Reformistiset kirkot, joihin luterilainen kirkkokin kuuluu, ovat totaalisen tuhon partaalla. Niillä ei ole ollut yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen satoihin vuosiin, vaan ne ovat jatkaneet olemassaoloaan sosiaalisina laitoksina. Niiden usko perustuu samoihin neljään kohtaan kuin katolinenkin usko eli usko kolmeen jumalaan, perisyntiin Aatamista, Kristuksen ansion syyksilukemiseen sekä vanhurskauttamiseen yksin uskosta, johon viimeksi mainitussa uskonkohdassa katoliset eroavat siinä, että he liittävät uskoon lähimmäisenrakkauden. Luterilainen usko perustuu näin ollen kolmeen uskontunnustukseen eli apostoliseen, Nikean ja Athanosiuksen, joista kaksi jälkimmäistä jakaa Jumalan kolmeksi eri persoonaksi.