Vihreät nuoret ovat aloittaneet #Rasismirikoslakiin-kampanjan, joka on loogista jatkoa perussuomalaisten johtaman oikeusministeriön viime syksynä tekemille ajatusrikoslainsäädännön kiristyksille. Tavoitteena on kieltää kaikki pakkomonikulttuurisuuden haastava poliittinen toiminta.
Kun maahanmuuttovastaisuus määriteltiin viime syksynä järjestäytyneeksi rikollisuudeksi [1], ei valtamedia paljoa aiheesta kirjoitellut. Kyseessä oli niin rohkea askel kohti orwellilaista ajatuskuriyhteiskuntaa, että eliitti pyrki pitämään julkisen keskustelun aiheesta minimissään.
Myöskään vihreiden nuorten kampanja ei ole saanut medialta samanlaista ylistystä kuin vaikkapa yksittäisten toimittajien [2] ja sosiaalidemokraattinuorten [3] kampanjat vaihtoehtomedioja vastaan.
Tämä on varmasti ollut kova kolaus melkoisessa mediapaitsiossa jo pitkään olleille vihreille. Hehän päättivät tarttua rasismin keppihevoseen juuri siksi, että nykyään varmin tapa saada varauksetonta mediaylistystä on vaatia entistä väljempää rajavalvontaa ja entistä ankarampia sanktioita maahanmuuttopoliittisille väärinajattelijoille.
Media on ollut lähinnä hämmentynyt siitä, kuinka rohkeasti nuoret kulttuurimarxistit ovat hyökänneet suomalaisten perustuslaillisia oikeuksia vastaan. Vihreiden olisi pitänyt ottaa mallia oikeusministeri Lindströmistä ja mädättää oikeusvaltion perustuksia hiljaa kulisseissa.
Nytkään oikeusministeriö ei tyrmännyt vihreiden ehdotusta vaan totesi lakonisesti, että ehdotuksen sisältöön tullaan tutustumaan pian tarkemmin.
Pr-syistä vihreät nuoret eivät tahtoneet viedä aloitettaan Kansalaisaloite.fi-sivuille, jossa allekirjoittajien todellinen identiteetti varmistetaan. #Rasismirikoslakiin-aloitteen voi allekirjoittaa halutessaan tuhanteen kertaan väärällä nimellä. Järjestelyn turvin vihreät varmistavat kampanjansa ”suosion”.
Aloitetta on moitittu laajasti siitä, että se pyrkii hämärtämään ”rasismin” käsitteen, jotta termiä voitaisiin vastaisuudessa venyttää loputtomiin, kun väärinajattelijoita vainotaan.
Kampanjasivuilla puhutaan ”rotusyrjinnästä”, vaikka liberaalien oman propagandan mukaan rotuja ei ole edes olemassa [4]. Tämän vuoksi kulttuurimarxistit ovat alkaneet puhua ”rodullistamisesta [5]”, mikä tarkoittaa sitä, että minkä tahansa ihmisryhmän voidaan katsoa olevan ”rotu”. Tavoitteena on siis antaa lainopillinen erityissuoja kaikille kulttuurimarxistien kannalta tärkeille poliittisesti, etnisesti, uskonnollisesti, kielellisesti ja sukupuolisesti määritellyille ryhmille.
[6]
Nyt tahdotaan estää väärinajattelijoiden kokoontumisetkin
Suomessa on jo voimassa lait, jotka kieltävät esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottamisen, rikokseen yllyttämisen, laittomat uhkaukset ja kunnianloukkaukset. ”Rikoksen rasistinen motiivi” on myös rangaistuksen koventamisperuste.
Näitä lakeja on sovellettu usein erittäin leväperäisesti [7]julkaisuihin ja ihmisiin, joilla on ollut ”vääriä” mielipiteitä esimerkiksi juutalaisista tai maahanmuutosta. Tähän mennessä väärinajattelijoita on rangaistu vasta sen jälkeen, kun väitetty ”rikos” on tapahtunut. Lindström ja vihreät pyrkivät kuitenkin ennaltaehkäisemään kerettiläisten mielipiteiden esittämisen kieltämällä ”väärinajattelijoiden” oikeuden kokoontua ja järjestäytyä.
