- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Suomen poliittisen rikollisuuden aikakausi

Jäljempänä olevassa artikkelissa kertaamme näin eduskuntavaalien kynnyksellä Suomen poliitikkojen, viranhaltijoiden ja viranomaisten tekemiä laittomuuksia ja selviä rikoksia Suomen perustuslakia vastaan. Kirjoituksessa Euroopan Unioniin ja euroon liittyminen saavat ansaitun huomionsa. Tiivistäen Suomen tilanne on laiton ja maata johtaa korruptoituneet valtio- ja maanpetokseen syyllistyneet omahyväiset rikolliset.

Suomen poliittinen johto oli tietysti 1990-luvulla eri kuin nykyisin Sipilöiden aikaan, mutta sama kaiku on askelten, joten nykyisen poliittisten vallanpitäjien isänmaan inho sekä negatiivisen globalisaation hurmos on vain kiihtynyt.

Älkäämme enää kuuna kullan valkeana äänestäkö yllä mainitun kaltaisia entiteettejä edustajiksemme.

Suomen poliittisen laittomuuden jakso (1990–2019)

Aloittakaamme kriminaliteettien selvitys Koiviston konklaavin saavutuksista.

Vuosina 1990–1993 järjestettiin lama, jolla Suomen talous, kulttuuri ja poliittinen ilmapiiri saatettiin perikatoon. Esko Ahon [1]1 hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan toimesta pankit päätettiin pelastaa salaiseksi julistetulla SSP-sopimuksella. Siten pankeille annettiin vapaat kädet poistaa markkinoilta tiettyjen alojen yrityksiä ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkituen piikkiin. Tämän tekaistun laman uhreiksi syöstiin noin 65 000 yrittäjää, joista itsemurhaan päätyi 14 500 ihmistä. Millainen vastuu silloisella Suomen poliittisella johdolla on edellä mainituista uhreista? Tämä oli niin kutsutun Koiviston konklaavin saavutus.

Mitä ilmeisimmin tässä oli kysymyksessä pankkien laittomasta EMU-kuntoon saattamisesta lainaa ottaneiden kustannuksella.  ETA-sopimuksen liitteeseen Suomea koskevan mukautusmääräyksen vuoksi Mauno Koivisto halusi pankit EMU-kuntoon sopimuksen liitteeseen kirjoitettuun määräaikaan mennessä. Suomen perustuslaki EY-mukautettiin etukäteen.

ETA:n liittyminen

Jo tuonpuoleiseen siirtynyt presidentti Mauno Koivisto oli harjoittanut valtionpetoksellista toimintaa. Hänen muistelmissaan Historian tekijät Kaksi kautta II, sivulta 534 alkaen paljastuu, kuinka Koivisto oli tehnyt poliittisen päätöksensä euroon (Maastrictin sopimus) liittymisestä jo joulukuun 19912, kuten jäljempänä hänen keskustelunsa pääministeri Esko Ahon kanssa 20.12.1991, paljastaa:

Joulukuun 20. päivänä keskustelin tilanteesta Ahon kanssa. Sanoin: “Mitä olen omalta osaltani pyrkinyt aikaansaamaan, on se, ettei haaskattaisi vaihtoehtoja. Välillä oli vaara, että ETA-hommaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Halusin korostaa sen merkitystä, sitä, että se kuitenkin on hyvin tärkeä aikaansaada. Se on turvallinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot jäävät toteutumatta. Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.2

Koiviston mukaan Euroopan talousalueeseen (ETA) tuli liittyä siltä varalta, että toiset vaihtoehdot eivät toteutuisi. Euroopan talousalueessa Suomi oli mukana tammikuun 1. päivästä 1994 saman vuoden loppuun asti. Tämä sopimus (ETA) toimi porttina sille, että Suomi otti käyttöönsä euroalueen yhteisen rahan, euron 1.1.1999.2

Koiviston juonittelu mahdollisti Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa ja myös eurojäsenyyden sekä Markasta luopumisen.

Tällä juonittelulla pimitettiin täysin kansalta se, että ETA:n liittyminen tulisi johtamaan EMU:n eli Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenyyteen, sekä edelleen EY:n kautta Euroopan Unionin jäsenyyteen. Tämä oli siinäkin mielessä moraalitonta ja rikollista toimintaa, että siinä ei kerrottu yleisellä tasolla ihmisille mainittujen sopimusten todellista luonnetta. Siitä tuskin olivat perillä kaikki kansanedustajatkaan.

Siten yleensä poliittisten toimijoiden taholta uskoteltiin, että EMU ja EU-jäsenyys eivät poistaisi Markkaa käytöstä.

