Suomen juutalaisyhteisön pää-äänenkannattaja, HaKehila-lehti, valittaa tuoreimmassa numerossaan 1/2017 kansainvälisestä antisemitistisestä salaliitosta. Juutalaislehden mukaan Palestiinan laittomien juutalaissiirtokuntien kutsuminen ”laittomaksi” on kovemman luokan rasismia.
Äärisionistisen artikkelin takana on Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik, joka esiintyy Suomen valtamediassa mielellään ”rauhan [1]” ja suvaitsevaisuuden [2] suurlähettiläänä.
HaKehilan artikkelissa Nadbornik kuitenkin kiistää Palestiinan olemassaolon ja väittää, etteivät kansainvälisesti rikollisiksi määritellyt siirtokunnat ole edes ”siirtokuntia” (juutalaisjohtaja kirjoittaa sanan sitaateissa) saatikka sitten rikollisia. Laittomasti miehitetyt alueet kuuluvat Helsingin juutalaisjohtajan mukaan kiistatta vain ja ainoastaan juutalaisvaltio Israelille.
Pienelle juutalaisyleisölle suunnattu artikkeli onkin monin verroin aggressiivisempaa julistusta kuin Nadbornikin suomalaismedialle antamat haastattelut. Kun Nadbornik tekee julkilausumia, pelaa hän kaksilla korteilla – suomalaisille näytetään hymynaamaa, mutta juutalaisille suunnatut artikkelit ovat täynnä militanttia sionismia.
Kaksilla korteilla pelaaminen on tuottanut tulosta, sillä harva Suomessa älähti esimerkiksi silloin, kun Nadbornik onnistui painostamaan [3] hallitusta lahjoittamaan 100 000 euroa veronmaksajien rahaa [4] juutalaisseurakunnalle ”turvallisuuden kohentamiseksi”. Helsingin juutalaisseurakunnan hyvän pr-kampanjan vuoksi juuri kukaan ei kysynyt, miksi juutalaisten ”turvallisuusjärjestelyitä” täytyi rahoittaa veroeuroilla, vaikka Suomessa ei ole tehty yhtään merkittävää hyökkäystä juutalaisyhteisöä vastaan!
Nadbornik astuu artikkelissaan siis kansainvälisen lain yläpuolelle ja väittää, että miehitetyt palestiinalaisalueet kuuluvat aseistautuneille sionisteille riippumatta siitä, mitä mieltä esimerkiksi YK on. Kovaa puhetta ”rauhanlähettiläältä”.
Jo joka 11. juutalainen [5] asuu laittomissa siirtokunnissa, joiden olemassaoloa pidetään Ulkopolitiikka-julkaisun [6] mukaan yhtenä Lähi-idän rauhan merkittävimmistä esteistä. Ulkopolitiikka jatkaa:
”Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Israelin siirtokunnat Länsirannan palestiinalaisalueilla ovat yksiselitteisesti laittomia, sillä Geneven sopimus kieltää siirtämästä väestöä miehitetylle alueelle.
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 ja 338 kehottavat Israelia vetäytymään miehittämiltään alueilta. Myös EU on useaan otteeseen arvostellut miehitystä ja siihen liittyvää siirtokuntarakentamista.
Ulkopuolisesta näyttää, että Israel on pyrkinyt luomaan siirtokuntia rakentamalla pysyvän jalansijan alueelle siltä varalta, että rauhanneuvottelut etenevät vaiheeseen, jossa sovitaan Israelin ja Palestiinan valtioiden rajoista.”
Israel käyttää laittomia siirtokuntia siis poliittisena aseena alueen ei-juutalaista väestöä vastaan. Israel on tehnyt vuosikymmenten varrella selväksi, ettei se ota ”rauhanneuvotteluita” vakavasti, joten kyse on yhä uusien alueiden etnisestä puhdistuksesta.
Ulkopolitiikka muistuttaa, että laittomissa siirtokunnissa vallitsee rasistinen ”oikeuskäsitys”, jonka mukaan juutalaiset ovat muiden yläpuolella: ”Länsirannalla juutalainen on kiistaton kuningas. Heillä on omat tiensä, vetensä ja sähkönsä. Sen sijaan jätevedet menevät usein palestiinalaisten maille. Siirtokuntien turvallisuudesta vastaa Israelin armeija IDF.”
[7]Ihmisoikeudet ovat antisemitismiä
Elämä laittomien siirtokuntien tuntumassa on ei-juutalaisten kannalta erityisen epäinhimillistä siksi, että juutalaisten siirtokunta-aktivistien kova ydin on tunnettu äärimmäisestä väkivaltaisuudestaan.
