hiukkasia troposfääriin. Ylhäällä vasemmalla: sumutus on juuri alkanut. Huomaa että sumutus keskeytettiin lennon puolivälissä. [2]

Kuva 1. Neljä kuvaa San Diegon sinisestä taivaasta, pilvettömänä päivänä. Kuvissa tankkerikone sumuttaa hiukkasia troposfääriin. Ylhäällä vasemmalla: sumutus on juuri alkanut. Huomaa että sumutus keskeytettiin lennon puolivälissä. ”Pilvet” ovat ympäriinsä levinneitä hiukkasia. Alhaalla oikealla: Hiukkasista on syntynyt peittävä pilvi.

 

Salamyhkäisten ilmastonmuokkausohjelmien pitkä historia

Niiden, jotka eivät ole havainneet “kemikaalivanoja” henkilökohtaisesti, olisi helppo sivuuttaa kirjoittajan todistus kyseenalaisena tai vain pelkkänä anekdoottina. Mutta kirjoittaja osoittaa suoraan että on olemassa mittava määrä todistusaineistoa salamyhkäisistä ilmastonmuokkausohjelmista, jotka hän nipúttaa:

“Ilmastonmuokkausta, jota kutsutaan myös säänmuokkaukseksi, on toteutettu vuosikymmenten ajan troposfäärin alemmissa kerroksissa. Tuoreet puheenvuorot ilmaston hallitsemisen tai muokkaamisen tuomisesta julkiseen keskusteluun jättävät usein mainitsematta tosiasian, että maailman sotilas- ja yksityissektorien toimijat ovat muokanneet ilmakehän olosuhteita useiden vuosikymmenten ajan, kuten tiedehistorioitsija Jamer R. Fleming kertoi. Osa aikaisista säänmuokkaustutkimuksista on johtanut ohjelmiin, kuten Projekti Skywater:in (1961 – 1988) syntyyn, joka oli yhdysvaltaisen viraston pyrkimys muokata “taivaan jokia”; Yhdysvaltain armeijan Operaatio Ranch Hand:iin (1961 – 1971), jossa kasvimyrkky Agent Orange näytteli pahamaineista osaa; sekä Projekti Popeye (1967 – 1971), jossa Ho Chi Minhin huoltotien kunto heikkeni pitkitetyn sadekauden myötä. Nämä muutamat esimerkit sään muokkauksesta, joista kukin pidettiin salassa toiminta-aikana, osoittavat kuinka sää on, sotilaskielellä ilmaistuna, “voiman moninkertaistaja”

Tosiasia on se, ettei meidän tarvitse arvuutella onko salaisia ohjelmia vielä käynnissä, sillä todisteet on “piilossa silmiemme alla” ja ne ovat nähtävissä päivittäin.

Keskeisiä kysymyksiä ovat: Mitä sumute sisältää? Kuka on ohjelman takana? Miksei ohjelmista, ja niiden vaikutuksista ihmisille ja ympäristölle, käydä julkista keskustelua? Hiiliperäinen lentotuhka “on myrkyllisempää kuin radioaktiivinen jäte”.

Vaikka on selvää, että kautta maan säänmuokkausohjelmissa pyritään edistämään sateiden muodostumista hopeajodidin avulla, kuten yhteistyökumppanimme Dave Dahl paljasti dokumentissaan “Artificial Clouds”, ja että seurauksena koko maailman sääolosuhteet muuttuvat. Tätä kuvastavat lämpötilan muutokset, jotka havaittiin 9/11 jälkeisen lentoseisauksen jälkeen. Maailmanlaajuinen ilmastonmuokkausohjelma onkin suurempi uhka koko maailman terveydelle.

Herndonin tutkimus paljasti, että “Myrkyllinen, hiilen palaessa syntyvä lentotuhka on kaikkein todennäköisin aerosolisoitava pienhiukkasmateriaali, jota tankkerikoneet suihkuttavat ilmaston- ja säänmuokkaustarkoituksessa ja sillä on monenlaisia seurauksia ihmisten terveyden kannalta.”

Hän päätyi tähän johtopäätökseen seuraavalla tavalla:

“Käytettiin kahta menetelmää: (1) Verrattiin 8 alkuaineen pitoisuuksia sadevedestä, jotka uutettiin aerosolin pienhiukkasista sekä vastaavia alkuaineita, jotka oltiin uutettu veteen hiiliperäisestä lentotuhkasta laboratoriossa. (2) Verrattiin 14 alkuainetta, jotka kerättiin analyysiä varten ulkoilman pölystä käyttämällä high-efficiency particulate air (HEPA) –suodatinta sekä vastaavia alkuaineita, jotka analysoitiin uuttamattomasta, hiiliperäisestä lentotuhkasta otetusta näytteestä. Tulokset olivat seuraavanlaiset: (1) sadeveden ja sitä vastaavan uutoksen alkuainejakaumat olivat käytännössä identtiset. Niiden keskiarvot (t-arvo) ja varianssit (f-testi) olivat identtiset 99 % luottamusvälillä; ja (2) myös alkuaineiden jakauma HEPA-suodattimen pölyssä ja vastaavassa uuttamattomassa, hiiliperäisessä lentotuhkassa oli käytännössä identtinen.”

