Valtamedia rummuttaa rokotuspakon puolesta, vaikka viralliset tilastot osoittavat rokotteiden olevan vaarallisempia kuin itse taudit, joita niillä hoidetaan. Tulisiko hallituksen pakottaa vanhemmat rokottamaan lapsensa?
Hallituksen ylläpitämään VAERS-järjestelmään (Vaccine Adverse Event Reporting System) on ilmoitettu yli 100 tapausta menneen vuosikymmenen ajalta, joissa lapsen kuolemalla on ollut yhteys tuhkarokkorokotteen ottamiseen. Samalla ajanjaksolla yksikään lapsi ei kuollut tuhkarokkoon, Yhdysvaltain tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskusten (CDC) tietojen mukaan. Toisin sanoen, viimeisen kymmenen vuoden aikana amerikkalaislasten todennäköisempi kuolinsyy on tuhkarokkorokotteen ottaminen kuin itse tauti. Puhumattakaan tuhansista, jotka ovat kärsineet tuhkarokkorokotteen ja muiden rokotteiden sivuvaikutuksista. Analyytikkojen mukaan huomattavan suurilla luvuilla on valtavia vaikutuksia julkiseen terveyteen.
Valtamedia on tietenkin jättänyt huomioimatta nämä luvut, äskettäin Disneyland-teemapuistossa puhjenneen tuhkarokkoaallon ollessa vielä tuoreessa muistissa [1]. Tuhkarokkoon sairastuneiden määrä on noussut 113 tapaukseen helmikuun puoliväliin tullessa, luvaten lisää valtamedian säälimättömiä hyökkäyksiä rokotteiden vastustajia vastaan. Tähtäimessä ovat erityisesti ne vanhemmat, jotka eivät halua rokottaa lapsiaan, vaikka CDC:n edustajat sanoivat epidemian saaneen alkunsa ulkomailla tartunnan saaneen henkilön kautta. USA Today -lehti jopa julkaisi vihakirjoituksen, jossa kehotettiin vangitsemaan ne vanhemmat, jotka kieltäytyvät rokottamasta lapsiaan. Jäi myös kyseenalaiseksi, tultaisiinko Amisheihin ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvat henkilöt ottamaan kiinni ehdotettujen joukkopidätysten yhteydessä.
Tällä hetkellä osa ”valtavirta”mediasta pyrkii minimoimaan aiheutuneet vahingot. Tiedotusvälineet toistavat virheellistä väitettä, ettei tuhkarokko voisi levitä täysin rokotetussa yhteiskunnassa, samalla vakuutellen lukijoitaan rokotteiden turvallisuudesta ja toimivuudesta. Joissain tapauksissa, kuten New York Timesin kanssa, jopa lehtien tietolähteet ovat moittineet toimittajia lukijoita harhaanjohtavasta uutisoinnista. ”Vaikuttaa siltä, että toimittajanne tai kirjoittajanne tiesivät tarkalleen jo ennen haastatteluani, kuinka tarina tulisi muotoilla. Kun sanoin jotain, mikä ei sopinut yhteen tarinan kanssa, sanojani otettiin sieltä täältä ja liitettiin yhteen, sen mielikuvan luomiseksi, mitä he odottivat tai halusivat kuulla,” näin sanoi Kelly MacMenimen, rokottamattoman lapsen äiti, jonka haastattelua vääristeltiin, avoimessa kirjeessään New York Timesin päätoimittajalle.
Kuitenkin, koska totuuden rokotteista paljastava tieto on julkisesti saatavilla verkossa liittovaltion sivuilla, tiedot leviävät kulovalkean tavoin vaihtoehtomedioiden piirissä. Tiedettävästi ensimmäinen yhteenvetoraportti julkaistiin Health Impact News -verkkolehdessä [2], mikä sai aikaan vastausten ryöpyn useista eri lähteistä. HealthImpactNews.com sivuston päätoimittaja Brian Shilhavy laski, ettei yksikään lapsi kuollut tuhkarokkoon Yhdysvalloissa vuoden 2003 jälkeen, korostaen viime vuoden huhtikuussa julkaistun CDC:n raportin tuloksia, vastauksena äkillisesti nousseeseen tuhkarokkotapausten määrään.
