Suomen valtamedia [1] on ottanut jälleen osaa tökeröön propagandakampanjaan, jonka tavoitteena on kaataa Israelin vihaama Syyrian hallitus väkivaltaisen vallankaappauksen keinoin. Väkivalta oikeutetaan valehtelemalla, että presidentti Bashar al-Assad käyttäisi joukkotuhoaseita viattomia siviilejä vastaan.
”Joukkotuhoaseet” ovat olleet sionistien ja uuskonservatiivien suosikkitekosyy Israelin vihaamien hallitusten kaatamiselle. Esimerkiksi Irakin sota ”oikeutettiin” [2] väärentämällä ”todisteita” Saddam Husseinin ”joukkotuhoaseista”, joita ei todellisuudessa ollut.
Valtamedia joutuu levittämään eliitin vihaamista hallituksista valheita siksi, että sotilasvallankaappaukset sopivat huonosti propagandaan siitä, että Yhdysvallat, EU ja Nato edustaisivat ”demokratiaa” ja ”vapautta”. Mitä ”demokraattista” on siinä, että länsi [3] ja Israel [4] tukevat ääri-islamistien johtamaa sotilasvallankaappausta Syyriassa?
Syyrian suurin ”synti” on se, että maan pankkijärjestelmä on edelleen suurilta osin kansallistettu [5], minkä lisäksi maa tukee aktiivisesti sionisminvastaista vastarintajärjestöä, Hizbollahia [6]. Yhdysvaltoja hallitsevat pankkiirit [7] ja Israel-lobbaajat [8] inhoavat Syyriaa syystäkin – Syyria edustaa vastarintaa sionismia ja kansainvälistä rahanvaltaa vastaan.
Valtamedian sotapropaganda Syyriaa vastaan on ollut järjestelmällistä koko sisällissodan ajan, vaikka viime vuosina Bashar al-Assadin sotamenestys onkin saanut monet päätoimittajat jo luopumaan toivostaan ja lakaisemaan koko epäonnistuneen sodan maton alle.
Muutama viikko sitten Israelin liittolaiset murhasivat Yhdysvaltojen johdolla [9] kuitenkin kymmenittäin siviileitä laittomassa ilmaiskussa, minkä vuoksi valtamedia joutui aloittamaan sotarikosten ripeän valkopesun. Tehokkain harhautuskeino on tietysti kääntää kansan huomio pois lännen rikoksista kohti jotain vielä ”hirveämpää”.
Foreign Policy (FP) [10] –lehti kirjoitti huhtikuun alussa, että Amerikan filosofia Syyriassa on pommitetaan ensin, kysytään kysymykset myöhemmin. Tämä on johtanut FP:n mukaan ”siviiliuhrien määrän huomattavaan kasvamisen”. Lisäksi Yhdysvallat on tehnyt parhaansa, jotta se ei joutuisi vastuuseen sotarikoksistaan. Rikokset piilotetaan maailmalta.
FP muistutti, että Obaman hallitus kärjisti Syyriaan kohdistuvaa pommikampanjaa jo viime syksynä, eikä tappaminen ole laantunut lainkaan Trumpin tultua presidentiksi. Yhdysvallat on myös laajentanut ”oikeutettujen kohteiden” määritelmää.
Maltillisimpienkin arvioiden mukaan Amerikan viimeaikaisissa iskuissa on kuollut lähes 100 siviiliä. Luku on FP:n mukaan lähes varmasti arvioitu alakanttiin, sillä suurta osaa armeijan ja CIA:n iskuista ei lainkaan kirjata julkisiin rekistereihin.
[11]Syyria kiistää olevansa iskun takana – valtamedia lobbaa sotaa Assadia vastaan
Sionistien sotarikokset saatiinkin lakaistua tällä viikolla kätevästi maton alle, kun maailmalle levisi uutinen, jonka mukaan Syyrian Idlibin maakunnassa sijaitsevaan Khan Sheikhuniin tehtiin tappava kaasuisku.
