- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Sauli Niinistö vakuutti YK:n yleiskokouksessa Suomen uskollisuutta globalisaatiolle ja tapasi sotarikollisen

Suomen sionistipresidentti Sauli Niinistö osallistui YK:n yleiskokouksen avajaisviikolle New Yorkissa.  Sauli Niinistö [1] on myös tavannut Yhdysvaltain matkallaan juutalaismafian piirissä arvostetun sotarikollisen  ja Yhdysvaltain entisen ulkoministerin juutalaisen Henry Kissingerin [2]

[Täytyy huomata, että Suomi ei ole ollut itsenäinen valtio Euroopan unioniin liittymisensä jälkeen. Nykyisin Suomi on yksi pohjoisista EU:n maakunnista tai hallinto provinsseista.]

Niinistön puhe YK:n yleiskokouksessa 

Niinistön matkan tarkoituksena  New Yorkiin oli niin ikään osallistuminen  YK:n yleiskokouksen [3] avajaisviikolle . 

YK:n yleiskokouksessa pitämässään puheessa Niinistö hehkutti voimakkaasti muiden muassa YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelman Agenda 2030:n, Pariisin ilmastosopimuksen sekä biologisen monimuotoisuuden yleissopimuksen puolesta. 

Näitä tavoitteita Niinistö halusi toteutettavan Helsingin hengessä, millä  viitattiin vuonna 1975 kolmenkymmenviiden valtionpäämiehen kokoontumisesta Helsinkiin, jossa he kirjoittivat alle Helsingin päätösasiakirjan. 

Puheessaan Niinistö ei malttanut olla piikittelemättä sitä, että Talebanit ovat nyt vallanpitäjinä Afganistanissa. “… viittasi tapahtumiin Afganistanissa, jotka ovat jälleen kerran muistuttaneet, kuinka hauraita rauha ja turvallisuus ovat”. 

Niinistöä harmittaa Talebanien valtaan nouseminen, joka parhaimmillaan tarkoittaa juutalaismafian hallitseman ja näennäisesti Yhdysvaltojen johtaman läntisen liittouman alkavaa murenemista ja Itä-Aasian blokin vahvistumista. 

Nimittäin Afganistan ja Kiina ovat nyt yhteistyöymmärryksessä. Hiljattain uutisoitiin, että Kiinan  [4] ulkoministeri Wang Yi otti taannoin lämpimästi vastaan Taliban-liikkeen edustajia Tianjinin kaupungissa pääkaupungin Pekingin kupeessa. Vierailulla oli mukana esimerkiksi Taliban-liikkeen pääneuvottelija Mullah Abdul Ghani Baradar

Toisin kuin usein väitetään, Kiina ei ole kommunistinen valtio, vaan on hallitusmuodoltaan kansantasavalta, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue (KKP). Talousjärjestelmältään se ei ole enää ollut aikoihin  kommunistinen, vaan ”sosialistinen markkinatalous”, joka on tietynlainen yhdistelmä suunnitelmataloutta sekä markkinataloutta. Kansantasavalta tarkoittaa kansandemokratiaajoka eroaa porvarillisesta demokratiasta siten, että valta on työväenluokalla. 

Noin vuonna 2010 Linda Jakobson [5] Ulkopoliittisesta instituutista ihmetteli kirjoituksessaan sitä asiantilaa, että kuinka pitkään Kiinan taloudellinen voimistuminen voi jatkua? Kirjoituksessa päädyttiin siihen, että tämä seikka riippuu yhteiskuntavakaudesta, johon tietysti vaikuttaa oleellisesti kansalaisten tai ruokakuntien elintason nousu. Tietysti näillä elementeillä on vaikutusta hallinnon (KKP:n) luoman järjestelmän olemassaoloon.  

Kiinan kehitykseen vaikuttavat myös monet ulkopoliittiset seikat, joita emme nyt tarkastele. 