Hän myös käytti HealthSentinel.com -sivuston [3] kuvaajaa, mistä nähdään viralliset, tilastoidut tiedot tuhkarokkokuolleisuudesta, lähtien vuodesta 1900. Ennen 1920-lukua yli 10 tapausta 100 000 tapausta kohden (prosentteina 0,01 %) johti kuolemaan. Kuitenkin vuoteen 1955 mennessä kuolemantapausten määrä laski tasaisesti 0,03 kuolemaan 100 000 tapausta kohden, eli 0,00003 prosenttiin. Tämän voidaan katsoa johtuneen edistysaskelista elinolojen, ravitsemuksen, hygieniatason ja lääketieteellisen kehityksen suhteen. Kun tuhkarokkorokote otettiin käyttöön vuonna 1963, tauti oli jo menettänyt asemansa merkittävänä kuolinsyynä teollisuusmaissa.
[4]
On tärkeää ottaa huomioon, että vakuutteluista huolimatta liittovaltion ylläpitämä rokotusten käyttöä edistävä Vaccines.gov [5]-sivusto päätti jättää huomiotta suurimman osan ennen vuotta 1963 julkaistuista luvuista. Sen sijaan kuvaaja osoittaa tuhkarokkotapausten kokonaismäärän laskeneen Yhdysvalloissa, mutta rokotteen käyttöönottovuosi jätettiin pois kuvaajasta, mikä luo virheellisen kuvan esitetystä datasta.
Kuitenkin VAERS-tietokannasta paljastuu aivan toisenlainen kuva tuhkarokkorokotteen historiasta. Läpikotaisen tietokantojen penkomisen, etsiessään tietoa sivuoireista, Shilhavy raportoi: ”Haku antoi tuloksia 108:sta kuolemantapauksesta annetulta ajanjaksolta [2004 – 2015. Toim. huom.], jotka aiheutuivat neljän eri Yhdysvalloissa myydyn tuhkarokkorokotteen käytöstä, joita on myyty menneen 10 vuoden aikana.” Hän jatkoi: ”Tietokannasta nähdään vain ajanjaksolla raportoidut kuolemantapaukset, joiden määrä on todennäköisesti pienempi kuin varsinaisten kuolemantapausten määrä, sillä suurin osa lääkäreistä tai terveysviranomaisista uskoo rokotteiden turvallisuuteen, eivätkä he yleensä merkitse kuolinsyyksi rokotetta ja oikeasti ilmoita siitä.”
Todellakin, terveysaiheisen Drug Safety -lehden vuonna 2006 julkaisema meta-analyysi paljastaa hälyttävän suuren määrän, jopa 94 % reseptilääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista, jäävän raportoimatta. Samaan aikaan VAERS huomauttaa, ettei raportit sivuvaikutuksista välttämättä tarkoita suoraa syy-seuraus-suhdetta, ja että ainakin osa raportoiduista tapauksista ei todennäköisesti liittynyt suoraan itse pistokseen. Aliraportoinnin vuoksi todellista kuolleisuuslukua todennäköisesti ali- kuin yliarvioidaan. Pahaa-aavistamattomat lääkärit ja vanhemmat – vakuuttuneina rokotteiden turvallisuudesta – eivät todennäköisesti osaa yhdistää niitä äkillisiin kuolemantapauksiin, vaikka rokotepakkausten pakkausselosteet varottavat selvästi kuolemasta tai vakavista vammoista mahdollisena sivuvaikutuksena. Tuhkarokkorokotteista aiheutuneista kuolemantapauksista on tehty ainakin 77 korvausvaatimushakemusta liittovaltion National Vaccine Injury Compensation -ohjelman nojalla, vakavavista vammoista on tehty yli 1000 korvausvaatimushakemusta, joista lähes 40 % on korvattu veronmaksajien rahoilla, 7,4 % tapauksista on vielä auki. Rokotteiden aiheuttamista ongelmista on tehty yhteensä lähes 15 000 korvausvaatimushakemusta, joten kaikkia rokote-koktaileista, mukaanlukien tuhkarokkorokotteesta, oireita saaneita ei ole sisällytetty mainittuihin lukuihin.