Euroopan talous- ja rahaliiton ydinkohdat kylläkin selostettiin lyhyesti ennen kansanäänestystä julkaistussa tiedotteessa, mutta julkisessa keskustelussa EMU sysättiin varjoon. Johtavien poliitikkojen puheet olivat helposti tulkittavissa siten, että Suomella ei ollut pienintäkään aikomusta luopua yhdeksi itsenäisyyden symboliksi juurtuneesta omasta markasta. Esimerkiksi puhemies Riitta Uosukainen, joka hyväksyi EU-sopimuksen, on tunnustanut avoimesti jälkeenpäin, ettei hän omaa kantaansa muodostaessaan osannut edes ajatella päättävänsä samalla markan kohtalosta. Eikä Uosukainen ollut ainoa.3 [2]

Maastrichtin sopimuksen mukaan Euroopan Unionista kehittyy entisen Neuvostoliiton kaltainen keskusjohtoinen liittovaltio. Täten johtavien poliitikkojen puheet olivat täyttä valhetta heidän esittäessään Unionia ”itsenäisten valtioiden liittona”. Nykyisin havaitaan, että Unionista on todellakin kehittynyt byrokraattinen, demokraattisen valvonnan ulottumattomissa oleva lobbareiden ohjailema diktatuuri, kuten entinen Neuvostoliittokin oli.

Sauli Niinistön harhautukset ovat linjassa yllä esitettyyn paljastukseen

Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että nämä päätökset eivät tarkoita markasta luopumista, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä – vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.

Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994.

Nämä Niinistön harhautukset löytyvät dokumentoituna ja liitettyinä virallisista eduskunnan asiakirjoista (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) kuten myös äänestäjille lähetetyistä tiedotteista. Osa eduskuntaa sekä valtaosa suomalaisista äänestäjistä uskoivat tähän väitteeseen.

Esitämme kaksi petkutusta tiivistettynä

Jorma Jaakkola [3]4 näyttää liitteillä toteen sen, että EU-sopimuksen hyväksymiseen liittyy kaksi huijausta:

1. Tekaistu EMU-varauma, josta yllä oli jo puhetta.2. Maatalousartiklojen oikeudellisuus salattiin visusti.

Mainitut liitteet löytyvät Jorma Jaakkolan kotisivulta: Lähihistorian tutkimus: … [3]

Jaakkolan mukaan presidentit Koivisto ja Ahtisaari sekä keskeiset ministerit tiesivät, mikä oli neuvoteltu sopimus, koska sen tiesi myös keskeinen EY-/EU-neuvottelija Antti Kuosmanenkin, joka joutui vetämään pois myynnistä paljastavan kirjansa ”Suomen tie EU:n jäseneksi”, Ultima Thule, Oulu 1999.

Petoksesta vastaa ensisijaisesti (edesmennyt) presidentti Mauno Koivisto, joka alkuperäisen Hallitusmuodon 33 §:n mukaan sananmukaisesti määräsi Suomen ulkopolitiikasta.

EY-jäsenyys

Mauno Koiviston [4]5 määräyksestä EY-jäsenhakemus oli jätetty, jo ennakkoon 27. helmikuuta 1992. Tässä tapauksessa eduskunnan EY-jäsenyysneuvottelut 18. maaliskuuta 1992 olivat täydellistä poliittista parodiaa.

Äänestysmenettely oli ohjelmoitu etukäteen toteutumaan tietyn kaavan mukaisesti. Tällä näytelmällä haluttiin luoda uskottavuutta EU:n liittymisen prosessissa kansalaisten silmissä

Niinpä 32 kansanedustajaa äänesti tyhjää, sosiaalidemokraattien EY-jäsenyyttä puoltavan ponnen ansiosta. Näin menetellen Koiviston valtiopetoksellinen toiminta kietoutui ”laillisuuden” viittaan, sillä eduskunta ei pysty äänestämällä antamaan presidentille epäluottamusta.

Huomautus: Ponsi on vahvistetun esityslistan ulkopuolella tehty, toimintaohjeen sisältävä kannanotto tai lausuma, jolla jonkin päätöselimen toivotaan selvittävän tai valmistelevan jotakin asiaa.


EU-jäsenyys

Vaalipetoksen keskiössä: Menikö kaikki kansanäänestyslain mukaisesti?

Ennen kansanäänestystä olisi äänestäjille ja myös kansanedustajille pitänyt erittäin perusteellisesti selvittää ja tiedottaa se, mistä EU-äänestyksessä oli todella kysymys.

Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:n mukaan kysytään: ”Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?”

