Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n johtajat ovatkin viime vuosina puhuneet toistuvasti velkaantuneiden valtioiden luonnonresurssien ”realisoinnista”.

Julkiset hankkeet alistettaisiin kokonaan yrityksille, joille tärkeintä ei ole turvallisuus ja kestävyys, vaan voittojen maksimointi. Paikallistalous näivettyisi, ympäristö kärsisi ja sosiaaliset ongelmat kärjistyisivät.

TTIP merkitsee kokonaisuudessaan valtiollisen itsenäisyyden, valtiollisen lainsuojan ja demokratian täydellistä perikatoa sekä vakavia ympäristöuhkia.

Vapaakauppasopimukset ovat myrkkyä valtioiden itsemääräämisoikeudelle, sillä sopimukset saavat aikaan sen, että esimerkiksi työoikeuksiimme, luonnonvaroihimme sekä elintarvikesuojaamme liittyvistä säätelyistä eivät päättäisi parlamentit vaan suuryritykset.