Nyt kun tiedot ovat tulleet julki, paljon parjattu Snopes.com [6] -verkkosivusto pyrkii kumoamaan esitetyt tosiasiat. Näissä pyrkimyksissään vahvan hallitusmyönteinen sivusto on lähinnä käyttänyt olkinukke-argumentointia, viitaten kolmannen maailman maihin, joissa kärsitään aliravitsemuksesta ja perusterveydenhuollon puutteista. Sivustolla kritisoitiin myös virallista raporttia tuhkarokkoon kuolleista, johon myös CDC on viitannut vuodesta 2004 lähtien. Snopes päätti nojata ”preliminääriseen tutkimustietoon”, jonka mukaan vuosina 2009 ja 2010 CDC:n raportin mukaan neljä ihmistä olisi kuollut tuhkarokkoon, vaikka tri. Anne Schuchat, CDC:n kansallisen immunisaatio ja hengityselinsairauksien keskuksen johtaja, kertoi Associated Press -uutistoimistolle, ettei viime vuonna raportoitu yhtäkään tuhkarokon aiheuttamaa kuolemantapausta. Toisella kertaa CDC:n virustautien yksikön lähettämässä sähköpostiviestissä luki: ”viimeisin Yhdysvalloissa dokumentoitu kuolemantapaus, jonka syyksi voitiin määrittää akuutti tuhkarokkoinfektio, sattui vuonna 2003.” Riippumatta siitä, mitä lukuja käytämme laskiessamme rokotteiden ja tuhkarokon aiheuttamia kuolemantapauksia Yhdysvalloissa, rokotteiden aiheuttamia kuolemantapauksia on sattunut enemmän viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Samaan aikaan lääketeollisuuden rahallisesti tukema Newsweek-päivälehti (joka yrittää vieläkin toipua tilanteesta, kun lehti myytiin yhdellä dollarilla vuonna 2010), jatkaa tutulla linjalla. Julkaisun virheitä vilisevä verkkomedia julkaisi perättömän väitteen, jonka mukaan ”on totta, että jotkut ihmiset ovat voineet kuolla tuhkarokkorokotuksen seurauksena,” mutta ”useammat olisivat kuolleet ilman niitä.” Artikkeli lainaa vain Yhdistyneiden kansakuntien tilastoja kolmansista maista, mutta ei tilastotietoja Yhdysvalloista, vaikka tiedot ovat julkisesti saatavilla.
Vähemmän yllättävästi CDC väittää rokotusohjelman ”hävittäneen” tuhkarokon vuonna 2000. ”Yhdysvallat onnistuivat eliminoimaan tuhkarokon, koska sillä oli käytössä erittäin tehokas rokote, toimiva rokotusohjelma, jolla saavutettiin korkea rokotekattavuus lasten keskuudessa, sekä vahva julkisen terveydenhuollon järjestelmä yksittäisten tuhkarokkotartuntojen ja laajempien tartuntojen havaitsemiseen ja hoitoon,” kuului CDC:n kannanotto. Kuitenkin tautia esiintyy vuosittain, lähinnä matkalaisten, siirtolaisten ja laittomien maahanmuuttajien tuodessa sen rajojemme sisäpuolelle ulkomailta.
Kuitenkin HealthSentinel.com -sivuston kuvaaja selkeästi osoittaa, tuhkarokkotapausten määrä oli laskussa Yhdysvalloissa ennen vuotta 1963, jolloin rokote otettiin yleiseen käyttöön. Tosi asiassa täysin rokotettu väestökin saa tuhkarokkotartuntoja ja levittää sitä, kuten useissa virallisissa tutkimuksissa, sekä vertaisarvioidussa kirjallisuudessa on havaittu. Esimerkiksi, kuten tammikuussa CDC raportoi 12 % Kalifornian Disneylandin tuhkarokkotapauksista puhjenneen täysin rokotetuilla henkilöillä. Mielenkiintoista kyllä, rokotteen saanut 22-vuotias nainen laukaisi laajan tuhkarokkotartuntojen aallon New Yorkissa vuonna 2011. Osa ihmisistä jopa saa tuhkarokkotartunnan rokotteesta itsestään, kuten virallisista asiakirjoista voidaan lukea.
Kansallinen rokotetiedotuskeskus (The National Vaccine Information Center) on voittoa tavoittelematon, valistustoimintaa harjoittava ja potilaiden etuja ajava järjestö. Ryhmä vastustaa hallituksen määräysvaltaa asiassa, selostaa verkkosivuillaan, ettei rokote välttämättä suojaa henkilöä tuhkarokolta, toisin kuin virkamiesten ja valtamedian julkaisemat, harhaanjohtavat väitteet esittävät. ”Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on julkaistu todisteita siitä, että rokotetut henkilöt voivat saada tuhkarokon, koska joko tuhkarokkorokote ei luo tilapäistä immuniteettia, tai suojan vaikutus hiipuu ajan kuluessa.” Erityisen ongelmallista on se, että rokotteet voivat tarjota tilapäisen suojan, mutta niiden vaikutus hiipuu, tehden ihmisistä alttiita taudille myöhemmässä elämänvaiheessa aikuisiässä, jolloin taudin seuraukset voivat olla vielä paljon haitallisempia.
