”Holokausti oli toisen maailmansodan traagisin tapahtuma. Saksalaisten hallitsemilla alueilla asui neljä miljoonaa juutalaista, joista kuusi miljoonaa murhattiin. Sodan jälkeen heitä oli jäljellä enää viisi miljoonaa.”

Nicholas Kollerstrom

Suhteellisuusteorian irrationaalisuus; eetteri on olemassa

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 3,72
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Juutalaisen A. Einstein  (AE) kehittämä suhteellisuusteoria saavutti hallitsevan aseman “teoreettisessa” fysiikassa 1900-luvun alkupuolella. AE:n suhteellisuus teoria pysäytti yleisesti eetterin tutkimuksen, minkä eetterin olemassa olon kiistää erikoisesti AE:n suppea suhteellisuusteoria. 

Voidaan sanoa, että valtavirtainen eetterin tutkiminen tyrehtyi, kun 1900-alussa juutalaisen A. Einstein  (AE) kehittämä suhteellisuusteoria pääsi hallitsevaksi “teoreettisessa” fysiikassa.  Tällä eetterillä emme tarkoita nk. maailmaneetteriä, jonka olemassa oloon uskottiin tietyissä piireissä 1600-luvulla. Eetterillä tarkoitamme sitä, että luonnon maailmassa on kolme toistensa suhteen epäjatkuvassasuhteessa olevaa atmosfääriä, joihin eetterit ovat epäjatkuvassa eli diskreetissä suhteessa. Jo tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että fysiikan peruslait ovat kausaalisia toisin sanoen ilmenevät syy-seuraussuhteen kautta.    

Suhteellisuusteorian ansiosta sähkömagneettisten aaltojen lainalaisuudet on ulotettu koskemaan myös kiinteiden kappaleiden mekaniikkaan, josta on seurannut järjettömyyksiä, kuten esimerkiksi, että valon nopeudella kuljettaessa kiinteät kappaleet lyhenevät ja tapahtuu ns. aikaviive.  Sähkömagneettisilla aalloilla on tietysti omat lakinsa, mutta näitä lakeja ei voi ulottaa kiinteiden kappaleiden mekaniikkaan. Lisäksi Einsteinin dogmin ansiosta pidetään valon nopeutta suurimpana (299 998 km/s) signaalinopeutena tyhjiössä jokaisen tasaisesti liikkuvan koordinaatiston suhteen. Kuitenkin tietyt tutkimukset ja eetterin diskreettisyys osoittaa, että valon nopeus ei voi olla vakio. 

Yllä selitettyä johdantoa käsittelemme eetterin osalta kahdessa viimeisessä luvussa enemmän. 

Artikkelin sisältö: 

Michelson-Morleyn koe testasi 1600-luvun maailmaneetterin todellisuutta, ei eetterin olemassaoloa 

Pituuskontraktio 

Pituuskontraktio ja aikadilaatio ovat silmänkääntötemppuja; valon nopeus ei ole suunnasta riippumaton vakio 

Aikadilataatio 

Emanuel Swedenborgin eetterin teoria 

Lopputiivistelmä 

_____________ 

Michelson-Morleyn koe testasi 1600-luvun maailmaneetterin todellisuutta, ei eetterin olemassaoloa 

1600-luvun fysiikan käsityksen mukaan koko maailmankaikkeuden peitti tasaisesti kitkaton eli liikkumaton substanssi, niin sanottu maailmaneetteri. Tämän eetterin mittaamiseksi laadittiin 1800-luvun lopulla laite, jonka avulla ajateltiin saada valon nopeus tarkasti mitattua. Oletuksena oli, että maailmaneetteri vaikuttaisi valon nopeuteen eri tavoilla eri ajankohtina ikään kuin joen virtaus vaikuttaa uimariin eri tavoilla riippuen siitä, minne suuntaan uimari matkaa, myötävirtaan tai vastavirtaan. Oletuksena oli siis että maapallo auringon kiertoradalla liikkuu eetterin suhteen välillä ikään kuin myötävirtaan ja välillä taas ikään kuin vastavirtaan. Mitä tämä Michelson-Morleyn kokeeksi nimetty koe paljasti? Ensinnäkin sen, että mitään maailmaneetteriä ei ollut olemassa. Lisäksi koetulokset osoittivat, että valo kulki maan päällä joka suuntaan samalla nopeudella. Siten saatiin vahvistukset siitä, että Maan pyörimisen liike ei vaikuta valon nopeuteen.2 

1600-luvulla oli lähtökohtana absoluuttisessa lepotilassa oleva maailmaneetteri.

M-M –kokeella kuitenkin etsittiin aivan väärää eetteriä! Koko universumin peittämää kitkatonta maailmaneetteriä ei voinut olla olemassa, mutta se ei todistanut sähkömagneettisilla aalloilla olevaa substanssia eli eetteriä olemattomaksi. Tällainen eetteri täytyy olla olemassa, sillä onko muuten sähkömagneettisten aaltoliikkeiden eteneminen mahdollista? 

M-M –kokeen epäonnistuminen innosti valtavasti AE:tä, joka hylkäsi sähkömagneettisten kenttien perustana olevan substanssin (eetteri), ja teoreettinen fysiikka alkoi kehittyä virheelliseen suuntaan.1 

Einstein siis veti johtopäätöksen, että valo kulkee aina samalla nopeudella riippumatta havaitsijan liiketilasta. Vaikka nämä päätelmät olivat ristiriidassa logiikanlakien kanssa, synnyttivät ne käsitteet ”aikadilataatio” ja ”pituuskontraktio”. Myöhemmin 1925 Michelson-Galen koe osoitti, että näin ei ole, mutta silloin erikoinen suhteellisuusteoria oli jo omaksuttu uskonnoksi eikä sitä enää kokeilla voitu kumota. 

Pituuskontraktio 

Einstein muotoili erityisen suhteellisuusteorian, jossa korvattiin klassisen mekaniikan Galilein muunnoksen Lorentz-muunnoksella, joka muiden muassa absurdiin pituuskontraktioon. Suhteellisuusteorian pituuskontraktiossa esimerkiksi kiinteät kappaleet lyhenevät pituudeltaan niiden kulkiessa valonnopeudella. 

Tikapuuparadoksi 

Selventääksemme pituuskontraktiota oletetaan autotalli, jonka etu- ja takaovet ovat molemmat avoimia, ja tietyn pituinen tanko, jonka ollessa levossa autotallin suhteen on liian pitkät mahtuakseen sisään. Oletetaan, että tanko viedään suurella vaakasuoralla nopeudella levossa olevan autotallin (lepokoordinaatisto) läpi. Tangon valtavan nopeuden tähden niihin sanotaan vaikuttavan suhteellisuus­teoreettinen pituuskontraktio, ja se lyhenee merkittävästi, jopa muka niin lyhyeksi, että se mahtuisi autotallin sisälle.  

