Esitämme poimintoja The Unz Review [1] –sivustolta, jossa analyytikko Mike Whitnew syyttää Washingtonia Ukrainan sosiaalisen ja teknisen infrastruktuurin romauttamisesta, minkä seurauksena maata ei voida enää asuttaa hyisen talven keskellä.
Toimittajan omat päätelmät ovat [hakasuluissa].
Saatteeksi
[Nykyinen Ukrainan konflikti tarkoittaa sitä, että Washington uhraa tarvittaessa Euroopan sekä Venäjän reunavaltiot, ylläpitääkseen ja lujittaakseen entistä hegemonia-asemaansa maailmanpolitiikassa. Perimmäisenä syynä ei kuitenkaan ole Yhdysvallat, vaan sitä kontrolloiva juutalaismafia, [2] joka hallitsee Eurooppaa ja muutakin maailmaa juuri Yhdysvaltojen [3] välityksellä.
Tietyt NATO-maat toimivat Yhdysvaltojen instrumenttina myös Ukrainan selkkauksessa. Yhdysvaltojen ohjailema NATOn laajentuminen aina Venäjän rajoille saakka ja lännen militarisoidun Ukrainan hallituksen joukkojen kohdistamat väkivaltaisuudet Donetskin kansantasavaltoja vastaan, jo ainakin kahdeksan vuoden kuluessa, olivat alkusyinä Venäjän erikoisoperaatioille Ukrainassa.
Nyt Venäjän tilanne Ukrainassa on muuttunut, ja Venäjä on pakotettu oman turvallisuutensa ja koskemattomuutensa takaamiseksi puolustautumaan NATOn tai läntisen koalition laajentumista vastaan. Tämä puolustautuminen johtuu siitä, että Yhdysvallat ovat tiettyjen läntisten liittolaistensa, kuten Suomen välityksellä, jo pitemmän aikaa käynyt sijaissotaa eli proxy-sotaa Ukrainan kautta Venäjää vastaan.
Länsimaisten poliitikkojen tärkeimpänä tehtävänä on nykyisellään painostaa Ukrainan johto niihin rauhanehtoihin, jotka Venäjä sille tarjoaa. Länsivaltioiden on heti lopetettava Ukrainan sotilaallinen avustaminen ja asevarustelun antaminen sekä ukrainalaisten sotilaallinen kouluttaminen. Läntisten valtioiden antama taloudellinen ja sotilaallinen avustus sekä Yhdysvaltojen proxy-sota Venäjää vastaan pitkittävät sietämättömästi Venäjän ja Ukrainan välistä konfliktia, mikä lisää humanitääristä kriisiä, erikoisesti tässä tilanteessa Ukrainassa.
[4]Jatkoksi transatlanttisen liittouman proxy-sodalle ja Ukrainan kaiken kattavalle avustamiselle sanottakoon jäljempänä mainittua:
Todennäköistä on, että venäläiset strategit ovat vihdoinkin päätyneet siihen johtopäätökseen, että sotaa ei voida voittaa katkaisematta [1] välttämättömiä huoltolinjoja Puolaan. Mainittuja huoltolinjat muodostavat päävaltimon, jonka ansiosta konfliktin ylläpitäminen on mahdollista, joka puolestaan mahdollistaa Zelenskille kieltäytymisen neuvotteluista.]
Mike Whitnewin mukaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin poliittisen aseman kannalta tällaiseen juuri yllä esitettyyn operaatioon ryhtyminen olisi riskaabelia, joka saattaisi aiheuttaa hänen poliittisen asemansa vakavan horjahtamisen. Kuitenkin huoltolinjojen katkaiseminen olisi varmahko tilaisuus pakottaa Kiovaa neuvottelupöytään. Nimittäin sota voi pitkittyä “ikuisesti” ja näissä kuvioissa helppoja valintoja tuskin onkaan olemassa, mutta tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että hyödyt ovat selvästi uhkia suuremmat.
Poimintoja The Unz Review –sivuston analyysista
Ukrainan merkittävin sotavarustelu [5] tapahtuu Puolan rajalle sijoittuvia läntisiä käytäviä pitkin. Sen operatiivisen painopisteen muodostavat täydennysjoukot, jotka kulkevat Kiovasta itään aina Ukrainan eri rintama-asemiin. Ilman näitä kahta käytävää Kiovan olisi miltei mahdotonta ylläpitää sotatoimia muutamaa viikkoa kauemmin. Siksi Putin saattaa laskea, että 218 000 lisäjoukon paras käyttötapa on käynnistää kolmikantainen akseli, jolla katkaistaan molemmat huoltoreitit (Davis 2022).
___________
”Haluan vielä kerran korostaa, että kaikki sotilaallisen erikoisoperaation tehtävät… täytetään ehdoitta.” Sanoi Venäjän presidentti V. Putin.