Vaikka useimmat amerikkalaiset eivät tiedä sitä, lukemattomat lääketieteen ammattilaiset ovat puhuneet aiheesta vuosikymmenten ajan. ”Sen jälkeen kun sinua on peloteltu epätodennäköisellä tuhkarokon aiheuttamalla aivotulehduksella, lääkärisi tuskin kertoo sinulle taudin ehkäisyyn käytettyyn rokotteeseen liittyvistä riskeistä,” selittää tri. Robert Mendelsohn viimeisimmässä uutiskirjeessään. ”Tuhkarokkorokote liittyy aivosairauksiin ja lukuisiin muihin komplikaatioihin kuten SSPE (Subakuutti sklerisoiva panenkefaliitti) tulehdustilaan, mikä aiheuttaa aivojen kovettumista, ja johtaa poikkeuksetta kuolemaan.”
”Muita tuhkarokkorokotteeseen liittyviä neurologisia, ja joskus kuolemaan johtavia tiloja ovat ataksia (kyvyttömyys hallita lihasten toimintaa), henkinen jälkeenjääneisyys, steriili aivokalvontulehdus, kouristuskohtauksia, hemiplegia (toispuoleinen halvaus),” Tri Mendelsohn jatkoi selontekoa, kuinka varsinkaan kehittyneissä maissa tuhkarokko ei ole kuolettava rutonkaltainen tauti, joka edellyttäisi kansallisen tason vainoharhaisuutta ja pakkorokotuksia. ”Rokotteisiin liittyvät sekundääriset komplikaatiot voivat olla vieläkin kauhistuttavampia. Niihin lukeutuvat aivotulehdus, nuoruusiän diabetes, Reyen oireyhtymä ja multippeliskleroosi.” Itse asiassa jopa tänä päivänä tuhkarokkorokotteiden pakkausselosteet varoittavat monista mainituista sekä lukuisista muista ongelmista. ”Pitäisin tuhkarokkorokotteihin liittyviä riskejä ylitsepääsemättömän suurina, vaikka rokotteiden hyötyvaikusten puolesta olisi olemassa vakuuttavaa näyttöä,” myöhemmin, kyseinen lääkäri mainitsi ”Eikä sellaista [näyttöä] ole olemassa.” Hiljattain lukuisat korkean profiilin lääkärit ja terveysalan asiantuntijat ovat antaneet saman suuntaisia lausuntoja, huolimatta hallituksen ja Lääketeollisuuden suunnalta tulevasta valtavasta paineesta tai uhkailuista, joilla pyritään vaientamaan kaikki varoituksen rokotteisiin liittyvistä riskeistä.
Valmistajien immuniteetti
Toisin kuin lähes kaikilla muilla tuotteilla tai teollisuuden aloilla Yhdysvalloissa, liittovaltio suojelee rokotevalmistajia, myöntämällä heille vastuunvapautuksen tuotteidensa aiheuttamista vammoista ja kuolemantapauksista. Rokotteista vammoja saaneet uhrit – tai kuolemantapauksissa uhrien perheet – joutuvat turvautumaan verorahoin ylläpidettyyn Yhdysvaltain rokotevammojen korvausohjelmaan (Vaccine Injury Compensation Program, VICP), sen sijaan että rokotevalmistajat haastettaisiin oikeuteen potentiaalisesti vaarallisten tuotteiden myymisestä. Kun monet kaikkialla maailmassa käytetyt rokotteet valmistetaan nykyään WHO:n hyväksynnällä Kommunistisessa Kiinassa, joka on tullut surullisen kuuluisaksi vaarallisten ja kuolettavien tuotteiden valmistamisesta, riskien vakavuus on noussut kertaluokkaa suuremmaksi.
”Miksi liittohallitus suojelee rokotevalmistajia tuotteitaan vastaan nostetuilta oikeusjutuilta?” MaryJo Perry, Mississippi Parents for Vaccine Rights -rokotetietoryhmän varajohtaja kysyi USA Today -verkkolehdessä 27. tammikuuta. Hän huomautti, että veronmaksajat ovat rahoittaneet Yhdysvaltain Terveys- ja henkilöpalveluviraston VICP-korvausohjelmaa vuodesta 1989 lähtien, minkä nojalla on maksettu 3 miljardia dollaria ”turvallisten” lääketuotteiden uhreille. ”Kun kansalaiset eivät voi saattaa yrityksiä vastuuseen rokotteiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta, on äärimmäisen tärkeää suojella lainmukaisia oikeuksiamme kieltäytyä rokotuksista,” Perry toteaa.