Seuraavaksi kuvitellaan, että tangon mukana liikkuu toinen havaitsija, jonka nopeus autotallin lepokoordinaatistossa on sama kuin tangon. Suhteellisuus­peri­aatteet selittävät tämänkin siten, että niille saadaan samat fysiikan lait  pätemään myös tämän havaitsijan lepo­koordinaatiosta. Hänen näkö­kulmastaan tanko, jonka päällä hän istuu (ja liikkuu tangon mukana) on levossa, ja autotalli liikkuu suurella nopeudella. (Siis eihän autotalli oikeasti liiku; autotallin liike on optinen harha). Mutta tikapuuparadoksin mukaan siitä kuitenkin seuraa, että tangon sijasta lyheneekin autotalli, joka on aivan liian pieni, jotta tikkaat mahtuisivat sisään, eikä molempia ovia voida sulkea samanaikaisesti tangon ollessa sisällä.  

Yllä esitetyt esimerkit pituuskontraktiosta eivät tietenkään vastaa totuutta, vaan ovat paremminkin matemaattisia silmänkääntötemppuja. Kuten Paul Talvion tutkimuksista voidaan saada sellainen kuva, että tällaiset tapahtumat ovat pelkästään tapahtumia, jotka noudattavat luonnonlakeja. Ihmisten kuvittelemat koordinaatistot eivät ole näihin tapahtumiin vaikuttavia tekijöitä siten, että niiden kautta syntyisi vuorovaikutusta energeettisesti* fysikaalisen maailman kanssa. Talvion mukaan ajatus tai teoreema siitä, että havaitsijan koordinaatisto jotenkin pystyisi vaikuttamaan fysikaalisen maailman energeettisiin tapahtumiin  on täysin absurdi eli järjetön.2 

_________________ 

*) Energeettisyys: energiaa luonnon perustavana tai hallitsevana tekijänä. 

Pituuskontraktio ja aikadilaatio ovat silmänkääntötemppuja; valon nopeus ei ole suunnasta riippumaton vakio  

Huomautamme, että suhteellisuusteorian perusväittämät eli suhteellisuusperiaate, aikadilaatio sekä pituuskontraktio ovat nostattaneet älyttömyydellään paljon vastustusta heti alusta alkaen. Esimerkiksi, jo yllä mainittu, Michelson, toinen erityiseen suhteellisuusteoriaan johtaneen kuuluisan Michelson-Morley’n kokeen (1881) suorittajista, ei ainutkaan ole koskaan hyväksynyt aikadilaatiota ja pituuskontraktiota. Vielä vuonna 1925 hän yhdessä H.G. Gale’n kanssa teki hyvin työlään kokeen, jossa hän itse asiassa osoitti ettei valon nopeus ainakaan maankuoreen nähden ole suunnasta riippumaton vakio. Mutta, koska silloin erikoinen suhteellisuusteoria oli jo omaksuttu poliittiseksi uskonnoksi ei sitä enää kokeilla onnistuttu kumoamaan.2 

Talvio selittää tutkimuksissaan erityisen suhteellisuusteoriaan johtaneen Michelson-Morley’n koetta. Valitettavasti tutkimukseen viittaavat kuvat, (esim. Kuva 1: Michelson-Morleyn koe) eivät avaudu. 

Koska emme voi verrata tutkimuksessa esitettyjä matemaattisia kaavoja, emmekä siten voi verrata niitä kuviin, niin katsomme viisaammaksi jättää matemaattisten kaavojen esittämisen suppeampaan muotoon. Mutta toteamme kuitenkin, että MM-kokeessa ei paljastunut mitään suunnasta riippuvaa vaikutusta kokeen vaiheeseen, joten pääteltiin, että valon nopeus on valolähteeseen eli laitteiston koordinaatistoon nähden kaikkiin suuntiin sama. Erikoisesti huomionarvoista on, että kyseinen tulos saatiin yksinkertaisesti olettamalla, että matka liikkeen suunnassa lyhenee kertoimella  ( √ (1 – [v/c] 2 ), joka on siis pituuskontraktio. 

[L’ = L√ (1 – [v/c] 2) (2.4)].  

Jossa v on nopeus ja c on valon nopeus sekä L on matkan pituus (eri kokeissa se voi olla myös kappaleen pituus).   L’ on pituuden muutos, tässä yhteydessä matkan pituuden muutos. 

Juuri yllä mainitussa tapauksessa v nopeus on laitteiston edellyttämä liikkuvuus nopeudella v lepotilataustaansa nähden 

Kysymyksessä oli siis matemaattinen manipulointi, halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. 

Aikadilataatio 

Talvio kysyy, että minkä suhteen koordinaatisto on liikkeessä? Tuolloin ei löydetty ratkaisua avaruuden oman lepokitkan määrittämiselle. Tästä johtuen Einstein mitätöi yhteisen lepotilan tarpeen väittämällä, että tasaisessa liikkeessä olevat havaitsijat eivät voi tietää kumpi liikkuu ja kumpi on paikallaan. Lepokoordinaatistoksi voidaan valita kuka tahansa. Lisäksi hän teki hypoteesin, että valon nopeus liikkuvaan objektiin nähden on aina sama luonnonvakio c. Hän ottaa esimerkiksi junan (Viite 1, chapter 7). Juna kulkee kiskoihin nähden nopeudella v. Junan takaa samaan suuntaan tulee valonsäde, joka kulkee kiskoihin nähden nopeudella c. Tarkasteltaessa Galilein kaavan mukaan junassa olevalle havaitsijalle valon nopeus junaan nähden pitäisi olla c(juna) = c – v. Mutta Einstein väitti, että näin ei ole, vaan nopeudet pitää yhdistää seuraavien kaavojen mukaan:  

W(w-v) = (w – v)/(1 – wv/c2) (2.7) 

W(w+v) = (w + v)/(1 + wv/c2) (2.8) 

Jossa w on valon nopeus. 

Talvion mukaan nämä kaavat eivät ole fysikaalisesta ilmiöstä johdettuja, vaan ne ovat seurausta matemaattisesta manipulaatiosta, niin kutsutuista Lorentz-muunnoksista. Kaavat on tarkoituksellisesti laadittu siten, että kun toiseksi nopeudeksi sijoitetaan c, niin tulokseksi tulee aina myös c.  

W(c-v) = (c – v)/(1 – cv/c2) = (c – v)/[(c – v/)/c] = c (2.9) 

Kaavoja voi kukin halutessaan kokeilla, ja huomata, että tulos on aina valon nopeus, jos c:n paikalle laitetaan valon nopeus arvoksi. 

Muistettakoon, että Galilein (G) kaava ei anna valon nopeudelle oikeaa tulosta, vaan näennäisen tuloksen, jonka junassa oleva havaitsija merkitsee junan nopeuden suhteen. Valon nopeus ei siis ole kyseisessä tapauksessa sama kuin esimerkiksi valon nopeuden suhde paikallaan olevan juna-aseman suhteen. Kysymys on siis suhteellisesta nopeudesta. Tätä voidaan selventää seuraavalla esimerkillä: Mikäli kaksi junaa (A ja B) kulkevat täysin rinnakkain viereisillä rataosuuksilla sekä täsmälleen samalla nopeuksilla (esim. 200 km/h), niin tällöin esim. junassa A oleva tarkkailija ei erota junan B:n etenevän olenkaan junan A:n suhteen (jos ei tarkkaile junarataa tai maata). Täten sekä A:n että B:n nopeudet toistensa suhteen ovat 0 km/h. Tilanne on samoin myös päinvastoin, vaikka todellisuudessa molempien junien nopeudet (v) ovat 200 km/h, siis paikallaan olevan lepokoordinaatiston (kuten juna-aseman) suhteen. 

