"On väärin kysyä, miten holokausti oli teknisesti mahdollista toteuttaa. Holokausti oli teknisesti mahdollinen, koska se tapahtui."

Fernand Braudel

Laurence J. Peter esitti teorian siitä miksi asiat eivät toimi jo vuonna 1969.

Riikka Söyring: Miksi kaikki aina menee vikaan eli Peterin periaate

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,00
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Laurence J. Peter esitti teorian siitä miksi asiat eivät toimi jo vuonna 1969.

Kirjasta Peterin periaate löytyy seuraava kuvaaja:

pätemättömyyden tasolla olevien
työntekijöiden lukumäärä x 100
kypsyysosamäärä = ——————————————
hierarkiaan kuuluvien
työntekijöiden kokonaismäärä

Laurence J. Peterin mukaan mikä tahansa hierarkia, olkoon yritys taikka hallitus kaatuu, kun se on saavuttanut kestämättömän kypsyyden tilan.

Kirjassa Laurence J. Peter kuvailee hauskasti ja monin esimerkein, kuinka ajan mittaan väistämättömästi hierarkiassa kuin hierarkiassa (politiikka, virasto, yhtiö jne) jokaiseen toimeen tulee ajan mittaan työntekijä, joka ei ole pätevä huolehtimaan siihen kuuluvista tehtävistä so. työntekijä, joka on saavuttanut oman pätemättömyystasonsa.

•••

Peter sanoo että työntekijän pätevyyttä eivät määrää ulkopuoliset tahot, vaan hänen esimiehensä hierarkiassa. Jos esimies on saavuttanut oman pätemättömyyden asteensa,  hän arvioi alaisiaan panoksen (kohteliaisuus, siisteys, sääntöjen noudattaminen jne) mukaan, ei tuloksen (tuottavuus) perusteella.

Peterin mukaan hierarkkisen elämän ensimmäinen käsky kuuluu: Sinun tulee säilyttää hierarkia. Kaksi ääriryhmää, ylipätemättömät ja ylipätevät poistuvat hierarkiasta (yleensä erotettuina) hierarkkiseksi hilseytymiseksi kutsutun ilmiön myötä. Ylipätemättömällä hilseytyjällä täytyy olla kaksi perusominaisuutta 1) hän ei pysty tuottamaan (tulos) ja 2) hän ei pysty tukemaan hierarkian sisäistä yhtenäisyyttä (panos).

Ylipätevän hilseytyjän selitän Peterin antamalla esimerkillä:  Pyrintölän kaupungin kouluun koeajalle valittu opettaja A.Terävä; A.Terävän ensimmäinen opetuskohde oli jälkeenjääneiden lasten erityisluokka. Vaikka häntä oli varoitettu, että nämä lapset eivät pystyisi suoriutumaan paljostakaan, hän opetti heille jatkuvasti kaiken minkä suinkin kykeni. Vuoden loppuun mennessä monet Terävän jälkeenjääneistä lapsista saivat lukemisen ja laskennon vakiokokeissa parempia numeroita kuin normaaliluokkien oppilaat.

Terävän erottamisilmoituksessa sanottiin että hän oli törkeästi laiminlyönyt helmien pujottamisen nauhaan, hiekkalaatikon ääressä puuhailun sekä muun askartelun, jota nimenomaan jälkeenjääneiden lasten tuli harrastaa.

•••

Peter kuvailee pätemättömyystasojen vaikutusta kokonaisuuteen lääketieteessä, politiikassa, eri virastojen ja yhtiöiden toiminnassa, kouluopetuksessa, armeijassa ja asiakaspalvelussa.

Lopulta Peterin kirjassa päädytään kokonaiselämänpätemättömyyteen, jonka vaikutukset ovat ihmiskunnan kannalta katastrofaaliset. Hierarkian – jota ylläpitävät pätemättömyystasonsa saavuttaneet ihmiset hierarkian eri asteilla – pakottamana haetaan ja harrastetaan jatkuvaa kasvua, seurauksena nälänhädät, ekokatastrofit taikka ydinaseiden aiheuttama joukkotuho. Tämä johtuu Peterin mukaan siitä, että kuljemme niin nopeasti ja niin pitkälle kuin pystymme innoittajanamme sokea usko siihen, että Suuri panos tuottaa suuren tuloksen.

