Otsoniterapian avulla lukuisat syöpäpotilaat ovat selvinneet rankoista syöpähoidoista.
Otsoniterapia on yleisnimitys hoidolle, jossa lääkeaineena käytetään otsonikaasua. Otsoni on hapen kolmiatominen muoto, joka tunnetaan erityisesti yläilmakehän otsonikerroksesta, jonka tehtävänä on suojata maanpintaa haitalliselta UV-säteilyltä. Monet tuntevat myös otsonin desinfioivat vaikutukset, mutta selvästi vähemmän tunnettua on otsonin käyttö lääketieteessä.
Luonnollisesti otsonin desinfioivia ominaisuuksia voidaan käyttää esimerkiksi ulkoisten infektioiden häätämiseen, mutta otsonin vaikutuskirjo on paljon suurempi. Lääkinnälliseen käyttöön otsoni valmistetaan puhtaasta lääkehapesta otsonigeneraattorilla. Tätä otsonia voidaan annostella esimerkiksi erilaisina injektioina, infuusioina tai huuhtelemalla hoidettavia paikkoja otsonikaasulla.
Tyypillisimpiä suonensisäisiä hoitomuotoja ovat otsonoidun keittosuolaliuoksen infuusio ja otsoni-autohemoterapia. Jälkimmäisessä hoitomuodossa potilaalta otetaan noin 200 ml verta, joka käsitellään antikoagulantilla hyytymisen ehkäisemiseksi ja otsonilla. Näin otsonoitu veri infusoidaan sitten takaisin potilaaseen tavallisesti kyynärtaipeen laskimoa pitkin.
Otsoni itsessään on voimakas hapetin. Sopiva annostus ei kuitenkaan saa veressä aikaan tuhoja, sillä erityisesti plasman antioksidantit neutraloivat haittavaikutukset nopeasti. Samalla kehossa alkaa kuitenkin suuri entsymaattisten antioksidanttien tuotanto. Nämä antioksidantit suojaavat soluja haitallisilta vapailta radikaaleilta. Samalla myös veren virtausominaisuudet paranevat. Veren viskositeetti pienenee, sen läpäisykyky paranee ja pienet verisuonet laajenevat. Näin ollen otsoniterapian ansiosta hapenkuljetus erityisesti hapenpuutteesta kärsiville alueille paranee.
Hapensaannin tehostuessa myös soluhengitys tehostuu ja solut pystyvät entistä paremmin ylläpitämään normaaleja elintoimintoja. Tällä on luonnollisesti suotuisia vaikutuksia mm. immuniteettiin ja muihin elintoimintoihin.
Riittävällä hapensaannilla on tärkeä rooli myös syöpähoidossa. Saksalainen lääkäri, vuoden 1931 lääketieteen nobelisti Otto Warburg havainnollisti syöpäsolujen heikon menestymisen happipitoisessa ympäristössä. Syöpäsolut tuottavat energiansa käymisellä, mikä on normaalia soluhengitystä tehottomampi tapa tuottaa energiaa. Näin ollen huomattava osa syöpäsolujen energiasta menee kasvuun ja vain mitättömän pieni osa suojausmekanismien ylläpitoon. Syöpäsoluissa onkin vain mitätön määrä suojaavia antioksidantteja, ja tällaisille soluille happi on jopa myrkyllistä.
Erityisen myrkyllistä syöpäsoluille ovat otsonin kaltaiset vahvat hapettimet. Ne vaikuttavat solujen normaaliin elämänkiertoon pysäyttäen sen ja lopettaen solujen jakautumisen. Vielä useammin ne johtavat apoptoosiin eli syöpäsolun kontrolloituun itsemurhaan. Tällainen syövänhoito otsonilla onnistuu kuitenkin vain silloin, kun otsonia tai otsonoitua liuosta voidaan suoraan injektoida kasvaimeen tai sen lähistöön.
Usein niin ei kuitenkaan voi tehdä, vaan käytetään suonensisäisiä hoitoja. Silloinkin parantunut hapenkuljetus ja tehostunut immuniteetti saattaa lopulta johtaa syöpäsolujen kuolemaan tai ainakin kasvainten kasvun hidastumiseen. Vähintään yhtä tärkeää on otsonin kyky tehostaa kehon suojausmekanismeja ja korjaavia prosesseja, jolloin raskaiden syöpähoitojen aiheuttavat sivuvaikutukset vähenevät ja niistä toipuminen nopeutuu. Kun suunniteltuihin hoitoihin ei tule katkoksia, hoitoennuste luonnollisesti paranee.
Otsonia onkin yleisesti käytetty perinteisten syöpähoitojen rinnalla. Ensimmäiset kliiniset tutkimukset tehtiin 1970-luvun alkupuolella Wienin yliopiston naistenklinikalla. Siellä gynekologisia syöpiä hoidettiin otsoniterapian ja sädehoidon yhdistelmähoidolla. Komplikaatiot, kuten säteilytettyjen alueiden tulehdukset vähenivät selvästi ja potilaiden paraneminen tehostui samalla kuin myös elämänlaatu koheni. Valitettavasti nämä tutkimukset julkaistiin vain pienessä saksankielisessä tiedelehdessä, eivätkä ne koskaan saavuttaneet suurta julkisuutta.
Uusia tutkimuksia alkoikin ilmestyä vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla, ja siitä lähtien niitä on ilmestynyt säännöllisesti. Kuubassa on gynekologisten syöpien ohella hoidettu menestyksellisesti myös eturauhassyöpää otsoniterapian ja sädehoidon yhdistelmähoidolla. Venäjällä taas on tutkittu useampia syöpätyyppejä, kuten kurkunpäänsyöpää, keuhkosyöpää, gynekologisia syöpiä, paksusuolensyöpää ja rintasyöpää hyvin lupaavin tuloksin.
