Uutisoimme maanantaina [1], että euroopanjuutalaiset yhteisöt ovat sijoittaneet huomattavia summia rahaa Fennovoimaan. Julkinen keskustelu aiheesta on nyt säikäyttänyt Helsingin juutalaisen seurakunnan.
Helsingin juutalaisen seurakunnan johtaja Yaron Nadbornik väittää valtamediassa, että Migrit-yhtiön edustajat ovat valehdelleet todetessaan saaneensa rahoituksensa euroopanjuutalaisilta yhteisöiltä ja pankeilta. ”Se on ihan mahdoton ajatus,” Nadbornik kommentoi Kalevalle [2].
Kaleva yritti ottaa yhteyttä Itävallan juutalaisyhteisöön ja selvittää, kumpi valehteli: Migritin Grigori Edel vai Helsingin juutalaisen seurakunnan Nadbornik? Itävallan juutalaiset eivät kuitenkaan tahtoneet kommentoida Kalevan kysymyksiä. Ilmeisesti aihe oli liian tulenarka heillekin.
Kalevan mukaan Suomen juutalaiset ovat joutuneet jonkinlaisen gojimin salaliiton, ”ikivanhan juutalaisvastaisen juonen”, uhreiksi. Nadbornik väittää, että juutalaisyhteisöt Euroopassa ovat rutiköyhiä eikä niillä ole resursseja rahoittaa juuri mitään. Samaa mantraa toisti myös Kalevan haastattelema Wienin yliopiston judaistiikan laitoksen johtaja Armin Lange.
[3]
Englannin rutiköyhät juutalaiset
Judaistiikan tutkija ja juutalaisyhteisön johtaja eivät välttämättä ole objektiivisimpia lähteitä juutalaisten varallisuutta ja poliittista vaikutusvaltaa koskevalle tiedolle. Lange tekee itsensä naurunalaiseksi väittämällä, että rahanpuute vaivaa juutalaisyhteisöjä kaikkialla maalimassa – jopa Yhdysvalloissa!
Kuinka Kaleva, Lange ja Nadbornik selittävät sen, että brittiläisen Channel 4:n 2009 lähettämän Dispatches-dokumentin mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan kaksi rikkainta lobbausjärjestöä ovat molemmat juutalaisia? Toinen niistä on oikeistoa rahoittava Conservative Friends of Israel. Toinen on puolestaan vasemmiston uskollisuuden ostanut Labour Friends of Israel.
Molemmat ryhmät käyttävät huimia summia pr-työhön ja mediavaikuttamiseen, vaalikampanjoihin, Israelin-matkoihin sekä muuhun lobbaukseen. Rahapula ei vaikuta vaivaavan, vaikka judaistiikan tutkija ja Suomen juutalaisjohtaja muuta väittävät.
Juutalainen raha määrittelee brittiläistä politiikkaa Dispatches-dokumentin tehneen Peter Obornen [4] mukaan niin voimakkaasti, ettei maa uskalla puuttua edes Israelin rikolliseen siirtokuntapolitiikkaan.
Rahapulaa Ranskassa?
Paljoa ei rikkauksissa jää taakse myöskään Ranskan juutalainen yhteisö. Magneettimedia on kirjoittanut paljon ranskanjuutalaisista lobbausjärjestöistä CRIF ja LICRA. Ne käyvät väsymätöntä sotaa kansalaisten ilmaisunvapautta vastaan ja niiden tunnetuimpia uhreja ovat Robert Faurisson [5], Vincent Reynouard [6] ja Dieudonné M’bala M’bala [7].
CRIF ja LICRA eivät kuitenkaan ole pelkästään joukko ärtyneitä sionisteja, jotka tehtailevat tutkintapyyntöjä ja ahdisteluviestejä homeisten kellareidensa kätköistä. Kansainvälisesti tunnettu aktivisti, Euroopan neuvostossa työskennellyt Anne Kling on kirjoittanut [8] molemmista järjestöistä yksityiskohtaiset kirjat, La France LICRAtisée: Enquête au pays de la Ligue Internationale Contre le Racisme et l’Antisémitisme sekä Le CRIF: Un lobby au cœur de la République.
Klingin mukaan järjestöt palkkaavat myös ei-juutalaisia, mutta niiden rahoittajat ja johtajat ovat aina olleet juutalaisia. Juutalaiset ovat vain 1 % Ranskan väestöstä, mutta 15 % Ranskan upporikkaista on juutalaisia.
[9]Ranskalainen geopolitiikan tutkija Pascal Boniface on puolestaan kirjoittanut kotimaansa sionistilobbysta kirjan La France malade du conflit israélo-palestinien. Kuten Magneettimedian oikeudenkäynnissä todettiin [10], esimerkiksi CRIF:n kokouksissa esiintyy usein ylintä ranskalaista poliittista johtoa Nicolas Sarkozysta ja François Hollandesta lähtien.
Ranskalaistutkija Samuel Ghiles-Meilhac on kirjoittanut CRIF:stä ranskankielisen kirjan Le CRIF: De la Résistance juive à la tentation du lobby, jossa CRIF:n todetaan nykyään ohjaavan Ranskan politiikkaa Israelin nationalistiselle Likud-puolueelle myönteiseen suuntaan.
Mutta ehkä CRIF ja LICRA ovatkin vain antisemitistisiä satuolentoja, osa ”ikivanhaa juutalaisvastaista juonta”? Näitä järjestöjä ei nimittäin pyöritetä nappikaupalla.
