- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Talousdemokraatit vahvistavat: Hitler paransi pankkijärjestelmän!

Johtava kansainvälinen talousdemokraattinen liike Positive Money on julkaissut artikkelisarjan [1] kansallista etua palvelevan pankkitoiminnan historiasta.

Kansallissosialistinen Saksa jätetään usein vastaavista historiallisista katsauksista pois ”poliittisen korrektiuden” vuoksi. Positive Money päätti tehdä kuitenkin ilahduttavan irtioton valtavirrasta ja kertoa rehellisesti, miksi Weimarin tasavallan politiikka aiheutti hyperinflaation, kun taas Hitler nosti Saksan tukevasti takaisin jaloilleen.

Suomennos on tiivistelmä artikkelisarjan osista ”Hyperinflation: How the Wrong Lessons Were Learned from Weimar and Zimbabwe [2]” sekä ”Money Creation for the Public in Germany – Moving Beyond Weimar [3]”. Mikäli artikkelit päätetään jossain vaiheessa poistaa Positive Moneyn sivuilta, löytää ne Archive.org-palvelulla: 1 [4], 2 [5].

* * *

Suurin osa taloustieteilijöistä ei tiedä, mitä Weimarin tasavallan hyperinflaation yhteydessä todella tapahtui.

Kautta historian hallitukset ovat rahoittaneet valtioiden menoja luomalla itsenäisesti rahaa. Tätä kutsutaan nykyään muun muassa ”helikopterirahaksi”, ”keskuspankkirahaksi” ja ”velattomaksi rahaksi” tai talousdemokraattiseksi politiikaksi (1 [6], 2 [7]).

Yhdistävä tekijä on ollut se, että julkinen valta laski itse liikkeelle uutta rahaa sen sijaan, että tehtävä olisi annettu voittoa tavoitteleville yksityisille pankeille.

Kansallista keskuspankkirahoitusta vastustavat vetoavat usein väitteeseen, että talousdemokraattinen politiikka johtaisi automaattisesti ankaraan inflaatioon. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Inflaatioargumenttiin takertuvat taloustieteilijät ovat tulkinneet esimerkiksi Weimarin Saksan historian kokonaan väärin.

Weimarin tasavallan hyperinflaation varsinainen syy oli kokonaisvaltainen taloudellinen romahdus, joka ei suinkaan aiheutunut hallituksen nimellisestä rahanluontioikeudesta.

weimarhyper [8]

Hyperinflaatio

Inflaatio tarkoittaa hintojen nousua ja valuutan ostovoiman rapautumista. Hyperinflaatio on sen sijaan täysin erillinen ilmiö.

Useat ekonomistit erottavat hyperinflaation korkeasta inflaatiosta määrittelemällä hyperinflaation tilaksi, jossa hinnat nousevat vähintään 50 % kuussa. ”Tavallisen” inflaation tahti on huomattavasti hitaampi. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa inflaatio pyritään pitämään kahdessa prosentissa per vuosi. Hyperinflaatiot ovat onneksi erittäin harvinainen ilmiö; niitä on syntynyt koko modernin taloushistorian aikana vain 56 kertaa.

Jokainen hyperinflaatio on syntynyt aivan erityisen vaikeissa taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa, joita ei voi verrata esimerkiksi moderneihin länsimaihin.

Cato-instituutin tutkimuksen mukaan kaikki 56 hyperinflaatiotapausta syntyivät ääriolosuhteissa esimerkiksi sodan aikana tai tilanteessa, jossa maan reaalinen tuotantokapasiteetti romahti nopeasti. Valtion finanssi- ja rahapolitiikka eivät sen sijaan ole koskaan aiheuttaneet hyperinflaatiota.

Weimarin tasavalta

Saksan hyperinflaatiota 1923 käytetään usein ”varoittavana esimerkkinä” siitä, mihin hallituksen rahanluontioikeus voi johtaa.

Mielenkiintoista kyllä, jopa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ekonomistit ovat kumonneet Weimar-myytin artikkelissaan ”The Chicago Plan Revisited [9]”:

”Saksan keskuspankin tuolloinen johtaja Hjalmar Schacht on selvittänyt, mitä tuolloin todella tapahtui. Toukokuussa 1922 liittoutuneet vaativat, että keskuspankki täytyisi luovuttaa kokonaan yksityiseen omistukseen.

Yksityinen ja riippumaton keskuspankki antoi tämän jälkeen yksityisille liikepankeille oikeuden laskea liikkeelle huimia määriä rahaa. Pian puolet kierrossa olleesta rahasta oli yksityisten liikepankkien luomaa rahaa, joka oli vapaasti vaihdettavissa keskuspankkirahaan.

Yksityinen keskuspankki antoi keinottelijoille luvan myydä valuuttaa lyhyeksi, vaikka valuutta oli jo muutenkin vaikeuksissa liittoutuneiden sotakorvausvaatimusten vuoksi. […]

Kun Schacht nimitettiin keskuspankin johtoon loppuvuodesta 1923, hän määräsi, etteivät asiakkaat saaneet enää vaihtaa liikepankkirahaa keskuspankkirahaksi. Myös keskuspankkilainoja rajoitettiin. Hyperinflaation torjumiseksi luotiin uusi Rentenmark-valuutta, jota keinottelijat eivät saaneet vaihtaa ulkomaiseen valuuttaan. Keinottelijat kärsivät verisiä tappioita ja hyperinflaatio saatiin lopulta pysäytettyä.