Yllä esitetty Einsteinin manipuloima kaava ei anna suhteellista nopeutta valon nopeudelle junan suhteen, vaan c:n nopeuden muun muassa juna-aseman tai radan suhteen. 

Kuitenkin Galilein kaava antaa valon nopeuden todellisen arvon tässä muodossa ( c + v ≠c ), nimittäin c ei ole vakio jokaiseen koordinaatistoon nähden maailmankaikkeudessa, ja valon nopeus voi olla paljon korkeampi kuin yleensä on opittu tuntemaan. 

Selvää lienee, että liikkuvan kappaleen todellinen nopeus ei riipu havainnoitsijan koordinaatistosta, joka voi olla levossa tai liikkeessä. Periaatteessa objektin nopeus voidaan määrittää aina, kun liikkuvan objektin mittausväli on määritetty. 

Lorentz-muunnos pituuskontraktio antaa väärää tietoa kappaleen ja matkan lyhenemisestä kuljettaessa valon nopeudella. Mitään lyhenemistä ei kuitenkaan todellisuudessa tapahdu. Mutta tämä ei vielä riitä. Lorentz-muunnos pituuskontraktio antaa myös valheellisen kuvan aikadilaationa, jossa väitetään, että valon nopeudella tai hitaudella kuljettaessa syntyy aika viive. Tämä johtuu matemaattisesta manipulaatiosta [T’ = T0√(1 – [v/c]2)] ja synkronoitujen eli tahdistettujen kellojen käytöstä. 

Lisäksi aikadilaatio johtuu myös kellojen hidastumisesta eikä itse ajankulun muutoksesta. Kussakin liikejärjestelmässä on lepotilansa, johon nähden atomaarisen värähtelijän taajuus hidastuu. 

Viittaamme jäljempänä Talvion tutkimuksiin valon nopeuden tarkastelussa: Atomikellohavainnot ja Lorentz-muunnos (lfs.fi) (s. 6-7). (Valon nopeuksia A:sta B:hen). 

Tapaus K (kuva 1.): Jos valon nopeus on sama meno- ja paluusuuntaan, niin A ja B näyttävät silloin koko ajan samaa lukemaa edellyttäen että kellojen tikitysnopeudet pidetään samoina. Näin tapahtuukin koordinaatistossa K kuvassa 1. 

Valon yksisuuntainen nopeus voidaan mitata ainoastaan kahdella kellolla, jolloin  synkronointieranto (=kelloeranto) tuottaa aina mittaustulokseksi vakion c. Tilanne näkyy (kuvan 1) koordinaatistossa (K’ s. 6-7). Tutkimuksessa analysoidaan valon yksisuuntaisen nopeuden mittaustapahtumaa Lorentz-muunnetussa koordinaatistossa K’. Valon nopeus mitataan yllä mainituilla kelloilla A:ta B:hen. 

Tulos siis näyttää, että valonnopeus A:sta B:hen on vakio c. Havaittavissa  kuitenkin on, että se ei ole todellinen fysikaalinen nopeus. Tulos oli mahdollinen vain, koska kellossa B oli synkronoinnin jättämä eranto. Aikadilaation ja pituuskontraktion avulla luodaan illuusio valonnopeuden edestakaisen kulkuajan säännön mukaisuudesta (invarianssista). Synkronointimenetelmällä taas luodaan illuusio yksisuuntaisen valonnopeuden invarianssista.4 

 “Kirjoittajan mielestä tilanne vastaa sitä, että sauvan pituuden riippumattomuutta lämpötilasta todistetaan mittaamalla se aina samasta aineesta tehdyllä yhtä lämpöisellä mittanauhalla.”4 

Yllä olevan kokeeseen viitaten suhteellisuusteoria päättää sen, että näiden synkronoitujen kellojen antamat lukemat hyväksytään samanaikaisuudeksi. Lisäksi huomioimme, että suhteellisuusteoria määrittelee ajan jossakin avaruuden pisteessä siksi, mitä tuon pisteen kohdalla oleva kello näyttää, niin päädytäänkin sekä suppean että yleisen suhteellisuusteorian ydinväittämään: Itsenäistä aikaa ei ole, on vain paikkasidonnainen aika, avaruus-aika. Siten on vakiintuneet ajatusmallit ajan paikkasidonnaisuudesta ikään kuin luonnon ominaisuutena. Kuitenkin tässä on vain kysymyksessä ihmisten sopima tapa käyttää kelloja (operationaalinen käsite).4 

Einsteinin erikoinen suhteellisuusteoria väittää, että valo kulkee aina samalla nopeudella avaruudessa. Kuitenkin vuonna 1925 Michelson-Galen kokeella osoitettiin, että tämä ei pidä paikkaansa. Michelson-Galen kokeen tulokset paljastivat sen, että Michelson-Morleyn kokeessa valon nopeus eri tilanteissa poikkesi ainakin Maan kehänopeuden (n.300 m/s) verran. Tästä seuraa, että: 

“Matemaattinen kaava, joka ennustaa valon nopeuden absoluuttisesti samaksi Michelson-Morleyn kokeen haaroissa ei voi olla koko universumissa vallitseva luonnonlaki. Se on vain induktiivinen likiarvokaava (Talvio 2003).” 

Valitettavasti kuvat, joihin Talvio viittaa, eivät ole saatavissa. 

Muistutamme erikoisesti, että esimerkiksi valon nopeutta tai yleensä nopeuksia mitattaessa, havaitsijan koordinaatistot eivät ole sellaisia tapahtumia, jotka noudattaisivat luonnonlakeja. Nämä koordinaatistot eivät vaikuta fysikaalisiin tapahtumiin mitenkään. Mittarina olevat kellot eivät tarkoita mitään aikaa, vaan kellojen aika on vain mielikuva ajasta yhdistettynä mekanismiin, jota nimitetään kelloksi. Valon nopeudella kuljettaessa tai jopa yli valon nopeuden, aika ei pysähdy, mutta sellaisilla nopeuksilla kuljettaessa itse kelloon voi vaikuttaa fysikaalisia paineita, jotka aiheuttavat toiminta häiriöitä. Meillä kaikilla on yhteinen “aika”, eikä siihen voi mitkään nopeudet vaikuttaa. 

Esitän jäljempänä erikoiseen suhteellisuusteoriaa kriittisesti suhtautuvien fyysikkojen listauksen suhteellisuusteoriaan liittyen 

1. Valon nopeus ei ole vakio jokaiseen havaitsijaan nähden. Massakeskittymät luovat omia lepokoordinaatistojaan. Tuollaisessa koordinaatistossa liikkuva havaitsija ei voi enää julistautua lepotilaksi ja väittää, että valon nopeus on häneen nähden aina vakio. ( c + v ≠c ) 

2. Samanaikaisuus luonnossa on absoluuttinen ja käsitteenä a priorinen. Se on onnistuneesti osoitettu GPS-järjestelmässä. Samanaikaisuutta ei edes voi määritellä johonkin mittausmenetelmään perustuvaksi ilman a priorista samanaikaisuuden käsitettä. Suhteellisuusteorian samanaikaisuusmääritelmä on a posteriori. 

