- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Saksalainen ”NSU-terroristijärjestö” on valhe

Julkaisemme tiivistettynä Toinen Näkemys –blogin artikkelin niin sanotusta Nationalsozialistischer Untergrund –”terroristijärjestöstä”, jota Saksan hallitus on käyttänyt tekosyynään vainotessaan isänmaallisia kansalaisia. Yleisradio lähetti jopa NSU-aiheisen fiktiivisen sarjan [1] tänä kesänä.

NSU-valehtelu on eliitiltä niin saatanallinen veto, että siitä on syytä kertoa faktat. Etenkin, kun valehtelussa on ovelasti toinen kerros, jossa on kehitelty tarina siitä, kuinka V-miehet (poliisien peitehenkilöt sekä ilmiantajat/myyrät) eivät pystyneet havaitsemaan tapahtumia tai jopa salasivat tietojaan ja edesauttoivat siten murhien tapahtumista ja jatkumista.

Tällaisen uuden sadun tueksi on sitten vuodettu oikeita tai sepitettyjä ”tietoja”, minkä lisäksi bestseller-kirjailijat ja muut ovat kirjoittaneet pitkiä selvityksiä – salaliittovästä puhumattakaan. Televisio-ohjelmia on tehty ja kovaa keskustelua käyty.

Tietenkin on melkoinen ristiriita siinä, että tällaiset ”äärioikeistolaiset” ovat aina V-miesten ympäröimiä eivätkä voisi toimia salaa eivätkä ainakaan vuosia.

Mutta tämä ristiriita johtuu siitä, että kaksikko (Uwe Mundlos ja Uwe Böhnhardt) ei tehnyt mitään murhia. Kyseessä ei ole poliisitiedustelun epäonnistuminen tai rikollinen toiminta. Tämä toinen ja paljon pirullisempi ja älykkäämpi valhe saa monet väärille jäljille.

Artikkeli koostuu kolmesta osasta.

Ensimmäinen osa on kirjoitettu 2012 Wolfgang Hackertin kirjan Mord und Perversion pohjalta. Toinen on Gerhard Wisnewskin Kopp-sivuston juttuihin perustuva teksti vuotta myöhemmältä ajalta. Näiden jälkeen on vielä Gerhard Ittnerin haastattelun perkaamista. Haastattelu tehtiin hänen pidätyksensä aikoihin. Sittemmin hänet luovutettiin Saksaan ja tuomittiin vankeusrangaistukseen [Nyt Ittner on jälleen vapaa [2]. Toim. huom.].

NSU-verkosto eli ”Zwickaun terrorisolu”

Zwickaun terrorisolu” on tuorein valhetarina, joka ylittää röyhkeydessään kaikki aikaisemmat projektit ja tuntuu avaavan tietä uuteen stalinistiseen aikakauteen.

Tarina ja toiminta on aivan vastaavaa tasoa ”Osama bin Laden –teloituksen” kanssa ellei vieläkin typerämpi.

Niin sanotuilla Döner-murhilla tarkoitetaan vuosina 2000-2007 tehtyä murhasarjaa, jossa uhreina olivat yleensä turkkilaiset Saksaan asettuneet pikkukauppiaat ympäri Saksaa. Murhat tehtiin samalla aseella, ja uhreja ammuttiin aina naamaan lähietäisyydeltä.

Koko 2000-luku murhia tutkittiin ja usein niitä puitiin myös mediassa niin Turkissa kuin Saksassa. Jäljet näyttivät selvästi johtavan turkkilaisten ja kurdien huumemafioiden reviiritaisteluihin Turkin ja Saksan poliisien yhteistyö oli tiivistä, ja vuonna 2007 asia alkoi olla täysin selvä periaatteessa.

Turkin poliisi toimitti laajan selvityksen Saksan poliisille. Murhien tekijät toimivat kuuluisan turkkilaisen mafiaperheen laskuun, ja kyseessä oli suojelurahojen maksusta kieltäytyneiden sekä väärien miesten laskuun huumeita myyneiden diilerien teloituksista. Teloitustyylistä muut tiesivät, mistä oli kysymys, ja murhien yksi tarkoitus oli pelottelu ja esimerkin tarjoaminen.

Käytännössä murhien lopullinen selvittäminen oli kuitenkin ylivoimaista. Kielitaitoisten soluttautujien käyttäminen oli kuulemma vaikeaa.