Lobbaajat Saksassa
Pikkurahasta ei ole puutetta myöskään Saksassa, jonka tunnetuin juutalainen ryhmä on Saksan juutalaisten keskusneuvosto [11] (ZdJ). ZdJ on Zuerst!-julkaisun mukaan [12] yksi Saksan voimakkaimmista lobbausjärjestöistä. Sen tapahtumissa esiintyvät Saksan poliittisen eliitin kirkkaimmat nimet aina Merkelistä lähtien [13].
ZdJ:n tärkeimpiä tavoitteita on ylläpitää vapaiden rajojen siirtolaispolitiikkaa [14] ja syyttää maahanmuuttokriitikoita ”antisemitismistä”. The Palestine Chronicle –julkaisun [15]mukaan Saksan juutalaislobby on levinnyt niin laajalle, että maassa on hyvin vaikea enää järjestää solidaarisuustapahtumia palestiinalaisille. Jatkuva julkinen työ palestiinalaisliikettä vastaan vaatti paljon rahaa ja muita resursseja.
Vaikka Saksan juutalaisilla riittääkin rahaa, aloittavat he tietysti kovan metakan [16] aina, jos valtio suunnittelee juutalaishankkeisiin kohdistuvia julkisia leikkauksia.
[17]
Amerikan rikkain vähemmistö
Kalevan haastatteleman Langen mukaan köyhyys vaivaa juutalaisia kaikkialla maailmassa. Yhdysvalloissa juutalaiset ovat kuitenkin koko maan rikkain etninen ryhmä.
Kuten uutisoimme maanantaina [18], käytännössä kaikki Hillary Clintonin suuret vaalirahoittajat ovat juutalaisia Jewish Telegraphic Agency –julkaisun mukaan. Helsingin Sanomien viime syksynä julkaisemasta uutisesta selvisi [19], että juutalaiset rahoittajat ovat ostaneet puolelleen sekä demokraatit että republikaanit. Ei halpaa lystiä.
Helmikuussa uutisoimme [20], että israelilainen veteraanipoliitikko ja -toimittaja Yossi Sarid oli ottanut kantaa Yhdysvaltojen tilanteeseen. Hänen mukaansa ”rikkaat juutalaiset” hallitsevat Amerikan kongressia:
”Siionin viisaiden pöytäkirjoja ollaan nyt kirjoittamassa uudelleen. Rikkaat juutalaiset kirjoittavat sen nyt itse. He osoittavat nyt omalla toiminnallaan, että menneiden vuosikymmenten antisemitistit olivat oikeassa: me, Siionin viisaat, hallitsemme Yhdysvaltojen kongressia.
Senaattorit ja edustajat ovat pelkkiä sätkynukkeja, jotka tottelevat jokaista käskyämme. Jos he eivät tottele pyyntöjämme, pakotamme heidät tottelemaan uhkauksiamme.
Menneisyydessä saatoimme joutua hallitsemaan maata kulissien takana, mutta nyt voimme tehdä sen avoimesti. Olemme politiikan parrasvaloissa. Jos poliitikko ei tee meitä miellyttäviä päätöksiä, tulee hän menettämään rahoituksensa.”
[21]
Minne suomalaisten veroeurot ohjataan?
Vaikka yksityisestä pääomasta ei ole puutetta, julkinen raha tuntuu olevan tiukassa – ainakin, jos juutalaisjärjestöjen omiin julkilausumiin on uskominen.
Radio Helsingin haastattelussa [22]15.1. Nadbornik valitteli, että ”ääri-islamistien, äärioikeistolaisten ja äärivasemmistolaisten” terrori-iskuihin varautuva juutalaisseurakunta tuhlaa satojatuhansia euroja vuodessa rahaa moderniin turvallisuusteknologiaan. Nadbornikin mukaan Suomen veronmaksajat eivät ole osallistuneet talkoisiin toivotulla innolla.
Radio Helsingin mukaan on ”epäkohta”, etteivät juutalaiset Suomessa saa yhtä paljon julkista rahaa kuin muiden Pohjoismaiden juutalaiset. Myöhemmin haastattelussa Nadbornik tiuski, ettei valtio ole myöntänyt tarpeeksi rahaa juutalaisten ”uskonnollisille hankkeille” Suomessa.
Nadbornik on puhunut Suomen juutalaisten uhkakuvista hyvin hämärästi. Ainut konkreettinen järjestö, jonka hän on maininnut nimeltä [23], on kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike. Vaikka todisteita Suomen juutalaisten kokemasta väkivaltaisesta vainosta ei ole, hallitus päätti helmikuussa lahjoittaa 100 000 euroa ilmaista rahaa [24] Suomen juutalaisille.
[25]
Kalevan artikkelin perusteella luulisi, että juutalaiset ovat kärjistetysti sanoen esimerkiksi Romanian romanien kaltainen vähemmistöryhmä, joka elää kädestä suuhun. Juutalaiset tarvitsevat kipeästi rahaa, sillä äärivasemmiston, äärioikeiston ja islamistien epäpyhä antisemitistinen rintama on jo alkanut lämmittää polttouuneja.
Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ja muiden merkittävien länsimaiden esimerkki kuitenkin osoittaa, että Kaleva valehtelee röyhkeästi lukijoilleen. Lobbaukseen, Palestiina-vastaiseen kampanjointiin ja muuhun politikointiin riittää loputtomasti rahaa. Kysymys kuuluu, miksi Kaleva päätti antaa ylipäätään palstatilaa Armin Langen kaltaiselle parantumattomalle valehtelijalle?
Arvi Pihkala