Hyperinflaation pysäyttämisessä auttoi myös Dawesin suunnitelma, joka leikkasi Saksan tähtitieteellisiä sotakorvausvelvoitteita.”

IMF-ekonomistit päättivät artikkelin toteamalla:

”[Weimarin tasavallan hyperinflaatio] ei näin ollen aiheutunut siitä, että hallituksen kontrolloima julkinen keskuspankki olisi luonut liikaa rahaa. Hyperinflaation aiheuttivat kaksi tekijää. Ensimmäinen niistä oli epärealistisen suuret sotakorvausvaatimukset.

Toinen syy oli se, että yksityiset keinottelijat loivat yksityisen keskuspankin avulla tähtitieteellisiä summia rahaa.

Toisin sanoen Weimarin tasavallan hyperinflaation syyllisiä olivat yksityiset pankit ja yksityiset rahoitusmarkkinat. Julkisella vallalla ja talousdemokratialla ei ollut mitään tekemistä hyperinflaation kanssa.

Kansallissosialistien Voimaa ilosta –ohjelma jakoi talouskasvun hedelmiä koko kansalle. [10]

Kansallissosialistien Voimaa ilosta –ohjelma jakoi talouskasvun hedelmiä koko kansalle.

Kansallissosialistinen Saksa

Kuinka Saksa kykeni nousemaan konkurssin raunioista yhdeksi Euroopan vahvimmista talouksista neljässä vuodessa ilman ensimmäistäkään siirtomaata, jota käyttää hyväksi? Tämä on kysymys, jota ei käsitellä yleensä lainkaan taloustieteellisessä kirjallisuudessa.

Kun Adolf Hitlerin kansallissosialistinen puolue tuli valtaan, Saksan talous oli vielä katastrofaalisessa tilassa.

Ensimmäisen maailmansodan tappion vuoksi ulkomaisen velan määrä oli naurettavan suuri. Versailles’n häpeärauhan ehtoihin kuului, että Saksan tuli maksaa sotakorvauksia kolme kertaa enemmän kuin koko maalla oli omaisuutta. Maa kärsi myös edelleen 1929 alkaneesta kansainvälisestä talouskriisistä. 1923 Saksan markan arvo oli romahtanut, mikä oli tuhonnut yksityisten säästöjen arvon.

Pitkään jatkuneen kriisin vuoksi Saksa ei houkutellut ulkomaalaisia investointeja eikä lainoja. Ainut keino, jolla Hitler sai talouden käyntiin, oli oman julkisen valuutan käyttäminen.

Hallitus käytti uutta valuuttaa rahoittaakseen laajoja julkisia infrastruktuurihankkeita. Hallitus remontoi julkisia rakennuksia sekä rakensi uusia teitä, siltoja, satamia ja kanavia. Infrastruktuurihankkeen budjetti oli noin miljardi yksikköä kansallista valuuttaa. Se rahoitettiin valtiovarainministeriön lupakirjoilla. Ellen Brown on kirjoittanut:

”Valtiovarainministeriö laski liikkeelle inflaationeutraaleja lupakirjoja miljardin valuuttayksikön edestä. Miljoonat saksalaiset saatiin työllistettyä hankkeen avulla. Palkka maksettiin valtiovarainministeriön lupakirjoilla. Kansalaiset kuluttivat palkkansa ostamalla tuotteita ja palveluita, mikä loi töitä yhä useammille ihmisille. […]

Lupakirjat eivät itse asiassa olleet velattomia; ne olivat velkakirjoja, joista hallitus maksoi korkoa. Ne kiersivät kuitenkin markkinoilla vapaasti rahan tavoin. Niiden vuoksi valtion ei tarvinnut lainata rahaa ulkomaalaisilta eikä maksaa ulkomaanvelkojaan takaisin.”

Brownin mukaan uusi ”valuutta” sai Saksan talouden jaloilleen alle kahdessa vuodessa. Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa miljoonat ihmiset kärsivät yhä työttömyydestä, mutta Hitlerin Saksa työllisti kansalaiset hämmästyttävän nopeasti. Tammikuun 1933 ja heinäkuun 1935 välillä työllisyys nousi 11,7 miljoonasta 16,9 miljoonaan.

Lisäksi rahapoliittiset ongelmat oli ratkaistu: inflaatio oli pysäytetty, eikä ulkomaanvelka enää haitannut talouden kasvua. Arvostettu taloustieteilijä Henry Liu on kirjoittanut:

Kansallistamalla pankkitoiminnan ja ajamalla täystyöllisyyden politiikkaa laajojen julkisten hankkeiden avulla Kolmas valtakunta kipusi nopeasti Euroopan johtavien talouksien joukkoon, vaikka Saksa oli menettänyt siirtomaansa.

Saksan talous koki täydellisen muodonmuutoksen neljässä vuodessa jo ennen asevarustelun alkua. Taloudellinen elpyminen ei vain edeltänyt asevarustelua – ilman talousdemokraattisia uudistuksia Saksa ei olisi edes kyennyt rakentamaan vahvaa armeijaa.”

 

Lue myös:

Hitler ja pankkiirit: korko-orjuuden murtaminen [11]
Miten Hitler uhmasi pankkeja [12]
Kuinka Hitler päihitti työttömyyden ja elvytti Saksan talouden [13]
Keskuspankki – yksityinen vai julkinen loinen? [14]
Taistelu koronkiskontaa vastaan 1 [15], 2 [16], 3 [17]
Mitä on nationalistinen talouspolitiikka? [18]
Englannin keskuspankin vaiettu historia 1 [19], 2 [20]