Suomen yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne on ällistyttävän mädäntynyttä. Tämä voidaan havaita esimerkiksi siinä, että kansakuntaamme ollaan jakamassa armottomasti kahteen luokkaan, yhtäältä erittäin köyhiin ihmisiin ja toisaalta lähes taloudellisesti riippumattomiin ihmisiin.
Suomen yhteiskunnallinen asema ihmisoikeuksien toteuttajana on maailmankuulu, mutta hyvinvointivaltio – pikemminkin sen rippeet – ovat pian historiaa. Entistä isänmaatamme hallitsee demokratian ulottumattomissa Neuvostoliittoa muistuttava elin alati kasvavine direktiiviviidakkoineen. Lisäksi globaalien talous- ja pankkiirieliittien valta-asema erilaisine vapaakauppasopimuksineen on jättämässä Suomen EU:n syrjäiseksi maakunnaksi. Suomen poliittinen johto hyväksyy kaiken tämän. Kansa myydään ylikansallisille eliiteille, jotka tuhoavat viimeisenkin yksilöllisen ja kansallisen riippumattomuuden sekä luonnonvarat. Olemme pian täydellisiä orjia, jos emme keksi keinoa kahleista vapautumiseen.
Euroopan unioni
Esimerkiksi Suomelle EU:n kritisointi ja sen kehittäminen eivät riitä, vaan EU:sta täytyy erota. Tämä siksi, että ensinnäkin Suomi on menettänyt EU:n myötä itsenäisyytensä. EU on kehittynyt yllä mainitun kaltaiseksi rahan ja talousjättien totalitarismiksi, jota hallitsee eliitti.
On mielenkiintoista kuinka EU:n päätöksenteon avoimuutta edistävä kansalaisjärjestö ALTER-EU, Itävallan työasiain liittokamari AK EUROPA ja Itävallan ammattiliittojen keskusjärjestö ÖGB Europabüro, ovat julkaisseet raportin, jonka mukaan suuryritykset hallitsevat edelleen komission asiantuntijaryhmiä, uudistuslupauksista huolimatta.
Euroopan komissio on Euroopan unionin toimielin, joka esimerkiksi valmistelee ja panee täytäntöön Euroopan unionin neuvoston erilaisia säädöksiä ja päätöksiä sekä valvoo niiden noudattamista EU:n jäsenvaltioissa. Komission tehtävät ovat lyhyesti:
- Valvoa yhteisön sopimusten ja sen toimielinten antamien säännösten ja määräysten noudattamista
- Antaa suosituksia ja lausuntoja asioista, joita yhteisön perustamissopimus koskee
- Käyttää itsenäistä päätösvaltaa ja osallistuu neuvoston ja Euroopan parlamentin päätöksentekoon
- Käyttää neuvoston sille siirtämää toimivaltaa säännösten toteuttamisessa
Komissio voi myös aloittaa uuden lainsäädäntöehdotuksen käsittelemisen EU:n perustamissopimuksen nojalla. Komission jäsenet muodostuvat aina yhdestä kunkin jäsenvaltion jäsenestä, joita kutsutaan komissaareiksi ja heillä kullakin on vastuualueensa. Komissaarit nauttivat suuresta kansainvälisestä vallasta.
Lisää vihjeitä EU:n orjuuttavasta luonteesta
Euroopan komissio ei ole demokraattisesti valittu elin. EU:n komission valta on suurempi kuin Euroopan parlamentilla. EU:n perussopimukset siirtävät hegemoniaa EU:n toimielimille. Unionin oikeus menee kansallisen itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen itsenäisyyden yläpuolelle. Valtaosa päätöksistä tehdään siis ulkomailla.
Euroopan unioni on globaalin pankkiirieliitin ja talousjättien diktatuuri, jossa ei välitetä vähääkään pienten jäsenmaiden hyvinvoinnista. Suurpääoma ja rahanvalta ratkaisevat kaiken.
Mainittakoon myös EU:n ja Yhdysvaltojen välille mahdollisesti syntyvä vapaakauppasopimus (TTIP). Toteutuessaan TTIP eliminoi demokratian sekä osaltaan valtioiden itsemääräämisoikeuden. Tästä olen kirjoittanut artikkelin, Transatlanttinen uhka demokratialle, lähteineen Tiedonantajan numerossa 19.6.2014.