Hiilen poltossa syntyvä hienojakoinen lentotuhka on erittäin myrkyllistä ainakin kolmesta syystä:

1) Koska nanokokoluokan hiukkaset eivät vain siirry helposti ihmisen kudoksiin ihon, suun tai hengitysteiden kautta, vaan ne ovat paljon myrkyllisempiä, sillä ne matkivat hormonien toimintaa ja läpäisevät solujen kalvot sekä muuttavat niiden ydintoimintoja, mikä muuttaa solujen fenotyyppiä.

2) Se sisältää erilaisia raskasmetalleja, mukaanlukien epäorgaanista alumiinia ja arseenia, jotka ovat erittäin myrkyllisiä eliöille. Elohopeapitoisuus voi olla niinkin korkea kuin 1 ppm.

3) Se sisältää pieniä määriä radioisotooppeja, jotka voivat aiheuttaa pitkäkestoisia, vakavia kroonisia terveysongelmia, mikä on monta kertaluokkaa suurempi riski kuin myrkkyvaikutus. Herndon toteaa, “Hiiliperäisen lentotuhkan on kuvailtu olevan radioaktiivisempaa kuin ydinjäte.”

[3]

Kuten Herndon toteaa, “[lentotuhkalle altistumisella] on merkittävä vaikutus julkiseen terveyteen, mukaanlukien altistuminen erilaisille myrkyllisille raskasmetalleille, radioaktiivisille alkuaineille ja hermostoon vaikuttavalle, kemiallisesti aktiiviselle alumiinille, joka vapautuu kehon kosteuden vaikutuksesta välittömästi sisäänhengityksen tai ihoaltistuksen yhteydessä.”

Häiritsevää kyllä, EPA päätti vastikään, ettei hiiliperäistä lentotuhkaa luokitella “vaaralliseksi jätteeksi”, huolimatta musertavan suuresta todistusaineistosta, joka osoittaa sen sisältävän kymmeniä erilaisia yhdisteitä, jotka yksittäisinäkin ovat tarpeeksi vaarallisia, että ne luokiteltaisiin ja että niitä käsiteltäisiin ympäristölle ja ihmisten terveydelle vaarallisina.

Kun otetaan huomioon että EPA edellyttää hiiltä polttavia voimalaitoksia käyttämään suodattimia lentotuhkan talteenottamista varten sen myrkyllisyyden vuoksi, tekopyhyyden määrä on tyrmistyttävä. Tietenkin nämä säännöt suojelevat kulissien takana toimivia, joiden ilmastonmuokkaussuunnitelmiin kuuluu sähköntuotannossa syntyvän myrkyllisen sivutuotteen käyttö: miljoonat tonnit lentotuhkaa muuttuu “hyödylliseksi” aineeksi, jota voidaan käyttää “taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan”, vaikka lopputulos on sama: äärimmäisen myrkyllistä materiaalia päästetään suoraan ilmakehään.

 

Taloudellinen hyöty takana

Olemme nähneet esimerkkejä siitä, kuinka asiat toimivat. Yksityissektori, kuten alumiiniteollisuus, tekee salaa yhteistyötä hallituksen kanssa. Sitten he lobbaavat myrkyllisten jätteiden, kuten fluorin, käytön puolesta, jotta se päätyisi ympäristöön ja kehoihimme fluorausohjelmien kautta. Yhtäkkiä teollisuus, joka ei voinut aiemmin päästään ainetta luontoon laillisesti turvallisuussyiden vuoksi, saakin rahaa siitä, että jätteet päätyvät suoraan vedenjakeluun, mistä ne päätyvät ympäristöön ja elimistöömme. Erittäin myrkylliselle yhdisteelle annetaan vain uusi käyttötarkoitus ja se nimetään “terveydelle hyödylliseksi”, jolloin taloudellinen motiivi on tarpeeksi houkutteleva ohittamaan eettiset ja lainopilliset esteet.

Vuonna 2005 Yhdysvaltain hiilivoimalat tuottivat 71,1 miljoonaa tonnia lentotuhkaa, josta 29,1 miljoonaa tonnia käytettiin uudelleen teollisissa sovellutuksissa. Ilman tätä “kierrätystä” teollisuudella olisi ollut miljardien dollarien ongelma, vähän kuin ydinteollisuudella on ongelmansa ydinjätteen kanssa. Yksistään tässä piilee mahdollinen motiivi käytölle “ilmastonmuokkauksen” raaka-aineena, kääntäen taakan taloudelliseksi eduksi.

