Ranskan presidentinvaalien vilskeessä politiikan perinteiset raja-aidat kaatuilevat rytisten. Kuten olemme Brexitin jälkeen kirjoittaneet useaan otteeseen [1], uudessa Euroopassa vastakkain eivät ole vasemmisto ja oikeisto vaan kansallismieliset ja globalistipankkiirit.
Ranskassa uusi vastakkainasettelu on aivan erityisen kärkevä, sillä vaalien toiselle kierrokselle ovat selviytyneet juutalaisten vihaaman Front Nationalin ehdokas Marine Le Pen sekä aito karikatyyrimäinen Rothschild-pankkiiri, Emmanuel Macron.
Yleisradion [2] mukaan Ranskassa äänestetään käytännössä EU:n tulevaisuudesta, sillä Le Penin voitto olisi suoraa jatkumoa Brexitille. Vaikka Le Penin voitto ei merkitsisikään automaattisesti Ranskan eroa unionista, tulisi se valamaan lisää uskoa ja taistelutahtoa kaikkiin liittovaltiota vastustaviin eurooppalaispuolueisiin.
Koska vaalien ratkaisevia kysymyksiä ovat ”vapaakauppa [3]”, maahanmuutto [4] ja EU [5], on Euroopan valtamedia aloittanut – Jessikka Aron sanastoa lainataksemme – täysimittaisen hybridisodan ja disinformaatiokampanjan Front Nationalia vastaan.
Kun maailmalle levisi uutinen maahantunkeutujan suorittamasta terrori-iskusta Pariisin sydämessä, ei media aloittanut perinteistä ”Ranska ei suostu antamaan pelolle valtaa [6]” –propagandapuheenparttaan. Sen sijaan media alkoi itse lietsoa pelkoa – ei tosin laitonta siirtolaisuutta vaan Le Peniä vastaan! Lehdistön mukaan pelottavinta monikulttuurisissa joukkomurhissa on se, että ne voivat kannustaa eurooppalaisia äänestämään kansallismielisiä poliitikkoja!
Muun muassa sanomalehti Keskisuomalainen [7] päätti antaa pelolle vallan. Keskisuomalaisen lainaama STT haastatteli kauhuartikkeliaan varten muun muassa pariisilaista juutalaista [8], Irine Kaplania, joka kertoi ”jännittävänsä, kääntyykö isku äärioikeiston Marine Le Penin eduksi”:
”Kaplan oli aamupäivällä kävelyllä kaupungin keskustassa ennen lastenlastensa hoitovuoroa. Ilman pelon tunnetta, nauttien auringosta, hän kertoi.
Viime vuosien lukuisat terrori-iskut ovat kuitenkin jättäneet jälkensä. Kaplan herkistyy lyhyen haastattelun aikana ja kertoo, että hänen tyttärensä oli Bataclan-konserttipaikan vieressä kun terrori-isku loppusyksystä 2015 tapahtui. Tytär selvisi säikähdyksellä.
– Mutta mitä voit tehdä? Elämää pitää vain jatkaa, eläkkeellä oleva Kaplan sanoo tiukasti.”
Kaplanin mukaan eurooppalaisen goyimin [9] on siis väkivallasta huolimatta jatkettava elämäänsä normaalisti ja tehtävä maahanmuuttopolitiikkaa, joka ei Israelissa tulisi koskaan kuuloonkaan [10].
Oli hauska yhteensattuma, että myös Yleisradio päätyi haastattelemaan Pariisissa paikallista juutalaista vaaliohjelmaansa [11] varten.
Ylen tapaaman juutalaisen mukaan maahanmuuttovastaisuuden nousu on ”katastrofaalinen” ilmiö. Hän uhkasi muuttavansa ”antisemitismin” riivaamasta Ranskasta suosiolla pois, mikäli Le Pen voittaa.
[12]
Äärivasemmisto toimii Rothschildin jalkaväkenä
Juutalaisten ohella myös Ranskan saastaisin äärivasemmisto on asettunut EU:n puolesta kiihkoilevan pankkiiri-Macronin puolelle taistellakseen Front Nationalia vastaan.
Rothschildin jalkaväeksi osoittautunut äärivasemmisto on järjestänyt kansainvälisyysaatteen nimissä väkivaltaisia Le Pen –vastaisia mellakoita [13], joissa palopommit ovat lentäneet kulttuurimarxismin kunniaksi.