TTIP:n tavoitteena näyttää olevan jättiläiskorporaatioiden diktaattoriasema, joka jättää yksityisten ihmisten sekä valtioiden tarpeet ja itsenäisyyden varjoonsa. Kansainvälisten elitististen organisaatioiden ja vapaakauppasopimuksien kanssa EU pyrkii tuhoamaan valtioiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta niiden omissa sääntelyelimisissä. TTIP:n ja EU:n liitosta syntyy maailmanhallitusta edustava unioni.
Bioteknologiafirmojen pyrkimyksenä on säätelyjen yhtenäistäminen sekä GM-tuotteiden päästäminen EU:n markkinoille. Siten biotekniikka-alojen yritykset tallaisivat yksityisten ihmisten ja valtioiden demokratian ja itsemääräämisoikeuden jalkoihinsa. Sitä paitsi GM-tuotteiden käyttäminen voi tuoda tullessaan odottamattoman terveyteen ja ympäristöön liittyvän katastrofin (1). Edellä mainitussa keskeistä osaa näyttelee tietysti biotekniikkajätti Monsanto, jonka 90-prosenttisesti omistamia geneettisen mallin soijapapuja viljellään USA:ssa.
Suomen on erottava EU:sta
EU-jäsenyyden kirjaamisella Suomen perustuslakiin turvattiin myös Suomen sitoutuminen liittovaltiokehitykseen ja mahdollisesti maan tulevaisuus EU:n syrjäisenä liittovaltion maakuntana. Tätä kirjaamista ei olisi vaatinut edes Euroopan unioni. Suomella on voimassa oleva ETA-sopimus, joka takaa yhtäläiset oikeudet kuin EU. Emme tarvitse EU:n jäsenyyttä.
Suomi liitettiin Euroopan unioniin perustuslain vastaisesti. Vuonna 1994 Suomi liitettiin Euroopan unionin jäseneksi neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella. EU:n liittyminen olisi vaatinut Suomen perustuslain muuttamista 5/6-enemmistöllä. Tämä siksi, että ilman kahta käsittelyä sekä välillä pidettäviä vaaleja perustuslain muuttaminen edellyttää asian kiireelliseksi julistamisen 83.33 prosentin enemmistöllä. Päätös EU-jäsenyydestä saatiin juoniteltua Seppo Tiitisen johtaman komitean välityksellä ja siten se saatiin aikaan eduskunnassa 2/3 enemmistöllä.
Suomi on perikadon tiellä
Länsimaisen, kuten myös suomalaisen yhteiskunnan rappeutuneisuus ei ole vain havaittavissa julkisessa sektorissa, yksityisessä sektorissa ja kansalaisyhteiskunnassa. Se on merkille pantavaa ihmisten jokapäiväisessä elämässä, mutta tuleva vapauden riisto enteilee kauhukuvia ennen muuta ulkopolitiikkaan sisältyvissä ratkaisuissa. Näistä painajaisista kerromme seuraavaksi muutamia esimerkkejä.
Yhdysvaltojen ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen kolmannen neuvottelukierroksen kuluessa Alexander Stubb vakuutteli reippaasti komission äänellä vapaakauppasopimuksen riskittömyyttä (2).
Komission viestintästrategia esittää, että median huomio tulisi kohdistaa TTIP:n positiivisiin puoliin, kuten viennin kasvattamiseen ja työpaikkojen lisäämiseen. Strategialla varmistetaan, että jokaisessa EU:n jäsenmaassa tulisi ymmärtää TTIP:n luonne. Komission mukaan sopimuksesta ei missään nimessä seuraa negatiivisia vaikutuksia kansalaisten terveyteen tai jäsenmaiden ympäristöön (2).
TTIP kuitenkin vie tuhon tielle: Yllä oleva tarkoittaa itse asiassa manipulointia, jonka välityksellä ihmiset ”käsittäisivät” TTIP:n komission esittämänä vaurauden ja työllisyyden luojana. Tällaisen sinisilmäisen ja samalla vääristellyn positiivisen kuvan myös Stubb tahtoo suomalaisten saavan TTIP:stä.