Jakobsonin mukaan Kiina pysyminen  vakaana (poliittinen yhtenäisyys) vuoteen 2030 asti on todennäköistä. Kuitenkaan hänen mukaansa ei tuolloin ollut odotettavissa, että silloinen talouskasvu (vuonna 2010) olisi jatkunut seuraavat kaksi vuosikymmentä noin 10 prosentin vuosivauhdilla.  

Mutta tämän vuoden Kauppalehden [6] uutisoinnin mukaan Kiinan bruttokansantuote on karttunut 18,3 prosenttia vuoden 2021 ensimmäisellä vuosineljänneksellä verrattuna vuodentakaiseen. 

Selvästi voidaan siis havaita, että nykyisin maailmanpolitiikan, vallan ja talouden painopisteen siirtyminen atlanttiselta sektorilta Tyynelle valtamerelle. Toisin sanoen Yhdysvaltojen johtama läntinen liittouma on saanut haastajan edellä mainituilla alueilla Aasiasta, josta erikoisesti vastustusta antaa Kiina, ja ehkäpä myös Intia. Vallansiirtymä atlanttiselta sektorilta Tyynelle valtamerelle voi myös tapahtua rauhanomaisesti (Tammen 2000). 

Sauli Niinistö on negatiivisen globalisaation tavoitteiden edistäjä 

Sionistipresidentti Sauli Niinistön puhe YK:n yleiskokouksessa ja hänen tapaamisensa  juutalaisen sotarikollisen Henry Kissingerin kanssa. Kertovat karua kieltään Suomen yhteiskunnallisesta asemasta maailman suurvaltojen temmellyskenttänä.  

Niinistön kannattama YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 sisältää saman suuntaisia tavoitteita kuin juutalaisen Klaus Scwabin perustama  Maailman talousfoorumiin (WEF) sisältyvä The Great Reset –operaatio. 

Pähkinän kuoressa  The Great Reset -operaatiossa niin kutsutun uuteen yhteiskuntasopimukseen perustuen luotaisiin rodullinen yhdenvertaisuus, joka perustuisi esimerkiksi sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle sekä luonnonsuojelemiselle. Eliitin tavoitteena siten olisi hiiletön talous ja ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä ohjailtaisiin harmoniassa luonnon kanssa.  Näitä samoja tavoitteitahan Agenda 2030 myös tavoittelee. 

Yllä olevaan viitaten ihmiset alistettaisiin Uuden maailmanjärjestyksen eli juutalaismafian (maailman valtapyramidin huippu: Siionin Viisaat) robottimaisiksi orjiksi, rodullisen tasa-arvon, ilmaston ja luonnon suojelun, puhtaan juomaveden, elintarvikepulan sekä ylilietsottujen “pandemioiden” varjolla. Tällaisessa yhteiskunnassa yksityinen ihminen tai yritys ei omistaisi yhtään mitään, vaan kaikki vuokrattaisiin, hyväksymällä pienen ylimystön totalitaristiset säännöt.    

Yllä olevan mukaan Niinistö haluaa kaikessa edistää negatiivisen globaalin eliitin maailman laajuista hegemoniaa, missä suomalaiset ja Suomen poliittinen hallinto ovat alistetut globaalien rahaimperiumien maksumiehiksi sekä EU:n liittovaltion kehityksen saattamaan torppariuteen, ja sitä alemmaskin.   

Niinistö näyttää juuttuneen vanhoihin maailmanvaltapoliittisiin asetelmiin (valta on  nyt siirtymässä Atlantiselta akselilta Tyynen valtameren akselille ), eikä huomaa sionistisen Yhdysvaltojen harjoittaman maailmanvaltapolitiikan asteittaista luhistumista. Tämän seikan havaitseminen olisi varmasti myös Suomen ulkopoliittinen ja taloudellinen etu, sillä Venäjän naapurina kaikkinainen kanssakäyminen sekä Venäjän että Itä-Aasian suuntaan olisi erityisen tärkeää tulevaisuuden Suomelle. 

