Juutalaisvaltio Israelin suorittama etninen puhdistus [1] Gazassa on saanut kansainväliseltä [2] juutalaisyhteisöltä vankan tuen. Suurten lobbausjärjestöjen lisäksi esimerkiksi Hollywood [3] ja ”holokaustiselviytyjät [4]” ovat osoittaneet hyväksyntänsä palestiinalaisten teurastukselle.
Kuten olemme kirjoittaneet, ovat monien maiden juutalaisyhteisöt kokeneet kovaa vastustusta [5] sionistivaltion rikosten vuoksi. Valtamedia onkin ollut tapahtumien vuoksi hälytystilassa, ja onpa julkisuudessa puhuttu jopa uudesta ”antisemitismin aallosta” Euroopassa. Suurilta osin puhe on ollut puisevaa propagandaa ja paisuttelua, mutta totta on, että sionismista on puhuttu ilahduttavan avoimesti kesän aikana.
Kun Israel iskee arabikansoja vastaan, on etenkin Helsingin Sanomille muodostunut perinteeksi varoitella suomalaisia ”antisemitismistä” sekä ”uudesta holokaustista”. Sanoma-konsernin omistavan Erkon suvun etnisen taustan huomioon ottaen tämä ei ole järin suuri yllätys. Erityisellä pieteetillä valtamedia on yrittänyt vakuutella kansalaisia, etteivät juutalaiset ole vastuussa Israelin politiikasta ja ettei juutalaisilla ja sionismilla ole mitään tekemistä keskenään. Helsingin Sanomat kirjoittaa: ”Kaikki juutalaiset eivät ole vastuussa Israelin hallituksen sotapolitiikasta. Vaikka Israel on juutalaisvaltio, se on myös demokratia, jossa hallituksen kokoonpano ja päätökset noudattavat vaalitulosta. Iso osa maailman juutalaisista ei kuitenkaan voi äänestää vaaleissa.”
[6]Diaspora-juutalaisten turvallisuutta ja yhteisön länsimailta saamaa sympatiaa sekä rahoitusta pyritään suojelemaan vapauttamalla heidät Lähi-idän joukkomurhien taakasta. Mutta onko totta, etteivät juutalaiset ole vastuussa Israelin politiikasta? Onko esimerkiksi Suomessa juutalaisia, jotka vastustaisivat Israelin toimintaa? En ole ainakaan itse törmännyt yhteenkään. Onko olemassa edes suomenjuutalaisia yhteisöjä, jotka suhtautuisivat Israeliin neutraalisti? Eipä ole tullut vastaan. Sen sijaan juutalaisten julkaisujen perusteella vaikuttaa siltä, että Suomen järjestäytynyt juutalaisyhteisö kannattaa sionismia ja on omistautunut Israelin usein rikollisen politiikan puolustelulle. Otetaanpa muutama esimerkki.
Suomen merkittävin juutalainen äänenkannattaja lienee Helsingin juutalaisen seurakunnan HaKehila-lehti, joka ilmestyy muutaman kerran vuodessa. Lehden verkkosivuilta voi ladata joitain viimeisimpiä numeroita, mikäli ensikäden tieto suomenjuutalaisesta mielenmaisemasta kiinnostaa. Lehdestä esimerkiksi selviää, että Suomen juutalaisyhteisö lukee Magneettimediaa liikuttavalla hartaudella. Mikäli HaKehilaan on uskominen, on ”holokausti” aina ajankohtainen aihe, sillä joissain numeroissa lähes joka toinen artikkeli käsittelee juutalaisten väitettyä toisen maailmansodan joukkotuhoa tavalla tai toisella. Sitten on artikkeleita seurakunnan sisäisistä asioista sekä juutalaisesta ruoanlaitosta. Ruben Stiller puolestaan muistuttaa lukijoita poikien sukuelinten silpomisen arvokkaasta perinteestä. ”Holokaustin” ohella HaKehilan toimituksen selkeä suosikkiaihe on kuitenkin sionistivaltio Israel, eikä artikkeleiden sävyä voi ainakaan kriittiseksi haukkua.
