Ay-väki tutisee jännityksestä, kun Suomen kattava lakko ja suurmielenilmaus lähestyy. Mitä tekisi Martti-kaimani perjantaina? Murtaisiko Martti lakon ja johdattaisi rikkurit sorvin ääreen? Vai seuraisiko hän karnevaalia sivusta päätään pudistellen?
1920- ja 1930-luvuilla käytiin Suomessa työtaistelut, joita edelleen muistellaan kauhulla. Oikeisto otti ankarasti yhteen vasemmiston kanssa. Rintamalinjat olivat selvät – työnantajien puolella olivat suojeluskunnat, Lapuan miehet ja Martti-kaiman Vientirauha. Palkansaajien viralliset edustajat kumarsivat itään ja saivat siksi syystäkin maistella välillä omaa vertaan fyysiseksi yltyneen työtaistelun päätteeksi.
Hieman myöhemmin pakkaa sekoittamaan perustettiin IKL, joka tahtoi yhdistää työnantajat ja työväen yhdeksi isänmaalliseksi rintamaksi Hitlerin Saksan ja Mussolinin Italian malliin. Ikävä kyllä välirauhansopimus ja Neuvostoliiton sanelupolitiikka pysäytti hankkeen.
Millaista on työtaistelu 2010-luvulla? Jotain tuttua löytyy edelleen. Korpikommunistit on korvattu kulttuurimarxisteilla, mutta vasemmistopomot patsastelevat edelleen monien palkansaajajärjestöjen johdossa. Kovaa julkisuuskampanjaa käyvän Palvelualojen ammattiliiton eli Pamin puhenainen Ann Selin marssii milloin leikkauksia [1] vastaan, milloin kasvavan pakolaisvyöryn [2] puolesta. Vasemmistorintaman vastavoima on ”oikeistohallituksemme”.
Toinen pamilainen, Niina Koivuniemi, sai halpaa julkisuutta uhkailemalla [3] niitä, jotka suunnittelevat jättävänsä lakkoilun väliin: ”Jos joku rikkuritoimintaa yrittää, niin siellähän voi saada vaikka köniinsä.” Voi vain kuvitella, miten media olisi reagoinut, jos Koivuniemi olisikin ollut isänmaallinen yhdistysaktiivi [4] ja rikkureiden sijaan köniin olisi uhattu antaa itsenäisyyspäivän [5] marssia boikotoiville.
[6]
Suuri ja mahtava valtionvelka
Kiistan ydin on valtionvelka, jonka lyhentämiseksi vaaditaan leikkauksia.
Esimerkiksi lapsiperheisiin kipeästi osuva leikkuri on saanut Suomen kuohumaan. Poliitikot valittavat jatkuvasti ”kestävyysvajeesta [7]” ja ikääntyvästä väestöstä. Hallituksen ratkaisu kestävyysvajeeseen on härski: suomalaisten lisääntymistä karsitaan työelämän sanktioilla ja samalla uutta verta haetaan Afrikasta ja arabimaista. Juutalaisen Erkon suvun [8]omistaman Helsingin Sanomien mukaan ”pakolaiset ovat uusi Nokia [9]”. Kestävyysvaje selätetty!
Noh, kaikki suomalaiset eivät ole vakuuttuneita ”uudesta Nokiasta” tai siitä, että lapsiperheiden ostovoiman tuhoaminen saa Suomen nousuun. Ay-liike on haistanut veren ja lietsoo nyt Suomea lakkovimmaan. 20-luvun karkeloiden mittasuhteisiin tuskin päästään, mutta ehkä vasemmisto saa peliliikkeellään houkuteltua takaisin muutaman perussuomalaisiin [10] karanneen kannattajansa.
Minä en mielenilmaukseen osallistu. Ay-liike on tehnyt kaikkensa syksyn aikana, jotta keskustelu talousjärjestelmämme sairauksista saataisiin johdettua harhapoluille.
Kansalaisilla on oikea hätä, mutta ikävä kyllä protestimieliala vesittyy kulttuurimarxilaisen populismin likaviemärissä. Kun hallituksen leikkauslistat [11] julkistettiin, vaahtosivat ay-aktiivit sosiaalisessa mediassa, että nyt on ”työnantajien märkä uni” tullut todeksi. Niin, eihän yrittäjillä ole muuta tekemistä kuin riistää ja kiusata palkollisia. Takuuvarmaa tulipunaista logiikkaa.