Vaalien ensimmäisen kierroksen tuloksen selvittyä valtamedia uutisoikin, että oikeisto ja vasemmisto ovat päättäneet hylätä pinnalliset erimielisyytensä tukeakseen Rothschild-pankkiiria täydellä teholla. Esimerkiksi Huffington Post [14] kirjoitti:
”Le Penin EU- ja maahanmuuttovastaisten linjausten säikäyttämät ranskalais- ja eurooppalaispoliitikot alkoivat yhdessä tukea Macronia lähes välittömästi sen jälkeen, kun ensimmäisen äänestyskierroksen tulos selvisi.
Kumpaakin laitaa edustavat poliitikot hautasivat erimielisyytensä auttaakseen Macronia ja muodostaakseen muurin, joka eristäisi Le Penin presidentinvirasta.”
Huffington Post muistutti, että viimeksi vasemmisto ja oikeisto puhalsivat vastaavalla innolla yhteen hiileen 2002, kun Marinen isä Jean-Marie oli lähellä vallankahvaa. Myös tuolloin marxisti ja finanssikapitalisti vannoivat yhdessä uskollisuutta kansainvälisyysaatteelle ja kuolemaa kansallismielisyydelle.
Ilmiö on itse asiassa paljon vanhempi kuin valtaosa kuvittelee. Ranskan äärivasemmisto muodosti Rothschildin kanssa liiton jo 1871 kun ”vallankumoukselliset” anarkistit ja kommunistit perustivat niin sanotun Pariisin kommuunin.
Pariisin kommuuni oli muutaman kuukauden kestänyt kaoottinen yhteiskuntakokeilu, johon nykyeurooppalainen äärivasemmisto edelleen viittaa ahkerasti. Propagandasta huolimatta kommuunilla ei ollut mitään tekemistä sosialismin kanssa – se sai rahoituksensa suoraan [15]juutalaiselta Alphonse James de Rothschildilta! Kun kommunistit riehuivat ja ryöstelivät pääkaupungin kaduilla, Rothschildin ökykoti säilyi ”kuin ihmeen kaupalla” koskemattomana.
Aatteelle uskolliset kommunistit eri puolilla Eurooppaa kummastelivat ranskalaisia ”tovereitaan” [16], jotka eivät suostuneet pakkolunastamaan valtiovarainministeriön rahoja vaan kustansivat julkiset hankkeensa kiltisti Rothschildiltä kerjäämällään velkarahalla.
Mikään ei ole muuttunut sitten 1800-luvun. Vaalien alussa maailmalla uutisoitiin, että Ranskan ja muiden Euroopan maiden pankit käynnistivät täydellisen Front National –boikotin. Jopa Ranskan äärivasemmisto saa vaaliluottoa finanssieliitiltä, mutta EU- ja maahanmuuttovastaisille tukea ei herunut. Puolue sai lopulta kampanjalainan [17] Jean-Marie Le Penin johtamalta Cotelec-rahoituspalvelulta.
[18]”Etnistä monimuotoisuutta” ylistävä pankkiiri
39-vuotias Macron on työskennellyt Rothschildin ohella myös Ranskan valtiovarainministerinä. Financial Timesin (FT) [19] mukaan ”Rothschild-pankkiiri on ylistänyt Ranskan kulttuurillista ja etnistä monimuotoisuutta [sic!] ja vaatinut kansalaisia syleilemään globalisaatiota”.
FT kirjoitti [20], että Macron otti tietoisen poliittisen riskin ryhtyessään aikoinaan Rothschild-pankkiiriksi, sillä ranskalainen kulttuuri on perinteisesti ollut pankkivastainen, ”eikä Rothschild ole mikä tahansa pankki”. Macron päätti olla välittämättä varoituksista, ja Rothschildissä hän ansaitsi nopeasti miljoonia euroja sekä ”finanssi-Mozartin” lempinimen.
FT paljasti, että juuri Rothschildin kautta Macron rakensi lyömättömät poliittiset verkostonsa, joita hän hyödyntää nyt presidenttitaistossa. Kuten olemme aiemmin uutisoineet [21], Ranskan poliittinen kerma juutalaisesta Nikolas Sarkozysta aina juutalaiseen Dominique Strauss-Kahniin ja juutalaiseen Bernad Tapieen asti linkittyvät toisiinsa juuri korruption ja talousrikosten kautta. Rothschildien Macron on luonteva linkki korruption ketjussa.
FT kirjoitti jo 2015 [22], että Ranskassa on kauan tiedostettu, että megapankkien ja politiikan välillä sijaitsee korruptoiva pyöröovi-ilmiö [23], jonka kautta finanssieliitti manipuloi hallituksen päätöksentekoa.