Uutinen oli merkittävä, sillä Yhdysvallat on aiemmin uhannut murskata Syyrian, mikäli Assad käyttäisi kemiallisia aseita.
Syyrian hallitus kiisti pian väitteet [12] siitä, että kaasu olisi peräisin puolustusvoimien arsenaalista. Syyrian ulkoministeriö muistutti, että maa on luopunut kansainvälisten sopimusten mukaisesti kemiallisista aseistaan. Hallituksen mukaan ”uutiset” olivat aluetta miehittävien ääri-islamistiterroristien propagandaa. (Mikä tökeröintä, esimerkiksi Yleisradio [13] ei tahdo enää kutsua edes al-Qaidan liittolaisia terroristeiksi vaan ”kapinallisiksi”.)
Hallitus muistutti, että Syyriaa on aiemminkin valheellisesti syytetty kemiallisten aseiden käyttämisestä sisällissodassa. Todisteita väitteiden tueksi ei koskaan löytynyt, mutta Syyria päätti joka tapauksessa turvata ulkopoliittisen selustansa hankkiutumalla eroon kemiallisten aseiden varastoistaan.
Palkittu tutkiva journalisti Robert Parry totesi eilen [14], että Syyrian hallituksen syyttäminen ennen iskun taustojen tutkimista on äärimmäisen vaarallista niin Lähi-idän kuin länsimaidenkin turvallisuuden kannalta.
Parryn mukaan Yhdysvaltojen hallitus ja hallituksen epävirallisena propagandaministeriönä toimiva länsimaiden valtamedia vihaavat Assadia niin paljon, ettei näitä kiinnosta lainkaan se, kuka kaasuiskun takana todellisuudessa oli. Sionistit käyttävät kuolleita lapsia poliittisina keppihevosinaan.
Parryn artikkelista paljastui, että Syyrian-vastaista kansainvälistä mediakampanjaa johtaa juutalaisen Arthur Ochs Sulzbergerin lehti New York Times. Ei ole lainkaan ihme, että juutalaisen omistama lehti hyökkää juutalaisvaltio Israelin vihollista vastaan. On sen sijaan törkeää, että myös Suomen valtamedia nielee New York Timesin propagandan pureskelematta ja lobbaa väkivaltaisen sotilasvallankaappauksen puolesta.
Kaasuiskua käytetään nyt tekosyynä sille, että Syyriaan olisi perustettava lentokieltoalue. Muun muassa Hillary Clinton on jo aiemmin vaatinut Syyriaan lentokieltoaluetta salaisissa puheissaan, joita hän piti juutalaispankki Goldman Sachsin tilaisuuksissa [7]. Käytännössä lentokieltoalue tarkoittaisi vallankaappausta ja Assadin hallituksen tuhoamista.
Parry kummastelee, miksei valtamedia ole tahtonut lainkaan tutkia epäilyjä, että kaasu saattoi purkautua, mikäli esimerkiksi ilmaisku osui ”kapinallisten” eli terroristien omiin salaisiin kemikaalivarastoihin. Maailmalla on jo vuosien ajan tiedetty, että esimerkiksi al-Qaida on kehittänyt, kuljettanut ja varastoinut Syyriassa kemiallisia aseita.
[15]Assadia vastustavilla terroristeilla on painavin motiivi käyttää kaasua
On myös täysin mahdollista, että terroristit itse päättivät lavastaa kaasuiskun siksi, että näiden sotaonni on jo vuosien ajan ollut pahassa vastatuulessa.
Mikäli Assad saataisiin lavastettua syylliseksi kemiallisiin iskuihin, voisi Yhdysvallat viimein liittyä täydellä painolla Syyrian sotaan al-Qaidan kanssa liittoutuneiden ”kapinallisten” rinnalla.
Parryn mukaan Amerikan tiedustelupalvelut tutkivat kulissien takana vaihtoehtoisia selityksiä kaasuiskulle, vaikka valtamedia on jo omilla palstoillaan tuominnut Assadin pieniä lapsia kaasuttavaksi ihmishirviöksi.