Kansallisen rokotetiedotuskeskuksen Barbara Loe Fisher on samaa mieltä. ”Tästä lähtien – ellemme nouse vastarintaan ja vastusta pakkorokotuksia – hallitus voi laillisesti käyttää poliisivoimia pakottamaan ihmiset ottamaan satoja rokotuksia rangaistuksen uhalla,” hän kirjoittaa, ”kun rokotteista vahinkoja kärsineet on helpompi lakaista maton alle ja jäättää pärjäämään itsekseen.”.
Kansallinen rokotetiedotuskeskus korostaa, että rokotteista komplikaatioita saaneiden lukumääriä on kaunisteltu tilastoissa lehdistön toimesta. ”5. tammikuuta 2015 alkaen on laadittu yli 946 korvausvaatimushakemusta rokotevammojen korvausohjelmaan MPR-rokotteen aiheuttamista vammoista ja kuolemantapauksista, sisältäen 57 kuolemantapausta ja 889 vakavaa vammautumista,” keskus tiedotti. Kun myös muut tuhkarokkorokotteet, kuin pelkkä MPR-rokote otetaan huomioon, luvut ovat vielä korkeampia.
”Kun käytetään MedAlerts-hakukonetta, 14. joulukuuta 2014 Vaccine Adverse Event Reporting System -järjestelmään (VAERS) on raportoitu yli 6962 tapausta vakavista sivuvaikutuksista vuodesta 1990 lähtien, mitkä liittyvät tuhkarokkovirusta sisältäviin rokotteisiin,” Keskuksen tiedote jatkuu: ”Yli puolet vakavista, tuhkarokkorokotteeseen liittyvistä sivuvaikutustapauksista ilmeni kolmevuotiailla tai sitä nuoremmilla lapsilla. VAERS-järjestelmään kirjatuista tapauksista tuhkarokkorokotteeseen liittyvistä sivuvaikutustapauksista 329 olivat kuolemantapauksia, joista yli puolet sattui alle kolmevuotiaille lapsille.”
Hallituksen mandaatilla
Mississippi Parents for Vaccine Rights ja National Vaccine Information Center -ryhmien toimintaa motivoi hallituksen toimesta laaditun rokotepakon uhka, mikä on ongelma, ottaen huomioon nykyisen säätelykeskeisen toimintakulttuurin. Lukuisia osa- ja liittovaltiotason toimia on otettu käyttöön puuttumalla henkilökohtaisia vapauksiin, julkisen terveyden puolustamiseen vedoten. Karkeasti arvioituna 80 % osavaltioista on ottanut käyttöön vaihtelevassa määrin Model State Emergency Health Powers Act -lain [Laki terveydenhuollon pakkotoimenpiteiden käytöstä hätätilanteissa. Suom. huom.], vuodesta 2002 alkaen, eri puolilla maata. Lakiesitys laadittiin yhteistyössä hallituksen järjestöjen, kuten CDC:n ja YK:n alaisen Maailman terveysjärjestön kanssa. Laki antaa osavaltiolle mittavat oikeudet henkilökohtaisen yksityisyyden ja yksilönvapauden kustannuksella, sallien pakotetut karanteenit ja rokotukset virallisesti julistetun ”hätätilan” aikana.
Kansallisella tasolla, Laki julkisesta terveydenhuollosta (Public Health Service Act, PHSA) sekä presidenttien George W. Bushin ja Barack Obaman allekirjoittamat täytäntöönpanosäädökset ovat antaneet liittovaltiolle laajat valtuudet karanteenien asettamiseksi. Mikäli tämänkaltaiset drakoniaaniset toimenpiteet kohtaavat yleistä vastustusta, Obama on valmistautunut käyttämään sotilaita perustuslain vastaisen tilan ylläpitoon. Hänen puolustusministeriönsä Implementation Plan for Pandemic Influenza -suunnitelma sisältää kohdan ”puolustusministeriön tarjoamasta avusta sekä kotimaisille, että ulkomaisille siviiliviranomaisille [pandemian aikana. Suom. huom.]”
Toisin sanoen virkamiehet voivat riistää Yhdysvaltain kansalaiselta hänen loukkaamattomat oikeutensa – niin kauan kuin virkamies näkee sen tarpeelliseksi – mikäli tämän epäillään olleen yhteydessä taudinkantajaan. Päinvastoin kuin liittovaltion viranomaiset Julkisen terveydenhuoltolain nojalla, Yhdysvaltain perustuslain viides lisäys kieltää vapaudenriiston ilman oikeudenkäyntiä – ajaton ja välttämätön periaate, joka kirjattiin jo Manga Cartaan [’suuri peruskirja’, Englannissa 1200-luvulla käyttöön otettu julkista valtaa rajoittava säädöskokoelma. Suom. huom.] 800 vuotta sitten. Myös osavaltioiden perustuslait tunnustavat nämä samat perusoikeudet.
