Uusliberaalisen talousajattelun mukaan vapaakaupalla on vain positiivisia vaikutuksia. Jopa muutamat yliopistolliset kirjoitukset näyttävät osaltaan kannattavan vapaakauppasopimuksia, säännöstelyn purkamista ja vapaita markkinoita. Näitä käsityksiä perustellaan muiden muassa Adam Smithin teoksella Kansojen varallisuus, joka ei ole agitaatiota nykyisten vapaakauppasopimuksien puolesta.

Kansainväliset ”vapaakauppasopimukset” alistavat toteutuessaan jäsenvaltionsa ylikansallisten suuryhtiöiden, kuten kansainvälisten sijoittajien ja globaalien pankkien taloudelliseen orjuuteen. Vapaakauppasopimuksien juridinen oikeus voi mennä ja on myös kohonnyt kansallisten oikeusjärjestelmien ylitse. Aikaisemmin Donald Trump suhtautui kielteisesti ”vapaakauppasopimuksiin”, mutta nyt ääni kellossa on muuttumassa täysin päinvastaiseksi.

Komission ehdottamat ”uudistukset” tulisivat laajentamaan välimiesoikeusmenettelyn käyttömahdollisuuksia ja näin heikentämään EU:n jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta entisestään.

Artikkelin aiheena on Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus eli sopimus Euroopan unionin ja Amerikan Yhdysvaltojen välisestä kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP). Kuitenki TTIP:n tavoitteena näyttää olevan globaalien suuryritysten ja sijoittajien diktatuurinen asema, joka jättää yksityisten ihmisten ja valtioiden tarpeet ja itsenäisyyden varjoonsa.

Julkiset hankkeet alistettaisiin kokonaan yrityksille, joille tärkeintä ei ole turvallisuus ja kestävyys, vaan voittojen maksimointi. Paikallistalous näivettyisi, ympäristö kärsisi ja sosiaaliset ongelmat kärjistyisivät.