Ruotsissa vaikuttava juutalaisuuden tutkimusjärjestö Paideia kannattaa juutalaista nationalismia Israelissa, jonka miehityspolitiikkaa palestiinalaisia vastaan on kuvattu kansanmurhaksi.
Vaikka Israel on väestöpolitiikassaan rasistisen suvaitsematon, niin silti Paideia-järjestöllä on otsaa vaatia monikulttuurista Ruotsia ja Eurooppaa.
Paideia on perustettu Ruotsin hallituksen tuella maan monikulttuurisuuskehityksen edistämiseksi, vaikka Ruotsissa on tuhansia vuosia vanha alkuperäiskulttuuri (Duke 2013).
Allekirjoittaneella ei ole mitään eri etnisiä ryhmiä vastaan. Myös eurooppalaisilla on kuitenkin oikeus puolustaa omaa kulttuuriaan ja perintöään. Siirtolaisia ei myöskään tulisi alistaa Paideian edustaman sionistisen eliitin poliittiseksi pelinappulaksi.
Ruotsin tilanne
Ruotsissa sionistisella eliitillä on poliittinen, taloudellinen ja tiedotusvälineiden hegemonia ohjaksissaan. Valtakulttuuri on muuttunut radikaalisti viime vuosikymmeninä. Ruotsin Israel-lobbaajat vaativat, että ruotsalaispoliitikkojen on hyväksyttävä radikaalit erot Israelin ja Euroopan väestöpolitiikassa.
Israelissa jokainen päätös punnitaan juutalaisvaltion juutalaisasukkaiden edun kannalta. Palestiinalaispakolaisilla ei usein ole asiaa takaisin kotimaahansa, mutta esimerkiksi Venäjän juutalaisille kansalaisuus on automaattisesti rodullisista syistä taattu. Tämä tarkoittaa etnistä puhdistusta. Sionismi syrjii arabeja miehitetyssä Palestiinassa. Sionistinen lobby puolestaan syrjii poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden esittäjiä eurooppalaisessa keskustelussa. (Rami 1990).
[1]Ruotsissa kaksi sionistista sukua hallitsee valtamediaa: Bonnierin dynastia ja Hjörnen perhe. Valtamedian uutisointi ei ole objektiivista, sillä omistajat vaikuttavat aina tiedotusvälineiden antiin. Myös taloussektorilla juutalaisten yritysten nimilista on pitkä. On huolestuttavaa, että sionisteille on kasaantunut kaksi länsimaisen demokratian voimakkainta poliittista asetta: media ja tiedotusvälineet. [1] Bonnierin mediavalta ulottuu myös Suomeen ja muualle EU-maihin.
Ruotsissa on käyty jo vuosikymmeniä runsaasti keskustelua assimilaatiosta eli maahanmuuttajien sopeutumisesta ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Sopeuttamisvaatimuksia yhteiskuntaan on pidetty jopa moraalittomana, sillä Ruotsissa vaikuttava sionistinen eliitti ei suinkaan tahdo siirtolaisten ja pakolaisten täysin sopeutuvan uuteen kotimaahansa. Tavoitteena on eri kulttuurien sekasotku.
Ruotsin juutalaiset ovat jo vuosikymmeniä olleet näkyvimpiä julkisia keskustelijoita maahanmuutto- ja sopeuttamisasioissa. Valtion tahdotaan tukevan veronmaksajien rahoilla maahanmuuttajien alkuperäisten kulttuurien säilyttämistä. Maailmalle tahdotaan antaa kuva ruotsalaisesta kansankodista, jonne ”kaikki ovat tervetulleita” ja jossa edelleen kuvitellaan kantaväestön tottuvan vähemmistöihin. [2]
[2]Ei ole oikein, että veronmaksajien on tuettava jokaisen kuviteltavissa olevan etnisen vähemmistön kulttuuria ja tapoja. Tämä merkitsee yhteiskunnan yhtenäisyyden ja alkuperäiskulttuurin heikentymistä.