3. Aika (kesto) luonnossa on absoluuttinen ja käsitteenä a priorinen. Ajan kvantitatiivinen ilmaiseminen on mahdollista vain kelloilla, joita ei pyöritä aika, vaan jokin fysikaalinen prosessi. Vain mieli yhdistää kellot aikaan. Aikadilaatio voidaan korvata atomaarisen värähtelijän taajuuden riippuvuudella liiketilasta ja gravitaatiopotentiaalista. 

4. Pituuskontraktiosta ei ole mitään havaintoa? Onko sitä koskaan mitattu? (Vai miten sen mittaa, kun mittakeppi ja mitattava aina muuttuvat samalla kertoimella. Onko se väite, jota on mahdoton osoittaa vääräksi sen paremmin kuin oikeaksikaan?) 

5. Suhteellisuusperiaate ei toimi. Luonnonilmiöt eivät toimi jossakin koordinaatistossa riippumattomana siitä mikä on tuon koordinaatiston suhde muuhun avaruuteen nähden, esimerkkinä atomikellot. Massakeskittymät luovat omia paikallisia lepokoordinaatistojaan mutta ilmeisesti avaruudella on myös oma lepokoordinaatistonsa, johon kaikki liikkeet suhteutuvat Galilein kaavan mukaisesti. Onko missään mitattavassa ilmiössä suhteellisuusperiaatteen mukainen lepokoordinaatiston vapaa vaihtaminen toiminut? (Kts. esim. Viite 6.) 

6. Gravitaatio ja kiihtyvyys eivät ole ekvivalentteja. Atomikellot eivät tunnista kiihtyvyyttä mutta kylläkin gravitaation. 

7. Galaksit eivät säilytä kokoaan avaruuden laajetessa. Fossiililöydökset tukevat tarkasti tätä väitettä. 

Emanuel Swedenborgin eetterin teoria 

Yleisesti ottaen eetterin tutkiminen tyrehtyi, kun juutalaisen A. Einsteinin inspiroima erikoinen suhteellisuusteoria saavutti 1900-luvun lopulla hallitsevan teorian aseman. Tämä tarkoitti tietyn kaltaista taantumista teoreettisen fysiikan osalta vuosikymmenien ajaksi. Todennäköistä on, että eetterin olemassa olo varmistuu vielä tulevaisuudessa tieteelliseksi totuudeksi. Itseasiassa eetterin luonteen tutkiminen aloitettiin jo 1700-luvulla. Tätä pioneeri työtä on tehnyt ensimmäisenä ruotsalainen tiedemies ja teologi Emanuel Swedenborg (1688- 1772) erityisesti Principia -teoksissaan.

Per Krafft vanhemman maalaama Emanuel Swedenborgin (1688-1772) muotokuva. © Nationalmuseum

Muistamisen arvoista on, että Swedenborg ei tarkoita eetterillä 1600-luvun maailmaneetteriä. 

Ensinnäkin voimme ottaa lainauksen Swedenborgin Principian kolmannesta osasta: 

 ”Oppi eetteristä tai sen synnyttämistä ilmiöistä voidaan tiivistää seuraavaan sanontaan: liike, joka laajenee jostakin keskipisteestä likittäisten välittäjien eli eetterihiukkasmassojen kautta, synnyttää valoa. Sillä tämän liikkeen seurauksena eetteri kimpoaa takaisin jokaisesta tapaamastaan kappaleesta, joten silmälle tarjoutuu käsite esineestä. Eetterihiukkasten sentraalinen liike aiheuttaa, ei ainoastaan jokaisen jähmeän hiukkasen laajentumisen, vaan myös lämpöä, ja jos tämä liike työntyy keskipisteestä periferiaan, syntyy sekä valoa että lämpöä. On olemassa partikkeleita, jotka ovat niin pieniä kuin uho (effluvia) ja kykenevät saamaan liikkeelle ainoastaan eetterin, vaan eivät ilmaa, ja jos ne itsestään liikkuvat, aiheuttavat ne valoa määrätyn matkan päähän. Jos ne taas eivät liiku itsestään, vaan pannaan liikkeelle tärisyttämällä jotain kovaa esinettä, jossa ne ovat, niin silloin syntyy sekä valoa että sähköä niin kauan kuin tärisyttämistä kestää.” (Principia, osa III, kappale 5, § 21). 

Kiteyttääksemme Swedenborgin käsitystä eetteristä, voisimme esittää seuraavaa: Fysiikan peruslait ovat kausaalisia eli ilmenevät syy-seuraussuhteen kautta. Luonnon maailmassa on kolme toistensa suhteen epäjatkuvassasuhteessa (diskreettiä) olevaa atmosfääriä: puhtaampi (1) eetteri eli aura, josta on peräisin gravitaatio, (2) eetteri, josta aiheutuu sähkö, magnetismi ja valo sekä uloimpana maan lähellä (3) eetteri eli ilmakehä. Energian ja virtauksen lähteenä on luonnollisesti aurinko, joka vaikuttaa mainittujen eetterien ja ilmakehän kautta.5 

Puhtaassa eetterissä syntyvä gravitaatio saa aikaan diskreetisti sähkön, magnetismin ja valon keskimmäiseen atmosfääriin. 

Aikamme tiede ei tunne eetterin ja auran mekanismia, koska ei ole tietoa diskreeteistä asteista. 

Maailmankaikkeus ja oma Aurinkokuntamme muodostuu alkuaineista, joiden koostumus vaihtelee Aurinkokuntamme alueista riippuen. Tästä johtuen eetterin koostumus on erilainen lähempänä Aurinkoa. Niinpä se koostumus lienee Auringon ja maapallon välisen matkan puolivälissä toisenlainen, kuin aivan lähellä maapalloa. Tästä johtuen valon täytyy kulkea eri nopeuksilla edetessään atmosfääreissä erilaisten eetteri kerrosten lävitse. Tämä johtuu siitä, että yhden atmosfäärin vaikutukset, suhteessa toiseen atmosfääriin, ovat diskreettejä eli syy-seuraussuhteessa esim. edellisen atmosfäärin kerrokseen nähden. 

Itse luonnon maailmassa oleva universumi on saanut alkunsa Jumalan äärettömästä Älykkyydestä ja Hyvyydestä. Silloin, kun maailmankaikkeuden paikalla oli tyhjiö, synnytti Jumala äärettömyydestään tyhjiöön äärelliset sarjat, jotka saivat viimein eri planeetoilla kivi-,kasvi-, eläin- ja ihmiskunnan muodot. 

Allekirjoittaneena päättelisin, että myös taivaissa (on olemassa kolme taivasta: coelestiaalinen eli taivaallinen, spirituaalinen eli henkinen ja luonnollisspirituaalinen: kuitenkin nämä kolme ovat kahtena valtakuntana), jossa Jumala näkyy aurinkona, virtaa tästä auringosta Jumalallinen spiraali, josta henkinen eetteri muodostuu. Samoin korrespondenssin eli vastaavaisuustieteen mukaan on luonnon maailmassa auringosta virtaava spiraalinen pyörre, josta yllä olevissa kappaleissa esitettyjen eettereiden (1, 2 ja 3) toistensa suhteen diskreetit luonteet syntyvät. 