Epätoivoiset ajat edellyttävät epätoivoisia ratkaisuja, vai? Emmekö voisi luopua yksilönvapauksistamme julkisen terveyden vuoksi? Eikö viidennen lisäyksen suomien vapauksien loukkaus ole pienempi paha kuin tuhkarokon kaltaiseen tautiin sairastuminen?
Käymme läpi lakiteknisiä seikkoja hetken kuluttua, mutta mietitään ensin muutamia pointteja rokotteista yleensä ja erityisesti tuhkarokosta. Ensinnäkin, tuhkarokko johtaa vain harvoin kuolemaan, ja suurin osa ihmisistä toipuu täydellisesti. Kuten aikaisemmin huomautettiin, vuosien 1920 ja 1955 välillä tuhkarokon aiheuttamien kuolleisuustapausten määrä putosi Yhdysvalloissa 0,01 prosentista 0,00003 prosenttiin ilman rokotteiden käyttöä. Jopa tänäkin päivänä globaalisti tuhkarokkoon sairastuvien kuolleisuus on erittäin alhainen, 0,00328 %. Näiden lukujen esittämisen tarkoituksena ei ole väheksyä yksittäisten kuolemantapausten traagisuutta, vaan osoittaa ettemme puhu tappavista taudeista kuten isorokosta, joka on niin vaarallinen että sitä on käytetty biologisena aseena sodankäynnissä antiikin ajoista lähtien.
Yksi tärkeimmistä syistä, miksi sekä tuhkarokkotartuntojen että -kuolemien määrät putosivat 1900-luvun alkupuolella oli kalanmaksaöljyn, mikä sisältää runsaasti A-vitamiinia, terveysvaikutteiden havaitseminen. The New England Journal of Medicine -julkaisu vahvisti vuonna 1990 tiedon, jonka mukaan A-vitamiinilla on tärkeä osa tuhkarokon hoidossa, ja julisti että ”kaikille lapsille, jotka kärsivät vakavasta tuhkarokosta, tulisi antaa A-vitamiinilisää, riippumatta siitä, arvellaanko heillä olevan ravitsemuksellinen puutostila.” Vaikka A-vitamiinin on osoittautunut toimivan hoidossa, ja suojaavan taudin tarttumiselta, tuhkarokkorokotteesta ei voi luvata samaa.
Tehokkuus vastaan suojaavuus
Mikä nostaakin esille kysymyksen rokotteiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta yleisellä tasolla. Tutkijat saattavat kutsua rokotetta ”tehokkaaksi” vain siksi, koska se saa potilaan elimistön kehittämään vasta-aineita. Kuitenkin, ”on tärkeää ymmärtää, ettei tehokas ja suojaava ole synonyymejä rokotetutkimuksissa,” selventää tri. Sherri Tenpenny, lääkäri ja suorasanainen rokotekriitikko. Hän siteeraa HiBTiter-flunssarokotteen pakkausselostetta, jossa lukee ”vasta-aineiden osuutta kliiniseen suojavaikutukseen ei tunneta,” ja CDC:n kirjallisuutta pertussis-rokotteesta, jossa myönnetään, että ”Tehokkuustutkimusten tulokset eivät ole osoittaneet suoraa korrelaatiota vasta-aineiden muodostumisen ja hinkuyskää vastaan saadun suojan välille.” Tämä tehokkuuden ja suojaavuuden välinen ero selittää sen, miksi taudit voivat puhjeta täysin immunisoiduissa populaatioissa, kuten vuoden 1985 tuhkarokkoepidemia koulussa, Corpus Christin kaupungissa Teksasissa. Kuten aiemmin huomautettiin, osa Kalifornian tapauksen yhteydessä sairastuneista oli aiemmin immunisoituja potilaita.
Kauan ennen tätä trendi oli samankaltainen. Esimerkiksi vuonna 1967 YK:n alainen Maailman terveysjärjestö julisti tuhkarokon hävitetyksi Ghanasta, kun 96 % populaatiosta oli rokotettu. Vain viisi vuotta myöhemmin, maassa puhkesi kaikkein kuolettavin tuhkarokkoepidemia. Hiljattain, vuonna 1990, tuhkarokkoa käsittelevä artikkeli Journal of the American Medical Association -julkaisussa osoitti: ”Vaikka yli 95 % kouluikäisistä lapsista Yhdysvalloissa on saanut tuhkarokkorokotteen, laajoja tuhkarokkotartuntoja on puhjennut kouluissa, ja usein kyseessä ovat olleet aiemmin rokotetut lapset.”
