- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Talousdemokraattien julkaisu haastaa pankkiirien poliittisen vallan

Suomen Talousdemokratia [1]-järjestön uusi julkaisu ottaa kantaa poliittisen itsenäisyyden kannalta elintärkeään kysymykseen: Kuka päättää uuden rahan luomisesta ja hallitsee sitä myöten koko yhteiskuntaa?

Rahareformin hyödyt [2] –julkaisu toteaa, että suurten eurooppalaisten rahoituskriisien, kuten 1930-luvun laman ja 2007–2008 finanssikriisin, taustalla on yksityinen pankkijärjestelmä, jolle on myönnetty valta luoda rahaa myöntämällä asiakkailleen lainaa.

Kierrossa olevan rahan määrää eivät säätele siis valtiot vaan yksityiset pankit, joiden tavoitteena ei ole ylläpitää kansantalouden vakautta. Sen sijaan pankit tavoittelevat korkomaksuista kertyvää voittoa siinä missä muutkin yritykset.

 

Islannin esimerkki rohkaisee

Talousdemokraattien julkaisu osuu makeaan saumaan, sillä tänä vuonna keskustelu rahajärjestelmän uusimisesta ja pankkien poliittisen vallan murtamisesta on noussut jopa hetkeksi valtavirtaan Islannista kantautuvien uutisten vuoksi. Kuten uutisoimme toukokuussa [3], muun muassa Islannin pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson on ehdottanut, että rahan valta tulisi siirtää pankeilta kansalle.

Kansainvälinen finanssikriisi kaatoi Islannin kolme suurinta pankkia, jotka olivat tuhonneet maan talouden leväperäisillä lainoilla. Toisin kuin lännessä oltiin totuttu näkemään, Islanti ei kuitenkaan suostunut pelastamaan pankkejaan veronmaksajien kustannuksella vaan antoi rikollisesti toimineiden laitosten kaatua. Lisäksi kovimmat konnat passitettiin vankilaan.

Tämän jälkeen Islanti on pannut hanttiin niin Kansainväliselle valuuttarahastolle kuin Euroopan unionille, jotka ovat tehneet kaikkensa, ettei yksityistä keskuspankkijärjestelmää kansallistettaisi. Islannille on luvattu edullisia lainoja vastineeksi palveluiden yksityistämisestä ja kotimaista kysyntää myrkyttävästä budjettikurista. Islantilaisten huippupoliitikkojen talousdemokratiahanke kuitenkin osoittaa, etteivät koronkiskojien korulauseet ole olleet tarpeeksi vakuuttavia.

central-bank-of-iceland [4]

 

Pankit vievät – valtiot vikisevät

Finanssikriisien luoma massatyöttömyys ja alati rajummat suhdannevaihtelut ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu.

Luototuksen kautta yksityiset pankit hallitsevat kokonaisia valtioita myös silloin, kun talous on kasvussa ja tulevaisuus vaikuttaa hetken aikaa valoisalta. Toukokuussa kirjoitimme velkatalousjärjestelmän kansainvälisestä kuristusotteesta:

Banksters-3 [5]”Ongelmallisinta järjestelmässä on se, etteivät edes valtiot voi painaa itsenäisesti rahaa rahoittaakseen hankkeitaan. Valtioiden velkakriisit johtuvat siitä, että hallitukset joutuvat kattamaan julkisia kuluja lainaamalla rahaa ulkomaalaisilta yksityispankeilta. Valtiosta tulee lainaamisen kautta pankkien velkaorjia, ja pankit käyttävät ylivalta-asemaansa aktiivisesti hyväkseen painostaessaan valtioita tekemään monikansallisia suursijoittajia miellyttävää politiikkaa.

Yksityispankkien rahanluontioikeuden vuoksi kokonaiset kansakunnat on siis alistettu pankkiirien ja rahoituslaitosten velkaorjiksi. Maa ei voi olla itsenäinen, ellei se saa päättää itsenäisesti uuden rahan luomisesta.”

