Ranskalaisen maanpuolustusta ja strategiaa tutkivan IHEDN-instituutin tutkija Richard Labeviere kommentoi hiljattain Saudi-Arabian aselahjoitusta Libanonin puolustusvoimille. Hänen mukaansa Israelin vihollinen Hizbollah on Lähi-idän tärkeimpiä poliittisia voimia tällä hetkellä. Israel pyrkii nujertamaan vastarinnan heikentämällä kansallisvaltioita ja synnyttämällä etnisiä konflikteja.
Jo aiemmin maailmalla on uutisoitu Saudi-Arabian päätöksestä tukea Libanonin puolustusvoimia kolmella miljardilla dollarilla. Aseet libanonilaisille ostetaan Ranskasta. Libanonin armeijan tukemisen toivotaan vähentävän Hizbollahin vaikutusvaltaa maassa. Toisaalta Ranskan puolustusvoimien edustaja totesi vasta libanonilaiselle As-Safir-lehdelle, ettei asetoimitusten haluta vaikuttavan Libanonin ja Israelin raja-alueiden voimatasapainoon tai esimerkiksi YK:n UNIFIL-joukkojen tehtäviin maassa. Libanonille ei esimerkiksi haluta myydä modernia sotateknologiaa, jota Israel voisi pitää uhkaavana. Ranska haluaa sen sijaan rakentaa armeijan infrastruktuuria ja myydä puolustukseen, ei hyökkäämiseen, soveltuvaa kalustoa.
Hizbollah on nykyään paremmin varusteltu kuin virallinen armeija ja se kykenee toimimaan hyvin itsenäisesti, kuten Syyrian konflikti on osoittanut. Tänä vuonna Hizbollah on Syyriassa taistelemisen lisäksi puolustanut menestyksekkäästi Libanonin rajoja israelilaisterroristien hyökkäysyrityksiä vastaan. Hizbollahin vapaa liikkuvuus yli rajojen ärsyttää sionisteja ja länsimaita. Saudi-Arabia on Yhdysvaltojen uskollinen käsikassara ja maa on käynyt jo kauan kylmää sotaa Irania, Hizbollahia ja niiden liittolaisia vastaan. Saudit varustelevat Libanonin armeijaa, jotta se kykenisi estämään Hizbollahin sotilaiden pääsyn Syyriaan. Hizbollah sotii Syyrian Israel-vastaisen hallituksen rinnalla länsimaiden tukemia vallankaappausta havittelevia terroristeja vastaan.
Video: Hizbollah haavoitti alkuvuodesta pommi-iskulla Libanoniin tunkeutuneita juutalaisterroristeja.
Asekaupan taustalla vaikuttava käsitys Hizbollahin ja Libanonin armeijan välisestä suhteesta on kuitenkin mustavalkoinen. Todellisuudessa ne ovat varsin hyvissä väleissä ja tekevät paljon yhteistyötä. On siis erheellistä väittää, että armeijan tukeminen automaattisesti heikentäisi Hizbollahin toimintamahdollisuuksia Libanonissa tai Lähi-idässä yleensä. Labevieren mukaan länsi ei tule sallimaan vaarallisten aseiden kauppaa Libanonin armeijalle, sillä riski niiden käyttämisestä Israelia vastaan on liian suuri.
Labeviere muistutti, että Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Yhdysvaltojen ja sionistien suurimmaksi viholliseksi ovat nousseet vahvat kansallisvaltiot. Lähi-idässä näihin lukeutuvat esimerkiksi Libanon, Syyria ja Egypti. Sionistien strategia Lähi-idässä on sama kuin Euroopassa: hajota ja hallitse. Israel ja Amerikka pyrkivät tuhoamaan alueen hallitukset ja ruokkimaan etnisiä ja uskonnollisia jännitteitä maiden sisällä. Kansallisvaltioiden tilalle Israel ja USA markkinoivat globalisaatiota ja uusliberaalia taloutta. Sisäisesti riitaisat kansat ovat helpointa riistaa sionisteille. Sionismin kummisetä David Ben-Gurion vaati jo vuosikymmeniä sitten, että Irak ja Syyria on murskattava pieniksi heimoyhteisöiksi.
Labevieren mukaan Venäjän ja Kiinan voimistuminen asettavat kuitenkin entistä suurempia esteitä sionistien voimapolitiikalle. Moskova ei aio luovuttaa Syyriaa kapinallisille, sillä esimerkiksi Tartusin kaupungin venäläinen sotilastukikohta on Putinille symbolisesti erittäin tärkeä. Venäjä onkin kyennyt toimimaan Syyrian konfliktissa paljon amerikkalaisia määrätietoisemmin. Venäjän lisäksi myös Kiina valmistautuu haastamaan Yhdysvaltojen sotilaallisen hegemonian. Kiinalla on paljon taloudellisia intressejä Välimeren alueella. Se on kasvattanut puolustusvoimiensa budjettia tänä vuonna 14 prosentilla.
Al-Monitor [1]