Turkishpressin (turkkilainen uutistoimisto Frankfurtissa) julkaiseman uutisen (helmikuu 2011) mukaan murhiin ja huumekauppaan oli sekaantunut myös Turkin salainen palvelu, joka usein toimii äärinationalistien ja huumerikollisten seassa sekä niiden kautta.

Spiegel-lehdessä oli vielä numerossa 8/2011 järeää tutkivaa journalismia edustava artikkeli, jonka lähteinä oli käytetty omia alamaailman tiedottajia ja poliisilähteitä. Siitä on laaja siteeraus kirjassa. Mafiasota ja tiedustelupalvelukuviot selitetään tarkasti.

Murhien yhteydessä törmättiin koko ajan syvemmällä taustalla vaikuttaneeseen voimaan, joka oli siis turkkilainen tiedustelupalvelu (maailman kaikki tiedustelupalvelut ovat lopulta alisteisia Mossadille ja CIA:lle). Saksan poliisi ei pystynyt selvittämään ilmeisesti näiden syiden vuoksi murhia niin, että tekijät olisi saatu käpälälautaan.

Sama ”laatulehti” alkoi kuitenkin vain noin vuotta myöhemmin syyttämään samoista murhista ”saksalaista natsigeeniä” ja ”valkoista miestä” sekä kaikkia saksalaisia kansallisesti ajattelevia. Mitä oli tapahtunut?

Propagandaelokuva German History X yrittää sementoida valheellisen mielikuvan NSU:sta eurooppalaisten tajuntaan. Osa artikkelikuvista on kuvapaappauksia elokuvasta. [3]

Propagandaelokuva German History X yrittää sementoida valheellisen mielikuvan NSU:sta eurooppalaisten tajuntaan. Osa artikkelikuvista on kuvakaappauksia elokuvasta.

NSU-myytti syntyy

Virallisen version mukaan kaksi ”uusnatsiterroristia” oli 4.11.2011 ryöstänyt pankin Eisenachissa ja paennut polkupyörillä (näin on tapahtunut Saksan historiassa aiemmin vain kerran ja tällöin media naljaili pakosuunnitelman yhteydestä öljykriisiin) asuntovaunuun, jossa piilottelivat kolme tuntia.

Poliisin (toisten tarinoiden mukaan useiden poliisien) lähestyessä pankkiryöstäjät ampuivat yhtä aikaa toisensa ja sitten sytyttivät asuntovaunun (outo kronologinen järjestys, vai mitä?) tuleen. Ilmeisesti kuitenkin joku muu sytytti vaunun palamaan, koska kolmas henkilö poistui paikalta poliisin mukaan. Tarinaan liittyvien epäloogisuuksien ei annettu häiritä koskaan.

Kolmas solun väitetty jäsen oli nainen (Beate Zschäpe), joka väitetysti tämän jälkeen tuhosi ”solun” tukikohdan eli asunnon räjäyttämällä siellä pommin ja polttamalla näin kaikki todisteet. Nainen ei ole puhunut vielä yhtään mitään [artikkelin kirjoittamisen jälkeen Zschäpe on kommentoinut [4] – erittäin epäuskottavaan sävyyn – tapahtumia. Toim. huom.].

Kummallista kyllä, todisteet eivät silti tuhoutuneetkaan, vaan poliisi löysi talosta yhtä ja toista raskauttavaa. Paikalla ollut palomies tosin ihmetteli, kuinka täydellisen tuhon jäljiltä saattoi löytyä kaikki se, mitä väitettiin. Muutkin ihmettelivät, sillä ”täyden tunnustuksen” sisältänyt dvd ”löytyi” paikalta kuin myös tärkeitä tietoja sisältävä muistitikku. Yleensä tosin dvd ei selviä tulipalosta eikä 60 celsiusasteen lämpötilassa olleesta USB-tikusta pystytä lukemaan dataa. Myös paperipinkka oli muka säilynyt.

Virallisen tarinan mukaan kolmikko oli siis murhannut kaikki edellä mainitut turkkilaiset huumekauppiaat (jotka olivat mediassa muuttuneet kuin sormia napsauttamalla tavallisiksi ”kauppiaiksi”). Asiasta ei ollut kuitenkaan pidetty meteliä normaalien terroristi-iskujen tapaan.