Kyseisessä kysymyksessä ovat kolme viimeistä sanaa merkittävät. Ei kansa voinut mitenkään tietää, mistä ylin valtiojohto tietoisesti vaikeni ja miten se oli sumuttanut eduskuntaa sekä kansaa? Täten edes eduskunta ei ollut tietoinen Euroopan unionin jäsenyyteen liittyvästä tarkasta neuvottelun sisällöstä, jonka perusteella kansanäänestys toteutui. Niin muodoin jo EU-kansanäänestyksen kysymystekstin ja siten kansanäänestyksen lähtökohdat olivat laittomat.

Yllä mainitun mukaan EU-kansanäänestys, ja sen tulos olivat laittomat. Juridisesti Suomi ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio.

Lisäksi Suomi liitettiin Euroopan unioniin perustuslain vastaisesti6 vuonna 1994 neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella. EU:n liittyminen olisi vaatinut Suomen perustuslain muuttamista 5/6-enemmistöllä. Tämä siksi, että ilman kahta käsittelyä sekä välillä pidettäviä vaaleja perustuslain muuttaminen edellyttää asian kiireelliseksi julistamisen 83.33 prosentin enemmistöllä. Liittymissopimus juoniteltiin hyväksytyksi eduskunnassa perustuslain alaan vaikuttavana kansainvälisenä velvoitteena niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, jolloin hyväksyntään riitti kahden kolmasosan määräenemmistö yhdessä käsittelyssä.

Tämä juuri yllä esitetty kohta oli vain yksi esimerkki EU:n liittyvistä laittomuuksista, joihin Suomen poliittinen johto on syyllistynyt.

Euroon liittyminen

Europarlamentaarikko Paavo Väyrysen mukaan eurojäsenyydestä päätettiin alun perinkin laillisesti väärin. Hän kritisoi sitä, että euroon liittymisestä ei tehty erillistä päätöstä, vaan asia kuitattiin pelkällä tiedonantomenettelyllä vuonna 1998. Menettely oli perustuslain vastainen.7

Isäntämaasopimus

Suomen maanpetturihallitus salli Yhdysvaltojen sotajoukkojen kutsua itsensä miehittämään Suomen maaperää ja liittymään isäntämaasopimukseen. Isäntämaasopimusta (Memorandum of Understanding) esitellään Suomen säädöskokoelmassa valtiosopimuksena, jota ei ole hyväksytty eduskunnassa.

Nato- eli isäntämaasopimus on laiton jo Suomen perustuslain takia. Sopimusta ei ole edistetty Suomen perustuslain ja valtiojärjestyksen edellyttämällä tavalla.8 Perustuslain mukaisesti sopimuksesta tulisi äänestää eduskunnassa ja sen kannalla tulisi olla 5/6 kansanedustajista.

Miljoonien rahavirrat puolueille

Jorma Heikkinen [5] joutui ensimmäisen kerran tekemisiin vaalirahoituksen kanssa 1970–80-luvuilla työskennellessään hallintojohtajana Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitossa, joka sittemmin yhdistyi muiden toimijoiden kanssa Finanssialan keskusliitoksi.9

Keskusliiton toimenkuvana oli ylläpitää poliittisia yhteyksiä, joista yksi tärkein oli ainainen vaalirahoitus. Heikkisen mukaan se ei ollut koskaan keskusliiton miehelle miellyttävä tehtävä, joka kuitenkin täytyi hoitaa. Hallintojohtajan tehtävänä oli kuitata laskut, Heikkinen sanoo.9

Eteläranta päätti, että vakuutusala maksaa vaikka miljoona markkaa jokaiselle puolueelle ja pankit maksavat toisen miljoonan.

Se koordinoitiin Etelärannassa ja mulle joka olin hallintojohtaja, sanottiin, että hoida se. Minä panin kepulle, demareille ja niin edelleen, rahat menemään. Ne rahat kerättiin sitten vakuutusyhtiöiltä, Heikkinen kertoo.

– Esko Aho soitti minulle, että sähän tunnet Pohjolan kymppikerroksen vuorineuvoksen, että mennään nyt vuorineuvosta tapaamaan. Mentiin kymppikerrokseen, olin ovenavaajana ja Esko neuvotteli kai näistä vaalirahoista, koska vaalit olivat tulossa. Kun lähdimme Pohjolan ovista ulos, muistan, että Esko sanoi, että nyt tulee porvarihallitus, ilmoittaa Heikkinen.

