Pirkko Turpeinen-Saari tuo artikkelissaan, Kosovo-propaganda jatkuu Suomen mediassa, esille tärkeitä kantoja Suomen valheellisesta valtamediasta sekä itäblokin politiikasta. Magneettimedia ei kuitenkaan olevälttämättä täysin samaa mieltä kaikissa artikkelin väittämissä asioissa.

Suomessa tapahtuneet valtiopetokset eivät ole saaneet näkyvyyttä valtavirtaisessa tiedonvälityksessä. Niistä vaietaan kuin muuri. Valtiopetosten sarja, jos niin voidaan sanoa, yhdistyy Suomen liittymiseen Euroopan talousalueeseen (ETA), Euroopan yhteisöön (EY) ja Euroopan unioniin (EU). Valtiopetos on rikos, joka ei koskaan vanhene.

Globalistipyrkkyri Ahtisaaren perustaman ja juutalaisen talousrikollisen George Sorosin rahoittaman painostusjärjestön CMI:n johtoon siirtyy Alexander Stubb. Ahtisaari siirtyy pois CMI:n puheenjohtajan paikalta, mutta vanha globalistilobbaaja ei aio jättäytyä pois järjestöstä. Tulevaisuudessa hän tulee toimimaan järjestössä ”neuvonantajana”, ”asiantuntijana” ja hänellä tulee olemaan oma henkilökunta ja toimisto jatkossa. Ahtisaaren osasyy siirtymiseen ”sivuun” onkin hänen vanha ikänsä ja haluun viettää aikaa 80-vuotiaan puolison kanssa: ...

Yleensä valtavirtaisten medioiden mukaan monikulttuurisuudella viitataan sellaisiin käsitteisiin kuten suvaitsevaisuus ja avoimuus. Tässä artikkelissa aihetta käsitellään pakolaispoliittisena kysymyksenä ja niiden yhteiskunnallisina konkreettisina seurauksina.

Suomen poliittinen eliitti, virkamieskoneisto ja niitä tukeva valtavirtamedia on päässyt epäoikeudenmukaiseen tavoitteeseensa: Hyvinvointivaltio on pirstaleina, yleinen moraalintaso on rappeutunut, kantaväestö ja ennen muuta kansallismieliset ovat vainottu laji nykyisessä Suomessa, pakolaiset ja ”pakolaiset” eli tunkeutujat ovat eliittien ja romuttuneen valtamedian suojeluksessa.

Suomen entisen presidentin Martti Ahtisaaren (MA) mukaan Suomen pitäisi hakea Nato-jäsenyyttä ennen Ruotsia. Ahtisaari sanoo myös, että kansalaisia johdetaan harhaan Suomen ulkopolitiikkaa koskevassa keskustelussa. MA kuittaa puolueettomuuspolitiikan höpinäksi, joka ei kuulu läntiseen demokratiaan.