Vihreiden aloite ei tietenkään ota kantaa ”positiiviseen syrjintään” eli valkoisten syrjintään sekä maahanmuuttajien suosimiseen esimerkiksi työpaikoilla ja kouluissa. Kuten aina, kulttuurimarxistisia mielipidelakeja tultaisiin soveltamaan vain valkoisia vastaan.
Kyse ei siis ole ”rasistisesta rikollisuudesta”, vaan siitä, että eliitin mielestä valkoisilla ei ole oikeutta kokoontua yhteen ja vaatia omia etnisiä etujaan palvelevaa politiikkaa. Vain homoilla, juutalaisilla, muslimeilla ja maahanmuuttajilla tulisi olla oikeus tehdä politiikkaa, jonka ytimessä ovat heidän synnynnäiset, kulttuurilliset tai uskonnolliset ominaisuutensa.
Kuten Etelä-Afrikan kokemukset osoittavat, valkoiset toisen luokan kansalaisiksi asettava lainsäädäntö voi lopulta johtaa jopa valkoisten kansanmurhaan.
Kymmenientuhansien valkoisten teurastus entisessä hyvinvointivaltiossa on ollut niin ankara arvovaltatappio ”rasismia vastustavalle” kansainväliselle yhteisölle, ettei valtamedia käytännössä koskaan kirjoita valkoisten asemasta apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa [8].
Poliittinen oikeisto – aikamme ahkerimmat ”mokuttajat”
Sosiaalisessa mediassa on pantu jo merkille, että viime vuosina oikeisto on kaapannut monikulttuurisuuskiihkoilun vasemmistolta.
Vasemmistoliiton änkyrät ovat jääneet kokonaan Alexander Stubbin [9], Petteri Orpon [10], Kempeleen-asuntoaan tunkeutujille tyrkyttäneen ”Juudas” Sipilän [11], EU:n maahanmuuttokiintiöitä kannattavan Timo Soinin [12], ”uusfasististen järjestöjen” täyskieltoa väläyttäneen Simon Elon [13], oikeusministeri Lindströmin ja nyt kokoomuksen puisto-osasto vihreiden jalkoihin.
Kuluneen vuoden aikana olemme useaan otteeseen pohtineet, mistä pankkiirien [14] ja oikeistopamppujen monikulttuurisuuskiihko ammentaa elinvoimansa.
Yhtäältä tavoitteena on haalia Suomeen lisää orjatyövoimaa [15] polkemaan palkkoja. Toisaalta taustalla on nousukkaiden epätoivoinen pyrkimys nousta kansainvälisen politiikan korkeimmalle huipulle [16], jonne ei ole asiaa, ellei ole onnistunut vakuuttamaan valkoista kansaa kategorisesti vihaavien George Sorosin ja Peter Sutherlandin [17]kaltaisia tyranneja.
Maahanmuuttovastaisten protestiliikkeiden kasvattaessa suosiotaan oikeisto ja vasemmisto lipuvat yhä lähemmäs toisiaan siirtolaispolitiikan vesillä. Yhteistyö on vaatinut molemmilta kompromisseja.
Vasemmisto on joutunut hylkäämään ”työväenliikkeen” asian, sillä punaisista on tullut halpatyövoimaa Eurooppaan rahtaavan oikeiston käsikassaroita. Vasemmisto on kuitenkin valmis luopumaan taloudellisen oikeudenmukaisuuden tavoitteestaan, kunhan ei-valkoisen väestön määrä lännessä saadaan maksimoitua.
Oikeisto on sen sijaan joutunut luopumaan budjettikuriuskonnostaan.