Koska eetterin koostumus on erilainen lähempänä aurinkoa kuin maapallon ja auringon välisen matkan puolivälissä, ja lähellä maapalloa eri kuin edellä mainituissa etäisyyksissä, ei valon nopeus voi mitenkään olla vakio, vaan vaihtelee aina eetterin eli etäisyyksien mukaan auringosta. 

Lopputiivistelmä 

Einstein suhteellisuusteorian dogmin siivittämänä sähkömagneettisten aaltojen lainalaisuudet on ulotettu koskemaan myös kiinteiden kappaleiden mekaniikkaan, josta on seurannut järjettömyyksiä, kuten kappaleen lyheneminen ja aikaviive kuljettaessa valon nopeudella.  Sähkömagneettisilla aalloilla on luonnollisesti omat lainalaisuudet, mutta näitä lakeja ei voi ulottaa kiinteiden kappaleiden mekaniikkaan. Lisäksi Einsteinin dogmin ansiosta pidetään valon nopeutta suurimpana (299 998 km/s) signaalinopeutena tyhjiössä jokaisen tasaisesti liikkuvan koordinaatiston suhteen. 

Muistettakoon, että Nobelin palkinto (noin v. 1922) myönnettiin Einsteinille  ainoastaan valosähköisen ilmiön selittämisestä eikä suhteellisuusteoriasta. Se myönnettiin siis filosofisen spekulaation takia, eikä siinä ollut fysiikan kanssa juurikaan tekemistä. Luonnollisesti juutalaismafianvaikutus on tehonnut siihen, että AE:n sai nobelin ja hän sai sen todellisuudessa siksi, että hänen onnistui petkuttamaan yllä mainittujen ilmiöiden selittämisessä ei-juutalaisia. 

Suhteellisuusteoria ei ole fysiikan alaan kuuluvaa, vaan se on kansainvälistä politiikkaa. 

Koska sionistiset järjestöt iskivät ensimmäisen maailmansodan ja ennen muuta toisen maailmansodan aikana Saksan kimppuun, syntyi ennen näkemätön poliittinen kamppailu juutalaismafian ja kansallissosialistien välille. Suhteellisuusteoriasta muodostui osa tätä poliittista riitaa, jonka s-teorian kannattajat eli juutalaismafia voitti vuosisatojen aikana kehittämänsä salaisen vallankäytön koneistojen, kuten esimerkiksi vapaamuurarijärjestön välityksellä. Suhteellisuusteorialla on siis juutalaismafian sille antama globaali poliittinen voima, jota voidaan verrata muiden muassa holokaustin poliittiseen ja uskonnolliseen voimaan. 

Markku Juutinen

 

Lähteet 

  1. Enqvist, Kari (2010). Johdatus suhteellisuusteoriaan 
  1. Talvio, Paul (2002). Saatavina: http://protsv.fi/lfs/verkko/Talvio40402.htm 
  1. Richard A. Muller (2016): ”Ristiriitoja ja paradokseja: Seiväs ladossa -paradoksi”, Nyt: Ajan fysiikka, s. 47. 
  1. Atomikellohavainnot ja Lorentz-muunnos (lfs.fi) 
  1. Swedenborg, Emanuenl (). Opera philosophica et Mineralia. Osa 1. Principia. Saatavilla: https://ia802703.us.archive.org/9/items/principiaorfirst01swedrich/principiaorfirst01swedrich.pdf 
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

12 Kommentit

  1. Benjamin Kivilohkare

    SUHTEELLISUUSTEORIAT JA KORONAHUIJAUS
    Suhteellisuusteoriat, marxismi, psykoanalyysi, holokaustihuijaus ja nykyinen koronahuijaus ovat kaikki saman käärmeen munia. Ne kaikki on markkinoitu tietoisesti juutalaisen mediamafian toimesta, mikä osoittaa tuon mediamafian tehokkuutta. Ne saavat voimansa helvetillisestä virtauksesta eli juutalaisista aivoista. Ne osoittavat, että juutalaiset ovat ovelampia kuin kristityt ja hallitsevat planeettaa. Niiden vastustaminen on valheen vastustamista eli juutalaisen maailmanvallan vastustamista. Ne pitää tuhota levittämällä oikeata tietoa eli totuuksia. Markku Juutisen artikkeli osuu naulankantaan: erikoinen suhteellisuusteoria on juutalaista saastaa eli silmänkääntötemppu. Se on osa juutalaista uskontoa, jonka mukaan gojimeja tulee aina huijata (Talmud). Kappaleen pituus ei riipu sen nopeudesta eikä ole sellaista kuin ”aikadilataatio”. Israelin valtio tarjosi Einsteinille presidentin virkaa ei siksi, koska hän olisi hyvä fyysikko, vaan siksi että hän on onnistunut huijaamaan gojimeja. Talmud, Zohar I, 160a: ”Juutalaisten täytyy aina yrittää pettää kristittyjä. Juutalaisten täytyy vapautua heistä ja tulla heidän hallitsijoikseen.”
    Suhteellisuusteoriat ovat matemaattisesti korrekteja, mutta niiden premissit ovat vääriä. Monet johtavat fyysikot 1900-luvun alussa eivät uskoneet suhteellisuusteoriaan, mutta juutalaisten mediavalta viime kädessä sai ne hyväksyttyä. Kellojen hidastuminen ei tarkoita, että aika hidastuisi. Aika on absoluuttista. Suhteellisuusteoriat estivät eetterin tutkinnan, joten niistä on ollut haittaa fysiikan kehittymiselle. LÄHETÄ TUTKINTAPYYNTÖ (https://www.virkamafia.fi/virkamafia-elvytyskusetus/)! ÄLÄ OTA KORONAROKOTUSTA JA VAROITA MUITA OTTAMASTA!!! LEVITÄ TIETOA KORONAHUIJAUKSESTA!!!
    http://koronarealistit.com/
    https://vapaudenpuolesta.fi/
    https://rapsodia.fi/category/asiantuntijavideot/
    http://sinikkatyynela.blogspot.com/
    https://www.elinahytonen.fi
    https://www.globalresearch.ca (teksti suomeksi yläpalkista)
    http://stopworldcontrol.com
    BENJAMIN KIVILOHKARE, miles Domini, pontifex primus
    Herran Toisen Tulemisen Kirkko
    [email protected]

    (8)(2)
  2. Aika erikoista tuoda politiikkakin fysiikkaan, jossa todellisuutta ei sekoteta havaintojen teossa tapahtuviin ongelmiin. Myös erikoista on tuoda esille Albert Einsteinin juutalaisuus, jolla ei ole mitään tekemistä hänen teoriansa kanssa. Sen verran on, että suuri osa nobelisteista on aškenasijuutalaisia.
    Einstein tuskin ajoi sitä agendaa, jota pankkiirijuutalaiset tekevät. Siksi olisi syytä keksiä globalistista eliittiä johtaville juurtalaisille oma nimensä, koska kaikki juutalaiset eivät ole globalismin taakana.

    (3)(10)
    • No, sinänsä Albertin esille tuominen näisssä asioissa on erikoista että eihän Albert itse tehnyt montaakaan ”oivallusta” eikä se edes osannut laskea kovin hyvin. Hänen vaimonsahan, varsinkin ensimmäinen, on näiden ”oivallusten” ja julkaistujen teosten takana. Albert vain otti kunnian itselleen kun kasasi toisten tekemää tiedettä.