Ulkopolitiikka-lehti toteaa, että palestiinalaisten kimppuun hyökkäävät ja näiden elinkeinot tuhoavat siirtokuntajuutalaiset saavat aseensa suoraan Israelin ”puolustusvoimilta”.
Nadbornikin mielestä tilannetta kauhisteleva kansainvälinen yhteisö on kuitenkin vain joukko kaksinaamaisia ja vihan sokaisemia ”antisemitistejä”:
”…juutalaisia, jotka asuvat YK:n mukaan tulevan palestiinalaisvaltion alueilla, pidetään esteenä rauhalle. […] Voisiko tässä olla kyse antisemitismistä, kun Israelin valtiolta vaaditaan sellaista mitä ei vaadita miltäkään muulta valtiolta.”
Kuinka kehtaammekaan vastustaa juutalaisen siirtokuntasortajan väkivaltaa! Nadbornik käyttää leimakirvestä niin Euroopan unionia kuin YK:ta vastaan, vaikka molemmat elimet ovat vuosikymmenten ajan pitäneet juutalaisvaltiota hengissä.
”Viime vuosina EU ja YK (UNESCOn sekä YK:n turvallisuusneuvoston kautta) ovat tehneet päätöksiä, jotka yksipuolisuudessaan ovat kokonaisuutena valitettavan kantaa ottavia, ja herättävät huolen näitten puolueettomuudesta konfliktiin nähden.”
”EU julkaisi vuonna 2015 ohjeet israelilaisten ns. siirtokuntatuotteiden merkitsemisestä. Ohjeiden mukaan unionin jäsenmaat eivät saa hyväksyä tuottajan omaa israelilaista alkuperämerkintää sellaisenaan, vaan maahantuojien pitäisi vaatia tai itse lisätä korvaava merkintä siitä, että ’miehitetyillä alueilla’ (mukaan lukien Gaza) tuotetut tuotteet, ilmeisesti erityisesti elintarvikkeet, [sic] ovat peräisin israelilaisista ’siirtokunnista’.”
”Samojen alueiden muut kuin siirtokuntatuotteet voidaan EU:n komission mukaan merkitä esimerkiksi ’Product from Palestine’ […] kehotetaan käyttämään fiktiivistä käsitettä ’Palestiina’.”
Nadbornik on loukkaantunut siitä, että monet eurooppalaiset tahtovat osoittaa hieman solidaarisuutta Palestiinan sorretuille ei-juutalaisille merkitsemällä tuotteisiin niiden aidon alkuperän. Sionistien kannalta olisi parasta, että tuotteiden alkuperä saataisiin sensuroida kokonaan, jotta mahdollisimman moni joutuisi tietämättään tukemaan siirtokuntarikollisuutta.
Asetellessaan marttyyrinkruunua päälaelleen Nadbornik ei tietenkään muistuta lukijoitaan siitä, että esimerkiksi Britanniassa säädettiin aivan vasta uusi laki [8], joka yksiselitteisesti kieltää israelilaistuotteiden boikotoinnin kuntatasolla. Lain puolesta lobbasivat muun muassa juutalaisjärjestöt Board of Deputies sekä Conservative Friends of Israel. Sionistit eivät ole kuitenkaan tyytyväisiä myönnytyksiin vaan vaativat Israelille jatkuvasti uusia kansainvälisiä erivapauksia.
EU antaa juutalaisten yhtiöiden myydä rikollisesti tuotettuja hyödykkeitä Euroopassa, kunhan tuotteiden yhteyteen on selvästi merkitty niiden siirtokunta-alkuperä. Retorinen kysymys: miksei EU kiellä siirtokuntatuotteiden myymistä tai edes takavarikoi israelilaisyhtiöiltä rikoksella tuotettua taloudellista hyötyä?
[9]Ei-juutalaiset ulos Palestiinasta?
Nadbornik on erityisen raivoissaan Erkki Tuomiojalle, joka huomautti joulukuussa, että länsimainen yhteisö kohkaa jatkuvasti Venäjä-pakotteiden puolesta Krimin vuoksi, mutta mitään vastaavia pakotteita ei ole ikinä asetettu Israelia vastaan.
Helsingin juutalaisjohtaja järkyttyi erityisesti Tuomiojan näkemyksestä, että mikäli alueelle ei saada rakennettua kahden valtion mallia, ainut vaihtoehto on ”demokraattinen yhtenäinen valtio koko entisen Palestiinan mandaattialueella, jossa jokaisella asukkaalla on sama yleinen ja yhtäläinen äänioikeus”.