Pian myönnettiin, ettei dvd-levy sisältänytkään ”täyttä tunnustusta”. Levyllä Vaaleanpunainen pantteri käyskentelee eri kohteissa, jotka olivat murhapaikkakuntia. Pirullista ilakointia, mutta dvd oli niin taitavasti tehty, että sellaiseen pystyisi vain alan huippuammattilainen, joita syytetyt eivät olleet. Lisäksi dvd oli tehty jo vuonna 2007.

Murhien lisäksi oli ryöstetty 14 pankkia, mutta koskaan ei ole näytetty valvontanauhoja eikä kaikkien pankkien nimiäkään ole esitetty. Mitään todisteita ei oikeasti ole olemassakaan näistä tai muistakaan väitetyistä teoista. Viranomaiset yrittävät panna muitakin selvittämättömiä murhia väkisin kolmikon tiliin draamavaikutuksen vuoksi.

Poliitikot ehdottelevat heidän syyttämistään eräistä 90-luvun tuhopoltoista, joista on jo tiedot. Esimerkiksi Solingenissa syyllinen oli turkkilainen rikollinen.

german-history-x-3 [5]

Toiminta ei olisi voinut pysyä poliisilta salassa

Thüringer Heimatschutzin jäsenet olivat kuitenkin Saksan radikaalikansallismielisiä, jotka tuskin voivat elää väärillä henkilöllisyyksillä pimennossa vuosia, sillä he ovat Saksan seuratuimpia ihmisiä.

Vuosina 1997-2002 reilun sadan jäsenen joukossa oli ainakin 12 poliisin (Verfassungsschutz) agenttia, ja jäseniä seurattiin myöhemminkin.

Saksassa onkin herännyt irvokas näytelmä, kun poliisin soluttautujien eli niin sanottujen V-miesten pian todettiin seuranneen ”solun” jäseniä. Siten poliisien on täytynyt tietää murhista (virallisen version mukaan), ellei koko tarinassa sittenkin ole kyse puhtaasta valehtelusta.

Lisäksi on ollut käynnissä muitakin operaatioita, kuten esimerkiksi Thüringenin ja Baijerin salaisten palveluiden, armeijan tiedustelun ja ehkä myös CIA:n operaatio ”Rennsteig”, joka varusti muun muassa ”solun” jäseniä aseilla, rahalla ja asunnnoilla (parlamentaarisen tutkimuskomitean mukaan).

Mitkä ovat viranomaisten tavoitteet? Kansallismielisen ajattelun mustamaalaaminen ja poliisivaltion luominen? Ajatusrikollisten vainoaminen ja uusien ajatusten lisääminen kriminalisoitujen listaan?

Psykologinen sodankäynti Saksan kansaa vastaan on kyseessä. Valtion rahoittama äärivasemmisto syyllistyy jatkuvasti poliittiseen väkivaltaan, joten ehkä eliitti on tahtonut kääntää yleisön huomion siksi kansallismielisiin.

Mitä murhista tiedetään?

Seuraava osuus perustuu Gerhard Wisnewskin Kopp-sivuston 2013 NSU-oikeudenkäyntiartikkeliin, jonka voi käydä lukemassa TÄÄLLÄ [6].

6.5.2013 ollaan viimeinkin näin pitkällä: Groteskin taistelun lehdistön istumapaikoista jälkeen alkaa viimeinkin oikeudenkäynti oletetun NSU-terrorisolun jäännöksiä vastaan. Voisimmeko viimeinkin saada vastauksen kysymykseen: kuka nyt oikeastaan on vuosien 2000 ja 2006 välisenä aikana murhannut kahdeksan turkkilaista ja yhden kreikkalaisen kauppiaan?

Ja kuka murhasi poliisi Michèle Kieswetterin vuonna 2007? Syytetty Beate Z kumpaneineen? Vaiko täysin muut tekijät? Toki kaivatusta selityksestä ei taida tulla yhtään mitään. Tietojen mukaan Müchenissä väärät ihmiset seisovat oikeuden edessä, kun taas todellisia murhaajia suojellaan.

NSU:n tekemiksi väitettyjen murhien jäljet johtavat useimmiten suoraan ulkomaalaisiin rikollisiin. Koko hälinä on puhdas harhautusoperaatio, jonka tehtävä on johtaa huomio pois todellisista syyllisistä.

Kerrataanpa muutamia väitettyjä ”NSU-murhatapauksia”. Mitä tiedämme niistä?