FT:n mukaan esimerkiksi Macronin Rothschild-kollega François Pérol on nauttinut pankkiirien lahjuksista palkintona siitä, että tämä teki finanssieliitille edullisia päätöksiä toimiessaan presidentti-Sarkozyn neuvonantajana. ”Pérolin tapaus symboloi laajemmin Ranskan tilannetta,” lehti myönsi ja nosti esiin myös Macronin sekä kolmannen Rothschild-korruptiokeisarin, Sébastien Proton.
Macronin korruptio on niin äärimmäistä, että jopa François Fillonin EU-uskollinen republikaanipuolue on pilkannut pankkiiria julkaisussaan. Republikaanit synnyttivät kansallisen kohun julkaisemalla Macronista ”antisemitistisen” pilakuvan, jossa pankkiirille oli piirretty stereotyyppinen koukkunenä ja silinterihattu. (Fillon joutui myöhemmin pyytämään kuvaa anteeksi ja lupaamaan rangaisevansa piirtäjää.)
Macronin vaalivoitto on useiden vaikutusvaltaisten juutalaisten mukaan nyt kohtalonkysymys heidän heimonsa kannalta. ”Putinin henkilökohtaiseksi rabbiksi [24]” kutsuttu Venäjän juutalaisjohtaja Berel Lazar antoi hiljattain julkilausuman [25], jonka mukaan juutalaisten tulisi jättää Ranska ja muuttaa Venäjälle, mikäli Le Pen voittaa.
Le Pen on nimittäin vaatinut Israelin ja Ranskan kaksoiskansalaisuuden lakkauttamista sekä juutalaisten uskonnollisten tunnusten kieltoa julkisilla paikoilla.
Lazarin radikaalista julkilausumasta ei juuri uutisoitu juutalaisen lehdistön ulkopuolella, koska ”Putinin rabbin” kannanotto ei tue valtamedian narratiivia, jonka mukaan Euroopan nationalistit ovat Putinin sätkynukkeja. Kuten uutisoimme jo helmikuussa [26], EU-vastaisuuden leviäminen olisi taloudellinen katastrofi Putinille, joka on ankkuroinut Venäjän talouden tukevasti kiinni euroalueeseen.
[27]
[28]”Ranskan juutalaiset ovat huolissaan Le Penistä”
Myös juutalaislehti Jewish Telegraphic Agency (JTA) [29]valitti, että ”Ranskan juutalaiset ovat huolissaan Le Penistä”. JTA:n mukaan Le Penin mukaan juutalaisia pelotti myös toinen presidenttiehdokas, vasemmiston Jean-Luc Mélenchon.
Juutalaiset pelkäsivät Mélenchonia siksi, että tämä on hyökännyt uransa aikana raivokkaasti Ranskan pankkieliittiä sekä Israelin sotarikoksia vastaan. JTA:n mukaan Mélenchonin poliittisia kannanottoja on ”pidetty antisemitistisinä”. Ranskan johtava juutalainen lobbausjärjestö CRIF on esimerkiksi julistanut, ettei maahanmuuttovastaisen Le Penin ja pankkivastaisen Mélenchonin välillä ole mitään merkittävää eroa. Molemmat ovat uhka juutalaisille!
JTA:n mukaan juutalaiset suuttuivat erityisesti sen jälkeen, kun Mélenchon totesi 2013, että sosialistipoliitikko Pierre Moscovici on uskollinen ”kansainväliselle rahanvallalle” eikä Ranskalle. Koska Moscovici on juutalainen, tulkitsivat lobbausjärjestöt Mélenchonin kommentin ”antisemitistiseksi” hyökkäykseksi.
Mikä pahinta, Mélenchon syyllistyi JTA:n mukaan myös järkyttävään vihapuheeseen julistamalla, ettei hän pidä ”yhtään ihmisryhmää toista parempana”. JTA uutisoi, että kannanottoa pidettiin antisemitistisenä, koska Tooran mukaan juutalaiset ovat ”valittu kansa”! Koska juutalaiset ovat muiden yläpuolella, on lobbaajien mielestä ”juutalaisvihaa” kutsua kaikkia ihmisiä samanarvoisiksi.
Juutalaislehden mukaan Dieudonné M’bala M’balan [30] kaltaiset antisionistit ja holokaustirevisionistit järjestäytyivät ennen vaaleja juuri Mélenchonin ja Le Penin puolelle. Dieudonné sanoi suositulla videollaan, että Mélenchon ja Le Pen edustavat ”aitoa vasemmistoa ja aitoa oikeistoa” globalistieliitin sijaan. Dieudonnén mukaan ehdokkaat edustavat ”todellista Ranskaa” taistelussa Rothschildin [31] sekä Israelin kanssa liittoutuneen ääri-islamistivaltio Qatarin [32] valtaa vastaan.
