”Jos voisit päättää siitä mikä on oikein, ja käytössäsi olisi rajoittamattomat resurssit propagandaa varten sekä lehdistön apu, ja mikäli hallitsisit asevoimia ja poliisia, voisit rakentaa uuden yhteiskunnan lyhyessä ajassa. Voisit hävittää vuosisatojen perinteet muutamassa vuosikymmenessä. Ja jos vielä hallitsisit koulutusjärjestelmää, voisit pyyhkiä menneisyyden ihmisten mielistä. Kukaan ei muistaisi. Kukaan ei välittäisi. Tätä toteutetaan Euroopassa tällä hetkellä. Tietämättömyys on viisautta.”
(The Underground, Jon Rappoport)
Eräs elitistisen globalismin perusperiaatteista on: hävitetään rajat, hävitetään itsenäiset valtiot.
Euroopan unioni luotiin askel askeleelta tätä tarkoitusta varten toisen maailmansodan tuhkista. Superbyrokratiaksi ja poliittiseksi hallintajärjestelmäksi, joka tulisi kattamaan koko mantereen.
Mutta se ei riittänyt. Täytyi olla keino, jolla pyyhkäistä erilliset ja itsenäiset valtiot maan tasalle, maiseman muutoksen tuli olla pysyvä.
Sehän löytyi; avoimet rajat, maahanmuuttajien tulva; “väestökadon paikkaajat”; sellaisten tulijoiden tulva, joilla ei ole aikomustakaan hyväksyä uuden kotimaansa kulttuuria tai elämäntapaa.
Lopputulos? Väestönvaihtos. Kun katsot Eurooppaa 20 vuoden päästä, toteat:
“Miksi puhua Saksasta, Ranskasta tai Englannista? Niitä ei oikeasti ole olemassa. Eurooppalaiset ovat eri maahanmuuttajaryhmien muodostama sekoitus. Euroopassa on nykyään vain yksi kansa. Poistetaan kaikki vanhat, keinotekoiset rajat.”
Lopulta jopa termien, kuten “ruotsalainen, norjalainen, saksalainen, ranskalainen, hollantilainen…” käyttöä pidetään mikro(tai makro-)aggressiona “eurooppalaista ihmistä” vastaan.
Tässä vaiheessa tietenkin syntyy jonkinlainen kaaos, ja väkivaltaisuuksia esiintyy. EU ponnistelee saadakseen tilanteen hallintaan, ja tarvittaessa tukahduttaa ne, pysytellen Euroopan ainoana hallitsevana voimana.
Kulttuurillisella tasolla nimet, kuten Locke, Shakespeare, Goethe, Mozart, Beethoven, Bach, Lorca, Goya, Cezanne, Monet, Van Gogh, Michelangelo, Rembrandt, Dante, Galileo, Faraday tai jopa “modernit” nimet, kuten Bartok, Stravinsky, Rimbaud, Orwell ja Camus ovat pelkkiä menneisyyden haamuja, joiden mainitseminen saa aikaan pelkkiä tyhjiä katseita. “Menneisyys on kuollut”.
”No mutta, älkää olko huolissaan. Tärkeää on se, että jokainen Euroopassa elävä on Euroopan kansalainen, ja oikeutettu etuuksiin. Se on inhimillisyyttä, se on oikein, se on hyväntahtoisen valtion suoma etu. Millään muulla ei ole väliä.”
Kaikki eurooppalaiset kielet tulevat häviämään. Miksi kenelläkään olisi oikeutta puhua kieltä, jota suurin osa ei ymmärrä?
Hahmottelen teille verkkoa, joka tullaan laskemaan Euroopan päälle.
Ja tietenkin, kun automaatio etenee kiihtyvällä vauhdilla, monista “Euroopan työläisistä” tulee tarpeettomia. Jopa suuryhtiöt tulevat kaatumaan, sillä ne eivät kykene myymään tuotteitaan köyhtyvälle väestölle. He toivovat, että tuotteille löytyy uudet markkinat Kiinan ja Intian miljardiväestön keskuudesta.
Tätä taustaa vasten ihmiset tullaan näkemään pelkkinä numeroina tilastoissa tai osina koneissa.
Kysymys kuuluukin, kuinka monet tarttuvat syöttiin ja pitävät itseään vain yhtenä “osana” suuressa koneistossa?
Kuinka moni luovuttaa, ja pitää ainoana tarkoituksenaan hyötyä valtiokoneistosta niin paljon kuin mahdollista?
Kuinka moni tulee uskomaan, että yksilöinä heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat merkityksettömän pienet – tai pelkkä harhakuvitelma?
Miksi vaivaudun edes kertomaan tätä? Koska huolimatta vallitsevasta kollektivistisesta ajattelumallista – jota eliitti syöttää ja hyödyntää omiin tarpeisiinsa – valtioterrori, kaikissa muodoissaan, koskettaa jokaista.
Jos yksilön käsite hävitetään, mitä jää jäljelle?
John Stuart Mill kirjoitti vuonna 1859:
Ja kääntäen, kun yksilöllisyyden vapaata kehitystä ei arvosteta, vapaus tulee kuolemaan.
