Isäntämaasopimuksella Suomen poliittinen eliitti ryhtyi ilman kansan suostumusta Naton liittolaiseksi alistamalla kotimaansa vieraan vallan sotilaalliseen komentoon. Läntistä valtaeliittiä palvelevilla päätöksillä on tuhottu Suomen turvallisuus ja saatettu suomalaiset hengenvaaraan.
Ulkopolitiikkaan liittyvän puolustuspolitiikan pitäisi suojella valtiota ja sen kansalaisia. Tästä Puolustusministeriö esittää sivullaan:
”Puolustuspolitiikka ohjaa puolustuskyvyn ylläpitoa, kehittämistä ja käyttöä. Puolustuspolitiikalla edistetään valtion ja väestön turvallisuutta, tuetaan valtionjohdon päätöksentekoa sekä osallistutaan kansainväliseen päätöksentekoon ja yhteistoimintaan. Puolustuspolitiikka tukee ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääriä.” 1 [1]
Suomi lännen lakeijana
Suomen presidentti, puolustusministeri ja muukin poliittinen eliitti ovat lyöneet täysin laimin puolustusministeriön tavoitteen, jonka mukaan hallituksen tulisi ”edistää valtion ja väestön turvallisuutta”.
Sen sijaan on edistetty suurvaltojen tavoitteita sekä Suomen valtion ja väestön turvattomuutta. Hallitus ja puolustusministeriö ovat täynnä ylikansallista päätöksentekoa ajavia sionisteja. Missä ovat isänmaalliset suomalaispoliitikot?
Sauli Niinistö esimerkiksi haluaa lisätä Venäjä-pakotteita. Kuinka pieni Suomi tästä hyötyisi?
Niinistö antoi haastattelun ruotsalaiselle Dagens Nyheter [2]–lehdelle. Presidentille tärkeintä on, että EU:n ja Naton valtapiiri ulotetaan mahdollisimman pian koskemaan koko Ukrainaa. Niinistön mielestä EU:n täytyy olla valmis määräämään Venäjälle enemmän sanktioita, mikäli taistelut Ukrainassa jatkuvat. Presidentti suosittelee Suomelle myös Nato-option ylläpitämistä.
Puolustusministeri Carl Haglund puolestaan hyväksyi hiljattain sotatarvikkeiden myynnin [3] Ukrainaan. Eikö tässä ole ristiriitaa lainsäädännön kanssa? Onko laillista myydä sotatarvikkeita sotaa käyvään maahan? Kun Haglund teki päätöksensä, Ukrainan sota oli vielä näkyvästi käynnissä.
[4]
Kalevan verkkojulkaisun [5] mukaan Venäjän ulkoministeriö on moittinut verkkosivuillaan julkaistussa kommentissaan Suomea siitä, että se on hyväksynyt oululaisen Noptelin etäisyysmittareiden viennin Ukrainaan.
Carl Haglund pitää Venäjän ulkoministeriön syytöksiä Suomen puuttumisesta Ukrainan konfliktiin varsin omituisena.
Ihmeellisintä on kuinka Haglund pitää yksistään Venäjää syyllisenä Euroopan vakauden ja turvallisuuden horjuttajana. Puolustusministeri unohti, että sionistinen länsi synnytti suurimmaksi osaksi tämän konfliktipesäkkeen Ukrainaan. Pyrkimyksenä oli suurvaltojen, sotilasliittojen ja kansainvälisten suuryhtiöiden voimistuminen itsenäisten kansallisvaltioiden kustannuksella.
Isäntämaasopimus on kuin Nato-jäsenyys.
Suomi teki onnettoman ratkaisun hyväksymällä isäntämaasopimuksen. Koska olen kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin, niin totean vain lyhyesti, että isäntämaasopimus liittää Suomen käytännössä Nato-jäsenyyteen.
Kuitenkin on syytä korostaa, että isäntämaasopimuksella Suomi asetti omat alueensa Naton käyttöön. Tämä on ongelmallista, koska Venäjä ei kuulu Natoon. Tämä on uhka, koska Venäjä on Naton todennäköinen vihollinen.
Vihollisuuksien käynnistyminen Venäjän ja Naton välillä merkitsee, että Suomen alueesta tulee erittäin suuri uhkatekijä Venäjälle. Tällöin Venäjän voisi kohdistaa invaasion tiettyihin Suomen strategisesti tärkeisiin alueisiin.
