Suomen yhteistyö Yhdysvaltojen sotilastiedustelun, sotaharjoitusten ja Natokumppanuuden kanssa muodostaa hyvin vakavan sotilaallisen uhan Suomelle, sillä nämä toimet sisältävät Suomen alueen käyttämisen Venäjää vastaan. Yhdysvaltojen johtama läntinen koalitio käyttää Suomea hyödykseen taloudellisten ja poliittisten itressiensä takia. Suomen tilanne on laiton ja maata johtaa korruptoituneet valtio- ja maanpetokseen syyllistyneet omahyväiset rikolliset.
Itämeren alueen militarisointia on jo jatkunut pitkään ja sitä on tapahtunut monin tavoin. Vuodesta 2009 lähtien Yhdysvaltojen johtaman lantisen liittouma (kuten esim. Nato) sekä Suomi ja Ruotsi ovat järjestäneet lentosotaharjoituksia Viron, Liettuan ja Latvian yllä sekä laivastoharjoituksia Itämerellä. Ruotsi on perustanut sotilastukikohdan Gotlantiin ja Suomessa Ahvenanmaan historiallista demilitarisointia kyseenalaistetaan julkisuudessa.
Lisäksi Suomi tulee osallistumaan ensi vuoden toukokuussa pidettävään Viron pääsotaharjoitukseen [1] Kevadtormiin, englanniksi Sabre Strikeen. Kevadtorm on yhdistetty Yhdysvaltain poikkeuksellisen suureen Defender Europe 20 -harjoitukseen, johon saapuu kevättalvella ja keväällä noin 20 000 amerikkalaista maavoimien sotilasta Yhdysvaltain mantereelta.
Defender Europen tarkoitus on harjoitella voimakkaan, taistelukykyisen voiman kokoamista Eurooppaan – ja joukkojen liikehdintä tapahtuu Venäjän naapurissa. Harjoituksessa on mukana 18 maata, ja se käyttää muun muassa Baltian maiden ja Georgian satamia sekä lentokenttiä. Yhteensä Defender Europessa on mukana 37 000 sotilasta, ja se on suurimpia länsieurooppalaisia harjoituksia kylmän sodan jälkeen.
Yhdysvaltojen urkintakoneisto Suomessa
Jo 2017 uutisoitiin Suomen sotilastietojen tiivistymistä Yhdysvaltojen [2] kanssa, jatkona kauan jatkuneelle yhteistyölle Suomen sekä USA:n välillä. Yhdysvallat ovat erikoisen kiinnostuneita kyseisestä yhteistyöstä, sillä se onnistuu siten saamaan tuoretta tietoa Venäjältä Suomen kautta.
Yhdysvaltojen kiinnostus Suomea kohtaan johtuu myös Venäjältä Suomen kautta kulkevasta tärkeästä tietoliikenneyhteydestä Eurooppaan. Ruotsin kautta asennetun tietoliikennekaapelin lisäksi uusi Sea Lion -merikaapeli kuljettaa tietoliikennettä Venäjältä Suomen kautta suoraan Saksaan.
HS:n mukaan Suomen keräämä tiedustelutieto voisi kiinnostaa Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden virastoa NSA:ta, koska se ei saa kotimaassaan kerätä kansalaisistaan tietoa.
Täten päätyy myös tietoja suomalaisista yhdysvaltaisten viranomaisten käsiin.
Lisäksi mainittu yhteistyö mahdollistaa Suomen viranomaisille tehokkaan keinon suomalaisten kansallismielisten ja isänmaallisten ryhmien valvomiseen. Näyttää siltä, että Suomen salainenpoliisi SUPO on yksi CIA:n haarakonttoreista.
Isäntämaasopimus, jenkki joukot Suomessa ja Norjan sotaharjoitukset
Yllä mainitun tiedusteluyhteistyön lisäksi Suomeen saapui vuonna 2016 Yhdysvaltain [3] armeijan sotilaita tarkoituksenaan osallistua tuolloin toukokuussa käytyyn maavoimien Arrow-harjoitukseen. Suomeen saapui vuoden 2016 keväällä noin 160 miestä ja 17 panssaroitua Stryker-taisteluajoneuvoa.
Isäntämaasopimus ja Norjan sotaharjoitukset
Paavo Väyrynen kysyy blogissaan [4] (koska ei saanut tilaisuutta kysyä eduskunnan kyselytunnilla) puolustusministeri Jussi Niinistöltä, miksi Suomi päätti osallistua (2018) sotaharjoituksiin, jotka ovat omiaan heikentämään Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden uskottavuutta ja vaarantamaan liittoutumattomuuden meille antaman turvallisuusedun.
Lisäkysymyksenä Väyrynen tiedusteli Suomen ja Naton välistä isäntämaasopimusta ja sen tulkintaa. Sekin saattaa osaltaan heikentää Suomen liittoutumattomuuspolitiikan uskottavuutta, kirjoitti Väyrynen.
Lisäkysymyskin olisi ollut hyvin ajankohtainen, sillä Suomen ja Ruotsin osalta Norjassa toteutettavassa Naton sotaharjoituksessa nojaudutaan syyskuussa 2014 allekirjoitettuihin isäntämaasopimuksiin.