Paideia-järjestön aktivistin Barbara Spectren mukaan ”antisemitismi” Euroopassa johtuu siitä, että Euroopassa ei ole vielä omaksuttu monikulttuurisuutta. Kuitenkin tämän kerskailijan mukaan Eurooppa on siirtymässä monikulttuurisuuteen ja muutoksen keskiössä tulevat olemaan juutalaiset. Spectre pahoittelee sitä, että juutalaisia paheksutaan aktiivisen monikulttuurisuuslobbauksen vuoksi. Juutalaisethan tekevät Euroopalle palveluksen! (Duke 2013).
Miksi Sionistisen eliitti edistää monikulttuurisuutta?
Monikulttuurisuus on hajottamisen ja hallinnan politiikkaa. Monikulttuurisuus tuhoaa alkuperäisen kansallisen identiteetin ja yhteiskuntarauhan. Kun yhteiskunnasta on tehty kulttuurien ja kansojen sekasotku, ei kantaväestö pysty nousemaan henkisiä vainoajiaan vastaan, sillä kaikki vähänkin kriittiset äänenpainot tulkitaan ”rasismiksi” ja ”antisemitismiksi”, jotka ovat moderneja kuolemansyntejä.
[3]
Kaikki valtavirrasta poikkeavat ajatukset leimataan sionistisissa tiedotusvälineissä konservatiivisiksi tai taantuneiksi. Jos sosiaalinen leimaaminen ja eristäminen eivät ole tarpeeksi, viedään epäkorrektit kannanotot tuomioistuimeen.
Monikulttuurisessa yhteiskunnassa selviävät sellaiset ryhmät, jotka säilyttävät sisäisen yhtenäisyytensä. Tässä meillä eurooppalaisilla on paljon opittavaa juutalaisilta. Hillitön pakolaispolitiikka voi lopulta johtaa alkuperäisväestön häviämiseen, joka on itse asiassa kansanmurha.
On hämmentävää, ettei lännen tiedotusvälineissä tai yliopistoilla puhuta lainkaan sionistien kaksinaamaisesta suhteesta yhtäältä Euroopan ja toisaalta Israelin maahanmuuttopolitiikkaan. Israel on juutalaisvaltio, Eurooppa kansainvälinen sosiaalitoimisto. Israelissa palestiinalaisten ihmisoikeuksia poljetaan karmivilla tavoilla. Ydinasevaltio Israel uhkaa maailmanrauhaa. Vain Israelilla on 2015 oikeus olla militaristinen ja nationalistinen valtio. Tilanne on kannaltamme hyvin vaarallinen!
Israelia mainostetaan demokraattisena ja monikulttuurisena valtiona. Demokratiaa ja suvaitsevaisuutta ei kuitenkaan maasta löydy, vaan syrjintää. Tästä muutamia esimerkkejä:
- Siirtokunnat ovat laittomia.
- Gazan saarto on laiton.
- Israel on suorittanut kansanmurhaa Gazassa. Siellä iskujen kohteena ovat olleet esimerkiksi lapset, vanhukset, ambulanssit, sairaalat ja YK:n koulut.
- Israel on estänyt puolueettomat selvitykset sotarikoksistaan.
- Israelin valtaamilla alueilla suurimman osan vedestä saavat juutalaiset ja vain vähäinen määrä jää ei-juutalaisten käyttöön.
- Israel on miehittänyt naapurimaansa Syyrian alueita jo vuosikymmeniä, uhmaten kansainvälisiä lakeja ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä.
- Israel takavarikoi usein ei-juutalaisten pankkitilejä, kauppoja sekä maita ja kieltäytyy maksamasta uhreille korvauksia.
- Israeliin kuuluu jo nyt yli 400 jäljettömiin hävinnyttä palestiinalaiskylää, jotka sionistit ovat nimenneet uudelleen peittääkseen takavarikointiensa jäljet.
- Autojen rekisterikilvet Israelissa on merkitty väreillä juutalaiset erottamiseksi ei-juutalaisista.
Markku Juutinen
Lähteet:
Rami, Ahmed (1990). Judisk häxprocess i Sverige. Kultur Förlag. Stockholm.
Paideia [4].
Duke, David (2013): Paideia [5].