Parry muistuttaa, että myrkkykaasu voi hyvinkin olla peräisin turkkilaisilta, joiden tiedetään salakuljettaneen Syyrian terroristeille kemiallisia aseita ja muuta arsenaalia. Terroristiyhteyksistään [17] huolimatta Turkki kuuluu sotilasliitto Natoon ja maa on myös Israelin sotilaallinen liittolainen Lähi-idän konflikteissa.
Parry painottaa, että kaasuiskujen jälkeen New York Times lähetti kaksi lukuisista valheista kiinni jäänyttä Assad-vihaajaa tutkimaan Syyrian tapahtumia: Michael B. Gordon ja Anne Barnard. New York Times luottaa siihen, että Gordon ja Barnard suodattavat kaiken Syyriasta kantautuvan tiedon niin, että julkisuuteen pääsee vain Israelin kannalta edullinen näkökulma.
Gordon on vannoutunut uuskonservatiivi, joka kannattaa väkivaltaisia vallankaappauksia kaikissa Lähi-idän maissa, jotka eivät tule toimeen Israelin kanssa. Gordon tunnetaan muun muassa pahamaineisesta 8.9.2002 julkaistusta artikkelista, jossa toimittaja väärensi ”todisteita” siitä, että Saddam Husseinilla olisi salainen joukkotuhoasearsenaali.
Syksyllä 2013 Gordon väärensi todisteita myös Syyrian edellisestä suurta huomiota saaneesta kaasuiskusta. Gordon väitti, että tutkijoilla oli yksiselitteiset todisteet siitä, että Ghoutassa siviileitä tappanut kaasu oli ammuttu hallituksen sotilastukikohdasta.
Rakettitieteilijät osoittivat Gordonin kuitenkin valehtelevan [18], sillä tämä oli liioitellut sariiniraketin potentiaalista kantomatkaa röyhkeästi. Gordon ei kuitenkaan lannistunut valheidensa paljastumisesta, vaan hän jatkoi sionistisen ja Assad-vastaisen propagandansa suoltamista valtamediassa.
Barnard liputtaa puolestaan avoimesti al-Qaidan kanssa liittoutuneiden ”kapinallisten” puolesta Syyriassa. Parry muistuttaa, että Barnard nolasi itsensä täydellisesti 2.6.2015, kun tämä väitti, että Assad olisi liittoutunut Isisin kanssa. Edes Amerikan puolustusministeriö ei allekirjoittanut Barnardin väitteitä.
Nyt Barnard ja Gordon päättävät siitä, miten kansainvälinen media raportoi Syyrian viimeisimmistä kaasuiskuista. Pahamaineiset toimittajat väittävät, että ”vain Assadilla on motiivi” murhata syyrialaisia siviileitä. Hallitusta vastustavat Isis ja al-Qaida kun ovat tunnettuja humaaneista ja herrasmiesmäisistä sotataktiikoistaan sekä siviilien hienovaraisesta kohtelusta.
[19]
Assad on voitolla – kaasuiskussa ei olisi mitään järkeä
Assad on päässyt sisällissodassa tukevasti niskan päälle, joten on naurettavaa väittää, että hän tahtoisi nyt provosoida Yhdysvaltojen pommikoneet alueelle murhaamalla viattomia sivullisia! Assadilla jos kenellä ei ole motiivia käyttää kemiallisia aseita sodan tässä vaiheessa.
Parryn mukaan valtamedia on päättänyt leimata Assadin syylliseksi myös siksi, että leimaaminen on tehokas keino painostaa päättäjiä sekä yksittäisiä toimittajia. Kun New York Timesin kaltaiset markkinajohtajat vaativat vallankaappausta Syyriaan, voi vaihtoehtoisten mielipiteiden esittäminen merkitä ammatillista itsemurhaa toisin ajatteleville toimittajille ja lainsäätäjille.