Niinistö kahvitteli Kissingerin kanssa 

Niinistön osallistuessa YK:n yleiskokoukseen New Yorkissa, hän tapasi samalla reissulla juutalaismafian keskuudessa arvostetun sotarikollisen  ja Yhdysvaltain entisen ulkoministerin juutalaisen Henry Kissingerin [2]. Nämä tapaamiset eivät tietenkään ole mitään tavanomaisia kahvittelu hetkiä, vaan taustalla on kansainvälisen politiikan suuntaviivat, joita viitoittamassa oli itse juutalaismafian yksi vaikutusvaltaisimmista toimijoista korkeasta 98 vuoden iästään huolimatta. 

[7]
Henry Kissinger Davosin kokouksessa Sveitsissä.

Niinistön mukaan hän oli Kissingerin kanssa juurta jaksain keskustellut muiden muassa valtapolitiikkaan ja teknologiaan liittyvistä kysymyksistä. Eli kyseisessä tapaamisessa puitiin yllä esitetyn toisen juutalaisen mahtimiehen suunnitelmia, ja niiden kautta avautuvaa tulevaisuuden skenaariota, nimittäin Schwabin neljännestä teollisesta vallankumouksesta (Fourth Industrial Revolution, 4IR). Tällä siis tarkoitettiin, kuten yllä jo sanottiin, digitalisoimista, robotisoimista, automaatiota sekä totaalisen kontrollin ulottamista ihmisten kaikkeen elämään ja myös ajatuksiin.   

Suomi on sionistisen Yhdysvaltojen suunnitelmille hyvin keskeinen geopoliittinen alue. Ensinnäkin se toimii porttina NATOn laajentumiselle ja sotilaallisille operaatioille Itä-Euroopassa, minkä yhtenä järkyttävänä esimerkkinä on Ukrainan kriisi, jossa myös Suomen poliittiset pölkkypäät ovat asettuneet tukemaan Yhdysvaltojen ja EU:n valtapoliittisia pyrkimyksiä. Todennäköisesti Kissinger otti esille Suomen aseman Yhdysvaltojen määrittelemänä puskurivyöhykkeenä Venäjää vastaan. Huolimatta siitä oliko siitä puhetta, vai ei, niin Yhdysvaltojen “puolustusdoktriinin” soveltaminen Euroopassa tarkoittaa eittämättä Euraasian sydänmaan eli Venäjän ympäröimistä Yhdysvaltojen johtamalla koalitiolla. Tällä pyritään estämään Venäjän sotilaallinen ja taloudellinen yhteistyö Itä-Aasiaan. 

Mutta, mitä järkeä Euroopan sydänmaan teorialla on siinä tapauksessa, mikäli molempia suurvaltoja sekä Yhdysvaltoja että  Venäjää hallitsee juutalaismafia? [8] On siinä järkeä juutalaismafian kannalta, sillä ei kyseisellä mafialla ole isänmaata, vaan koko maailman valta on heidän tavoitteensa. 

Tällä tarkoitamme sitä, että Venäjän valtakunnalle ja sen hallinnollisille rakenteille tuotetut vahingot, kuten Venäjään kohdistuvasta jatkuvasta mustamaalaamisesta, pakotteista, painostamisesta ja läntisen koalition aiheuttamasta saartamisesta aiheutuu, eivät vaikuta juutalaismafian toimintaan muutoin kuin siten, että he saavat kerättyä Venäjältä luonnonvarat ja muut rikkaudet hallintaansa. 

Muistamme vielä kuinka Neuvostoliiton hajotessa teatterimaisen vallankumouksen yhteydessä 1991, juutalaismafia ryösti valtion varat ja luonnonrikkauksien hallinnan luhistuvasta Neuvostoliitosta. 

Tätä ryöstelyyn tähtäävää projektia varten perustettiin Avoin Venäjä [9] (Open Russia Foundation) –säätiö, jonka käytännön toimijaksi valittiin juutalainen Jukos-öljy-yhtiön johtaja Mihail Hodorkovski, joka on nimetty myös säätiön perustajaksi. 