Vuonna 1998 keskustan Matti Vanhasen ohjaama keskustataustainen Nuorisosäätiö palkkasi Heikkisen asiamiehekseen. Heikkinen oli ehtinyt työskennellä säätiön hallituksessa jo yli kymmenen vuotta, joten hän tiesi mitä tuleman piti: kiinteistöbisneksen lisäksi säätiö tukisi keskustalaisia.9

Matti Vanhanen on kiistänyt tienneensä omien vaalikampanjoidensa rahojen alkuperää, mukaan lukien Nuorisosäätiöstä saapuneet rahat. Heikkinen ei tätä usko. Asiamies Heikkisen mukaan Vanhanen oli erittäin tarkka esimies oli sitten kyseessä säätiön varojen jakaminen tai kiinteistöt.9

Eduskunnassa käsiteltiin rahojensiirto mekanismia lakiesityksenä10

Eduskunnassa käsiteltiin vuonna 2012 lakiesitystä, jonka avulla pystyttäisiin siirtämään massiiviset summat yritysten rahaa eläkeyhtiöiden pääomiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja hallituksen tuella eläkeyhtiöt aikovat kaapata pääomiinsa huimat määrät yrityksiltä kerättyä rahaa.

Pienyrityksiltä on kerätty varausta 1 600 miljoonaa, vaikka tarve olisi ehkä 200 miljoonaa. Loppuja ei ole palautettu.  Näin menetellen eläkelaitoksen ja hallituksen tarkoituksena on sitoa kerätyt varat turvaamaan eläkeyhtiöiden sijoitusriskiä. Eläkeyhtiöt siis siirtäisivät asiakkailtaan keräämät ylimääräiset rahat omiin pääomiinsa.

Lopuksi

Suomen poliittiset vallanpitäjät ovat painostaneet kansaa talousvastuuseen11 [6] syyllistäen12 mikrotaloutta, johon myös kansalaisten talous kuuluu, yli varojen elämisestä. Maan poliittinen valtakoneisto on kuitenkin itse toiminnallaan aiheuttanut taloudellisen laskukauden, luovuttamalla Suomen globaalien suurpääomien ja ylikansallisten rahoitusjärjestelmien nyljettäväksi. Nykyisin nämä poliittiset- ja virkakoneistot ovat kiihtyvällä tahdilla asuttaneet maatamme ”turvapaikanhakijoiden” invaasiolla.

Yllä mainitut poliittiset funktiot ovat antaneet tekosyyn muun muassa pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon sisältyvän sosiaalisen turvaverkoston asteittaiselle purkamiselle Suomessa. Täten maa on avoinna kasvottomien uusliberalististen voimien valloitukselle.

Suomi on myyty.

Pian koittavissa eduskuntavaaleissa 2019 suomalaisille voi tarjoutua viimeinen tilaisuus Suomen poliittisessa historiassa pysäyttää valtio- ja maanpettureiden mellastus maassaan. Tämän jälkeen murros tulee olemaan vaikeampaa.

Niinpä äänet on viisainta antaa isänmaallisille eduskunnan ulkopuolisille puolueille, liikkeelle, ja tai toimijalle. Näitä ovat esimerkiksi:

Suomen Kansa Ensin (SKE), Itsenäisyyspuolue (IPU), Reformi, Kansalaispuolue (KP) ja Seitsemän tähden liike (STL).

Markku Juutinen

Lähteet

  1. Saatavina: http://valtuustoaloite.blogspot.se/ [1]
  2. Koivisto, Mauno (1995). Historian tekijät Kaksi kautta II.
  3. Tuomo Lappalainen. Ensimmäiset 5 vuotta. Saatavina:  http://213214149010.edelkey.net/doc/fi/julkaisut/suomi5vuotta/lappalainen.html [2]
  4. Jorma Jaakkola. Törkeä valtiopetos ja Suomalainen EU-vaalipetus tiivistettynä ”A-nelosella”. Saatavina: http://jorjaa.mbnet.fi/historia.php [3]
  5. Jorma Jaakkola. Nettikirja. Saatavina: http://jorjaa.mbnet.fi/nettikirja.php [4]
  6. Eurooppatiedotus. Saatavina http://www.eurooppatiedotus.fi/doc/fi/julkaisut/EU-kronologiaSU.pdf%20s.36 [7]
  7. US (14.7.2015). https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/89096-paavo-vayrynen-suomi-liittyi-euroon-vastoin-perustuslakia-kansanaanestys-eurosta [8]
  8. Rikoslaki 13. Luku. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L13 [9] 
  9. IL. (19.2.2013). Miljoonien rahavirrat puolueille. Saatavina. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2013021916681497 [5]
  10. IL (7.4.2012). Saatavana: https://www.iltalehti.fi/talous/a/2012040715424834 [10]   
  11. Sisuradio (27.5.2015). Uusihallitus pistää Suomen säästökuurille. Saatavina: https://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6175375 [6]
  12. Uusi Suomi (17.8.2015). Sauli Niinistöltä suorat sanat Ylellä ”Jos ollaan niin tyhmiä…”. Saatavina: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/102812-sauli-niinistolta-suorat-sanat-ylella-jos-ollaan-niin-tyhmia [11]