Talousdemokraatit tarjoavat vaihtoehdon, jota he kutsuvat täyden rahan järjestelmäksi. Siinä sekä käteisen että sähköisen rahan loisi julkinen sektori, siis valtio. Pankkien rooli muuttuisi, sillä niitä koskisivat samat säännöt kuin muitakin yrityksiä: mikäli ne tahtovat lainata rahaa, niiden täytyy ansaita se eikä luoda sitä tyhjästä.

Vastuuttoman luototuksen estäminen ei olisi siunaus vain poliittiselle järjestelmälle ja kansanvallalle. Iskemällä roskalainoja vastaan valtio suojelee myös yrityksiä ja veronmaksajia kohtalolta, jonka 1990-luvun alulla [6] toivonsa menettäneet suomalaiset muistavat tuskallisen tarkasti.

Rahareformin hyödyt –julkaisu esittelee 12 hyvää syytä, miksi Suomen tulisi lunastaa taloudellinen itsenäisyytensä pankeilta. Tiivistämme niistä konkreettisimmat.

 

Vakaa talous

Talousdemokraattien mukaan pankkien strategia lainata rahaa on myötäsyklistä, eli kun talous kasvaa, kulutusjuhlista huumaantuvat pankit myöntävät entistä halvempia lainoja, mikä ruokkii kulutusta entisestään. Taantuman aikana korko eli rahan hinta sen sijaan kohoaa ja talouskasvun mahdollistavan kysynnän kohentaminen hankaloituu.

Luototuksen myötäsyklisyys toisin sanoen edistää talouskuplien pullistumista, ja kuplan räjähtäessä myötäsyklisyys tekee taantumasta entistäkin kivuliaamman. Tämä on kaikkia perustavanlaatuisia – usein keynesiläisiksi kutsuttuja – oppeja vastaan, sillä vastuullisen raha- ja finanssipolitiikan tavoitteena on tasapainottaa suhdanteita. Kasvun aikana rahoitusjärjestelmän tulisi estää kuplien synty ja mahdollisesti rajoittaa luotottamista. Taantuman aikana talous voidaan puolestaan saada takaisin kasvu-uralle esimerkiksi julkisilla investoinneilla ja kevyellä rahapolitiikalla.

Talousdemokraatit kutsuvat suhdannepoliittisesti järkevää lainaamista vastasykliseksi. Kasvun aikana rahan määrää säädeltäisiin, jotteivät esimerkiksi yritykset ja asuntojen ostajat elisi yli varojensa. Taantumassa hintojen putoaminen voidaan puolestaan estää kasvattamalla kierrossa olevan rahan määrää. Näin estetään kotitalouksien ja yritysten ylivelkaantuminen sekä uudet finanssikriisit.

Valtio voi politiikallaan torjua kuplia ja taantumia – mikäli se vapautetaan pankkien kahleista. [7]

Valtio voi politiikallaan torjua kuplia ja taantumia – mikäli se vapautetaan pankkien kahleista.

 

Taloudellinen itsenäisyys ja vahva kansantalous

Poliitikot puhuvat jatkuvasti paisuvasta valtionvelasta ja ”kestävyysvajeesta”. Talousdemokraatit muistuttavat, että velka on tuplaantunut finanssikriisin myötä. Valtapoliitikkojen mielestä ainut tie pois kestävyysvajeen kurimuksesta on hyvinvointivaltion alasajo sekä esimerkiksi suomalaisen yrittäjyyden teurastaminen TTIP-vapaakauppasopimuksen [8] nimissä.

Todellinen syy Suomen ongelmille ei kuitenkaan ole suomalaisen yrittäjyyden ja työn tuottamattomuus vaan nykyinen rahajärjestelmä. Kun riskivelkojen rampauttamat pankit ovat kaatumassa, pelastetaan ne veronmaksajien rahoilla. Pankkien louhima lovi kansantalouteen kuitenkin unohdetaan kokonaan poliittisissa kestävyysvajepuheenvuoroissa.