Israelilainen Haaretz-lehti julkaisi puolestaan artikkelin otsikolla ”Le Pen on oikeassa muslimeista mutta väärässä juutalaisista [33]”. Kirjoittajan mukaan Le Pen on ”typerys”, koska hän vaatii juutalaisia noudattamaan samoja sääntöjä kuin muslimimaahanmuuttajat.
Haaretziin kirjoittanut juutalainen vakuutteli, että hän itse on perinteisesti suhtautunut heimoveljiään keskimääräistä sallivammin Euroopan ”äärioikeistoon”, koska hän tahtoo uskoa siihen, että ”äärioikeisto” voi luopua kokonaan antisemitismistä ja keskittää kaiken tarmonsa muslimien vastustamiseen. (Lienee tarpeetonta painottaa, kuinka pahasti kirjoittajan logiikka ontuu.)
Juutalainen kertoo olevansa pettynyt Le Peniin, vaikka presidenttiehdokas onkin korvannut juutalaiset muslimeilla Front Nationalin virallisessa retoriikassa. Juutalaisen mielestä on hälyttävää, että Le Pen pyrkii ”oikeuttamaan” muslimien burkakiellon vaatimalla juutalaisille kipakieltoa. Kirjoittaja on pettynyt, koska Front National ei edellenkään suostu myöntämään juutalaisille erivapauksia, vaikka kyseessä on sentään valittu kansa.
[34]
Voidaanko Front National pelastaa?
Le Pen on eurooppalaiskollegoitaan – kuten Soinia, Åkessonia ja Wildersiä – jonkin verran terveempi vaihtoehto. Hän esimerkiksi hyökkäsi julkisesti Trumpia vastaan [35] sen jälkeen, kun Yhdysvallat pommitti Syyriaa Israelin käskystä.
Front Nationalin puheenjohtajan sukupolvenvaihdos on kuitenkin jättänyt rumat arvet puolueeseen. Esimerkiksi sionistinen International Free Press Society on todennut [36], että liberaalin Marine Le Penin johtama FN on sionistien kannalta pikemminkin mahdollisuus kuin uhka.
Puolueen perustaja ja edellinen puheenjohtaja Jean-Marie Le Pen kertoi olevansa pettynyt [37]tyttärensä kampanjaan. Marinen viimeisin julkisuustempaus oli luopua Front Nationalin johtajuudesta, jotta hänestä voisi tulla ”koko kansan” presidentti.
Mikäli Ranskan seuraava presidentti olisi myös Front Nationalin puheenjohtaja, olisi tämä merkittävä symbolinen viesti niin maahantunkeutujille kuin sionisteille. Jättämällä puoluejohdon Marine Le Pen kuitenkin vesittää sanomaansa entisestään miellyttääkseen vihollisiaan.
Ranska on sionisteille äärimmäisen tärkeä maa, sillä juutalaiset lobbausjärjestöt CRIF ja LICRA [38] lukeutuvat Euroopan voimakkaimpiin. Ranska oli avainroolissa [39], kun länsi päätti murhata Israelin vihaaman Muammar Gaddafin. Lisäksi kriittisen holokaustitutkimuksen kieltävät lait ujutettiin Eurooppaan juuri Ranskan juutalaisjärjestöjen kautta [40].
Vaikka puolue on tällä hetkellä korruptoituneen eliittinsä panttivanki, on sillä edelleen aidosti isänmaallisia jäseniä, jotka ovat vaatineet puheenjohtajan vaihtamista. Pankkiirit [41] pelkäävät, että Marine Le Penin vaalivoitto toisi aidot kansallismieliset lähemmäs vallankahvaa.
Vaalirahavaikeuksien vuoksi nuori puolue-eliitti joutui kävelemään hattu kourassa Jean-Marien luo. Israelin vihollisen myöntämän vaaliluoton jälkeen Front National ilmoitti alkavansa ajaa paitsi Israelin kaksoiskansalaisuuden kieltämistä myös pankkitoiminnan kansallistamista [42] sekä eroa EU:sta ja Natosta [43]. Jos Front Nationalin nuori eliitti saadaan syrjäytettyä, puolueella on vielä toivoa.
Lue myös: Pariisin iskun varjolla vaaditaan poliisivaltiota ja poliittisia kuolemantuomioita [44]