- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Puolan väestöllinen ja kulttuurillinen taistelu (sekä EU:n ja Saksan surkeat vastalauseet)

Viime marraskuussa [1] kirjoitin olevani varovaisen optimistinen sen suhteen, että erityisesti Keski-Euroopan isänmaalliset puolueet voisivat johtaa Angela Merkelin katastrofaalisen maahanmuuttopolitiikan vastaista rintamaa.

Mielestäni viime aikojen tapahtuman antavat aihetta entistä suuremmalle optimismille. Puolassa uusi hallitus [2] vastustaa avoimesti ”pakolaisten” vastaanottamista, kannattaa kantaväestön korkeamman syntyvyyden tukemista ja taistelee valtamediaa hallitsevia kulttuurimarxisteja [3] vastaan.

Puolalla on pitkä ja kunniakas nationalistinen ja kommunisminvastainen historia. 11.11. järjestettävä Varsovan itsenäisyyspäivän marssi on perinteisesti yksi Euroopan suurimmista nationalistisista tapahtumista. Viimeksi siihen osallistui yli 10 000 ihmistä, jotka huusivat iskulauseita kuten ”Tänään pakolaisia – huomenna terroristeja!” ja ”Ei islamilaista Puolaa!”.

Jarosław Kaczyńskin Laki ja oikeus –puolue sai lokakuun vaaleissa enemmistön parlamentissa, jonne pyrkineistä vasemmistopuolueista yksikään ei saavuttanut tavoitettaan. Vasemmisto epäonnistui, vaikka parlamenttiin pääseminen ei edellytä kuin kahdeksaa prosenttia äänistä.

Laki ja oikeus –puolueen taustalla vaikuttaa kylmän sodan ajan konservatiivien sukupolvi, jonka juuret ovat isänmaallisessa ja kristillisessä antikommunistisessa vastakulttuurissa. Puolueen tukijoiden mielestä liberaali eliitti on rakentanut talousjärjestelmän, joka riistää maan köyhiä. Puolue saa kannatusta siis isänmaallisella ja taloudellista oikeudenmukaisuutta painottavalla sanomalla. Laki ja oikeus tahtoo kiristää esimerkiksi pankkien ja jättiyritysten verotusta.

Mikä parasta, maahanmuuttoa vastustavat sekä vanhat että nuoret puolalaiset. Social Europe [4] kirjoittaa: ”Nuoret puolalaiset vastustavat pakolaisia jopa iäkkäitä ankarammin, ja juuri nuoret ovat erityisen kiinnostuneita äärikansallismielisistä [sic] puolueista ja ideologioista.”

Laki ja oikeus –puolueen perintö ja jotkut linjaukset ovat toki ongelmallisia. Osa sen poliitikoista esimerkiksi uskoo, että Puolaa voidaan suojella Venäjää vastaan lisäämällä amerikkalaissotilaiden määrää Euroopassa. Kaiken kaikkiaan puolue on kuitenkin tuonut parlamenttiin erittäin positiivisia uudistuksia ja toiminut paljon radikaalimmin kuin monet uskalsivat edes odottaa. Laki ja oikeus on erittäin tietoinen siitä, että Puola voi selvitä vain, jos sen alkuperäistä väestöä ja kulttuuria varjellaan poliittisin keinoin.

Radikaaleja uudistuksia

Yksi uuden hallituksen ensimmäisistä päätöksistä Pariisin iskujen jälkeen oli perua siirtolaissopimus, jonka edellinen liberaali hallitus oli solminut Euroopan unionin kanssa. Puola toisin sanoen liittyi niin sanottuihin Visegrád-maihin – Unkari [5], Tšekki, Slovakia, Romania – hylätessään siirtolaisten jakamissopimuksen Euroopan sisällä.

EU yritti painostaa Puolaa ottamaan 12 000 uutta ”turvapaikanhakijaa” rumenevien raiskaus- ja terrorismitilastojenkin uhalla, mutta nyt vaikuttaa siltä, että maa tulee torjumaan invaasion lähes kokonaan.

Toinen tärkeä projekti liittyy puolalaisten syntyvyyden tukemiseen. Puola on yksi Euroopan etnisesti yhdenmukaisimmista maista. Ikävä kyllä syntyvyys on erittäin matalaa – se on pudonnut jo 1,3:een, joka on maailman mittakaavassa pohjalukema. Syntyvyys- ja maastamuuttotilastot (työikäisiä puolalaisia muuttaa Länsi-Eurooppaan korkeampien palkkojen perässä) ovat tappava yhdistelmä Puolan omavaraisuuden ja vaikutusvallan kannalta.

Hallitus on päättänyt tarttua ongelmaan ja suunnitellut esimerkiksi noin 110 euron kuukausittaista lapsilisämaksua jokaista lasta kohden perheissä, joissa on enemmän kuin vain yksi lapsi. Summa on suuri maassa, jossa työntekijät nettoavat keskimäärin 780 euroa kuussa.

Puola on lisäksi tunnustanut, että länsimainen massakulttuuri on vaaraksi perinteisille ja terveille arvoille – ja pitkällä aikavälillä koko Euroopan olemassaololle. Hallitus teki lakiuudistuksen, joka auttaa vähentämään kulttuurimarxistien vaikutusvaltaa julkisissa tiedotusvälineissä. Ulkoministeri Witold Waszczykowski oli erittäin selväsanainen saksalaisen Bild-lehden haastattelussa:

”Edellinen hallitus ajoi vasemmistolaista agendaa [julkisessa mediassa] […] Viesti kansalle oli, että maailma oli suunniteltu marxistisen mallin mukaisesti ja että politiikka voisi kehittyä vain marxismin oppien puitteissa, kulttuurit ja rodut sekoittamalla.