Kukkakauppias Enver S:n murhan jälkeen (Nürnberg 9.9.2000) poliisi sai selville, että raskaan sarjan turkkilainen rikollinen oli etsiskellyt palkkamurhaajaa, joka tappaisi Enver S:n: ”Turkkilaisissa piireissä ounasteltiin tuohon aikaan, että kyse oli arvokkaista kauppapaikoista […] lisäksi on saatu tietoja, että murhatulla oli pelivelkoja.”

Ja maanmies oli merkinnyt hänet ja ”etsinyt palkkamurhaajaa”. Kaikki täsmää tähän asti.

Lisäksi S:llä oli ollut kiista erään suojelurahan kiristäjän ja huumekauppiaan kanssa. Muutenkin useimmat uhreista olivat mukana huume- ja vedonlyöntiympyröissä. S:n sukulaiset ovat ilmoittaneet murhan jälkeen, että he pelkäsivät kovin, mutta he vaikenivat siitä, ketä.

Ilmeisesti pelokkaat sukulaiset on saatu myös mafian taholta esittämään tympeää rooliaan ja vaatimuksiaan prosessin yhteydessä. Uutisissa näimme heidän asianajajiensa linjan. Tietenkin valtio on varmasti mukana painostamassa ja palkitsemassa.

nsu-rikolliset [7]

”Varoittava esimerkki”

Ennen Abdurrahim Ö:n murhaa 13.6.2001 Nürnbergissä ”naapurit olivat kuulleet riitelyä”. ”Kaksi miestä olivat huutaneet itäeurooppalaisella aksentilla […] Todennäköistä on, että kyse oli ollut korkeista veloista.”

Yksi todistaja ”näki muutama sekunti laukausten jälkeen miehen lähtevän kaupan suunnasta kadun yli ja nousseen Opel Omegan etupenkille kuljettajan viereen.” Muut todistajat sanoivat auton olleen varustettu puolalaisilla tunnuksilla. Ö:n asunnossa tutkijat olivat löytäneet kokaiini- ja heroiinijälkiä pakkausjäänteistä talossa. Myös uhrin autossa oli ollut jälkiä näistä huumeista.

27.6.2001 Hampurissa murhattu vihanneskauppias Süleyman T. ”oli tehnyt virheitä, joita ei olisi saanut tehdä”. ”Sellaisia virheitä ei katsota läpi sormien. Muutoin jokainen voisi tehdä, mitä haluaa, joten oli järjestettävä varoittava esimerkki. Sellaisia tapauksia varten on Hollannissa iskuryhmä, joka huolehtii asiasta!”

Monilla uhreilla oli yhteyksiä Hollantiin. Sen, että T:tä oli uhkailtu, ovat monet todistajat vahvistaneet. Vuonna 1997 häntä oli ammuttu. Tuolloiset ampujat olivat kurdeja.

Ja samaan tahtiin jatketaan. 29.8.2001 Münchenissä murhattu vihanneskauppias Habil K. oli saanut murhauhkauksia 5-6 kuukautta ennen murhaa. kaksi päivää ennen kuolemaansa K. oli sanonut: ”Turkkilaiset aiheuttavat vihaa.”

25.2.2004 Rostockissa murhatun Döner-kebabtyöskentelijän Yunus (Mehmet) T:n sukulaiset olivat useita kertoja siirtäneet suuria rahasummia Saksan ja Turkin välillä ja sen vuoksi joutuneet rahanpesututkimusten pääepäillyiksi. Serkku oli joutunut huumakaupan vuoksi hankaluuksiin virkavallan kanssa.

Döner-liikkeen omistajaa Ismail Y. (murhattu 9.6.2005 Nürnbergissä) oli joutunut poliisitutkintaan vakavan ruumiinvamman tuottamisesta, uhkailusta ja kunnianloukkauksesta. Naisasiakas oli kuullut murhaa edeltävänä päivänä ”äänekkään riidan Y:n ja jonkun ulkomaalaisen (luultavasti turkkilaisen) välillä.” Monta kertaa oli Y. antanut suuria rahatukkoja tuntemattomille henkilöille.

25.4.2007 Heilbronnissa ammuttu poliisi Michèle Kieswetter oli tätä ennen kollegansa Michael A:n kanssa havainnut huumeiden myyntiä. Kun he olivat istuneet autossaan Heilbronnen Theresenwiesellä, heitä lähestyi takaa kaksi miestä, jotka ampuivat poliiseja päähän.