Varsinkin rintasyövästä on useampia tutkimuksia, ja potilaiden seuranta-ajat useita vuosia. Rintasyövän hoidossa otsonia on käytetty yhdessä kemoterapian kanssa. Tuolloin kemoterapian sivuvaikutuksia on voitu vähentää huomattavasti, jolloin hoidot on voitu käydä läpi keskeytyksettä. Samalla potilaiden ruokahalu, unensaanti ja yleinen hyvinvointi kohenivat selvästi. Henkiinjäämiseen todennäköisyys kasvaa selvästi ilman otsonia hoidettuihin verrattuna, ja niilläkin potilailla, jotka lopulta syöpään kuolevat, elämä jatkuu pidempään ja elämänlaatu pysyy loppuun asti kohtuullisena.
1970-luvun jälkeen ensimmäiset länsimaiset tutkimukset tehtiin Kanariansaarten syöpäinstituutissa Las Palmasissa, ja ne julkaistiin syksyllä 2004. Tutkimusten aiheena oli pään ja niskan alueiden syövät. Otsonia saaneet elivät kontrollipotilaita kauemmin, vaikka otsoniryhmään oli valittu kaikkein vanhimmat ja huonokuntoisimmat potilaat, joiden syöpä oli edennyt kaikkein pisimmälle.
Seuraavana vuonna ilmestyi New Yorkissa sijaitsevan Columbian yliopiston tutkimusryhmän analyysi saksalaisen Hufelandin klinikan hoidoista. Kyseisellä klinikalla hoidetaan syöpäpotilaita useilla eri vaihtoehtomenetelmillä, joista otsoniterapian osuus on merkittävä. Tutkijoiden analysoitavaksi annettiin tarkat dokumentit kymmenistä potilaista, ja joukossa oli useita ihmeparanemisia. Tutkimusryhmä joutuikin myöntämään, että analyysin perusteella klinikan hoidoista oli todellakin hyötyä potilaille, jotka olivat jo käyneet läpi perinteisen lääketieteen tarjoamat mahdollisuudet.
Suuri osa otsonitutkimuksista on laboratorio- ja eläinkokeita. Noin kolme vuotta sitten ilmestyi saksalaisesta Marburgin yliopistosta tutkimus, jossa jänisten laajalle levinnyttä syöpää (VX2-karsinooma) oli menestyksellisesti hoidettu vatsakalvonsisäisellä otsonihuuhtelulla. Vain viisi hoitokertaa riitti parantamaan noin puolet jäniksistä, ja loputkin elivät kontrollijäniksiä kauemmin. ¨
Tutkimusta johtanut professori Siefried Schulz on itse eläinlääkäri ja hän on käyttänyt menetelmää menestyksellisesti muihinkin eläimiin. Tätä hoitomenetelmää on äskettäin alettu soveltaa myös ihmisiin, ja sitä on saatavilla yksityisklinikoilla ainakin Espanjassa ja Brasiliassa. Laajoja tutkimuksia ei ole vielä julkaistu, mutta muutamien yksittäistapausten perusteella hoito näyttäisi toimivan hyvin myös ihmisillä.
Suomessa otsoniterapiaa on eri muodoissa saatavilla neljällä yksityisklinikalla, jotka sijaitsevat Jyväskylässä, Turussa, Oulussa ja Tampereella. Ensimmäinen klinikka avattiin Jyväskylässä keväällä 2007. Siitä lähtien hoidoissa on ollut jo kymmeniä syöpäpotilaita, ja tulokset ovat olleet lupaavia. Paranemisia on tullut ja raskaiden hoitojen sivuvaikutuksia on saatu vähennettyä.
Valitettavasti osa potilaista hakeutuu tällaiseen vaihtoehtohoitoon vasta sitten, kun virallisella puolella on jo luovutettu. Tällöin on epätodennäköistä, että otsonillakaan saataisiin ihmeitä aikaan, mutta tavallisesti potilaan yleiskuntoa ja elämänlaatua voidaan kohentaa ja kenties elinaikaakin pidennettyä. Silloin lähtö on paljon helpompaa niin potilaalle itselleen kuin hänen omaisilleenkin.’
Otsoniterapia Suomessa
- Otsoniterapiahoitoja tekee pääasiassa Suomen Otsoniterapia, jolla on neljä klinikkaa Suomessa, Oulussa, Jyväskylässä, Turussa ja Tampereella.
- Lisäksi otsonihoitoja antaa pienemmät hieronta- ja hyvinvointifirmat ympäri Suomen.
- Otsoniterapiaklinikoilla hoitoja antavat yksityiset hoitajat ja lääkärit, jotka ovat erikoistuneet otsonihoitoihin. Otsonihoidot eivät kuulu virallisen lääketieteen piiriin.
- Otsonilla voidaan hoitaa syövän lisäksi melkein mitä tahansa selkävaivoista hammaskipuihin.
- Hoitoa annetaan paikallisella otsonikäsittelyllä suljetussa pussissa, otsonisaunalla, paikallisilla injektioilla, suolihuuhtelulla, autohemoterapialla, jossa osa potilaan verestä otsonoidaan kehon ulkopuolella sekä laajemmalla hemodialyysilla, jossa potilaan verta kierrätetään otsonointilaitteen läpi.
Lisätietoa www.otsoniterapia.net.
Kirjoittaja on otsoniterapian asiantuntija ja tutkija. Lisätietoa osoitteesta www.otsoniterapia.net.