      Ja sikälihän tämä suhteellisuusteoria on onneton, että se pätee vain maapallolla, meidän vetovoimann piirissä. Kun mennään maan pinnalta pois esim avaruuteen, sielä ei suhteellisuusteoria enää pädekkään. Esim. mainitut radiosignaalit eivät sielä enää heikkene mutta ne hajaantuvat.

      (8)(4)
      • Juutalaista sionisti-kommunisti-globalistimädätystähän tämä Einstein on. Täysi artefakti kuten Musk tai Hawkingkin. Näillä pelleillä vain oikeutetaan jokin asia tai jonkin ”tieteellisen totuuden” eli teorian; arvelun läpirunnominen faktana ihmisten mieliin. Täysin fiktiivistä sontaa, jota Hollywoodin avulla semifiktion muodossa pakotetaan kansan päihin taukoamatta.

        Hän kehitti atomipommin ja sitten oli kivenkova pasifisti lopunikäänsä? Juuri näin. Uskokoon ken tahtoo noihin juutalaisten satuihin. Koko niiden historia on sepitettä. Ajavat vain omaa agedaansa, kiillottavat kilpeään ja piiloutuvat iki-immuniteetin taakse ”holokaustin” ja muiden valheiden varjolla. Juutalainen on palopäällikkö joka käy yöllä sytyttämässä itse tulipaloja ollakseen sankari.

        Nobel-palkinnot? Mitä se kertoo että juutalaiset jakelevat merkityksettömiä pystejä toisilleen? Ei se merkitse yhtään mitään.

        (1)(0)
  3. Länsi on rappiossa

    Maailma Vladimir Putinin mukaan
    Venäjän presidentti asettui Sotshissa konservatiivisuuden kannalle – sanoo, että länsi on rappiossa

    Heti alussa hän muistutti kahdesta kiinalaisesta merkistä, jotka kuvaavat ”kriisiä” (kuten ”vaaraa”) ja ”mahdollisuutta”, ja yhdisti ne venäläiseen sanontaan: ”Taistele vaikeuksia vastaan mielesi avulla. Taistele vaaroja vastaan kokemuksellasi.”

    Tämä elegantti ja viitteellinen viittaus Venäjän ja Kiinan strategiseen kumppanuuteen johti lyhyeen arvioon nykyisestä shakkilaudasta:
    Voimatasapainon uudelleenjärjestely edellyttää uudelleenjakoa nousevien ja kehittyvien maiden hyväksi, jotka ovat tähän asti tunteneet jääneensä ulkopuolelle. Lyhyesti sanottuna länsimaiden ylivalta kansainvälisissä asioissa, joka alkoi useita vuosisatoja sitten ja oli 1900-luvun lopulla lyhyen ajanjakson ajan lähes ehdoton, on väistymässä paljon monimuotoisemman järjestelmän tieltä.

    Berdjajevin oppilas
    Putin vahvisti useaan otteeseen, erityisesti kysymysten ja vastausten aikana, että hän on Nikolai Berdjajevin suuri ihailija. On mahdotonta ymmärtää Putinia ymmärtämättä Berdjajevia (1874-1948), joka oli filosofi ja teologi – pohjimmiltaan kristinuskon filosofi.
    Berdjajevin historianfilosofiassa elämän tarkoitus määritellään hengen kautta, kun taas maallinen nykyaika painottaa taloutta ja materialismia. Ei ihme, ettei Putin ollut koskaan marxilainen.

    Berdjajeville historia on ajan ja muistin menetelmä, jonka avulla ihminen työskentelee kohti kohtaloaan. Historiaa muokkaa jumalallisen ja inhimillisen välinen suhde. Hän pitää valtavan tärkeänä ihmisen vapauden henkistä voimaa.
    Putin viittasi useaan otteeseen vapauteen, perheeseen – hänen tapauksessaan vaatimattomiin varoihin – ja koulutuksen merkitykseen; hän kehui lämpimästi oppisopimustaan Leningradin valtionyliopistossa. Samalla hän tuhosi ehdottomasti wokeismin, transsukupuolisuuden ja peruutuskulttuurin, jota edistetään ”edistyksen lipun alla”.

    Tämä on vain yksi monista keskeisistä kohdista:
    Olemme yllättyneitä prosesseista, joita tapahtuu maissa, jotka ennen pitivät itseään edistyksen edelläkävijöinä. Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa tapahtuvat yhteiskunnalliset ja kulttuuriset mullistukset eivät tietenkään kuulu meille; emme puutu niihin. Joku länsimaissa on vakuuttunut siitä, että kokonaisten sivujen aggressiivinen pyyhkiminen omasta historiasta – enemmistön syrjintä vähemmistöjen hyväksi tai vaatimus luopua tavanomaisesta käsityksestä sellaisista perusasioista kuten äiti, isä, perhe tai jopa sukupuolten välinen ero – että nämä ovat heidän mielestään yhteiskunnallisen uudistumisen virstanpylväitä.
    Niinpä suuri osa hänen 40 minuutin pituisesta puheestaan sekä hänen vastauksistaan kodifioi joitakin merkkejä siitä, mitä hän aiemmin määritteli ”terveeksi konservatismiksi”:

    Nyt kun maailma on rakenteellisen romahduksen kourissa, järkevän konservatismin merkitys politiikan perustana on moninkertaistunut juuri siksi, että riskit ja vaarat moninkertaistuvat ja todellisuus ympärillämme on hauras.
    Siirryttäessä takaisin geopoliittiselle areenalle Putin oli vakuuttunut siitä, että ”olemme Kiinan ystäviä. Mutta emme ketään vastaan”.
    Geotalouden osalta hän käytti jälleen kerran aikaa selittääkseen mestarillisesti ja kattavasti – jopa intohimoisesti – miten maakaasumarkkinat toimivat, miten Euroopan komissio panostaa spot-markkinoihin ja miksi Nord Stream 2 on käänteentekevä.
    https://www.deepl.com/Translator

