Soijasta on viimeisten kymmenen vuoden aikana tullut huomattava osa teollista ruoanvalmistusta. Siihen liitetään myös suuria terveysväittämiä, minkä vuoksi monet naiset käyttävät runsaasti erilaisia soijaruokia ja valmisteita.
Soijaa on lisäksi monissa muissakin valmisruoissa varsinaisten soijapohjaisten ruokien lisäksi: Sitä löytyy niin nakeista, lihapiirakoista, lihapullista kuin leivästäkin.
Soija oli Kiinassa Chou-dynastian aikaan (1134–246 e. Kr.) yksi viidestä pyhästä ”viljasta”, ohran, vehnän, hirssin ja riisin rinnalla. Sitä ei kuitenkaan syöty, vaan sitä käytettiin maanviljelyksessä typen sitojana. Ruoaksi se kelpuutettiin vasta, kun siitä opittiin valmistamaan hapattamalla eli fermentoimalla soijakastiketta, tempehiä ja misoa.
Myöhemmin, toisella vuosisadalla eKr. soijasta alettiin valmistaa kalkin tai magnesiumsulfaatin avulla saostamalla tofua. Näiden tuotteiden käyttö levisi pian muihin Aasian maihin. Kiinalaiset ja muut Aasian kansat eivät ole kuitenkaan syöneet soijapapuja sellaisenaan, sillä he ovat pitäneet niitä terveydelle haitallisina.
Soijassa on runsaasti luontaisia toksiineja ja muita haitallisia aineita, kuten hemagglutiinia, joka aiheuttaa punaisten verisolujen hyytymistä. Soija sisältää myös voimakkaita entsyymien estäjiä, jotka estävät trypsiinin ja muiden entsyymien toiminnan proteiinien eli valkuaisaineiden sulatuksessa. Nämä estäjät eivät neutraloidu keitettäessä, mistä voi seurata pahojakin ruoansulatusvaivoja sekä valkuaisaineiden ja tärkeiden aminohappojen vajausta sekä ongelmia haimalle.
Soijassa on niin ikään myös goitrogeenejä – isoflavoneja, jotka aiheuttavat kilpirauhasen vajaatoimintaa. Vajaatoiminnan oireet ovat hyvin samankaltaisia vaihdevuosioireiden kanssa, ja niitä onkin usein itse vaikea erottaa toisistaan. Vajaatoiminnan vaara luonnollisesti kasvaa, jos vaihdevuosivaivoja aletaan hoitaa soijatuotteilla. Jo vuosia tiedemiehet ovat tienneet, että soijapohjainen äidinmaidonkorvike voi aiheuttaa vauvoilla kilpirauhasen ongelmia, kuten juuri vajaatoimintaa ja struumaa. Soijan isoflavonien on myös osoitettu haittaavan kilpirauhasen hormonisynteesiä sekä D, E ja B12-vitamiinien puutosta.
Soijapavun kasvihappopitoisuus on korkein, mitä viljoista ja pavuista on voitu mitata, ja sitä pystyy vähentämään ainoastaan fermentoinnilla. Kasvihappo estää voimakkaasti tärkeiden mineraalien, kuten kalkin, magnesiumin ja sinkin imeytymistä suolistosta varsinkin kasvissyöjät, jotka syövät paljon soijatuotteita voivat ajautua vakaviin mineraalien puutostiloihin. Tutkijat ovatkin havainneet, että sekä Aasian että länsimaiden lapset, jotka eivät saa tarpeeksi lihaa tai kalaa kasvihappojen vastapainoksi, kärsivät usein riisitaudista ja erilaisista kasvuhäiriöistä.
Soijatuotteiden teollinen valmistus kasvattaa entisestään haitallisten aineiden määrää: Kun soijapapuja muutetaan soijalihaksi tai – maidoksi tai muiksi maitotuotteita muistuttaviksi valmisteiksi, niitä käsitellään emäksisillä aineilla, saostetaan, pestään hapoilla ja neutraloidaan taas emäksisessä liuoksessa. Happopesu tapahtuu alumiinisäiliössä, jolloin soijatuotteeseen imeytyy vielä runsaasti alumiinia – hermomyrkkyä, joka on vahingollista munuaisille.
Näiden prosessien jälkeen soijatahna kuivataan lopuksi korkeassa lämpötilassa niin, että tulokseksi saadaan proteiinipitoinen pulveri. Muutamien kuumennuskertojen ja korkeassa paineessa käsittelyjen jälkeen tuotteeseen lisätään keinotekoisia makuja, etenkin arominvahventeita. Kuivausvaiheiden aikana soijaan syntyy vahvoja syövän aiheuttajia, nitrosoamiineja. Osa trypsiinin estäjistä katoaa, mutta muut soijan proteiinit vahingoittuvat valmistusprosessin aikana niin, että ne ovat käytännössä tehottomia. Tämän vuoksi soijarehulla ruokitut eläimet tarvitsevat lysiiniä lisäravinteeksi kasvaakseen normaalisti.
Soija lienee tunnetuin kuitenkin sen runsaasta kasviestrogeeni eli isoflavonien määrästä, mutta mitä tapahtuu, kun kehoa pommitetaan tietoisesti tiivistetyillä, tehostetuilla ja yksipuolisilla kasviestrogeenituotteilla ruokavalmisteiden tai lisäravinteiden muodossa? Muun muassa Saksassa naisia varoitetaan ottamasta valmisteita kuutta kuukautta kauempaa, koska pitkäaikaistutkimukset uupuvat.
In vitro-tutkimuksissa on osoitettu isoflavonien estävän estradiolin ja muiden lisämunuaisten tuottamien hormonien synteesin. Niinpä useilla eläinlajeilla tehdyissä kokeissa on havaittu isoflavonien aiheuttavan sukuelinten häiriöitä, hedelmättömyyttä ja maksasairauksia. Esimerkkitapauksessa kaksi Uusiseelantilaista lintujen kasvattajaa luopui lintujen soijarehun käytöstä, kun he huomasivat, että linnuilla alkoi esiintyä hedelmättömyyttä, luiden epämuodostumia, aggressiivisuutta sekä ennenaikaista sukukypsyyttä. Myös kasvattajien kahta lasta oli ruokittu soijaäidinmaidonkorvikkeella, ja lapset oireilivatkin samalla tavalla kuin linnut. On arvioitu, että yksinomaan soijamaidolla ravittu vauva saa soijan isoflavonien muodossa päivittäin estrogeeniä ainakin viiden ehkäisypillerin verran – vaikutus alkaa jo näkyä huolestuttavasti tilastoissa.
Lisäksi soijapapujen ja ruokien on todettu edistävän munuaiskivien muodostumista niillä, joilla on siihen taipumusta. Washington State Universityn tutkijat analysoivat yli kymmenen soijalaatua ja 13 erilaista soijaruokaa tähtäimessä oksalaatti, joka sitoutuu munuaisissa kalkkiin ja muodostaa kiviä. Oksalaattimäärät olivat jopa 50-kertaisia siihen nähden, mitä munuaiskivipotilaille suositellaan. Korkeimmat oksalaattimäärät löytyivät teollisista soijatuotteista; ne olivat jopa huomattavasti korkeampia kuin pinaatissa, jota munuaiskivipotilaat yleensä tietävät välttää.
—-
Soija
Maailman kolmanneksi viljellyin kasvi heti riisin ja vehnän jälkeen
Suurin tuottajamaa Yhdysvallat
Sisältää kaikista pavuista eniten proteiineja
Maailman soijasadosta 80-90% käytetään soijarehun valmistukseen