Venäjän laajamittaiset ohjushyökkäykset Ukrainan energiainfrastruktuuria vastaan ovat syösseet suuren osan maata pimeyteen. Läpi yön kestäneet ohjushyökkäykset voimistuivat tuntuvasti aamun sarastukseen saakka, kun Venäjän taistelujoukot yhdistävät edelleen yksiköitään pitkin aluetta valmistautuakseen suureen talvihyökkäykseen.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on ollut hyvin pitkäjännitteinen odottaessaan Vladimir Zelenskin hallinnolta ymmärrystä tilanteen vakavuudesta ja heidän vaatimusta kahdenvälisiin neuvotteluihin. Ukrainan presidentti on kuitenkin jääräpäisesti torjunut diplomatian kaikissa käänteissä sekä päättänyt sen sijaan taistella katkeraan loppuun asti. Hänen tukijansa Washingtonissa tukevat häntä täysin tässä päätöksessä, sillä Valkoisessa talossa nähdään konflikti tilaisuutena heikentää Venäjää, jotta se ei voisi estää Yhdysvaltojen suunnitelmia kääntyä Aasiaan.
[Tämä Washingtonin tuki juutalaiselle Zelenskille on täysin todennäköisesti juutalaismafian, kuten Israel-lobbyn aikaan saannosta. Tästä olemme puhuneet usein, että Venäjä on Yhdysvaltojen läntisen liittouman tiellä “voitokkaassa” etenemisessään Itä-Aasiaan.]
Alabaman Moon-sivusto [6] kirjoittaa:
Aiemmat hyökkäykset olivat rajoittaneet sähkönjakelun noin 50 prosenttiin normaalista sähkön kysynnästä. Hallitut iskut sähkön jakeluverkostoon aiheuttivat useiden tuntien sähkökatkoksia päivittäin, suurelle osaan maata. Mutta tämän päivän hyökkäykset loivat paljon suuremman ongelman. Hyökkäykset kohdistuivat jakeluverkkoihin, ja myös Ukrainan sähköntuotantolaitoksien jakeluverkostoihin yhdistäviin elementteihin. Kaikki neljä Ukrainan ydinvoimalaa sekä niiden viisitoista reaktoria ovat nyt sammumistilassa. Kiovassa ja useimmissa muissa Ukrainan kaupungeissa ei ole enää sähköä.
Laajamittaiset sähkökatkokset yms. teknisen infrastruktuurin tuhoutuminen pakkassään aikana johtaa väistämättä ennennäkemättömään humanitaariseen kriisiin. Miljoonat ukrainalaiset joutuvat pakenemaan rajan yli sekä etsimään turvaa Euroopasta. Toiset joutuvat piileskelemään tilapäisissä hätäsuojissa, joita lämmittävät satunnaisesti dieselgeneraattorit. Ei ole toivoakaan, että lähitulevaisuudessa saataisiin Ukrainan raunioitunut sähköjärjestelmä nopeasti korjattua, ja saadaanko koskaan? Ja vaikka se saataisiinkin kyhättyä toimintaan jollain luovalla menetelmällä, sen toiminta ei olisi pitkäkestoista.
Tosiasia on, että venäläiset ovat selvittäneet sen missä sijaitsevat tärkeimmät sähköasemat, terminaalit ja automaattiset muuntajat eri puolilla Ukrainaa ja nyt he tuhoavat ne yksi kerrallaan. Koska Ukraina ei kykene puolustautumaan päivittäisten tarkkuusohjattujen ohjusten tulvaa vastaan, se pommitetaan vähitellen kivikaudelle.
Venäjän operaation tavoitteena on heikentää Ukrainan sodankäynnin kyvykkyyttä. Hyökkäykset Ukrainan sähköverkkoon, rautatieliikenteen solmukohtiin, polttoainesäiliöihin, siltoihin ja komentokeskuksiin ovat vain ensimmäinen vaihe tässä kaksivaiheisessa operaatiossa, minkä tarkoituksena on nujertaa vihollinen sekä saattaa sota nopeasti päätökseen. Venäjä on koonnut noin puoli miljoonaa sotilasta taistelujoukkoihin, joiden tarkoituksena on edetä maan lävitse kolmea pääakselia pitkin ja tuhota Ukrainan joukot kaikkialla, missä ne kohdataan, sekä vallata keskeisiä kaupunkeja matkan varrella.
Puolasta saapuvat kriittiset huoltolinjat tukitaan, jolloin rintamalla olevat joukot jäävät eristyksiin ja haavoittuviksi hyökkäyksille. Viimeisimpänä vaiheena hallinto ja sen oikeistoryhmittymän turvallisuusjoukot tapetaan tai vangitaan. Moskova ei salli Venäjää kohtaan avoimesti vihamielisen hallituksen hallita maata.
Ote eversti Douglas MacGregorin haastattelusta:
Nyt 540 000 venäläistä sotilasta on sijoitettu Ukrainan laitamille valmistautumaan suurhyökkäykseen, joka luultavasti päättää sodan Ukrainassa. 540 000 venäläistä sotilasta, 1000 rakettitykistöjärjestelmää, 5000 panssaroitua taisteluajoneuvoa, mukaan lukien ainakin 15 000 panssarivaunua, satoja, ja taas satoja taktisia ballistisia ohjuksia. Ukraina on nyt kohtaava sodan siinä mittakaavassa, jota emme ole nähneet viimeksi kuin vuonna 1945, toisen maailmansodan aikana. Eversti Douglas MacGregor [7], Rumble
MacGregor jatkaa:
“Kaikki on nyt muuttunut … on hyvin todennäköistä, että hyökkäykset alkavat lähiviikkoina, kun maa jäätyy täysin ja venäläiset arvioivat joukkonsa saavuttaneet valmiuden ratkaisevaan siirtoonsa sekä lopettaakseen tämän Ukrainan valtion. Älkäämme huijatko itseämme, Kiovan hallinto todennäköisesti tuhotaan yhdessä sen jäljellä olevien asevoimien kanssa …..”