Hallitukset joutuvat ottamaan jatkuvasti uutta julkista velkaa, jotta heinäsirkkojen tavoin lisääntyvä ja sosiaaliturvan varassa elävä massa saadaan elätettyä. Keskisuomalainen uutisoi 18.9.2015, että pääministeri Sipilän mukaan pakolaistulva [18] on jo suurempi ongelma kuin Suomen talouskriisi.
Eilen Henderson Global Investors –rahastoyhtiön James de Bunsen puolestaan ennusti [19], että lähitulevaisuudessa Euroopan poliittinen eliitti tulee lisäämään entistä voimakkaammin julkista kulutusta (eli velkaantumista) pyrkiessään torjumaan ”populistien” (eli maahanmuutto- ja EU-vastaisten liikkeiden) nousun.
Oikeisto kävelee vasemmalle ja vasemmisto oikealle. Keskellä on monikulttuurinen utopia – velkahelvetti, jossa valkoisten kansalaisoikeudet on karsittu minimiin.
[20]
Lainopillisesti tökerö aloite
Pakkomonikulttuurisuutta vaativa eliitti tietää siis kävelevänsä heikoilla jäillä. Rajat on pidettävä auki, mutta yksikin virheliike voi johtaa hallitusvastaiseen kansannousuun.
Liika ylimielisyys on pahasta; kansalle on uskoteltava, että julkinen velkaantuminen raiskaustilastoja huikeaa vauhtia paisuttavan [21] monikulttuurisen ”unelman” vuoksi on lopulta meidän kaikkien parhaaksi. Vihreiden nuorten ylimielinen hyökkäys perusoikeuksia vastaan pelottaa eliittiä syystäkin.
Vihreiden kampanjan kannalta tilannetta ei paranna lainkaan sekään, että aloite on lainopillisesta näkökulmasta yksinkertaisesti tökerö.
Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi [22] tuoreeltaan, että vihreiden nuorten missio rikkoo oikeusvaltion perusperiaatteita: se jättää rangaistavuuden rajat ja rangaistuksen tarkoituksella hämäräksi. Kansalaiset pelotellaan lopettamaan kaikki maahanmuuttopoliittinen keskustelu, koska kukaan ei tarkalleen ottaen tiedä, mitä ”rasismilla” missäkin yhteydessä tarkoitetaan.
Vihreät nuoret valehtelevat kampanjassaan väittämällä, että Suomi rikkoo YK:n määräyksiä nykyisillä ”liian lepsuilla” ajatusrikoslaeilla. Suomi on orjamaisesti noudattanut YK:n mielivaltaista politiikkaa [23] ja laajentanut vuosien varrella jatkuvasti ”rasismin” ja ”syrjinnän” määritelmiä sekä niihin liittyviä rangaistuksia.
Suomen ei olisi koskaan pitänyt liittyä ”rotusyrjinnän” kieltävään kansainväliseen yleissopimukseen. ”Rasisminvastaisuus” on vain kiertoilmaus eurooppalaisen identiteetin ja valkoisten kansojen vastustamiselle.
[24]
Sotaa lukuisilla rintamilla
Termin ”rasismi” kehittivät äärivasemmistolaiset juutalaiset Magnus Hirschfeld ja Leon Trotski.
Trotskin perinnöksi jäivät kymmenetmiljoonat uhrit, jotka tasa-arvo- ja kansainvälisyysaatetta saarnannut Neuvostoliitto murhasi ”nationalisminvastaisen” taistelun nimissä. #Rasismirikoslakiin-kampanjan historiallinen edelläkävijä oli Josif Stalin, joka langetti kuolemantuomioita [25] ”juutalaisvastaisuuteen syyllistyneille” venäläisille väärinajattelijoille.