Parannus- ja ehkäisykeinojakin tarjotaan: Peterin poppakonsti 1) korvataan suoritus henkilökuvalla so. pätemätön työntekijä luennoi työn arvokkuudesta, pätemätön maalari alkaa taidearvostelijaksi, pätemätön kasvattaja kuluttaa aikaansa ylistämällä kasvatuksen arvoa. Näin he eivät kenties ole hyödyksi mutta heistä ei ole myöskään vahinkoa, koska he ovat poissa pätevien eri ammattialojen edustajien jaloista. (Itse lisäisin myös, että suoritusta henkilökuvalla korvaava on todennäköisesti onnellinen ja kokee olevansa hyödyksi)

2) kielteisen ajattelun voima: ajatelkaa vaaroja, vastuksia ja vaivoja, jotka teitä kohtaavat, kun harkitsette ottavanne vastaan teille tarjotun ylennyksen. Kenties päätätte olevanne aivan onnellinen jo nyt, kieltäydytte ylennyksestä ja jäätte työhön, jossa olette pätevä ja saatte aikaan tulosta sen sijaan, että siirtyisitte hierarkiassa ylemmäs ja mahdollisesti saavuttaisitte henkilökohtaisen pätemättömyytenne tason.

Peterin parannusta en kerro. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan ja ottamaan siitä itse selvää. Kirja on yhä ajankohtainen. Laurence J. Peter on kanadalainen kasvatustieteiden professori.  Hän on toiminut mm. opettajana, koulu- ja vankilapsykologina sekä professorina  Etelä-Kalifornian yliopistossa.
Kirjoittaja on Magneettimedian toimittaja.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

4 Kommentit

  1. Antero Kangas

    Tämä kyllä on niin nappiin osunut kirjoitus, että sukat pyörii jalassa. Täytyy sanoa, että tunnistan kyllä jos joku puhuu asiaa. Perfecto! Miten joku keksiikin ilmaista asian noin selkeästi. Taas aivan jumalattoman hyvä juttu ja keneltäkäs muulta kuin Riikka Söyringiltä. Hyvä!!

    (0)(0)
  2. Tästä on valitettavasti kyse myös Nokian kohdalla. Muut suomalaiset suuryritykset ovat suurimmalta osalta samassa tilassa, mutta niiden asema sisämarkkinoiden oligopoleina suojelee niitä tehokkaasti.

    Vain talouden sortuminen kertoo asioiden todellisesta tilasta. Nyt mennään todella syvälle.

    (0)(0)
  3. Täällä näyttää olevan toimittajien keskinäisen kehumisen kerho. Siinä sivussa voisitte miettiä ja jopa toteuttaakin aluksi pienen yrityksen, jossa ei olisi hierarkiaa. Sanotaan nyt vaikka alle kymmenen hengen määrällä valmistaisitte sopivaa tuotetta ensin kotimaan markkinoille. Älkää perustako linja- tai muutakaan organisaatiomallia vaan kokeilkaa professorin ohjeella ja metodeilla. Samoin älkää välittäkö kuluttajien näkemyksistä ja kaikista vähiten välittäkää yhtiöön sijoitetusta omasta pääomastanne tai vieraasta rahasta.

    Teette vain sen, mikä hyvältä tuntuu ja neljältä kotiin!

    (0)(0)
  4. ”Parannus- ja ehkäisykeinojakin tarjotaan: Peterin poppakonsti 1) korvataan suoritus henkilökuvalla so. pätemätön työntekijä luennoi työn arvokkuudesta, pätemätön maalari alkaa taidearvostelijaksi, pätemätön kasvattaja kuluttaa aikaansa ylistämällä kasvatuksen arvoa. Näin he eivät kenties ole hyödyksi mutta heistä ei ole myöskään vahinkoa, koska he ovat poissa pätevien eri ammattialojen edustajien jaloista. (Itse lisäisin myös, että suoritusta henkilökuvalla korvaava on todennäköisesti onnellinen ja kokee olevansa hyödyksi)”

    Kun en saanut ihan tolkkua näistä ajatuksista, niin kysytään kääntäjältä tai voi poppaprofessorikin vastata, että kuka ylläolevan maksaa? Tapahtuuko luennointi tai muu ajankuluttaminen työnantajan kustannuksella vai onko kyseessä yhteiskunnan verovaroilla kustannettu vapaa-ajan toiminta?

    Valitettavan usein erilaisten professoreiden ja konsulttien näkemykset työelämästä perustuvat heidän ainoaan kokemukseensa työyhteisöistä, kun he ovat olleet välivuotena rantakahvilan myyjänä Austraaliassa tai seurakunnan hautausmaalla kesätöissä.

    (0)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*