Herndon tarjoaa ylimääräisen näkökulman sille, miksi hän uskoo lentotuhkaa suosittavan ilmastonmuokkauksen raaka-aineena:

“Kun akateemikot kiistelevät ilmastonmuokkauksesta toimena, jota voidaan tarvita tulevaisuudessa, todisteiden perusteella Länsimaiden hallitukset/armeijat siirtyivät täydessä mittakaavassa toimivaan ilmastonmuokkaukseen. Mutta sen sijaan, että louhittaisiin ja jauhettaisiin kalliota keinotekoisen vulkaanisen tuhkan riittävää tuotantoa varten, joka viilentäisi planeetan, he ottivat käyttöön halvan, käytännöllisen korvikkeen, jolla on kuitenkin paljon vakavampia seurauksia maanpäälliselle elämälle kuin ilmaston lämpenemisellä voisi ikinä olla, ja käyttivät hiilen palamisessa syntyvää lentotuhkaa. Pahentaakseen tilannetta entisestään, sen sijaan että materiaali laitettaisiin korkealle stratosfääriin, jossa sekoittuminen olisi minimaalista ja aine voisi pysyä vuoden ajan tai kauemmin, he päättivät sumuttaa lentotuhkaa alempaan ilmakehään, troposfääriin, jossa se sekoittuu ilmaan, jota ihmiset hengittävät ja josta se sataa maahan.”

 

Toinen erittäin tärkeä Hendersonin pointti on se, että interventionistinen lähestymistapa “taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan” ei välttämättä ollut kovin pitkälle ajateltu, ja sillä saattoi olla täysin päinvastainen vaikutus:

“Hiilituhkan sumuttamisella troposfääriin on muitakin seurauksia, jotka ovat päinvastaisia Maan viilenemisen kanssa ja niillä on mahdollisesti kauaskantoisia ekologisia ja kansanterveydellisiä seurauksia: sään muuttuminen ja siitä seuraavat muutokset elinympäristössä ja ravinnonlähteissä. Kuten NASA raportoi, “Normaalin sadepisaran muodostuessa vesihöyry tiivistyy pilvien hiukkasiin. Lopulta pisarat liittyvät toisiinsa ja muodostaen pisaran, joka on tarpeeksi suuri satamaan maahan. Kuitenkin, mitä enemmän saastehiukkasia (aerosolia) päätyy sadepilveen, saman verran vettä leviää. Nämä pienemmät vesipisarat leijuvat ilmassa, eivätkä ne pysty liittymään yhteen ja kasvamaan riittävän suuriksi, jotta ne muodostaisivat sadepisaran. Näin ollen pilven sademäärä vähenee ajan mittaan sen elämänkaaren aikana verrattuna puhtaaseen (ei-saastuneeseen), samankokoiseen pilveen”. Sen lisäksi että hiiliperäinen lentotuhka estää vesipisaroita liittymästä yhteen ja kasvamaan tarpeeksi suuriksi sataakseen maahan, vedettömissä olosuhteissa muodostunut aine hydratoituu, imien kosteutta itseensä ja näin ehkäisten sadetta. Tämä voi aiheuttaa kuivuutta joillakin alueilla, tulvia toisilla, menetettyjä satoja, metsäkatoa sekä vakavia vaikutuksia ympäristöön, erityisesti yhdessä kemiallisesti aktiivisen alumiinin kanssa, jota on hiiliperäisessä lentotuhkassa. Seurauksilla voi olla lopulta tuhoisia vaikutuksia elinympäristöön sekä se voi vähentää ihmisille tarkoitetun ruoan tuotantoa.”

Loppupuheenvuorossaan Herndon toteaa jotain, mitä on hankala sivuuttaa. Mukaan lukien kehoituksen toimintaan, jonka toivon lukijoidemme noteeraavan:

“Yli puoli vuosisataa sitten Rachel Carson halusi herättää maailman huomion kasvi- ja hyönteismyrkkyjen, joita käytetään laajalti maataloudessa, käytön tahattomiin seurauksiin. Sen sijaan että asiaa ei olisi huomioitu, ihmiset kaikkialla halusivat lopettaa pahinta laatua olleen ympäristön raiskauksen. Tänä päivänä olemme täysin tietoisia mittavasta toisiinsa kytkeytyneiden riippuvaisuuksien ja symbioosien verkosta, josta elämä planeetallamme koostuu. Maan päällä vallitsee dynaaminen biologinen, kemiallinen ja fysikaalinen tasapainotila, jonka luonne ylittää tämän hetkisen tieteen ymmärryksen. Laaja-alainen hiiliperäisen lentotuhkan sumuttaminen troposfääriin uhkaa tätä tasapainoa, joka on hienostuneisuudessaan ja joustavuudessaan käsityskykymme ulkopuolella. Sekä ihmiset että maan eliöstö ovat vaarassa. Pysymmekö vielä vaiti? Vai käytämmekö perustavanlaatuista oikeuttamme puhua etujemme puolesta sekä kyseenalaistaa se, onko järkevää sumuttaa hiiliperäistä lentotuhkaa maan ilmakehään jatkuvalla syötöllä?

 

Alkuperäinen artikkeli [4]

Lue myös:
Ilmastonmuokkauksen monet ulottuvuudet [5]
Ilmastonmuokkaus kerryttää kemikaaleja myös veteen [6]
Ilmastonmuokkaus: sään manipulointi, päästöjuovat ja kemikaalivanat [7]
Kemikaalivanat: aerosolipohjaiset ja elektromagneettiset aseet ydinaseiden aikakaudella [8]