Pääministeri Sanna Marinin (sd) mukaan Suomen on haettava mahdollista sotilasliitto NATOn jäsenyyttä neuroottisesti kiirehtien, ja jopa jo tämän kevään kuluessa.1 Suomen ei pidä antaa suostumustaan Marinin rikollisille NATO-tavoitteille, vaan meidän on solmittava ystävälliset suhteet tärkeimpään ja lähimpään naapuriimme suurvalta Venäjään. Suomen ulkopolitiikka pitäisi perustua puolueettomuuspolitiikkaan ja Paasikivi-Kekkosen linjan soveltamiseen. 

Magneettimedia esittelee lyhyesti niitä harvoja puolueita, jotka haluavat työskennellä Suomen vapauden ja itsenäisyyden saavuttamiseksi. Muut puolueet ovat enemmän tai vähemmän alistuneet Brysselistä tulevan mittavan lobbauksen ja kauhistuttavan rahoitusmarkkinoilta saapuvan sortovallan kahleisiin.

Ruotsin entisen pää- ja ulkoministeri Carl Bildtin mukaan ”pohjoismaisen liittoutumattomuuden aika on ohi”. Täällä Bild tarkoittaa viime aikojen puolustuspoliittisen kehityksen suuntaa ja pian alkavaa Naton massiivista Trident Juncture –harjoitusta.

Björn Wahlroosin mukaan Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys lieventäisi sodan uhkaa ja eritoten vahvistaisi Viron puolustusta. Wahlroos ei ole huomioinut sitä, että puolueettomuuspolitiikkaa noudattaen löyhässä yhteistyössä Venäjän kanssa, olisi Suomi täysin turvassa niin idältä kuin länneltä.

Saksaan on saapunut viime aikoina 4 000 amerikkalaissotilasta osana pysyvää joukkojen siirtoa Eurooppaan. Raskasta sotakalustoa on kuljetettu eri puolille Keski- ja Itä-Eurooppaa. Lisäksi Saksa, Kanada ja Englanti ovat lähettäneet tuhansien miehien vahvuisia joukkoja. Mistä tässä on kysymys?