Tri. Tenpenny muistuttaa, että hänet vedettiin mukaan väittelyyn vuosia sitten, kun hän ymmärsi ”kymmenien tuhansien vammautuneen tai kuolleen rokotusten seurauksena.” Monet terveysongelmat, joita vanhemmat ja terveydenhuollon ammattilaiset pelkäävät liittyvän rokotteisiin, ovat autismi [7], kätkytkuolema, allergiat, nuoruusiän diabetes ja lapsuusiän nivelreuma.
Silti Vaccines.gov väittää, ”Rokotteet ovat eräitä kaikkein turvallisimmista saatavilla olevista lääketuotteista.” Tätä seuraa väitteet siitä, että rokotevastainen liike koostuu vanhemmista, jotka ovat anteeksiantamattoman sinisilmäisiä ja vastuuttoman rikollisia – syyllisiä sekä lasten kaltoinkohteluun että yhteiskunnan vaarantamiseen tyhmänrohkeilla laiminlyönneillään. Loppujen lopuksi, rokotemyönteinen media väittää, ettei tuhkarokkovirukselle ole alttiita kantajia rokotetun väestön keskuudessa, mutta tauti voi saada jalansijaa ja levitä rokottamattomiin ihmisiin.
Miksi osa vanhemmista kieltäytyy
Arvostetut lähteet, ja jopa CDC paljastavat keltaisen median virhepäätelmät. Lisäksi vanhemmilla, jotka kieltäytyvät rokottamasta lapsiaan rakkautensa vuoksi, on moraalisesti ja tieteellisesti päteviä perusteluita. Lääketieteen tohtori Jane Orient, Amerikan lääkärien ja kirurgien yhdistyksen (American Physicians and Surgeons, AAPS) toiminnanjohtaja selittää, kuinka monet vastustavat rokotteita, jotka on valmistettu käyttäen abortoiduista vauvoista otettuja soluja. Näin esimerkiksi Merckin kaikkialla käytetyn MPR-rokotteen [suoja tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Suom. huom.] tapauksessa, kuten Orient osoitti helmikuun 9. lausunnossaan AAPS:n verkkosivuilla.
Vanhemmat ovat myös huolissaan rokotteiden ottamiseen liittyvistä kroonisista, kielteisistä terveysvaikutuksista, erityisesti autismista. Samalla kun valtavirtamedia heittää vitsiä kaikista väitteistä, Orient huomauttaa, että autismitapausten määrä lapsilla on kasvanut yllättäen MPR-rokotteen käyttöönoton jälkeen: 1 tapauksesta 10 000 lapsella jopa 1 tapaukseen 85 lapsella. ”Monet tekijät voivat vaikuttaa, mutta ei ole virheellistä epäillä, etteikö MPR-rokote ole yksi näistä.” hän argumentoi. ”Tuhkarokko itsessään voi aiheuttaa aivotulehduksen – taudin kaikkein pelätyimmän komplikaation. MPR sisältää eläviä viruksia, sekä yhdistelmässä riskit voivat olla suuremmat kuin erillistapauksissa.”
Nämä huolet alleviivaavat sitä valinnanteon tärkeyttä, että vanhemmilla on oikeus kieltäytyä lääketieteellisestä hoidosta, ja sitä tosiasiaa, että jokaisessa toimenpiteessä on sekä etunsa että riskinsä. Riippumatta siitä, onko yksilön mielipide jonkun tietyn rokotteen puolesta vai sitä vastaan, tämä on keskeisin sanoma: Hallituksella ei ole oikeutta tai valtaa määrätä ketään rokotettavaksi.
Tietoinen suostumus
AAPS selventää eroa jaon välillä. ”Pakkorokotukset ovat lääketieteellisen etiikan tietoisen suostumuksen periaatteen vastaisia,” todetaan järjestön tietolomakkeessa, mikä myös selventää, ettei järjestö vastusta rokotteita tai ole ikinä ollut rokotteiden vastaisella kannalla. Järjestö kuitenkin vastustaa hallituksen käytäntöjä, mitkä ovat tietoisen suostumuksen periaatteen vastaisia. ”Voitaisiin myös nostaa esille tilanteet, joissa koulupiirien ja lainsäädäntöelinten oikeus määrätä rokotteita on itse asiassa lääketieteen harjoittamista ilman lupaa.”