Venäjällä ei tarvitse olla minkäänlaista vihamielisyyttä Suomen kanssa, mutta jos Nato voi käyttää Suomea hyökkäyksen astinlautana, on Suomen alue uhka, joka on tarpeen vaatiessa pakko eliminoida.
Naton ja Venäjän välisen selkkauksen sattuessa (ja isäntämaasopimuksen voimassa ollessa) Suomi on siis mukana konfliktissa, vaikka se olisi itse täysin passiivinen ja riitoihin osaton. Ja nyt Suomella on voimassa oleva isäntämaasopimus.
Päätelmiä
Ensinnäkin hiukan lännen ja Venäjän vastakkainasettelusta: Vladimir Putin ja Venäjä eivät edusta täysin rinnoin oppositiota globalisaatiolle ja liikepankkien vallalle. Toivoisin tietysti asiantilan näin olevan. Jo sionistisen eliitin rahoittaman ja organisoiman bolševikkivallankumouksen jälkeen silloinen neuvostovaltio oli sionistisen eliitin instrumentti, jota on myös nykyinen Venäjä.
Putiniin vaikuttaa myös sionistinen eliitti, mutta ei niin lujasti kuin Obamaan. Siten on epävarmaa kuinka aidosti Putin vastustaisi Uutta maailmanjärjestystä (UMJ), jota tunnetusti läntinen talous- ja pankkiirieliitti edustaa. Niinpä Venäjän presidentti joutuu turvautumaan opportunismiin näyttääkseen, että hän yrittää vastustaa yhtäältä länsimaisen globaalin eliitin (UMJ) vaikutusta ja toisaalta pyrkii toimimaan Venäjän sisäpolitiikkaan ja talouteen ujuttautuvan sionistisen mafian intressien mukaisesti.
Täsmennän vielä sitä, että Venäjällä sionistisen eliitin hallitseva vaikutus on heikompaa, kuin lännessä ja ennen muuta USA:ssa. Niinpä Venäjä voi toisinaan harjoittaa sionistien valtaa uhmaavaa politiikkaa. Mikäli sionisteilla olisi yhtä voimakas valta-asema Venäjällä ja lännessä, niin silloin lännen ei tarvitsisi painostaa Venäjää. Siksipä tarvitaan hajota ja hallitse –politiikkaa Venäjän heikentämiseksi, jotta sionistien kahleet lujittuisivat myös siellä.
Kansainvälisessä oikeudessa sanktio eli pakote on vastatoimenpide rauhaa uhkaaville tai rauhaa rikkoville tai hyökkäystoimen aloittaville tahoille. Ukrainan konflikti synty oli monimutkainen historiallinen, taloudellinen ja poliittinen prosessi. Läntinen suurvalta lietsoivat aktiivisesti kriisiä, johon osittain osallistui idän supervalta. Miksi Suomen valtiojohto tahtoo rangaista kuitenkin vain toista konfliktin osapuolta?
Sionistien osuudesta Ukrainan kriisiin, joka levisi sisällissodaksi, kertoo osaltaan Ukrainan presidentiksi valitun Petro Porošenkon tausta, joka paljastaa hänen sionistiset [6] yhteytensä [7].
Kansainvälinen ilmapiiri näyttää muuttuvan päivä päivältä uhkaavammaksi: Israelin median mukaan Saudi-Arabia sallii Israelin käytettävän ilmatilaansa Iranin pommitukseen [8]. Iranin ydinohjelman arvellaan lähentäneen Saudi-Arabiaa ja Israelia. Kuitenkaan mitään todisteita Iranin ydinohjelman suuntautumisesta sotilaalliseen käyttöön ei edelleenkään ole.
Läntinen tuki Ukrainan hallinnolle on tunnettua. Tuoreiden uutisten mukaan Nato kouluttaa Euroopan joukkoja sotaan Venäjää vastaan ja venäläiskenraali sanoi, että ”me olemme sodassa” [9].
[10]
Juridisia huomioita isäntämaasopimuksesta
Isäntämaasopimusta ei olisi pitänyt hyväksyä, koska se loi avoimen konfliktin uhan Venäjän kanssa. Suomen olisi pitänyt pidättäytyä naapurivaltiota uhkaavasta sopimuksesta. Suomesta on tehty suurvaltojen sotapolitiikan pelinappula. Kolmannen maailmansodan uhka leijuu ilmassa.
