- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Ravintoaineet talteen

Suomessa kesän sesonkituotteita on pakko säilöä joko pakastamalla tai kuivaamalla.

-Kaikenlainen käsittely ja säilyttäminen tuhoavat kasvisten ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Aina, kun kasvi joutuu kosketuksiin valon ja ilman kanssa, tapahtuu ravintoaineiden tuhoutumista, Ari Vihertuuli kertoo.

Hän suosii kuivaamista enemmän kuin pakastamista. Kuivaaminen vie myös vähemmän energiaa.

-Kuivata voi esimerkiksi yrttejä, sieniä ja marjoja. Ravintoaineita tuhoutuu aina vähemmän mitä kokonaisempana kasvin kuivaa. Kuivaamisessa ei tule ylittää yli 40-asteen lämpötilaa.

Talvisaikaan ankeampaa vihannestarjontaa voi paikata muilla ruoanvalmistusmenetelmillä.

-Liotus ja idätys ovat hyviä keinoja saada tuoretta ruokaa talvisaikaankin. Mm. mung-pavut ja linssit ovat maukkaita idätettyinä.

Elävän ravinnon merkittävämpänä kehittäjänä pidetään liettualaissyntyistä Ann Wigmorea (1909–1993). Elämänsä aikana hän kirjoitti lukuisia kirjoja ja muuan muassa perusti Hippocrates Health Institute:n Bostoniin vuonna 1963.

Elävän ravinnon ensimmäisenä oppikirjana pidetään Viktoras Kulvinskasin teosta Survival Into the 21st Century (1975). Tunnettu elävän ravinnon puolestapuhuja Suomessa oli nobelisti Artturi Ilmari Virtanen, joka tutki entsyymien osuutta ihmisen ruoansulatuksessa.

Täysin elävällä ravinnolla olevia ei Suomessa ole kovin monia, kun taas raaka-ruokapainotteisia on enemmän. Elävän ravinnon yhdistykseen kuuluu noin 600 jäsentä. Lisätietoja: www.elavaravinto.fi [1]

 

Faktalaatikko: Miksi elävänä ja raakana?

 

Takaisin pääjuttuun [2]