Venäläinen novellisti ja runoilija, Boris Pasternak, joka yhtä sun toista poliittisesta vainosta, kirjoitti (1960):
“He [neuvostovirkamiehet] eivät juuri kysele. He haluavat vain että vihaat asioita, joita rakastat, ja rakastaa asioita, joita vihaat.”
Tätä toteutetaan Euroopassa tällä hetkellä.
Entisestä Neuvostoliitosta loikanneet huomaisivat sen välittömästi, sillä he ovat kokeneet itse saman. Eurooppalainen versio vaikuttaa pehmeämmältä ja hienostuneemmalta, mutta kyse on vain strategiasta. Kulttuuriamme nakerretaan hitaammin.
Mutta vain koska salainen poliisi ei kolkuttele ovia keskellä yötä ja suorita joukkopidätyksiä, se ei tarkoita että olemme vapaita.
Lukuisat eurooppalaiset poliittiset johtajat ovat todenneet äänestäjilleen, “Teillä ei ole oikeutta vastustaa maahanmuuttotulvaa millään perusteella. Minkään tuollaisen sanominen julkisesti on rikos.”
Kuulostaako tutulta?
Jokaisen kollektivistin märkä uni on käymässä toteen. Kaikki valta on keskitetty huipulle. Kaikki ovat sopeutuneet. Uusi Neuvostoliitto on syntynyt.
Menneinä aikoina Itä-Saksan poliisi piti silmällä koko väestöä ja kyllästi kansanjoukot ilmiantajilla ja vakoojilla. Nykyaikainen valvontayhteiskunta on korvannut tämän etsimällä joukostamme “levottomia aineksia”.
Kollektivistit saattavat näennäisesti vastustaa valvontayhteiskuntaa, mutta kun on kyse sellaisten henkilöiden kitkemisestä, jotka eivät osaa kuvitella paremman maailman perustuvan, monien muiden asioiden ohella, avoimiin rajoihin, kyseessä ovat oikeutetut pakkokeinot niitä kohtaan, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan.
Jos inhimillisyys kaipaa hieman työntöapua, miksipä sitä ei annettaisi?
Piintyneelle kollektivistille vapaus ei ole vain este; se on tarpeeton illuusio. Sitä ei ole koskaan ollut olemassakaan. Ihmiset toimivat kuten heidät on ohjelmoitu, ja he ovat toimineet näin syntymästään lähtien. Näin ollen, asenna parempi ohjelma, millä tahansa käytössä olevilla keinoilla. Saat aikaan “hyväntahtoisempia ihmisiä”.
Kyseessä on sekä poliittinen että teknologinen välttämättömyys.
Avoimet rajat ja rajoittamaton maahanmuutto on hyvä koetinkivi. Ihmiset, jotka tuntevat olevansa painostuksen alaisena, jotka tuntevat että heidän yhteisöjään ollaan repimässä kappaleiksi, jotka tuntevat olevansa henkilökohtaisesti uhattuina, jotka tuntevat kaiken tämän, todellakin, salaoperaation, jossa Eurooppa muutetaan uudeksi Neuvostoliitoksi, ovat uudelleenkoulutuksen tarpeessa sanan syvimmässä merkityksessä. Koska, tottakai, moiset ihmiset kärsivät perustavanlaatuisista mielenterveysongelmista. Heidän piirinsä ovat oikosulussa. Heidän aivoissaan on vikaa. He eivät näe suurempaa kuvaa.
He eivät koskaan kykene ymmärtämään esimerkiksi Zbigniew Brzezinskin, David Rockefellerin alter egon, viisauden sanoja, jotka hän kirjoitti vuonna 1969:
Globalistitaktikko mielipuuhissaan. Hän vaikuttaa vihaavan vanhaa Neuvostoliittoa, mutta haluaa luona uuden version samasta kollektivismista, uusilla keinoilla.
Jos Lenin olisi elossa, hän tarkastelisi Eurooppaa ja huomaisi aatteensa elävän ja voivan hyvin. Hän saattaisi olla kriittinen hidasta kehityskulkua kohtaan. Ehkä hän haluaisi väkivaltaisempaa toimintaa. Hän kuitenkin joutuisi vastahakoisesti myöntämään, että hänen jälkeläisensä ovat oppineet muutamia uusia kikkoja.
Hän osaisi arvostaa “humanitaarista altruismia”, ja kuinka sitä on mallinnettu ja muokattu niin, että se näyttää valon pilkahdukselta pimeydessä.
Loistava elokuva. Erinomainen tuotanto. Liikutuksen kyyneleet vierivät pitkin yleisön poskia.
Kaikki ajatukset pelkistyvät yhteen: meidän täytyy auttaa vähemmän onnekkaita.
Biljoonia dollareita päivästä toiseen tätä tarkoitusta varten, riippumatta olosuhteista, tai huonoista seurauksista, tai varsinaisista pahoista tarkoitusperistäkään huolimatta.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Activistpost.com-verkkosivuilla [1].
Lue myös:
Suomen on erottava Euroopan unionista [2]
Kreivi Kalergin suunnitelma eurooppalaisten tuhoamiseksi [3]
YK:n häiriintynyt rotuhygieniaohjelma: “Eurooppalaisten homogeenisyys tuhottava!” [4]