Suomen osalta sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Valtuutuksen hän sai hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselta ministerivaliokunnalta, joka päätti asiasta tasavallan presidentti Sauli Niinistön johdolla saman vuoden heinäkuussa. Sopimusta ei käsitelty eduskunnassa.
Ruotsi vei sopimuksen Valtiopäiville, joka asetti sopimuksen soveltamiselle kaksi tärkeää reunaehtoa. Nato-joukkoja maahan tuleminen on sallittua vain Ruotsin kutsusta. Sopimus ei anna Nato-maille oikeutta sijoittaa ydinaseita Ruotsin alueelle. Koska sopimusta ei Suomen osalta käsitelty eduskunnassa, voivatko Nato-joukot tulla maahamme omasta aloitteestaan.
Isäntämaasopimukseen [5] on myös kirjattu merkittävä määritelmä Naton sotilaallisesta toiminnasta, jossa Suomea velvoitetaan antamaan isäntämaa-apua Naton tai Nato-maan, kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen operaatioille. Avunantoon sisältyvät toimet Natolle tai Nato-maalle Suomessa tarkoittaa operaatioita taistelun tai sotilaallisen tavoitteen saavuttamiseksi, esimerkiksi torjuntataistelun tai hyökkäyksen avulla.
Käytännössä Suomi on Naton jäsen maa, ja on niin tiiviisti Natossa kuin vain voi ilman virallista jäsenyyttä olla.
Miksi Yhdysvaltojen johtama läntinen koalitio (Nato) on kiinnostunut Suomesta ja Ruotsista?
Ensinnäkin Suomi toimii mainiona puskurivyöhykkeenä Venäjää vastaan. Tästä vyöhykkeestä olisi Yhdysvaltojen johtamalle liittoumalle merkittävää strategista hyötyä, mikäli lännen ja idän välille puhkeaisi konflikti.
Toisaalta Yhdysvaltojen intresseihin kuuluu arktisen alueen luonnonrikkaudet. Näiden valtaamiseksi käytetään NATO:n kautta Suomea, Ruotsia sekä Norjaa. Suomen poliittisia Brysselin villakoiria käytetään armottomasti hyväksi arktisen alueen tulevaisuuden kolonialismissa uskottelemalla suomalaisille vallanpitäjille koituvan jotakin ”turvallisuushyötyjä” maa- vesi- ja ilmatilansa luovuttamisesta Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikalle.
Muitakin syitä Natokumppanuudelle on olemassa, kuten esimerkiksi mahdolliset hyödyt kansainväliselle pankkiirimafialle ja aseteollisuudelle, mistä tulisi voittoja eniten varsinaisten operaatioiden lähestyessä.
Myös Yhdysvaltojen johtaman lännen ajautuminen Aasian talousveturien varjoon inspiroi Yhdysvaltoja etsimään ulospääsyä tilanteesta myös Eurooppaan suuntautuvan suurvaltapolitiikan kautta, missä Nato näyttäytyy roolissaan.
Suomen laiton tilanne ja itsenäisyystaistelu
Sanomattakin on selvää, että Suomen yhteistyö Yhdysvaltojen sotilastiedustelun, sotaharjoitusten ja Natokumppanuuden kanssa muodostaa hyvin vakavan sotilaallisen uhan Suomelle, sillä nämä toimet sisältävät Suomen alueen käyttämisen Venäjää vastaan.
Toisaalta isäntämaasopimuksen hyväksyminen ilman eduskunnan suostumusta saattaa sopimuksen juridisesti epäilyttävään valoon. Sopimus myös mitä ilmeisemmin rikkoo Suomen ja Venäjän solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka näyttäytyy myös laittomana sen suhteen, että sopimuksella mahdollistetaan atomiaseiden kuljettaminen maahan.
Suomen poliittinen entiteetti on sallinut vieraan valtion sotilastiedustelun tunkeutumisen maan tiedustelupalveluun, mikä ilmeisesti herättää epäilyjä maanpetoksesta. Lisäksi maanpetokseen viittaa USA:n sotavoimien päästäminen vapaaehtoisesti Suomen maakamaralle.
Yllä esitetyt laittomuudet sekä Suomen saattaminen vakavan sotilaallisen uhan alaiseksi, kuten myös jatkuvan haittamaahanmuuton estoton salliminen, yhdistettynä globaalin uusliberalismin kurjistavaan vaikutukseen, velvoittaa suomalaisia kamppailemaan itsenäisyyden puolesta.
Lyhyesti sanottuna Suomen tilanne on laiton ja maata johtaa korruptoituneet valtio- ja maanpetokseen syyllistyneet omahyväiset rikolliset.
Suomen on erottava Euroopan unionista, eurosta ja isäntämaasopimuksesta. Meidän on otettava käyttöön talousdemokratian reformi eli rahareformi ja nojauduttava omaan puolustus- ja puolueettomuuspolitiikkaan. Hyvät suhteet ennen muuta Venäjälle ovat Suomelle tärkeät. Lisäksi meidän on vapauduttava Yhdysvaltojen johtaman läntisen liittouman otteesta.
Markku Juutinen
Lähteet
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2014/20140082/20140082_2 [5]