Hallituksen vaatimat rokotteet ovat räikeässä ristiriidassa yksityisyyden ja henkilökohtaisten vapauksien kanssa, kuten myös lääkärin ja potilaan välisen luottamussuhteen väärinkäyttöä. Vuoden 1999 lausunnossaan Yhdysvaltain House Government Reform Committee -komitealle, Orient selitti, ”Potilaan ja lääkärin välinen luottamussuhde on särkynyt; antaessaan rokotetta, lääkäri toimii hallituksen puolesta.” Tuossa roolissa lääkäri on pakotettu rikkomaan ikiaikainen Hippokrateen vala, jonka vannova lääkäri lupaa toimia potilaansa parhaimman edun mukaisesti. Periaate ilmenee AAPS iskulauseesta: Omnia pro aegroto (”Kaikki potilaan puolesta”). ”Sen sijaan, hän noudattaa uutta, ryhmäkeskeistä etiikkaa, joss yksittäisen potilaan etu voidaan uhrata ’yhteisön tarpeiden vuoksi’.”
Orient toteaa että hallituksen toimeenpanemat rokotukset muokkaavat radikaalisti perinteisiä julkisen terveydenhuollon periaatteita. Menneisyydessä viranomaiset rajoittivat yksilönvapautta vain ”selkeän ja välittömän vaaran kohdatessa”, kuten asettaessa karanteeniin vaarallisen, tarttuvan infektion saaneen henkilön. ”Tänä päivänä lapselta voidaan riistää mahdollisuus olla kanssakäymisessä muiden kanssa tai oikeus yhteiskunnan tarjoamaan opetukseen vain siksi, ettei häntä ole rokotettu,” Orient sanoi. Sillä ei ole merkitystä, ettei hänellä ole tartuntaa tai ettei hänestä aiheudu ”selkeää ja välitöntä vaaraa”. Hän on syyllinen, kunnes hänet todetaan syyttömäksi ( tai tässä tapauksessa rokotetuksi).
AAPS ei ole yksin puolustaessaan tietoisen suostumuksen periaatetta. Kansallinen rokotetietokeskus NVIC selittää, kuinka tietoisen suostumuksen periaatteesta ”on tullut keskeinen eettinen periaate modernin lääketieteen piirissä, ja sitä sovelletaan lääketieteellisiin toimenpiteisiin, mihin liittyy riskejä vammautumisesta tai kuolemasta.” NVIC-järjestön jäsenet uskovat, ettei rokotusten kohdalla tulisi tehdä poikkeusta, sillä ryhmä koostuu vanhemmista, joiden lapset ovat vammautuneet tai kuolleet rokotteiden aiheuttamista komplikaatioista.
Vaikkei vielä olekaan liittovaltiotason rokotemandaattia, jokainen osavaltio asettaa omat vaatimuksensa lasten immunisaatiolle samalla tavoin, kuin julkinen koulutuskin järjestetään. NVIC-järjestön internet-sivusto [8] tarjoaa yksityiskohtaista tietoa tämänhetkisistä vaatimuksista, kuten myös työn alla olevista säädännöistä, joilla on tarkoitus antaa uusia valtuuksia tai erivapauksia, tai poistaa niitä.
Jälkiseuraukset
Huolimatta valtamedian pyrkimyksistä luoda perusteetonta hysteriaa ja lietsoa vaatimuksia ”lääkitsemisestä pakon uhalla”, tutkimukset ja asiantuntijat ovat esittäneet tämänkaltaisen lähestymistavan tuottavan päinvastaisia tuloksia suuressa mittakaavassa. Ensinnäkin yhä useammat vanhemmat tulevat tietoiseksi rokotteisiin liittyvistä, kiistanalaisista kysymyksistä. He eivät ole aikaisemmin tienneet, että lääketieteen ammattilaiset sekä tutkimukset ovat osoittaneet rokotteiden olevan kaukana täysin turvallisista ja tehokkaista valmisteista.
Lisäksi, koska luottamus hallitukseen on historiallisen alhaisella tasolla, kaikki poliitikkojen, lobbareiden ja virkamiesten PR-temput aiheuttavat närää ja herättävät epäilyksiä. Tämä on eittämättä positiivista kehitystä – erityisesti kun se koskee rokotteita. Kaiken tiedon, mitä käytetään tärkeiden lääketieteellisten päätösten tekoon, tulisi olla vanhempien ja potilaiden saatavilla ennen toimeen ryhtymistä ja lääkärin konsultointia.
Lue myös:
Video: Rokotteet voivat aiheuttaa autismia [7]
Rokotteet, aivotulehdus ja masennus [9]
Ovatko rokotteet turvallisia? [10]
21 kriittistä kysymystä rokotteista [11]