[1]
Se ei kylläkään yksityisten ihmisten ja pienyrityksien sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia kohota, jos suuryritykset ja massiiviset pääomien haltijat hyötyvät bruttokansantuotteen kasvusta sekä maailmantalouden joustavuudesta. Korkea BKT ei sinänsä takaa tasavertaista hyvinvointia, jos BKT jaetaan epäoikeudenmukaisesti. Yksityisille valtioille ja ihmisille vapaakauppasopimuksilla voi olla hyvin katastrofaaliset vaikutukset. Stubb tietysti on talous- ja pankkiirieliitin puolella. Kaunista on olo orjan, kun voimakkaampaa palvelee.
Lyhyesti sanoen: Vapaakauppasopimukset ovat myrkkyä valtioiden itsemääräämisoikeudelle, sillä sopimukset saavat aikaan sen, että esimerkiksi työoikeuksiimme, luonnonvaroihimme sekä elintarvikesuojaamme liittyvistä asioista eivät päättäisi parlamentit, vaan suuryritykset. Lisäksi kansainvälisten lakifirmojen oikeudellinen asema jättäisi kansalliset tuomioistuimet varjoonsa. TTIP-sopimus vaikuttaa siis julkiseen säätelyvaltaan erittäin turmiollisesti. Lisäksi Stubb tahtoisi innokkaasti viedä Suomen Nato-jäsenyyteen. ”Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia turvallisuuspolitiikassa,” hän hehkuttaa (3).
Nato ei ole hyväksi
Natoon liittymisen myötä joutuisimme puolustamaan ylikansallisia verenimijöitä. Suomen poliittinen eliitti pystyisi lisäksi ainakin tietyn aikaa naljailemaan Venäjälle ja harrastamaan muuta kevyttä ulkopoliittista irvailua idän suuntaan.
Lisäksi Suomi saisi vihdoin tilaisuuden puolustaa talous- ja pankkiirieliittien globaaleja etuja maailmalla. Saisimme myös tilaisuuden tapattaa itsemme edellä mainittujen kasvottomien eliittien hyvinvoinnin alttarille. Kuulostaako hyvältä? Oleellinen tekijä on myös Suomen ja Venäjän yhteinen pitkä rajalinja. Nato-jäsenenä Suomen alueelle sijoitetut liittoutuman sotilaallisesti strategiset järjestelmät synnyttäisivät paineen Venäjälle vahvistaa sotilaallista varusteluaan Suomen suuntaan. Nato-jäsenyydestä Suomelle olisi paljon muitakin negatiivisia seurauksia, joita emme käsittele tässä sen enempää.
Suomen poliittisen johdon valitsema perikadon tie avautuu myös maamme harjoittamassa nykyisessä ulkopolitiikassa. Suomi ärsyttää tahallaan ja epäviisaasti Venäjää. Suomi ja sen valtamedia ovat ryhtyneet kritiikittä tukemaan Venäjän-vastaisia pakotteita toteuttaessaan USA:n viitoittamaa linjaa. Tästä tulevat olemaan seurauksena Suomelle taloudelliset ja ulkopoliittiset kurjuudet.
[2]Unkarin pääministeri Viktor Orban arvosteli Venäjään kohdistuvia sanktioita toteamalla EU:n ampuneen niillä itseään nilkkaan. Stubb kuitenkin kiirehti vakuuttelemaan, että pakotteet ovat ennemminkin tuoneet EU-jäsenmaat lähemmäs toisiaan. Jos pakotteet kohtelevat yhtä maata huonosti, muiden jäsenvaltioiden täytyy auttaa kyseistä maata, Stubb totesi haastattelussa (4).
Ulko- ja sisäpoliittisen suunnan on muututtava
Eliitin vastustamisen tarkoittaa hyvinvointivaltion jälleenrakentamista. Se merkitsee myös irrottautumista kaikista liittoutumista, jotka ovat Suomelle epäedullisia. Se tarkoittaa myös myös tulevien, Suomelle onnettomien jäsenyyksien torjumista.