[12]
Kaduilla löyhkää
Vasemmistolainen populismi löyhkäsi myös elokuun leikkausten vastaisessa Joukkovoima-mielenosoituksessa. Paljon valtamedialta ilmaista mainostilaa saanut Joukkovoima-liikekään ei pureutunut valtion velkaantumisen tai näennäisen ”rahanpuutteen” syihin, vaan asetti perikommunistiseen tyyliin isänmaalliset instituutiot sekä perustavat julkiset palvelut vastakkain.
Joukkovoiman nimissä haukuttiin esimerkiksi puolustusvoimat lyttyyn. Maanpuolustusta leikkaamalla säästyy lisää rahaa kehitysapuun ja pakolaisten hyysäämiseen. Tosi kiva. Joukkovoiman houkutusta vähensi aivokuolleen poliittisen sanoman lisäksi se, että ”poliittisesti sitoutumattoman” liikkeen näkyvimpiä kasvoja olivat äärivasemmistolaiset, kuten Suvi Auvinen, Niko Ravattinen ja ”rap-artisti” Paleface. Ikävä kyllä moni rehellinen työntekijä jalkautui kaduille ja joutui näin järjestäytyneen äärivasemmiston hyväksikäyttämäksi.
Liittoihin kuuluvat työntekijät joutuvat tahtomattaan tukemaan marxismia, kun ay-pomot lahjoittavat vaalirahaa vasemmisto- ja demariehdokkaille. Muun muassa Rakennusliitto onkin ollut punaisten rahoitussotkujensa vuoksi aina välillä valokeilassa.
Pohjamutiin Rakennusliitto sukelsi, kun sen Rakentaja-lehti julkaisi numerossa 2/2013 pääkirjoitukseksi naamioidun mainosartikkelin vasemmistolaisesta propagandapamfletista Äärioikeisto Suomessa. Rakennusliiton Jukka Nissinen ilmoitti ylpeästi, että liiton rahoilla oltiin tehty ”tukitilaus” kirjasta, jotta työväen taistelu kansallismielisiä vastaan saisi lisää pontta.
Näin raksaduunareiden rahat ohjattiin sen kummemmin kyselemättä muun muassa kommunistipoliitikko Dan Koivulaakson henkilökohtaiselle pankkitilille. Kuten olemme uutisoineet [13], on Koivulaakso jakanut verkossa [14] silmitöntä väkivaltaa käyttävän ruotsalaisen vasemmistojärjestön propagandaa.
Koivulaakson suosittelemilla videoilla työväen soturit tunkeutuvat yöllä kirveet ja kaasusumuttimet kourassa lapsiperheiden koteihin, koska isi tai äiti sattuu äänestämään väärää puoluetta. Mahtaa tavan talonrakentajista tuntua hyvältä, kun liiton rahat ohjataan tällaisiin kohteisiin…
[15]
Epäisänmaallinen oikeisto
Mitä vastapuolelta löytyy? Samaa paskaa eri paketissa. Elinkeinoelämä on aivan yhtä hullaantunut pakolaistulvasta kuin vasemmisto. Jo helmikuussa Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA vaati, että maahanmuutto kaksinkertaistettaisiin (1 [16], 2 [17]). Poliittisesti korrekteista syistä EVA ei tietenkään uskaltanut ottaa kantaa eri maahanmuuttajaryhmien laatueroihin ja siihen, että ainoastaan valkoinen eurooppalainen maahanmuutto [18] voi tutkimusten mukaan tuottaa enemmän talouskasvua kuin kuluja.
EVA:n monikulttuurimanifestia käyttävät nyt hyväksi myös keskustan ja vasemmiston kulttuurimarxistit, kun he puolustelevat Eurooppaa raatelevaa pakolaisinvaasiota [19].
Martti-kaima tuskin katsoisi elinkeinoelämän eliittiä hyvällä. Vielä pessimistisemmäksi hän muuttuisi, kun kuulisi työnantajajärjestöjen kannan TTIP-vapaakauppasopimukseen. Sopimuksesta on kirjoitettu meillä jo paljon (1 [20], 2 [21], 3 [22]), joten muistutan vain, että se tulisi toteutuessaan riistämään Suomelta luonnonvarat ja ryöväämään yritykset monikansallisille sijoittajille. Vapaakauppasopimus Yhdysvaltojen kanssa on aivan yhtä kaukana isänmaallisuudesta kuin Shirley Hubaran etnofestarit [23].
Vaikka työnantajien ja palkansaajien vastakkainasettelu vaikuttaa kärjistyneen viime viikkoina, ovat ne todellisuudessa yksimielisempiä kuin ehkä koskaan aiemmin. TTIP ei nimittäin ole enää porvareiden yksinoikeus. Kesäkuussa Suomen ay-liike teki irtioton [24]palkansaajajärjestöjen eurooppalaisesta valtavirrasta ja julisti kannattavansa TTIP-sopimusta!