Kuten todettua, monet ovat verranneet viimeisimpiä kaasumurhaväitteitä vuoden 2013 tapahtumiin Ghoutassa. Myös tuolloin Assadia syytettiin siviilien teurastamisesta laittomilla kemiallisilla aseilla.
Vuoden 2013 tapahtumia selvittänyt Pulitzer-palkittu tutkiva journalisti Seymour Hersh totesi [20], että CIA ja Yhdysvaltojen hallitus tiesivät jo ennakkoon, että Turkki ja Saudi-Arabia olivat toimittaneet Syyrian terroristeille kemiallisia aseita.
Yhdysvallat tiesi, että Syyrian al-Qaida kykeni liittolaisineen valmistamaan esimerkiksi sariinia, mutta julkisuudessa tästä ei puhuttu. Israel-lobbyn alistama Amerikka tahtoi syrjäyttää Assadin, joten Syyrian presidenttiä alettiin automaattisesti syyttää kaasuiskuista.
Hersh kirjoitti tutkimuksistaan perinpohjaisen artikkelin ”The Red Line and the Rat Line [21]”. Rat Line viittaa Hershin sotilaslähteiden paljastamaan aseiden salakuljetuskanavaan, jonka CIA rakensi ja jonka kautta Yhdysvaltojen liittolaiset alkoivat toimittaa aseita sionistien tuhoamasta Libyasta [22]Syyrian ääri-islamisteille.
Red Line puolestaan viittasi Barack Obaman uhkavaatimukseen: jos Syyria käyttää kemiallisia aseita, tulee Yhdysvallat aloittamaan sodan maata vastaan. Moni luuli, että Syyria olisi ylittänyt Obaman määrittämän rajan 2013. Hersh kuitenkin selvitti, että Yhdysvallat ei hyökännyt Syyriaan kaasuiskun jälkeen, koska sotilastiedustelulle oli selvää, ettei Assadin hallinto ollut iskuun syyllinen.
Obama perääntyi vain reilu vuorokausi ennen suunniteltua iskua. Lopulta hyökkäysstrategiasta luovuttiin, ja Syyria lupasi vapaaehtoisesti hankkiutua eroon kemiallisista aseistaan. Legenda Assadin määräämästä kaasuiskusta jäi kuitenkin elämään, sillä valtamedia ei koskaan kertonut suurelle yleisölle, mikä oli saanut Obaman muuttamaan mieltään.
Hersh selvitti, että päätöksen taustalla oli brittitiedustelun tekemät tutkimukset Porton Downin sotilaslaboratoriossa. Tiedustelupalveluiden mukaan oli selvää, ettei iskussa käytetty sariini ollut samaa ainetta, mitä Syyrian puolustusvoimilla tiedettiin olevan hallussaan.
Sotahaukkojen kannalta tilanteesta teki entistäkin kiusallisemman se, että amerikkalaistiedustelu oli tiennyt jo kuukausia, että Turkki, Saudi-Arabia, Qatar ja monet muut Amerikan liittolaiset tukivat aktiivisesti esimerkiksi al-Qaidaa ja muita ääri-islamistiryhmiä Syyriassa.
[23]
Ääri-islamistit saaneet joukkotuhoaseita CIA:n rakentaman salakuljetuskanavan kautta
Angloamerikkalaiset tiedustelupalvelut olivat tienneet Hershin mukaan jo ainakin puoli vuotta ennen 2013 kaasuiskua, että Assadia vastaan taistelevat ”kapinalliset” kehittivät kemiallisia aseita itselleen.
Esimerkiksi al-Qaidalla tiedettiin olevan oma sariininvalmistajasolu. Al-Qaidan jäseniä oli myös pidätetty Turkissa ja heidän hallustaan oli löydetty sariinia. Amerikan sotilastiedustelu selvitti jo 2013, että Turkin oma tiedustelupalvelu oli auttanut al-Qaidaa kehittämään kemiallista arsenaaliaan.