Vaikeuksia tässä taistelussa syntyy juuri valtamedian kansaa manipuloivan uutisoinnin ansiosta. Tästä voidaan ottaa esimerkiksi Suomen Nato-jäsenyyden vastustamisen. Tietysti olisi hyvä, jos saataisiin kansanäänestys Natoon liittymisestä. Ongelmaksi muodostuisi ennen äänestystä se, että massamedia voisi aloittaa hirvittävän rummutuksen Nato-jäsenyyden puolesta kaikilla mahdollisilla psykologisilla metodeillaan. Kuinka tällöin kamppaillaan? Yritetäänkö muodostaa omaa voimakasta joukkoviestintää valtamedian valheen vastapainoksi? Toisaalta jo on olemassa hyviä vaihtoehtomedioita, mutta voimaa tarvitaan niihin lisää. Vai ajaudutaanko vielä radikaalimpaan toimintaan? Missä on päätepiste, kun panokset kovenevat?
Ehdotukseni toimenpiteistä
Käynnistetään rekisteröity yhdistystoiminta, joka oikeuttaa muun muassa varojenkeräämisen. Tietysti mitä enemmän tulee jäseniä tiettyyn yhdistykseen, sitä runsaammin on taloudellisia resursseja käytettävissä taistelun ylläpitämiseksi. Tällainen yhdistystoiminta parhaimmillaan mahdollistaa luomaan voimakkaan mediakanavan vastavoimaksi valtamedian uutispimentoa ja väärää propagandaa vastaan.
Jokaiseen suureen Suomen kaupunkiin tulisi perustaa keskusorganisaatiot tiettyä operointia ajatellen. Teoriassa toiminta mahdollistaisi suuret yleisötilaisuudet, jotka toimisivat mainiona tiedonlevitys- ja politikointiväylinä kampanjoidessa eliittiä vastaan. Ilmeisen tärkeä päämäärä tiedonvälityksellä olisi saada ihmiset äänestämään sellaisia ehdokkaita kansanedustajiksi, jotka ehdottomasti tahtovat Suomen irti EU:sta ja eurosta. Lisäksi näiden ehdokkaiden tulisi vakuuttautua, etteivät millään muotoa halua Suomea TTIP:n ja Naton jäseneksi sekä irtisanoutuvat globaalin talous- ja pankkiirieliitin ja kriisimaiden tukemisesta. Valtiolla tulisi olla oma raha ja sen painatusoikeus. Luonnollisesti hyvinvointivaltion rakentaminen ja säilyttäminen olisi tuleville kansanedustajille velvollisuus. Lyhyesti sanoen taloudellisen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistaminen tulisi olla yhtenä tärkeimmistä sisäpoliittisista tavoitteista. Tällaisia ehdokkaita tulisi ihmisten äänestää ja tämä saavuttamiseksi tulisi yhtenä alueena kehittyneen median ponnistella.
Ulkopoliittisesti Suomen on oltava puolueeton. Mikäli se ei sitä nyt ole, niin sen on tultava jälleen neutraaliksi valtioksi. Brasilia, Venäjä, Intia ja Etelä-Afrikka ovat BRICS-maita, jotka ovat sitoutuneet työskentelemään moninapaisen maailmanjärjestyksen puolesta sekä vaikuttamaan näiden maiden taloudellisen vaikutusvallan kasvuun. Ehkäpä BRICS-maat muodostavat vastavoiman Israel-myönteiselle eliitille ja sen hallitsemalle talous- ja pankkiiriylimystölle. Niinpä Suomen kannattaa, kaiken muun mahdollisen diplomatiansa lisäksi, myös suhtautua positiivisesti BRICS- maihin ja niihin, jotka kuuluvat SCO-liiton maihin.
Mikäli valtamedia manipuloi ihmiset jälleen äänestämään nykyisten valtapuolueiden edustajia, ja siten rakentamaan 2015 aloittavaksi hallitukseksi nykyisen kaltaisen ”kokoomusmaisen” koalition, täytyy hallitus ja myös eduskunta lakkauttaa sekä aloittaa kaikki aivan uudelta pohjalta.
Markku Juutinen
Lähteet:
1. Baines, Joseph 2014: Food Price Inflation as Redistribution: Towards a New Analysis of Corporate Power in the World Food System. New Political Economy. Vol. 19, No. 1: s. 91, 98
2. Yle.fi [3]
3. Aamulehti.fi [4]
4. Mtv.fi [5]