[7]Mitä mieltä Helsingin juutalainen yhteisö on sionismista ja Israelista? HaKehilan numeron 1/2013 artikkelissa ”Tarja ja Roni Kaganille alija on jatkokertomus” kerrotaan Suomen Naantalissa asuneen juutalaisperheen muutosta Israeliin. Roni Kagan kertoo: ”Tarja on ollut sionistihenkisempi kuin minä, vaikka minullakin on sionistinen vakaumus, ja olen käynyt täällä yli 30 kertaa.” Myös kaksi seuraavaa artikkelia käsittelevät Israelia, minkä jälkeen onkin vuorossa antisemitismiä ja holokaustia käsittelevä vuodatus. Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Tomer Huhtamäki ”suosittelee kaikille työkuntoisille” vapaaehtoistyötä juutalaisvaltion armeijan tukikohdissa. Melko yksiselitteinen kannanotto.
Kotimaan uutisosiossa kerrotaan, että Simon Livson ”vihittiin Suomen ylirabbiiniksi”. Paikalla oli myös Israelin suurlähettiläs Dan Ashbel, joka on Gazan verilöylyn aikana puolustellut Israelin rikoksia lukuisissa suomalaismedioissa. Ja jotta sionismin merkitys Suomen juutalaisyhteisölle ei jäisi kenellekään epäselväksi, puhui tapahtumassa myös World Zionist Organizationin johtajistoon kuuluva rabbi Yechiel Wasserman. Useissa HaKehilan numeroissa mainostetaan myös järjestöä nimeltä Women’s International Zionist Organization. Numeron 1/2013 lopussa lukijoita kehotetaan osallistumaan Israelin ”itsenäisyysjuhliin”. Numerossa 3/2012 ylirabbiini Livson turinoi taustastaan: ”Kasvoin kodissa, jossa Israel oli aina vahvasti esillä (…) Kiitos kuuluu lapsuudenkodilleni, joka oli aina hyvin Israel-keskeinen. Luulen tämän auttaneen minua löytämään myöhemmin juutalaisen identiteettini.”
Vaikka HaKehila on täynnä armeijakuvastoa ja militaristista retoriikkaa, syljetään numerossa 1/2013 kuitenkin valkoisten eurooppalaissotilaiden uhrausten päälle: ”Joissakin itäisen Euroopan maissa on tarvetta käydä sotia uudestaan, mikä näkyy myös militaristisen ja jopa antisemitistisen kansallishengen nousuna esimerkiksi Unkarissa ja Puolassa. Sen sijaan läntisessä Euroopassa sotasankaruudesta vallitsee nykyään aika selvä konsensus: toisen maailmansodan suurimpia sankareita eivät olleet sotilaat vaan uhrit ja marttyyrit, sellaiset kuin Anne Frank, Claus von Stauffenberg, Hans ja Sophie Scholl sekä Raoul Wallenberg.” Hauska yksityiskohta on, että samassa lehdessä kerrotaan, että enemmistö Suomen juutalaisista myöntää luottavansa lopulta ainoastaan toisiin juutalaisiin.
Israel on kantava teema kaikissa HaKehilan numeroissa. Numerossa 4/2012 kerrotaan Ariel Livsonista, joka on ”sytyttänyt monen suomalaisen sydämessä palon Israeliin”. Samassa läpyskässä myös puffataan Israelin tukijärjestöä Bridges for Peace sekä käsitellään kattavasti juutalaisvaltion sisäpolitiikkaa. Numerossa on myös kolumni kokoomusnuorten rääväsuuna tunnetulta Wille Rydmanilta, joka kertoo: ”Poliittisen vasemmiston likeiset suhteet palestiinalaisjärjestöihin ja Israel-vastaisuus on johtanut paikoin jopa sellaisiin asenteisiin, joita voi luonnehtia juutalaisvastaisiksi.” Kamalaa! Miksei ”Israel-vastaisuutta” ole jo kielletty lailla? Lehti mainostaa myös lukuisia erilaisia sionistisia tapahtumia, kuten ”Israel-solidaarisuusjuhlaa”. Myös tässä numerossa lukijoita kannustetaan työskentelemään Israelin asevoimien hyväksi. ”Bnei Akivan Avoda 2012” -artikkeli kertoo Pohjoismaiden juutalaislasten leiristä Israelissa, johon kuului muun muassa kokonainen viikko maan teurastuskoneiston sotilaiden juoksupoikina: ”Odotetuin viikko koko leirillä oli silti Gadna-viikko, eli viikko Israelin armeijassa. Viikon aikana opimme millaista on olla armeijassa ja moni huomasikin haluavansa sinne tulevaisuudessa.”