    http://thesaker.is/the-world-according-to-vladimir-putin/

    (2)(3)
  4. Benjamin Kivilohkare

    EINSTEIN OLI MYÖS POLIITIKKO
    Einstein tunnustautui sionistiksi kirjassaan Out of My Later Years (London 1950). Hän osasi käyttää hyväksi hänelle luotua sädekehää. Suhteellisuusteorioiden dogmaattiset perusteet paljastuvat kirjasta Fysiikan kehitys (Keuruu 1962). Vain juutalainen osaa käyttäytyä niin, että hän salaa sisäisen mielensä ja toimii ulkoisen mielensä avulla sisäistä mieltään vastaan. Juutalaiset ovat ainoa kansa, joka pystyy olemaan sisäisesti paha, mutta ulkonaisesti kuin enkeli (Swedenborg: Arcana Coelestia). Murhatessaan Jeesuksen – Jumalan inkarnaation – juutalaiset saivat perityksi pahuudekseen kaiken totuuden väärentämisen. Jeesus kutsui heidän olevan ”isästä perkeleestä” (Joh. 8: 44). Juutalaisen henkisen laadun kertoo Swedenborg: ”Se on sellainen kansa, että se on täysin erilainen muista kansoista, ja että siihen kansaan on iskostettu yritys tuhota ja vääristää kaikki mikä kuuluu yhteiskuntaan, ja milloin vain tilaisuus tarjoutuu, he osallistuvat sellaiseen toimintaan eivätkä saa mistään muusta niin suurta iloa kuin järjestyksen lakien eli siis yhteiskunnan lakien tuhoamisesta, sillä heillä on sisäistetty viha itse Järjestystä kohtaan, joka on Herra. Tästä minulla on paljon kokemuksia.” (Spiritual Diary, nro 2260). Suhteellisuusteoriat ovat estäneet hiukkasfysiikan kehittymistä yli sadan vuoden ajan. LÄHETÄ TUTKINTAPYYNTÖ (https://www.virkamafia.fi/virkamafia-elvytyskusetus/)! ÄLÄ OTA KORONAROKOTUSTA JA VAROITA MUITA OTTAMASTA!!! LEVITÄ TIETOA KORONAHUIJAUKSESTA!!!
    http://koronarealistit.com/
    https://vapaudenpuolesta.fi/
    https://rapsodia.fi/category/asiantuntijavideot/
    http://sinikkatyynela.blogspot.com/
    https://www.elinahytonen.fi
    https://www.globalresearch.ca (teksti suomeksi yläpalkista)
    http://stopworldcontrol.com
    BENJAMIN KIVILOHKARE, miles Domini, pontifex primus
    Herran Toisen Tulemisen Kirkko
    [email protected]

    (11)(2)
  5. Fysiikan lainalaisuuksiin on maallikon vaikea ottaa kantaa. Einstein oli kiistanalainen persoona. Väitetään, että hän on saanut innoituksen teorioilleen henkimaailmasta. Matemaattisessa ja loogisessa päättelyssä hän ei ole ollut erityisen lahjakas.

    Teologisessa mielessä asetelma on selvä. Jumalaa pelkäävä maailma asettuu automaattisesti hänen vakaiden säädöstensä alaisuuteen. Jumalan käskyjä ja säätämystä noudattavat sekä pienet että suuret. Kuningas ja mahtimies pelkäävät yhtä lailla Jumalan rangaistusta kuin pieni lapsikin. Tällaisessa yhteisössä vallitsee harmonia ja Jumala on siellä kuningas välikäsiensä kautta. Tällöin kuningas ja esivalta automaattisesti noudattavat Jumalan antamia moraalilakeja eikä korruptiota esiinny. Kansan ei tarvitse pelätä hallitsijoitaan toisin kuin nyt.

    Juutalainen eli Jumalan säätämystä vastaan kapinoiva vaikutus saattaa tämän järjestyksen pois tasapainostaan. Juutalainen kansa vastustaa jumalallista järjestystä eli Logosta. Muinaiset heprealaiset vajosivat heti epäjumalanpalvelukseen, kun Mooses ei ollut heitä paimentamassa. Kultainen vasikka oli Raamatun mukaan israelilaisten Mooseksen poissa ollessa rakentama epäjumalankuva. Tapauksesta kerrotaan Toisen Mooseksen kirjan 32. luvussa. Erämaassa vaeltaneet heprealaiset kuolivat epäuskonsa tähden ja vasta heidän lapsensa pääsivät luvattuun maahan. Luvatussa maassa heprealaiset onnistuivat miten kuten elämään Jumalan antamien ohjeiden mukaan kunnes juutalainen vaikutus lisääntyy oikeamielisen kuningas Daavidin jälkeen. Ahneus mammonaan syntyy kuningas Salomonin aikakaudella ja tämän menehtyessä Israelin heimot jakaantuvat kahtia ja varsinainen juutalainen vaikutus pääsee valloilleen. Kuningasten kirjassa sekä Aikakirjoissa kerrotaan, kuinka suurin osa Israelin tai Juudan kuninkaista oli epäjumalanpalvelijoita. Noihin aikoihin sai alkunsa myös lasten uhraaminen Moolokille (mikä perinne jatkuu meilläkin koronarokotusten muodossa).

    Juutalaisen kansan moraalinen rappeutuminen kiihtyy aikojen saatossa ja saavuttaa huippunsa Jeesuksen surmaamisen myötä. Tämän jälkeen tuo kansa saa rangaistuksensa roomalaisten kautta ja epäjumalan temppeli hajotetaan vuonna 70 AD. Tämän jälkeen juutalainen kansa hajotetaan eri puolelle maailmaa ja se toimii joka puolella hajaannuksen, kaaoksen ja synnin siementä levittävänä aineksena. Jokaisen kansan pyrkimys elää Jumalan säätämyksen alaisuudessa tuhoutuu joko juutalaisten paikallisen tai kaukovaikutuksen kautta. Erityisesti kansainvälisen pankkitoiminnan, median ja teknologian aikakaudella Jumalan säätämyksen alainen ja luonnonlakeja kunnioittava elämä käy mahdottomaksi ja historia lähestyy loppuaan. Jokainen juutalaisilta vaikutuksia ottanut tullaan tuomitsemaan ikuiseen kadotukseen ellei tule katumukseen ja tee parannusta Herran Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti ja sovintoveren kautta. Herra Jeesus tarjoaa myös juutalaisille mahdollisuutta puhdistautua juutalaisuudestaan ja tulla jälleen heprealaisiksi ja täten aidoksi Jumalan valitsemaksi omaisuuskansaksi ja Herran Jeesuksen Kristuksen veriveljeyteen. Tämän mahdollisuuden vuoksi pakanat eivät saa sortua pitämään itseään juutalaisia parempina Herran edessä. Mutta kaikilla kansoilla on oikeus ja velvollisuus suojata itseään langenneiden juutalaisten vaikutukselta. Ne, jotka varta vasten tuottavat kansoilleen juutalaista vaikutusta kuten esimerkiksi koronkiskontaa, luonnottomuuksien harjoittamista, vapaamuuraritoimintaa ja kaikkea muuta epäjärjestystä, joutuvat kadotukseen.

    (4)(1)
  6. Jälleen hyvä kirjoitus Juutiselta, joskin tuon uskonnollisen ”hapatuksen” olisi voinut jättää pois ja pitäytyä fysiikassa. Minä en myöskään ole niin viisas, että pysyisin sanomaan, esim. miten älykäs tai hyvä Jumala on, mutta ilmeisesti jotkut ovat.

    Itse olen lähes aina epäillyt suhteellisuusteoriaa (lähinnä erityistä, josta jotakin luulen ymmärtäväni). Kieltämättä se on kiehtova ajatusrakennelma, joten ihme että se sai suosiotaan laajentaessaan erällä tavalla fysiikan ”tylsää” materialistis-mekaanista maailmankuvaa. Vaikka suhteellisuus toimii monessa asiassa (esim. koko eli pienempi-suurempi) puhumattakaan yhteiskuntaelämästä, kyse on kuitenkin AE:n pitkälle spekulatiivisesta teoriasta, ei mistään totuudesta vaikka joitakin havaintoja voidaan sen avulla ns. selittää ja vaikka sille on onnistuttu rakentamaan matemaattinen mallinnus – tosin kyseenalaisella tavalla. Ja voidaan kysyä, onko jokin hypoteesi tieteellinen, jos sitä ei voi osoittaa sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään (esim. kappaleen pituuden muutokset)?