Amerikan kannalta tilanteesta teki erityisen hankalan se, että ääri-islamistit saivat laittomia joukkotuhoaseita CIA:n rakentaman salakuljetusverkoston kautta. Amerikka itse oli mahdollistanut Syyrian sariini-iskun.
Amerikkalainen tiedustelukonsultti kertoi Hershille, että viikkoa ennen Ghoutan kaasuiskua Yhdysvaltojen puolustusministeri Chuck Hagel sai raportin, jonka mukaan Turkin hallitus oli ”erittäin ahdistunut” Syyrian terroristien heikosta sotamenestyksestä.
Raportissa Yhdysvaltojen puolustusministeriötä varoitettiin siitä, että Turkki saattaisi sekaantua Syyrian konfliktiin ja ”tehdä jotain, joka pakottaisi Yhdysvaltojen armeijaa” puuttumaan sotaan. Kaasuiskun jälkeen tiedustelutyöntekijät alkoivatkin heti epäillä Turkkia.
Entinen tiedusteluviranomainen kertoikin Hershille: ”Tiedämme, että kyseessä oli salainen operaatio, jolla [Turkin presidentti] Erdoğanin väki yritti pakottaa Obaman ylittämään rajan [ja hyökkäämään Syyriaan].” Turkki viivytti iskun toteutusta, jotta YK-tarkastajat olivat saapuneet Syyrian pääkaupunkiin. Näin iskuille saatiin mahdollisimman suuri kansainvälinen näkyvyys, mikä maksimoi Obaman hallitukseen kohdistuneen paineen.
Amerikan asevoimien tiedustelupalvelu DIA oli Hershin mukaan varma siitä, että Ghoutassa käytetty sariini oli kuljetettu Syyriaan ”Turkin kautta ja Turkin avulla”, minkä lisäksi ”turkkilaiset opettivat [terroristeja] tuottamaan ja käyttämään sariinia”.
Julkisuuteen on myös vuotanut video [24], jossa Turkin hallituksen turvallisuustyöntekijät keskustelevat niin sanotusta väärän lipun operaatiosta, jolla voitaisiin ”oikeuttaa” Syyriaan tehtävä sotilaallinen hyökkäys.
Myöhemmin kaksi Turkin Tasavaltalaisen kansanpuolueen parlamentaarikkoa [25] vahvistivat Hershin tiedot Today’s Zamanissa, joka on yksi Turkin johtavista sanomalehdistä. Parlamentaarikot totesivat lehdessä, että Turkin tiedustelupalvelut olivat järjestäneet kemiallisen iskun pakottaakseen Obaman hyökkäämään Syyriaan ja syöksemään Assadin vallasta. Heidän mukaansa Turkki oli toimittanut sariinia ainakin Isisille ja al-Qaidalle.
[26]
Israel oli vielä hetki sitten täysin varma siitä, ettei Syyrialla ole kemiallisia aseita
Valtamediaa suosivilla suomalaisilla ei tietenkään ole harmainta aavistusta Syyrian edellisen kaasuiskun taustoista. Juutalaisten Bonniereiden ja Erkkojen [27] suurilta osin omistama Pohjoismaiden valtamedia tekee kaikkensa, jotta Israelin vihaama Assad saataisiin murskattua. Mikäli hanke vaatii siviiliuhreja, verta ollaan valmiita vuodattamaan.
Esimerkiksi Erkko-monopoliin kuuluva Ilta-Sanomat julkaisi tänään kirkuvalla otsikolla varustetun valeuutisen: ”Israel syyttää Syyrian presidenttiä kaasuiskusta [28]”. Ilta-Sanomien mukaan ”Israelin puolustusministeri Avigdor Lieberman sanoo olevansa sataprosenttisen varma, että Assadin hallinto järjesti vähintään 86 ihmistä tiistaina tappaneen iskun”.