[8]
Turun juutalaisyhteisön rautarouva on ”kunniapuheenjohtaja” Ruth Hasan, joka kertoo numerossa 3/2012: ”Meillä oli hyvin sionistinen perhe. Vahva juutalaisuuteni tulee sieltä ja äitini lapsuudesta.” 2010 Israelin joukot murhasivat yhdeksän ihmistä, kun nämä yrittivät toimittaa laivalla humanitaarista apua juutalaisvaltion vainoamille palestiinalaisille. 2012 Turun Sanomat haastatteli ruotsalaista Palestiina-solidaarisuusjärjestöä, joka aikoi toimittaa apua Gazaan Turusta hankitulla Estelle-purjelaivalla. Turun Sanomat pyysi myös kommenttia Ruth Hasanilta, jolta ei herunut sympatiaa auttajille tai näiden murhatuille ystäville: ”Toteanpahan vain, että tyhmiä ihmisiä riittää. Tämmöisiä nuoria, jotka kuvittelevat olevansa radikaaleja tai tekevänsä jotain hyvää, mutta he tekevät omalle asialleen huomattavasti enemmän hallaa kuin hyvää. He eivät edistä rauhaa vaan konflikteja.” Minusta tämä haiskahtaa sionismilta, aivan kuten kaikki muutkin Suomen juutalaisten antamat poliittiset lausunnot.
HaKehilan numerossa 2/2012 haastatellaan sionistia, joka latelee palestiinalaisille madonluvut: ”Tunnen, ja olen tuntenut vuosikymmeniä myötätuntoa Israelia kohtaan. Yhtenä syynä lienee luontainen taipumus asettua puolustamaan väärin kohdeltua ja alakynnessä olevaa (…) Arabimaat ovat ylläpitäneet Lähi-idän kriisiä (…) EU:n on tukenut voimakkaasti palestiinalaishallintoa. Se on ollut virhe.” Samassa julkaisussa kaikkien rakastama liikemies ja Helsingin entinen juutalaisjohtaja Gideon Bolotowsky sanoo, että Israelin arvostelu on lähes aina ”antisemitismiä”. Numerossa 1/2012 Dennis Mitzner lainaa kokoomuslaista juutalaispoliitikko Ben Zyskowiczia ja toteaa Palestiina-myönteisen Erkki Tuomiojan käyvän ”kolmikymmenvuotista sotaa Israelia vastaan”. Mitzner jatkaa: ”Nämä viimeiset vuodet ulkoministerinä antavat mahdollisuuden käyttää ulkoministeriön resursseja Israel-vastaisuuden rummuttamiseen.”
[9]Turun juutalainen seurakunta mahtailee verkkosivuillaan Suomen juutalaisyhteisön ennätyksellisen suuresta tuesta Israelille vuoden 1948 etnisen puhdistuksen eli Nakban [10] painajaismaisissa pyörteissä:
”Israelin valtion itsenäistyminen vuonna 1948 herätti Suomen juutalaisten kiinnostuksen. Suomesta lähti vapaaehtoisia sotilaita Israeliin, ja toisaalta Suomen valtio avusti Israelia aselahjoituksin. Nämä suomalaiset juutalaiset vapaaehtoiset muodostivat juutalaisen yhteisön jäsenmäärään nähden maailman suurimman vapaaehtoisten joukon verrattuna muuhun juutalaiseen diasporaan.”