”Suurin virhe, jonka me lännessä voimme tehdä, on sekaantua Venäjän operaatioon. Olemme tehneet tarpeeksi vahinkoa … ja uskon, että vielä näemme … tämän Ukrainan valtion romahduksen sekä sen täydellisen tuhoutumisen. Mitä sen jälkeen tapahtuu, en tiedä? Olen melko varma, että venäläiset eivät halua jäädä Länsi-Ukrainaan … Venäjä kohtelee Ukrainaa nyt todellisena vihollisena, jota se ei ollut aikaisemmin. Mutta tätä asiantilaa ei ymmärretä lännessä. Ukraina on perikadon partaalla”, sanoi eversti Douglas MacGregor.
Ukraine is about to be annihilated – YouTube [8]
[9]Kun, Douglasilta kysyttiin onko mahdollista, että Yhdysvaltain taistelujoukkoja lähetettäisiin taistelemaan Ukrainaan?
Hän vastasi:
Emme ole sellaisessa asemassa, että voisimme ryhtyä sotaan Venäjän kanssa. Näin ollen operaatiomme olisi kokeva siellä surkean epäonnistumisen, joka tuottaisi meille suurta häpeää. Mutta ilmeisesti kukaan Washingtonissa ei kuuntele … Siellä ei todellakaan ymmärretä, miten epätoivoinen tilanne Länsi-Ukrainassa vallitsee.
Voimme siis odottaa Venäjän massiivisen hyökkäyksen ohella miljoonien ukrainalaisten siirtymistä Eurooppaan, koska heillä ei ole muuta paikkaa, minne mennä … Ukrainalaiset tietävät, mitä tästä on seuraava. Tässä vaiheessa he eivät voi tehdä asialle paljoakaan, mutta sen sijaan, että olisimme heittäneet heille pelastusrenkaan, olemme käytännössä käskeneet heitä uppoamaan laivan mukana, jolla he seilaavat.
[10]Lopuksi
Puolustuksen painopisteitä (SFDP) ja 1945 – julkaisujen avustaja sekä päätoimittaja everstiluutnantti Daniel L. Davis määrittelee Venäjän sotasuunnitelman sellaiseksi, jossa todennäköisesti yleistavoitteeksi asetetaan se, että viholliselta riistetään se, mikä on viholliselle sotilaallisesti tärkeintä voittaakseen vihollisensa.
Juuri yllä esitettyyn viitaten viholliselle eli Ukrainalle on keskeisimpänä strategisena painopisteenä läntiset käytävät Puolan rajalla, kuten aikaisemmin oheisessa artikkelissa viitattiin.
Näiden maareittien katkaisemiseksi Venäjän pitäisi hyökätä Kaakkoisen Valko-Venäjän sivulta Lviviin, mikä muodostaisi suuren sotilasstrateginen uhkan Ukrainan asevoimille. Lähes kaikki Ukrainan asevoimien pääesikunnan (UAF) sotakalusto, ampumatarvikkeet ja korjausosat saapuvat maahan Puolasta useiden maareittien kautta kohti Kiovaa. Jos Venäjä katkaisisi nämä reitit hyökkäämällä Puolan ja Ukrainan rajaa pitkin Lviviin asti, Venäjä pystyisi murtamaan suurimman osan lännestä virtaavista sotatarviketoimituksista, joita ilman Kiova ei pystyisi pitkään ylläpitämään joukkojaan Ukrainan itäosan rintamalla.
Toimittajan päätelmiä
Suomen poliittiset valtaapitävät, virkakoneisto ja eritoten näitä tukeva valtamedia on hankkiutunut nyt suoranaiseen sotaan Venäjää vastaan. Kuitenkaan Yhdysvalloilla ei ole minkään kaltaista motivaatioita tai aikomusta auttaa Suomea sotilaallisesti, mihin jo viittaa eversti Douglas MacGregorin lausunto Ukrainan suhteen. Koska maamme poliittinen johtajisto pakottaa Suomen sotaan Venäjää vastaan on silloin suotavaa, että Venäjän joukot tekisivät selvää Suomen rikollisesta poliittisesta johdosta, rappeutuneesta viranhaltijoista ja mädänneestä valtamediasta.
Markku Juutinen
Lähde
Endgame Ukraine; Putin’s Battleplan, by Mike Whitney – The Unz Review [1]
Putin Could Launch a Big Winter Offensive in Ukraine to Cut Off Weapons – 19FortyFive [5]
MoA – Ukraine – Lights Out, No Water And Soon No Heat (moonofalabama.org) [6]