Kiesewetter oli aiemmin toiminut peitetoiminnassa huumemafian parissa. Henkiin jäänyt virkamies A. muisteli kahta miestä ”hämäriksi tyypeiksi”. Luotettu tiedottaja kertoi poliisille jälkeenpäin, että paikalla oli juuri käynnissä huumekaupanteko, kun Kiesewettter ja A. saapuivat. Heidät ammuttiin sen vuoksi, että kauppa ei estyisi.

nsu-lesestueck [8]

Loistava esitys

Ennen kuin joidenkin dvd-levyn ja poliisin paikalle lavastamien aseiden perusteella luotiin valheiden verkosta NSU-myytti, kaikki jäljet johtivat järjestäytyneen rikollisuuden suuntaan.

Tekojen yhteydessä havaittiin rahaluovutuksia, riitoja ja murhauhkauksia. Lisäksi monille uhreille yhteisiä elementtejä olivat uhkapelit, velat, huumekauppa ja kontaktit Hollantiin. Poliisi ei siis ollut sokea, kuten nykyisin tässä yhteydessä väitetään, vaan äärimmäisen tarkkanäköinen.

Ennen kuin yleisön päähän asetettiin NSU-lasit, oli selvää, että turkkilaiset rikollisliigat ja salainen palvelu olivat syvällä mukana jutuissa. Nämä huomiot eivät ole peräisin ”rasistiselta” saksalaiselta poliisilta, vaan Turkin rikospoliisilta (KOM).

Turkkilaisen sanomalehden (Zaman, 2007) mukaan Turkin viranomaiset luovuttivat kertomuksen tutkimuksistaan Saksan poliisille vuonna 2007. Siinä KOM ”ilmoitti murhilla olevan yhteyden turkkilais-kurdilaiseen huumemafiaan ja mainitsi nimeltä erään perheklaanin turkkilaisesta Diyarbakirin kaupungista”.

Mutta miten puolalaiset tunnukset, itäeurooppalainen aksentti eräillä epäillyillä ja monien uhrien kontaktit Hollantiin sopivat tähän? Aivan yksinkertaista: rikollisten ja tiedustelupalveluiden maanalaisessa maailmassa globalisaatio on jo hyvin pitkällä.

Turkkilaiset tutkijat ilmoittavat W. Hackertin Mord und Perversion –kirjan mukaan lisäksi, ”että perheklaanin kautta on tilattu viisihenkinen murhakommando […] murhat tehtiin tämän iskuryhmän toimesta kolmella eri aseella (merkki: Ceska)”.

Siis aseella, joka lopulta löytyi ”NSU:lta”. Hackert kirjoittaa myös: ”Kertomuksessa on selvitetty nimeltä tekijät ja perheklaanin jäsenet ja Nürnbergin rikospoliisille on ilmoitettu tästä. ” Kirjan mukaan kertomus luovutettiin BKA:n kautta Nürnbergin rikospoliisin päällikölle Wolfgang Geierille.

Salainen rinnakkaistodellisuus

Jos tämä pitää paikkansa, niin turkkilaisilla kuin saksalaisillakin rikostutkijoilla oli viimeistään vuonna 2007 lista syyllisistä – tai vähintään epäillyistä henkilöistä.

Kun poliisi luuli saaneensa hiirtä kiinni hännästä, näkyviin tulikin valtava merikäärme, jonka hampaat muodostivat turkkilaiset mafiosot, huumekauppiaat ja suojelurahojen kiristäjät. Ja luonnollisesti turkkilaiset ja saksalaiset agentit. Siis koko rikollisten ja tiedustelupalveluiden hallitsema alamaailma. Taustalla oli myös niin sanottu syvä yhteiskunta (”Die Tiefe Staat”). Toisin sanoen törmättiin rinnakkaismaailmaan, joka ei missään tapauksessa saanut paljastua.

Monet tutkijat [9] ovat ”vakuuttuneita siitä, että murhien jäljet johtavat todellisuudessa synkkään varjomaailmaan, jossa käskyjä antaa oikeistoradikaalien turkkilaisten, Turkin salaisen palvelun ja gangsterien mahtava liittouma.”