Sopimushanke olisi pitänyt tyrmätä jo Suomen perustuslain takia. Sopimusta ei ole edistetty Suomen perustuslain ja valtiojärjestyksen edellyttämällä tavalla. Perustuslain mukaisesti sopimuksesta olisi pitänyt äänestää eduskunnassa ja sen kannalla tulisi olla 5/6 kansanedustajista.
Valtiojärjestyksen laiminlyöminen voidaan joissakin tapauksissa tulkita Rikoslain 13. luvun mukaisesti törkeäksi valtiorikokseksi, mikäli rikoksentekijänä on tasavallan presidentti, valtioneuvoston jäsen tai muu valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö.
Koska kysymys on ulkopoliittisesti erittäin tärkeästä seikasta, olisi kansalla ollut oikeus ilmaista kantansa asiasta kansanäänestyksellä, vaikka Suomen perustuslaki tai valtiojärjestys ei sitä olisi vaatinutkaan.
Isäntämaasopimuksen ja yhteisymmärryspöytäkirjaan liittyvän Nato-asiakirjan perusteella sopimuksen tulkintaoikeus siirtyy Naton johdolle, vaikka Valtionneuvosto on tiedonannossaan toista väittänyt. Edellä oleva väittämä pätee silloin, kun dokumentti on pääkohdiltaan vastaavanlainen Suomen ja Ruotsin sopimuksen kanssa.
Isäntämaasopimuksen ja yhteisymmärryspöytäkirjan tulkintaoikeudessa sanotaan näin:
”NATO HQ [päämaja] has the authority to negotiate and conclude Status of Forces Agreements (SOFAs) and Transit and Basing Agreements. The Supreme Headquarters have the legal authority to conclude Host Nation Support (HSN) Memoranda of Understanding MOU”.
Tämän perusteella Suomi ei voisi päättää jatkossa siitä, että luovuttaako se alueitaan ja voimavarojaan Naton käyttöön. (NATO 2013: kappale 2).
Nyt sitten on itsemääräämisen oikeus menetetty. Tästä kuuluu kiitos Suomen poliittiselle eliitille!
Lopuksi
Jo Adam Smithin moraalifilosofia käsittää lain ja vallan oikeudenmukaisuuden säännöt ja hyvän tekemisen tai hyödyn periaatteet. Hyveet eivät toteudu ainakaan nykyisten suomalaispoliitikkojen päätöksissä, joilla he luovuttavat valta-aseman vieraalle vallalle ja siten uhraavat valtion ja sen kansalaisten turvallisuuden talous- ja pankkiirieliitin sekä sitä varjelevan Naton hyödyksi.
Johtavien poliitikkojen tulisi olla ihmisiä, jotka pystyvät asettamaan hyveet ja etiikan lyhytkatseisen voitontavoittelun edelle. Suomen poliitikot palvelevat ylikansallista sionistista valtaeliittiä.2
Kolmas maailmansota näyttää olevan tämän eliitin seuraava päämäärä, mutta ei tietenkään sodan itsensä takia. Modernien suurvaltasotien tavoitteena on kaventaa valtioiden itsenäisyyttä ja alistaa ne kansainväliselle rahajärjestelmälle. Tällaista taktiikkaa käytettiin muun muassa Venäjän3 suhteen ensimmäisen maailmansodan aikana.
Muistakaamme siis, että meidän äänemme ratkaisee tulevissa eduskuntavaaleissa!
Markku Juutinen
Lähteet:
- Puolustusministeriö.
- Mearsheimer & Walt (2007). Yhteenveto Israelin lobbyn vaikutuksesta median ja akatemiaan.
- Wilton, Robert (2000). ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin. Tabernaculum Dei ry.
NATO 2013: Saatavilla. [11]
Koska artikkelissa puhuttiin sionistisesta eliitistä, liitän jatkoksi luettelon aiheeseen viittaavaan kirjallisuuteen.
Benson, Ivor: The Zionist Factor: The Jewis Impact on Twentieth Century, USA 1992.
Brzezinski, Zbigniew: Between Two Ages. USA 1970.
Cincinnatus: War! War! War! USA 1984.