- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Täällä vartioimme me

Laumanvartijakoirat ovat laumansa uskollisia suojelijoita, joita käytetään myös pihapiirien ja omaisuuden vartijoina.

Laumanvartijakoirien tehtävänä on ollut jo vuosituhansien ajan suojella lampaita ja muita kotieläimiä petojen hyökkäyksiä ja ihmisvarkaita vastaan. Laumanvartijakoiria käytetään myös vartioimaan ihmisten kotialueita sekä omaisuutta, ja ne ovatkin luonnonmukainen keino petoeläintorjunnassa. Luonnonsuojelullisesti tämä on merkittävä asia, joka antaa myös villieläimille elinmahdollisuuden.

Laumanvartijakoirien oleellinen ero kaikkien muiden koirien käyttäytymiseen verrattuna on se, että niillä ei esiinny metsästyskäyttäytymiseen liittyviä liikemalleja. Näillä koirilla ei kuulu olla saalistusviettiä lampaita tai muita vartioimiaan eläimiä kohtaan.  Täysin vastakkaista käyttäytymistä nähdään sitä vastoin esim. paimenkoiralla, jonka paimentamiskäytös on tietty osa saalistuskäyttäytymisketjusta. Laumanvartija liikkuu lampaiden mukana, elää niiden joukossa, ja on valmis uhraamaan henkensä niiden puolesta. Lampaat hakeutuvat koiran lähelle ja kokevat sen läsnäolon turvalliseksi. Paimentava koira puolestaan karkottaa käytöksellään lampaita siirtymään itsestään kauemmas.

Hyvän laumanvartijan kolme tärkeintä ominaisuutta ovat: Luotettavuus, jolla tarkoitetaan sitä, että koira ei häiritse vartioimiaan eläimiä. Uskollisuus, joka tarkoittaa sitä, että koira on hyvin sitoutunut vartioimiinsa eläimiin, eikä halua poistua niiden luota. Puolustuskäyttäytyminen, joka on seurausta kahdesta edellisestä.

Luotettavuus ja taipumus sitoutua lampaisiin ovat ominaisuuksia, jotka kulkevat perintötekijöissä. Pentu kasvaa hyväksi laumanvartijaksi, jos sen kasvuympäristö tukee oikein näitä käyttäytymispiirteitä. Koiraa ei siis tarvitse kouluttaa tehtäväänsä, eikä ihminen saisi sekaantua liiaksi sen vaistonvaraiseen käyttäytymiseen. Laumanvartijat toimivat työparina tai isompana laumana eläimiä vartioidessaan. Ne ovat fyysisesti ja henkisesti täysin valmiita työhönsä aikaisintaan muutaman vuoden ikäisinä.

Laumanvartijan vartiointikäyttäytymiseen kuuluu haukkuminen etenkin hämärän laskeutuessa. Näin se ilmoittaa olemassaolostaan ja alueestaan ympäristölle ja pitää mahdolliset uhat loitolla.

Koira merkitsee reviiriään virtsa- ja ulostemerkein ja partioi alueellaan huomaten seikat, jotka ovat sille uusia, eivätkä kuulu tavanomaisina sen elinpiiriin.  Koira vartioi periaatteella, että kaikki vieras voi olla mahdollinen uhka. Omistajansa läsnä ollessa koiran kuuluu käyttäytyä rauhallisesti ja asiallisesti. Vartiointikäyttäytymistä ei kuulu esiintyä oman alueen ulkopuolella tai silloin, kun koira on poissa oman laumansa luota. Tyypillinen laumanvartija on hyvin huomaamaton ja reagoimaton, kun se on pois työalueeltaan.

Laumanvartijakoiran olemassaolosta on aina ilmoitettava selkein kyltein, jotta ajattelemattomat ihmiset pysyvät poissa tuotantoeläinten laitumilta häiritsemästä niitä ja koirien työskentelyä. Maissa, joissa laumanvartijoita on käytetty jo vuosisatoja, ei kenellekään tule edes mieleen tunkeutua koirien vartioimalle alueelle ilman koirien omistajan läsnäoloa.

Laumanvartijakoira on itsenäinen luonteeltaan ja sillä on kyky ja halu tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tämän tyyppisenä se ei sovi ihmiselle, joka edellyttää koiraltaan sokeaa tottelevaisuutta, voimakasta miellyttämisen halua tai riippuvuutta ihmisen ohjauksesta. Laumanvartijat eivät ole harrastuskoiria, vaan niiden rodunomaisena tehtävänä on aina ollut toimia paimenen työtoverina, ei renkinä. Koira ei pidä jatkuvasta elämäänsä puuttumisesta, käskyttämisestä tai pakottamisesta.

Omaehtoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö siltä voi edellyttää hyviä käytöstapoja. Laumanvartijalla on norsun muisti, ja siten se ei hevillä unohda kokemiaan vääryyksiä. Omistajan on tärkeää osata lukea koiransa eleitä, käsitellä sitä johdonmukaisesti sekä ohjata sitä diplomaattisesti ja kärsivällisesti. Pakottaminen ja rankaisun avulla opettaminen nostaa puolustushaluisen koiran vastarinnan, ja aikuisena sen käsitteleminen on mahdotonta. Jos koiralla on hyvä ja luottamuksellinen suhde omistajaansa, se luottaa myös tämän päätöksentekokykyyn, ja näin koiran hallinta on mahdollista.

Laumanvartija on isojen ja rauhallisten alueiden koira. Se rakastaa vapautta ja maleksimista reviirillään, ei taluttimessa kävelemistä.  Se ei sovi juoksulangassa tai jatkuvasti tarhassa pidettäväksi. Laumanvartijoilla on säänkestävä turkki, ja ne ovat enimmäkseen ulkokoiria.

Lammasvahdiksi tarkoitetun koiran on elettävä pikkupennusta asti lampaiden kanssa. On siis tärkeää sosiaalistaa se ensisijaisesti lampaisiin, eikä ihmisiin. Tällaista koiraa ei oteta ihmisten asuntoon, eikä sitä kuljeteta perheen mukana. Se ei ole lasten lemmikki, eikä mahdollisten muiden perheen koirien leikkitoveri. Koira oppii tuntemaan oman perheensä, mutta sen ei tarvitse olla kiinnostunut muista ihmisistä.

Maassamme ei ole perinteitä laumanvartijakoirien käyttämisessä, mutta aina voidaan oppia jotain uutta. Hyvä laumanvartija pitää sudet, karhut ja ilvekset loitolla, ja olisi luonnollinen ase näiden aiheuttamia kotieläinvahinkoja vastaan myös meillä Suomessa.

Kirjoittaja on maremmano-abruzzese rodun kasvattaja.

Lisätietoa: Kennel Juppsguard, www.juppsguard.net [1], 045-263 4359

 

Faktalaatikko: Laumanvartijakoirat

 

Lue myös:

Maremmano-abruzzese – valkoinen laumanvartijarotu [2]