Suomen ay-pomojen mukaan TTIP on toivottavaa, sillä Yhdysvaltojen geopoliittinen hegemonia tukee ”läntisiä demokraattisia arvoja” (lue: kulttuurimarxismia [25], kuten homoadoptioita, Hollywood-roskaviihdettä, feminismiä ja pakkomonikulttuurisuutta). Taas yksi syy boikotoida ay-järjestöjen toimintaa.
Kulttuurimarxismi ja kansianvälisyysajattelu ovat siis sulattaneet työmarkkinaosapuolet yhdeksi kansainvälisten pankkien ylivaltaa [26]palvelevaksi suomalaisvastaiseksi kolossiksi, vaikka julkisuudessa ”työväen” ja ”porvareiden” teatraalinen nahistelu jatkuu. Kansanvihollinen on luikerrellut sekä yrittäjä- että palkansaajajärjestöjen johtoon, ja jälki on rumaa.
[27]
Todellista vihollista vastaan
Taloustieteiden toisinajattelija Steve Keen [28] on osuvasti kuvannut Euroopan vasemmistoa budjettikurin ”light-versioksi”. Vasemmisto on jumittunut luokkasodan poteroihin eikä suostu uskomaan, ettei valtionvelka ole yrittäjien syytä. Vasemmistopuolueiden toiminta on sokeaa ja tulee Keenin mukaan siksi johtamaan samaan rotkoon kuin oikeistopolitiikka. Suomalaisen vasemmiston TTIP-huuma antaa maastamme aivan erityisen naurettavan kuvan.
Ay-liike ja vasemmisto eivät tarjoa vastavoimaa kurjistumiselle. Ne eivät kyseenalaista leikkauspolitiikkaa vaan vaativat, että kehitysavun sijaan leikataan maanpuolustuksesta. Ne puhuvat muodon vuoksi valtionvelasta mutteivät tartu ongelman ytimeen, joka Keenin mukaan on yksityinen pankkisektori ja sen luoma velkaantumiskierre.
Velkakuplia luomalla ja räjäyttämällä yksityiset pankit lyövät yrityksiä ja kokonaisia valtioita polvilleen sekä siirtävät kansallisomaisuuden kansainväliselle sijoittajaeliitille, kuten tapahtui 2007 jälkeen [29]. Perjantain lakko kääntää kansalaisten vihan pois pankeista – todellisista kansainvälisistä velkahirviöistä – kohti suomalaisia yrittäjiä.
Keen kritisoi sekä oikeistoa että vasemmistoa typerästä talousajattelusta. Valtionvelalla perusteltu leikkauspolitiikka pahentaa taantumaa, syö ostovoimaa ja vähentää investointeja entisestään. Suomalaiset yritykset joutuvat siis kiristämään vyötään kansainvälisten pankkien kiskoessa sikamaista korkoa.
[30]Valtion ylijäämää tavoitteleva talouspolitiikka merkitsee Keenin mukaan sitä, että kansalaisia on aina verotettava enemmän kuin valtio kuluttaa. Tämä taas merkitsee sitä, että kansalaisten on velkaannuttava yksityisille pankeille entistä enemmän, jotta valtiolla on jotain josta verottaa. Tappava velkakierre on valmis ja tulevaisuuden kriisien siemen kylvetty. Leikkauksiaan valkopesevä oikeisto väittää olevansa kevyen veropolitiikan puolella, mutta käytäntö on osoittautunut päinvastaiseksi.
Lakon luomaa kiivaan talouskeskustelun ilmapiiriä voi toki käyttää hyväksi puhumalla työpaikoilla todellisista vihollisista ja todellisista ratkaisuista. Kuten kesällä kirjoitimme, valtion velkaantuminen voitaisiin katkaista [31]siirtymällä itsenäiseen pankkijärjestelmään.
Suomeen ei tarvita katteetonta vasemmistopopulismia vaan uudenlainen ammatillisen järjestäytymisen malli, joka yhdistäisi molemmat työmarkkinaosapuolet monikansallista finanssieliittiä vastaan. Riskit olisivat toki suuria: pankit julistaisivat liiton jäsenet pannaan, yhteistyökumppanit säikyteltäisiin puolikuoliaiksi ja valtamedia pyrkisi murskaamaan sen. Jostain on kuitenkin aloitettava, mikäli Suomi tahdotaan pelastaa.
Lue myös:
Mitä on nationalistinen talouspolitiikka? [32]
Avoin kirje uudelle pääministerille [33]