    AE on muodostunut ikoniksi samalla, kuin monet hänen edeltäjänsä ja aikalaisensa on melkeinpä unohdettu, vaikka esim. suhteellisuuskäsite ei suinkaan ollut hänen keksintöään. Jättiläisten harteilta näkee paremmin, ja A osasi hyödyntää tehokkaasti ja ehkä härskistikin muiden tekemää työtä ja löydöksiä (A oli nojatuolifyysikko).

    Mielenkiintoista myös tuo toisinajattelevien fyysikoiden kohtelu (eristäminen), vaikka periaatteessa ollaan ”kovan” tieteen ytimessä. Nythän tapahtuu samaa ”koronakriisin” tiimoilla: on oppi tai uskonkappale, jota ei saa kyseenalaistaa ja jota julistetaan päivästä toiseen, eli pelastus on kokeellinen, rokotteena markkinoitu valmiste, joita tulee injektoida ihmisiin kaksi, kolme jne.. kertaa, koska sen teho on kyseenalainen. Haitat ovat sen sijaan ilmeiset (haittailmoitusten määrä). Mutta kuten sanottu: jos ”hyvä” teoria on ristiriidassa todellisuuden kanssa, sen pahempi todellisuudelle.

    (6)(2)
  7. Agape Pitzén

    > va­lon no­peus ei voi ol­la va­kio

    It­se o­len si­tä miel­tä, et­tä va­lon no­peus on (kään­täen) i­dent­ti­nen a­jan kans­sa. Va­lon no­peus on yh­tä kuin ai­ka. Jos ai­ka py­säy­te­tään ko­ko uni­ver­su­mi on läs­nä «täs­sä het­kes­sä»; etäi­syy­det me­net­tä­vät mer­ki­tyk­sen­sä.

    Kun va­lok­vant­ti syn­tyy kau­kai­ses­sa uni­ver­su­mis­sa ja vael­taa kat­so­jan sil­mään täh­den tuik­kee­na, tuo k­vant­ti on läs­nä mo­lem­mis­sa pai­kois­sa «yh­tä ai­kaa», se syt­tyy ja sam­muu sa­mal­la het­kel­lä. A­jan funk­tio­na si­tä ei voi ha­vai­ta.

    Jos em­me voi­si py­säyt­tää­ ai­kaa va­lon­no­peu­del­la, in­for­maa­tion siir­tä­mi­nen pai­kas­ta toi­see­n o­li­si var­sin vai­keaa. Kaik­ki in­for­maa­tio van­he­ni­si mat­kal­la, se ei o­li­si e­nää sa­ma kuin läh­ties­sään.

    Mit­taus­tu­lok­set an­ta­vat va­lol­le ai­na sa­man no­peu­den, kos­ka käy­täm­me tuon no­peu­den mit­taa­mi­see­n ai­kaa. Mit­taam­me sii­s a­jan no­peut­ta kel­lol­la.

    Ajan no­peus ei o­le va­kio.

    Uu­si teo­ria

    Syk­li­ses­ti kat­soen nyt o­vat ne het­ket kä­sil­lä, et­tä uu­si «suh­teel­li­suus­teo­ria» kek­si­tään ja saa lä­pi­mu­ron jul­ki­suu­teen. Se tu­lee «pus­kis­ta».

    Uu­den teo­rian i­sä ei tu­le tie­de­pii­reis­tä. Ei voi tul­la, kos­ka ins­ti­tuu­tiot puo­lus­ta­vat va­kiin­tu­nut­ta jär­jes­tys­tä. It­se kään­täi­sin kat­seen ko­ti Mar­tin Armst­rong­’ia, jol­la on ai­ko­mus kir­joit­taa­ ai­kaa kä­sit­te­le­vä kir­ja. (Armst­ron­gE­co­no­mics -­si­vus­tol­la, mut­ta en löy­tä­nyt suo­raa link­kiä ar­tik­ke­liin.)

    Toi­vot­ta­vas­ti hä­nen «ai­kan­sa» riit­tää!

    Tie­de

    Tie­de on vain kei­no va­kiin­nut­taa­ e­lin­ta­so ja yh­teis­kun­nal­li­nen a­se­ma o­pet­te­le­mal­la ul­koa oi­keat kaa­vat. sel­viy­ty­misst­ra­te­gia mui­den jou­kos­sa.

    Va­loa­kin no­peam­pi.

    Aja­tus­leik­ki va­loa no­peam­mas­ta in­for­maa­tion siir­tä­mi­ses­tä.

    Ole­te­taa­n, et­tä voim­me lä­het­tää ja vas­taa­not­taa in­for­maa­tio­ta va­loa no­peam­min; siis si­ten, et­tä tie­to on pe­ril­lä en­nen kuin se lä­he­tet­tiin.

    Sit­ten ra­ken­nam­me mir­ror-­lä­he­ty­sa­se­man yh­den va­lo­vuo­den pää­hän maas­ta. Kun sin­ne lä­het­tää vies­tin pa­laa se ta­kai­sin maa­han yh­tä vuot­ta en­nen kuin se lä­he­tet­tiin.

    Nyt ha­vait­sem­me, et­tä me­teo­ri uh­kaa­ o­sua maa­han, mut­ta meil­lä ei o­le ai­kaa rea­goi­da sii­hen. Lä­he­täm­me vies­tin mir­ror-a­se­mal­le ja vies­ti pa­laa ta­kai­sin maa­han vuot­ta aiem­min kuin se lä­he­tet­tiin. Nyt voim­me ryh­tyä pe­las­tus­toi­men­pi­tei­siin hy­vis­sä a­join ja maa­pal­lo pe­las­tuu.

    Mut­ta tuon me­teo­rin kul­kua em­me kui­ten­kaan voi es­tää ja se tör­mää maa­pal­loon. O­li­ko hä­tä­sa­no­mas­ta sit­ten mi­tään hyö­tyä? Kyl­lä o­li: Se maa­pal­lo, jo­ka pe­las­tui si­jait­see ai­ka­koor­di­naa­tis­tos­sa vuo­den mei­dän maa­pal­lom­me jäl­jes­sä. Em­me voi ha­vai­ta tuo­ta tois­ta maa­pal­loa, kos­ka se on «toi­ses­sa ulot­tu­vuu­des­sa».

    (0)(3)
  8. Itku pääsi

    Tutkija selvitti mitä koronarokotteet sisältävät ja järkyttyi – ”Kuin katsoisi kauhutrilleriä!”

    Koronarokotteiden sisältöä tutkinut tohtori Carrie Madej sanoi haastattelussa: ”Aloin itkeä, kun näin nämä toisen kerran mikroskoopilla, koska se oli vahvistus kaikelle sille, mitä näin jo ensimmäisellä kerralla… Mitä ne tekevät lapsille?”. Paljastuksia COVID-rokotteiden salatuista ainesosista kuullaan, kun eduskunnassa on vaadittu koronarokotteiden sisällön kotimaista tutkintaa.
    Asiasta kirjoittaa toimittaja Tytti Salenius.
    https://mvlehti.net/2021/10/27/tutkija-selvitti-mita-koronarokotteet-sisaltavat-ja-jarkyttyi-kuin-katsoisi-kauhutrilleria/

    (2)(2)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*