Valtiot rahoittavat nykyjärjestelmässä kaatuvia pankkeja siksi, että valtiot ovat riippuvaisia pankkien luomasta rahasta. Rahoittajat käyttävät riippuvuussuhdetta hyväkseen ja vaativat alistamiaan valtiota tekemään pankeille edullista – mutta kansalle usein kohtalokasta – politiikkaa.

Talousdemokraattien mukaan siirtyminen kansalliseen pankkijärjestelmään olisi parasta lääkettä taantuvalle taloudelle. Tuotot ohjattaisiin rahoitusmarkkinoiden sijaan ennen kaikkea kuluttajille, yrityksille ja yhteiskunnalle. Valtio ei enää velkaantuisi pankeille, sillä valtio itse loisi käyttämänsä rahan. Näin valtio myös vapautuu rahoittajien käskyvallasta ja voi tehdä politiikkaa, josta hyötyy koko yhteiskunta – ei vain pankkiirit.

vero [9]

 

Reaalitalous ennen pankkeja ja pörssejä

Yksityinen rahanluontijärjestelmä on johtanut siihen, että vain häviävän pieni osa valuutasta ruokkii todellista kasvua, kotimaisia yrityksiä ja reaalitaloutta.

Talousdemokraatit viittaavat Tilastokeskuksen tutkimuksiin ja osoittavat, että kun yksityiset pankit saavat päättää, ohjautuu valtaosa uudesta rahasta pankkiirien omaa kapeaa etua ajaviin hankkeisiin, kuten kiinteistömarkkinoille. Peräti 39 % rahasta katoaa puolestaan ulkomaille!

Vain 15 % luodusta rahasta menee yrityksille ja 1 % julkiselle sektorille. Yritysten lisäksi reaalitaloutta ruokkivat kotitaloudet, jotka vastaavat kysynnästä. Kuitenkin vain 9 % rahasta ohjautuu kotitalouksille, kun kiinteistömarkkinoita ei lasketa mukaan.

Kansallistettu pankkijärjestelmä takaisi, ettei ostovoima hupene asumiskustannusten ja osakkeiden pilviä hipoviin hintoihin. Mikäli valtio päättäisi uuden rahan luomisesta, voisi se itse ohjata rahavirtoja ja varmistaa, että keinottelijoiden pohjattomien vatsojen sijaan ruokittaisiin kotimaista yrittäjyyttä ja kysyntää.

 

Irti velka- ja korko-orjuudesta

Sähköistä rahaa syntyy, kun kotitaloudet, yritykset ja valtiot velkaantuvat pankeille. Raha on velkaa ja sen hinta on korko. Talouskasvu vaatii uutta rahaa, joten esimerkiksi taantumaa vastaan kamppailevan kansantalouden täytyy kasvattaa velkataakkaansa.

Muun muassa Adair Turner on osoittanut, että velan määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut bruttokansantuotetta nopeammin. Velkaantuminen johtaa puolestaan lopulta aina uusiin rahoituskriiseihin.

Yksityisten pankkien luomaan velkarahaan liittyy myös toinen ongelma: kun velkaa lyhennetään, katoaa saman verran rahaa kierrosta. Tämä puolestaan hidastaa talouskasvua, joka edellyttää, että kierrossa olevan rahan määrä kasvaa tarpeeksi paljon.

Talousdemokraattisessa järjestelmässä valtio loisi itse rahaa reaalitalouden tarpeiden mukaan. Tämä olisi niin sanottua velatonta rahaa, jota ei tultaisi poistamaan kierrosta lainaa lyhentämällä. Kun valtio rahoittaa yrityksiä, kotitalouksia ja julkisia hankkeita, ei kansalaisten velkataakkakaan kasvaisi. Näin vältyttäisiin uusilta finanssikriiseiltä ja lamoilta.

 

Lue myös:

Video: miksi määrällinen elvyttäminen ei toimi [10]
Markku Uusipaavalniemi: rahan valta pankeilta valtiolle [11]
Talousdemokraatit: valtionvelka voidaan katkaista rahauudistuksella [12]
Hitler ja pankkiirit: korko-orjuuden murtaminen [13]