Tuomioja on siis valmis luovuttamaan merkittävän osan Palestiinasta juutalaisille, vaikka nämä valloittivat alueen laittomasti terrorismin avulla [10] toisen maailmansodan jälkeen. Vastineeksi Tuomioja vaatii vain yhtäläisiä oikeuksia juutalaisille ja ei-juutalaisille, mikä on HaKehila-artikkelin mukaan kuitenkin törkeä ajatus.
Nadbornik lainaa International Holocaust Remembrance Alliancen antisemitismimääritelmää 2016, jonka mukaan Israelin politiikan kutsuminen on aina sellaisenaan antisemitismiä. Mikäli joku väittää, että Israelissa ei jo nyt toteudu etninen tasa-arvo [11], on hän jo automaattisesti antisemitisti, jonka näkemyksistä ei tarvitse välittää.
Nadbornikin valitus on erityisen tuskastuttavaa luettavaa kuitenkin siksi, että kovasta suunsoitosta huolimatta EU ja YK eivät ole koskaan todella painostaneet Israelia. Päinvastoin!
Israelin jatkuvista sotarikoksista huolimatta EU on edelleen juutalaisvaltion tärkein kauppakumppani [12]. Vaikka Israel kohteleekin arabeja valovuosia huonommin kuin Etelä-Afrikan valkoiset kohtelivat mustia apartheidin aikana, ei apartheidista tuttuja kansainvälisiä talouspakotteita [13] ole pystytetty juutalaisia vastaan. Miksiköhän?
[14]
Ruokkivan käden puremista
Juutalainen mutta sionismikriittinen Mondoweiss-julkaisu osoitti Brexit-äänestyksen yhteydessä [15], kuinka EU on valheellisesta retoriikastaan huolimatta ollut aina juutalaisvaltion tärkeimpiä henkireikiä:
”Siinä missä Yhdysvallat on tukenut Israelia diplomaattisesti ja sotilaallisesti, EU on pitänyt huolen juutalaisvaltion taloudellisesta hyvinvoinnista. EU on toistuvasti rikkonut omia lakejaan varjellessaan Israelin etuoikeutettua asemaa kansainvälisillä markkinoilla. EU teki Euroopasta Israelin tärkeimmän vientialueen.
Vei vuosikymmeniä ennen kuin EU suostui edes tunnustamaan (puhumattakaan ongelman korjaamisesta), että kaupankäynti Länsirannan laittomien juutalaissiirtokuntien kanssa on vakava eettinen ongelma.
Mikäli EU ja Yhdysvaltojen uusliberaali valta-asema alkavat heikentyä, Israel joutuu vaikeuksiin. Se tulee epätoivoisesti etsimään uutta holhoojaa…”
Sionistit purevat ruokkivaa kättä myös silloin, kun he uhittelevat YK:lle. Kuten juutalainen politiikantutkija Norman Finkelstein on todennut [16], on YK pyrkinyt parhaansa mukaan turvaamaan Israelin selustan esimerkiksi sensuroimalla tietoja juutalaissotilaiden suorittamista sotarikoksista!
Hiljattain YK suunnitteli palkkaavansa [17] ”ihmisoikeustyöntekijäkseen” juutalaisen lakimiehen, joka kannattaa Palestiinan ei-juutalaisten etnistä puhdistusta. Vaikka YK vastustaakin retoriikan tasolla laittomia siirtokuntia, on se käytännön tasolla valmis syytämään jatkuvasti lisää dollareita siirtokuntarikollisten pankkitileille.
Laittomat siirtokunnat nousivat kansainvälisiin otsikoihin näkyvästi viimeksi joulukuussa [18], jolloin YK julkaisi siirtokuntavastaisen päätöslauselman. Vaikka sionistit uhriutuivat välittömästi, ei päätöslauselma hidastanut Palestiinan etnistä puhdistusta todellisuudessa lainkaan. Tyhjää puhetta jälleen.
Israel saa siis jatkaa sotarikoksiaan sekä laittomissa siirtokunnissa tuotettujen hyödykkeiden myymistä esimerkiksi Eurooppaan vailla sanktioiden pelkoa. Raaimmistakin rasistisista rikoksista seuraa vain mitätön sanallinen näpäytys juutalaisille. Tämäkö on kansainvälinen antisemitistinen salaliitto?
Lue myös: Sisäministeri Petteri Orpo vastasi juutalaisyhteisön kutsuun [19]