Myös saksalainen turvallisuuskoneisto (Verfassungsschutz) liittyi kokonaisuuteen. Tunnetusti murhasarja katkesi, kun saksalainen agentti pidätettiin vuonna 2006. Tämä tapahtui viimeisen murhan tapahtumapaikalla Kasselissa. Vaikka hän oli vaikuttanut erittäin epäilyttävältä, hänet oli vapautettu.

Spiegelin mukaan viranomaiset uskoivat, että he ”olivat päässeet niin lähelle syyllisten piiriä, että murhasarja oli katkennut 21-vuotiaan Internet-kahvilan pitäjän Halit Y:n kuoliaaksiampumisen 6.4.2006 jälkeen.”

Ensimmäisen kerran oli siis konkreettinen epäily saksalaista (ja tiedustelupalvelun henkilöä) vastaan, jolla oli tosiasiallisia yhteyksiä oikeistoradikaaleihin. Spiegelin mukaan tutkijoita ”pelotti ultranationalistien, sotilaiden, poliitikkojen ja oikeusviranomaisten verkosto” ja ”syvä yhteiskunta”. Heidän mukaansa ”tutkimukset päättyivät johonkin vaikenemisen muuriin”.

TURKEY-ANTI-ITALIAN DEMO [10]

Kunnon rikostutkinta kielletty

Lyhyesti: Döner-murhat ovat niin tulenarkoja, että niitä ei saa selvittää. Ja tutkinta ei todellakaan ollut tökeröä, kuten media meille yrittää uskotella, vaan liian laadukasta.

Beate Z:n ja keinotekoisen ”NSU:n” oli määrä olla yksinkertainen ja mediaseksikäs vastaus kysymykseen, kuka 10 ihmistä oli tappanut ja miksi.

Monimutkaisesta rikollisten ja tiedustelupalveluiden kudelmasta oli määrä tulla yksinkertainen Hyvän ja Pahan vastakkainasettelu – siis: köyhien ja syyttömien uhrien ja tärähtäneiden saksalaisten ”oikeistoterroristien”. Anonyymi verkosto tuli muuttaa ”NSU:ksi” ja syyllisen saada kasvot (Beate Z. ja hänen kuolleet ystävänsä).

Kuten monet viranomaiset etsivät loppusijoituspaikkaa radioaktiiviselle ydinjätteelle, toiset etsivät loppusijoituspaikkaa ulkomaalaisten kauppiaiden ja yhden poliisin murhatöille. Tämän loppuvaraston oli määrä olla 6.5.2013 oikeussali A 101 Münchenin ylemmässä maakuntaoikeudessa. Vaaralliset rikostutkimukset oli määrä haudata järeimmän turvaluokan varastoon.

Mietteitä Gerhard Ittnerin haastattelun pohjalta

Lopuksi käsittelemme Gerhard Ittnerin haastattelua. [Ittneriä syytettiin osallisuudesta ”NSU:n” toimintaan, mutta – kuten todettua – hänet on nyt vapautettu vankilasta. Mitään todisteita terrorismisyytösten tueksi ei ollut. Toim. huom.]

Gerhard Ittner pidätettiin alunperin sillä verukkeella, että hän oli tehnyt politiikkaa Thüringenissä. Kenet hyvänsä voidaan nyt julistaa epäillyksi ja täydellisen mielivallan alaiseksi tai lainsuojattomaksi. Ittnerin palauttamista ulkomailta vaadittiin terroriyhteysepäilyihin vedoten!

Gerhard Ittnerin haastattelu on vakava muistutus eurooppalaisesta todellisuudesta, josta valeoppositio on hiirenhiljaa. Ittner vangittiin Portugalissa, ja Saksa vaatii luovuttamista eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella.

Pidätysmääräyksessä luki syynä ajatus- ja sananvapausrikos, joten valtamedian terrorismisyytökset ovat vain rekvisiittaa. Tai sitten lisää syytöksiä on luvassa ja noilla terroritarinoilla vain yritetään voittaa oikeustaistelu miehen luovuttamiseksi.

Haastattelussa on osuvasti kuvattu tätä surullisen kuuluisaa ”terrorisolu”-juttua:

”Täytyisi olla tyhmä uskoakseen NSU-tarinaan. Se on täyttä puppua. Samalla tavoin, kuin 9/11-iskut olivat hallituksen tekosia, niin on myös NSU. 9/11-iskujen tarkoituksena oli aloittaa sota Afganistanissa, kaventaa kansalaisten oikeuksia ja vapauksia sekä tehdä Yhdysvalloista ja sen vasalleista orwellilaisia valtioita.