Iltalehti [29] puolestaan lainasi johtavaa israelilaislehteä, Haaretzia, jonka mukaan ”Israel uskoo kaasuiskulla olleen Syyrian johdon hyväksyntä”. Iltalehti ei koskaan uutisoi kuitenkaan siitä, että Israel on jo vuosien ajan tukenut edellisestä kaasuiskusta epäiltyjä Isisiä [30] ja al-Qaidaa [31] Syyrian sodassa.
Suomalaistoimittajat eivät lainkaan ihmettele, mikä sai Israelin tiedustelupalvelut kääntämään Syyrian kemiallisiin aseisiin liittyvät arvionsa päälaelleen. Vielä joitain päiviä sitten Israelissa oltiin täysin varmoja [32], että Syyria oli pitänyt kiinni sopimuksista ja hävittänyt kemiallisen arsenaalinsa.
Israel käänsi arvionsa päälaelleen, koska juutalaisvaltio haistoi tilaisuuden tulleen: Amerikka voitaisiin viimeinkin usuttaa vihatun Syyrian kimppuun, mikäli Trumpiin kohdistettaisiin tarpeeksi kova paine kansainvälisen valehtelu- ja mediakampanjan keinoin.
Ikävä kyllä, painostus vaikuttaa toimivan. Trump on kuluneiden viikkojen aikana perunut jo useita vaalilupauksiaan [33], joten presidentin kynnys syödä sodanvastaiset sanansa on tuskin kovin korkea.
Trump kertoi medialle [34], että Syyrian kaasuisku ”muutti” tuoreen presidentin ”käsityksen Assadista”. Trump valehteli olevansa varma siitä, että Syyrian hallitus oli järjettömän iskun takana. Myös Britannian pääministeri Theresa May vaati länsimaisia pommikoneita Syyriaan ja Assadin päätä vadille. Irakin ja Afganistanin tragediat ovat ehtineet unohtua jo useilta äänestäjiltä, joten anglosionistinen eliitti uskoo ajan olevan kypsä uudelle teurastukselle.
[35]
CNN:n mukaan Trump suunnitteleekin nyt sotilaallista iskua Assadia vastaan. Mikäli Trump toteuttaa uhkauksensa, sylkee hän kaikkien äänestäjiensä päälle, sillä yksi hänen johtavista vaaliteemoistaan [36]oli Lähi-idässä käytyjen sionististen sotien vastustaminen.
Trumpin sotainnosta uutisoinut Ilta-Sanomat [37] siteerasi artikkelissaan myös Turkin terveysministeriötä, joka on ollut kummallisen innokas tutkimaan Syyrian tapahtumia. Kriittinen lukija ihmetteleekin, kuinka median vihaamat Trump ja Erdoğan nousivat yhdessä yössä paarialuokasta arvostetuiksi auktoriteeteiksi, joiden Syyria-näkemyksiä siteerataan vailla kritiikin häivää.
Pian Trumpin vaalivoiton jälkeen totesimme [38], että uusi presidentti saattaisi olla siunaus sotien runtelemalle Lähi-idälle, jos hän pitäisi vaalilupauksistaan kiinni. Mikäli Amerikka ei suostuisi enää tekemään Israelin likaista työtä Lähi-idässä, merkitsisi tämä pitkällä aikavälillä sionismin loppua.
Kirjoitimme myös, että itse Bashar al-Assad suhtautui varovaisen optimistisesti Yhdysvaltojen vaalitulokseen. Hänen mukaansa Amerikka ja Syyria voisivat tehdä hedelmällistä terrorisminvastaista yhteistyötä, mikäli Yhdysvallat luopuisi verisestä ja uuskonservatiivisesta ulkopolitiikastaan [39].
Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää synkältä. Syyria on onnistunut vapauttamaan useita tärkeitä alueita terroristien otteesta, mutta kaasuiskuhuijaus voi merkitä sitä, että pian syyrialaisten veri vuotaa entistäkin vuolaammin – Israelin [40] nimissä.
Arvi Pihkala
Lue myös: Syyrian presidentti: ”Totuus löytyy vaihtoehtomedioista!” [41]