Amerikkalaiset ja eurooppalaiset sijoittajat, mukaan lukien yliopistot, eläkerahastot ja investointifirmat, ovat kaikki osallisina ennennäkemättömän laajoihin maakaappaus-operaatioihin Afrikassa.
Oakland-instituutti keräsi yli vuoden informaatiota maakaupoista ja -sopimuksista Etiopiassa, Malissa, Sierra Leonessa, Mosambikissa, Tansaniassa ja Etelä-Sudanissa ja julkaisi löydöistään sarjan Understanding Land Investment Deals in Africa-raportteja.
Raporttien mukaan maakaupoilla ja -sopimuksilla on joukko vaikutuksia, joihin kuuluvat niin ruoan hinnan voimakas heittelehtiminen, ympäristötuhot kuin massamuuttokin.
”Samat finanssifirmat, jotka ajoivat talouden globaaliin kriisiin paisuttamalla asuntokaupan ja pelaamalla johdannaiskasinolla, tekevät nyt samaa maailman ruokavarastoilla” toteaa Oakland-instituutin johtaja Anuradha Mittal.
Mittalin mukaan finanssifirmojen ja muiden sijoittajien keinottelu on johtanut pienviljelijöiden tuhoon ja pakkomuuttoihin elinkeinon viemisen seurauksena. Muita vaikutuksia ovat poliittinen epätasapaino sekä veden väheneminen.
Maasopimukset esitellään maatalousinvestointeina, jotka tuovat rahaa talouteen ja luovat työpaikkoja. Instituutin raporttisarjan mukaan vaikutukset ovat kuitenkin pääasiassa negatiivisia.
Haitallisia vaikutuksia ovat mm. riittämättömät korvaukset ja palkat, harhaan johtavan tiedon levittäminen sekä olematon vaikutus paikalliseen työllisyyteen. Jopa miljoonat pienviljelijät ovat joutuneet lähtemään perintömailtaan ja jääneet ilman toimeentuloa.
”Kaapatuilla” alueilla viljellään pääasiassa vientiin tarkoitettuja tuotteita, kuten leikkokukkia ja biopolttoaineiden raaka-aineita.
Perinteinen, paikallisesti työllistävä viljely ja karjankasvatus ovat muuttuneet tehoviljelyksi.
Mittal sanoo, ettei raporttien julkaisemisen tarkoitus ole estää investointeja vaan puuttua siihen, että rahoitus ja maasopimukset tekevät sen, minkä lupaavat.
Frederic Mousseau Oakland-instituutista sanoo: – Tuhat työpaikkaa syntyi 100 000 aarin alueelle. Kuitenkin alue voisi elättää 25 000 pienviljelijää ja heidän perheensä.
Pelkästään vuonna 2009 maakaupat kaappasivat maata lähes 60 miljoonan hehtaarin edestä eli noin Ranskan kokoisen alueen verran. On arvioitu, että vuoteen 2010 mennessä luku oli noussut jo 80 miljoonaan hehtaariin.
Maakaappaukset sitovat myös veden: Niili, Niger ja Zambesi on ”lukittu” maakaupoilla. Maakaupat ovat siis oikeastaan vesikaappauksia, joiden takana ovat muun muassa Persianlahden valtiot, Kiina ja Intia.
Mukana kaappaustoiminnassa ovat myös Harvardin yliopisto, Vanderbilt-yliopisto ja Wake Forest-yliopisto. Yliopistot laittavat rahansa investointiyritykseen, joka ostaa maata (ja veden) niiden puolesta. Rahastoilla on suorat kytkökset pankkeihin kuten Goldman Sachs- joka auttoi velkakriisiin joutunutta Kreikkaa ”luovassa” kirjanpidossa- sekä JP Morgan.
Osa Afrikassa ”ostetuista” maista on dokumentoidusti viety afrikkalaisilta jopa ilmaiseksi, osassa kaupoista ostajalle on myönnetty vapautus arvonlisäverosta.
Lähde:
Kirjoittaja on journalisti, jonka kirjoituksia ilmestyy mm. seuraavissa lehdissä: The Huffington Post, The Grist, In These Times ja The Nation.
Suomennos: Riikka Söyring.