YK:n ”rasisminvastaiset” sopimukset perustuvat juutalaisen Israel Ehrenburgin kaltaisten pseudotieteilijöiden oppeihin, joista kirjoitimme laajasti artikkelissamme ”Juutalaiset ja rasismi, osa 4: monikulttuurinen aivopesu Suomessa [26]”:
”[Karmela] Liebkind lainaa väitöskirjassaan Unescon [YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö] 1967 ’rotua ja rotuennakkoluuloja’ koskevaa julistusta, jonka mukaan ’rasismi on väärässä väittäessään, että ihmiset voidaan asettaa hierarkkiseen järjestykseen muuttumattomien ja synnynnäisten psykologisten ja kulttuurillisten ominaisuuksien mukaan’. Roturealistit eivät kuitenkaan väitä asettavansa ihmisryhmiä johonkin tiettyyn yleispätevään hierarkkiseen järjestykseen. Unescon julistus on tyypillinen kulttuurimarxistinen olkiukko. Ikävä kyllä Unescon olkiukot taotaan jokaisen suomalaislapsen tajuntaan peruskoulussa.
Unesco on tuottanut kuluneina vuosikymmeninä useita rasisminvastaisia tekstejä, jotka toimivat nyt suomalaiskoulujen monikulttuurisuuskasvatuksen perustana. Ensimmäinen kannanotoista oli 1950 julkaistu The Race Question [27], jonka laatimiseen osallistuivat muun muassa meille jo tuttu Israel Ehrenburg, ranskanjuutalainen Claude Lévi-Strauss, englanninjuutalainen Morris Ginsberg sekä viisi muuta liberaalia antropologia ja psykologia eri mantereilta. Juutalaisten yliedustus YK:n rasisminvastaisessa toiminnassa on silmiinpistävää.
Julistuksessa ei pyritty kumoamaan sitä tosiasiaa, että esimerkiksi eurooppalaisten ja afrikkalaisten välillä on merkittäviä synnynnäisiä eroja. Sen sijaan ’rasismi’ tuomittiin siksi, että rotuajattelu vaan sattuu olemaan moraalisesti väärin. […]
Vuosi 1950 oli lännen kohtalon kannalta symbolinen: voimakkaasti juutalainen Unesco-työryhmä laati tuolloin ensimmäisen ’gojimille [28]’ suunnatun rasisminvastaisen julistuksen – ja samalla Israel sääti rotulakinsa suojelemaan juutalaisväestön ’puhtautta’ miehitetyssä Palestiinassa. Poliittisen korrektiuden vuoksi tätä epäsuhtaa ei kuitenkaan saa julkisuudessa tuoda esille.”
Kuten todettua, #Rasismirikoslakiin on vain jatkoa sille, mitä suuret puolueet, taloudellinen eliitti ja esivalta ovat tehneet jo kauan ennen vihreiden nuorten huomionhakuista neronleimausta.
Lisäksi valtamedia on noudattanut tiukkaa sensuuripolitiikkaa suhteessa maahanmuuttajien ja kulttuurimarxistien rikoksiin (1 [29], 2 [30], 3 [31]). Rehellinen tiedottaminenhan olisi sitä paljon puhuttua ”rasismia”.
Virkavalta on puolestaan tehnyt oma-aloitteisesti rikosilmoituksia siirtolaisten raiskaustilastoista kertovista totuudenmukaisista julisteista [32] ja uhannut ryhtyvänsä vainoamaan myös lainkuuliaisia maahanmuuttokriitikoita [33]. Uhkauksen tehnyttä poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaista vihreiden nuorten kampanja varmasti lämmittää: ehkä häkki tulevaisuudessa heilahtaakin entistä heppoisemmin perustein niille, jotka eivät tahdo Suomesta Afrikan siirtomaata.
Toukokuussa myös poliisitarkastaja Marko Savolainen sekä opetusministeriö [34] ilmoittivat uusista hankkeista ”rasisteja” vastaan. Sotaa on alettu käydä lukemattomilla rintamilla.
Monikulttuurisuus on kieltämättä taianomainen aate. Kuka olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että perussuomalainen puolue ja vihreät nuoret hyppäisivät samaan sänkyyn punomaan orwellilaisia juonia isänmaallisten suomalaisten päänmenoksi?
Arvi Pihkala