NSU-huijauksella on samalla tavoin tarkoitus kaventaa kansalaisoikeuksia. Erityisesti niiden kansalaisten, jotka puolustavat kansallisia oikeuksia. Oikeudet halutaan viedä kaikilta ’oikeistolaisilta’, ’nationalisteilta’ ja ’uusnatseilta’.

Saksassa NSU:n perusteella kuka tahansa voidaan pidättää ’epäiltynä’ tai ’yhteyksistä’ kansallismielisiin. Tällä perusteella on tehty kotietsintöjä ympäri maata, ja kansallismielisiltä on takavarikoitu tietokoneita, kirjoja, dvd- ja cd-levyjä ja kaikkea, mitä poliisit haluavat viedä.

Pidätyksiin ei enää tarvita syyksi ’sananvapausrikosta’, vaan kuka tahansa voidaan pidättää pelkän ylimalkaisen ’epäilyn’ vuoksi. Kuulostaa vuosisatojen takaisilta noitavainoilta. Saksan miehityshallinto haluaa viedä kansalaisten huomion itsetuhoisesta politiikasta ja käyttää ’natsiterroristeja’ perusteena Saksan muuttamisessa bolshevistiseksi diktatuuriksi.

NSU on huijausta, järjestelmän vuonna 2011 luoma tuote. Joten se, mitä he kirjoittavat minusta ja NSU:sta, on täyttä valetta median puolelta.”

Haastattelussa käy ilmi, että Ittner osallistui politiikkaan 2001-2005 Saksassa, jolloin poliisi on tarkkaillut häntä varmasti jatkuvasti. Mitään terroriyhteyksiä ei siten olisi voinut olla, vaikka tarina terrorisolusta olisi totta.

Haastattelusta käy ilmi, että Ittner on lähinnä kieltänyt holokaustin eikä mitään perustetta ole yhdistää millään tavalla häntä Thüringenin kansallissosialisteihin, joita mies ei tuntenut.

Jo 80-luvulla Itävallassa ja Saksassa on syytetty ihmisiä olemattomien terrorijärjestöjen jäseniksi ja annettu vuosikymmenten mittaisia tuomioita. Kyseessä ovat olleet kansallismieliset nuorisojärjestöt, vaikka oikeasti kyse on ollut jopa vain talkootempausten järjestämisistä ja kulttuuriharrastuksista.

Jo nyt pykälät mahdollistavat Saksan pidätysmääräyksen myös ei-saksalaisen holokaustin epäilijän luovuttamiseksi Saksaan tuomiolle yleiseurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella. Saksa on myös esittänyt toistuvasti tavoitteenaan olevan kaikkien maailman holokaustin kieltäjien vainoamisen. YK:n päätökset ja kansainvälisten järjestöjen toiminta viittaa myös yleismaailmallisen luovutussysteemin olevan tulossa.

Ittner totesi haastattelussaan myös:

”Saksa haluaa Portugalilta luovutustani, ja Saksa on kohdistanut minuun poliittista vainoa sekä rikkonut oikeuttani harjoittaa sananvapautta. Tämä on todellista ihmisoikeuksien rikkomista!

Mikäli Liu Xiaobo oli saada Nobelin palkinnon, siinä tapauksessa minun ja Horst Mahlerin tulisi saada myös Nobelin palkinto. Liu Xiaobon vaino Kiinassa, Horst Mahlerin ja Gerhard Ittnerin (sekä 8 000–10 000 muun ihmisen vuotuinen vaino) vainoamiset Saksassa ovat samoja: meitä kaikkia vainotaan sananvapauden harjoittamisesta!

Itner on siis vain yksi tuhansista vuosittain rangaistuista (muistamme, että tuomio saattaa tulla myös pelkistä sanoista ”Kaikki Saksan puolesta”). Haastattelussa kerrotaan laajoista ja mielivaltaisista kotietsinnöistä historiallisen totuuden sisältävien materiaalien etsimiseksi ja raa’asta poliisiväkivallasta.

Yhteiskunta vihaa juuri kaikkein eniten näitä tyranniaa uhmaavia ihmisiä, toisinajattelua uuden maailmanjärjestyksen tiellä.

 

Toinen Näkemys