Säätiön [10] hallituksen [11] muodostavat tai muodostivat Arthur HartmanMihail Hodorkovski, Henry KissingerMihail Piotrovski ja Jacob Rothschild

Nämä kaikki siis ovat hyvin tunnettuja juutalaisia, tosin Arthur Hartmanin tausta on tuntematon. 

Avoin Venäjä -säätiön esikuvana on juutalaisen George Sorosin [12] perustama Open Society Institute. 

Henry Kissingeristä voidaan vielä mainita seuraavaa: 

Lukemattomiin siviilimurhiin vuosikymmenten varrella syyllistynyt juutalainen sotarikollinen Henry Kissinger on lisäksi vaatinut, että Yhdysvaltojen pitäisi luoda Uusi Maailmanjärjestys koronakriisin saattaman sekasorron keskelle. Turhaan ei ole Kissingeriä kutsuttu Yhdysvaltojen “epäviralliseksi presidentiksi”, sillä hän on ohjaillut valtionpäämiesten ulkopolitiikkaa kulissien takaa [13] jo monien sukupolvien ajan. 

[14]

Lisäksi voidaan mainita, että Israelin etua ajava niin kutsuttu Israel-lobby on hallinnut Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa [15] jo vuosikymmenten ajan. 

Lopuksi 

Suomi on kansanpetturi ja isänmaan petturi poliitikoittensa johdolla tilanteessa, jossa maa on ajautunut maailman suurvaltojen myrskynsilmään. Suomessa ei ole omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, vaan enemmistön kannatus muodostuu valtamedian ja Brysselin villakoirien valheille. Samalla Suomi muodostaa Yhdysvaltojen protektoraatin eli puskurialueen Venäjää vastaan. Suomen vallanpitäjien typerä ulkopolitiikka Venäjän suhteen palvelee vain ja ainoastaan Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin suurvaltapolitiikkaa, jonka yhtenä tarkoituksena on vahvistaa Yhdysvaltojen sillanpääasemaa Euroopassa. Lisäksi Suomi on alistettu globaalien rahoituslaitosten ryöstettäviksi ja jättiläismäiset globaalit pääomanhaltijat saavat maan taloudesta entistä suuremman jalansijan.   Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaa hallitaan nykyisin ulkomailta käsin. 

Voidaan sanoa, että Sauli Niinistö Suomen presidenttinä vakuutti jälleen Suomen olevan valmis uhraamaan kaikkensa negatiivisen globalisaation hyväksi. 

Markku Juutinen 

Lähteet 

Sauli Niinistö puhui YK:n yleiskokouksessa – presidentti nosti esille Helsingin hengen – Päivän Lehti (paivanlehti.fi) [3] 

Kiina otti Taliban-liikkeen lämpimästi vastaan, kun USA:n joukot poistuivat Afganistanista – Kiinalle oma uiguuriväestö on Talibania suurempi uhka | Yle Uutiset | yle.fi [4] 

Kiina_ja_muu_Ita-Aasia.pdf (defmin.fi) [5] 

Kiinan talous kasvoi yli 18 prosenttia vuodentakaisesta | Kauppalehti [6] 

Russian oligarch in London fatalistic about his safety from attack | Mikhail Khodorkovsky | The Guardian [9] 

This man is now the people’s billionaire (telegraph.co.uk) [10] 

Vladimir Putin, Chabad: What’s behind the Russian president’s close relationship with an Orthodox Jewish sect? (slate.com) [8] 

Open Russia Foundation Closes (philanthropy.com) [11] 

The Real Crime of M. Khodorkovsky, by F. William Engdahl (voltairenet.org) [12] 

John Mearsheimer and Stephen Walt · The Israel Lobby: the Israel Lobby · LRB 23 March 2006 [13] 

_ _ _ _ 

Tammen, Ronald I. … (2000). Power Transitions: Strategies for the 21st Century 1st Edition. Washington, DC: CQ Press.