HaKehila ja Suomen juutalaisseurakuntien verkkosivut eivät anna suunvuoroa millekään Israelia kritisoivalle henkilölle tai ryhmälle, sillä Israelissa vaikuttaa tiivistyvän koko yhteisön käsitys juutalaisuudesta. Pisteliäästä viestistä huolimatta Suomen juutalaisten julkisivuksi rakennetun HaKehilan sävy on tylsä, jopa virkamiesmäinen. Todellista juutalaista vihapuhetta janoavat löytävät etsimänsä 2012 Suomessa perustetun LeChaim ry:n verkkosivuilta Shalom.fi. Muun muassa juutalainen ruokaverkkokauppa Kosher.fi linkittää näkyvästi LeChaimin verkkojulkaisuun. Shalom.fi-sivuilla on jopa oma osio ”juutalaisvihalle”. Todellisuudessa osio käsittelee kuitenkin juutalaisten vihaa muita kohtaan:
”Kävelin kadulla Barcelonassa, kun tajusin yllättäen kauhistuttavan totuuden – Eurooppa kuoli Auschwitzissa… Me tapoimme 6 miljoonaan juutalaista ja korvasimme heidät 20 miljoonalla muslimilla. Auschwitzissa me poltimme poroksi kulttuurin, ajattelun, luovuuden ja lahjat. Me tuhosimme valitun kansan, todella valitun, koska heistä polveutui suuri ja ihmeellinen kansa, joka muutti maailman. Tämän kansan panos on nähtävissä kaikilla elämän alueilla: tieteissä, taiteissa, kansainvälisessä kaupassa, ja ennen kaikkea maailman omanatuntona. He ovat kansa, jonka me poltimme.
Ja suvaitsevuuden tekosyyllä, ja koska tahdoimme todistaa itsellemme, että olemme parantuneet rasismi-nimisestä taudista, me avasimme ovemme 20 miljoonalle muslimille, jotka ovat tuoneet meille typeryyttä ja tietämättömyyttä, uskonnollista äärimmäisyyttä, suvaitsemattomuutta, rikollisuutta ja köyhyyttä, joka johtuu haluttomuudesta tehdä työtä ja elättää kunniakkaasti perhe.
He ovat räjäyttäneet junamme ja tehneet kauniista espanjalaisista kaupungeistamme kolmannen maailman slummeja, jotka hukkuvat saastaan ja rikollisuuteen. Asuntoihinsa sulkeutuneina he saavat elatuksen hallitukselta, he suunnittelevat sinisilmäisten isäntiensä murhaamista ja tuhoamista. Näin me, epätoivossamme, olemme vaihtaneet kulttuurin fanaattiseen vihaan, luovan lahjakkuuden tuhoamishaluun, älykkyyden takapajuisuuteen ja taikauskoon.”
Eiköhän tuo täytä jo rikoksen tunnusmerkistön. Mutta koska kirjoittaja on sionisti ja teksti on julkaistu juutalaissivuilla, niin tuskinpa tuomioistuin siihen Suomessa tahtoo tarttua.
Yllätyksekseni Suomessa vaikuttaa myös juutalainen Chabad Lubavitch -lahko [11], josta on kirjoitettu:
”Chabad-rabbit ja muut äärimieliset ortodoksirabbit kirjoittavat usein kolumneja Yhdysvaltain suurimpaan juutalaislehteen Jewish Week. Tästä sanomalehdestä löydät ylivalta-ajattelua, jota kuka tahansa kunnon ihminen kutsuisi hirvittäväksi. Tutkitaanpa seuraavaa sitaattia:
Mitä gojimeihin tulee (…) Zalmanin asenne oli: ’Ei-juutalaisten sielut ovat täysin erilaista ja alempaa tyyppiä. He ovat täysin pahoja, ilman sitten minkäänlaisia sovittavia ominaisuuksia.’ (…) Jos jokainen yksinkertainen solukin juutalaisessa kehossa on jumalallista perintöä, on osa Jumalaa, silloin jokainen dna:n säie on osa Jumalaa. Näin ollen juutalaisessa dna:ssa on jotain erityistä.”
Kovaa tekstiä. Suomen Lubavitch-yhteisön sivut ovat hieman vaikealukuiset, mutta Israel on kovaa valuuttaa myös heidän piirissään. Ryhmä mainostaa sivuillaan Gan-leirejä [12] Israelissa: ”Gan Israel -leiriläisiin istutetaan vahva juutalaisen ylpeyden tunne sekä rakkaus Israelin valtiota kohtaan.” Sionistista, eikö?
Jos valtamedia väittää suomalaisille, ettei juutalaisilla ole mitään tekemistä Israelin kanssa, niin sille olisi hyvä esittää jotain perusteluitakin. Suomen juutalaiset julkaisut näet antavat täyden tukensa sionistivaltiolle ja monet niistä kannustavat kaikkia vauvasta vaariin osallistumaan talkoisiin Israelin asevoimien kehittämiseksi.
Arvi Pihkala