Media rummutti pyöräilijöiden ja vegetaarien utopiaa, jossa kaikki käyttävät ainoastaan uusiutuvaa energiaa ja taistelevat uskonnollisia arvoja vastaan. […]

Edellisellä hallituksella ei ollut mitään tekemistä puolalaisten arvojen kanssa – todelliset puolalaiset kunnioittavat isänmaataan, historiaansa, Jumalaa sekä normaalia perhe-elämää miehen ja naisen välillä.”

Juutalainen Zygmunt Bauman haluaa Puolan rajat auki. [6]

Juutalainen Zygmunt Bauman haluaa Puolan rajat auki.

Vastalauseita juutalaisilta ”intellektuelleilta”

On yleisesti tunnustettu tosiasia, että länsimainen kulttuurieliitti on jo vuosikymmenten ajan luisunut kohti epäisänmaallista äärivasemmistolaista arvomaailmaa, jonka tärkeimpiä ”intellektuelleja” ovat juutalaisten Noam Chomskyn, Howard Zinnin ja Eric Hobsbawmin kaltaiset henkilöt.

Ei ihme, että Puolan uuden hallituksen äänekkäimpiin vastustajiin lukeutuu juutalainen Adam Michnik, joka on tunnettu ”intellektuelli” sekä Gazeta Wyborcza –nimisen liberaalin lehden päätoimittaja.

Puolan ehkä tärkein ”intellektuelli” on kuitenkin Zygmunt Bauman, vanha juutalainen marxistisosiologi ja globalisaation profeetta, joka on tunnettu kummallisista käsitteistään, kuten ”likvidi modernismi” ja ”peruuttamattomasti globalisoitunut”. Jälkimmäiseen termiin ensimmäistä kertaa törmätessäni pidin sitä heti kiertoilmaisuna kansallisvaltioiden hävittämiselle, lännen etniselle balkanisoitumiselle sekä valkoisten kansanmurhalle.

Bauman kannattaa tietysti vapaata maahanmuuttoa. Tuoreessa artikkelissaan [7] hän tarjoaa tehokuurin pseudomoralistista ja pesudoälyllistä huttua:

”Tämä on tärkeä tehdä selväksi: ainut tapa parantua nykyisestä taantumasta ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kärsimykset on kieltäytyä erottelun houkuttelevasta kutsusta.

Erottelun edellytykset on kaadettava hävittämällä pakolaisleirien aidat ja tuomalla ärsyttävätkin erot, toiseuden muodot ja vieraat tavat lähelle meitä, osaksi päivittäisiä, intiimejä kohtaamisia. Toivon, että näin eri kansojen näköpiirit kokevat fuusion fission sijaan.”

Tuo on varmasti yksi historian typerimmistä tekosyistä Euroopan afro-islamisaatiolle. Mielestäni Baumanin monikulttuurisia teorioita tulisi testata laajamittaisesti Israelissa, jonne kaikki Eurooppaan saapuneet ”pakolaiset” voisi siirtää. (Vaikka Bauman on kritisoinut Israelin politiikkaa miedosti, on hän luennoinut siellä usein ja vastustaa israelilaistuotteiden boikottia, vaikka juutalaisvaltio toteuttaa arabien etnistä puhdistusta [8]!)

Bichnikin, Baumanin ja kumppaneiden myyräntöistä huolimatta Puolan hallitus tekee nyt politiikkaa, joka voi tarjota reseptin Euroopan selviytymiselle: pakolaisvirtojen pysäyttäminen, valkoisen syntyvyyden lisääminen sekä aatteellinen taistelu kulttuurimarxisteja ja globalisaatiota vastaan. Toivotaan, että hallitus menestyy!

Pakolaiskriisi ei ratkea ilman päättäväistä politiikkaa. [9]

Pakolaiskriisi ei ratkea ilman päättäväistä politiikkaa.

EU-eliitti ja valtamedia sotajalalla

Uusi politiikka on saanut liberaalin median tietysti itkemään hysterisesti niin Puolassa kuin ulkomailla. Saksa ja EU-politrukit on tuominneet Puolan erityisen tulisin sanankääntein.

Euroopan parlamentin puhemies ja Saksan sosiaalidemokraattien poliitikko Martin Schulz meni jopa niin pitkälle, että hän syytti hallitusta ”vallankaappauksesta”! Puolan jalkapallokannattajat näpäyttivät Saksaa ja EU:ta terävästi Kölnin monikulttuuristen raiskausorgioiden [10]jälkeen banderollilla, jossa luki englanniksi: ”Suojelkaa naisianne, älkää demokratiaamme!”

Shulz on tyypillinen aivopesty itseään vihaava saksalainen elitisti. Israelilaisen Haaretz-lehden [11] mukaan hän totesi viime vuonna Israelin keskustaoikeistolaiselle poliitikko Avraham Burgille: ”Minun mielestäni Saksan ainut olemassaolon oikeutus on se, että Saksa turvaa Israelin valtion ja juutalaisen kansan olemassaolon.”

Schulzin mukaan Saksan tehtävä on toisin sanoen palvella juutalaisia ja levittää monikulttuurisuutta Eurooppaan. Sen sijaan häntä ei tunnu kiinnostavan pätkääkään valkoisten naisten ja tyttöjen suojeleminen maahanmuuttajataustaisilta raiskaajilta. Itseään vihaava eurooppalainen.

EU-johtaja Martin Schulzin (vasemmalla) mukaan vain Israelilla on oikeus vaalia tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa. [12]

EU-johtaja Martin Schulzin (vasemmalla) mukaan vain Israelilla on oikeus vaalia tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Euroopan komissio Brysselissä meni vieläkin pidemmälle. Se on alkanut ”tutkia”, onko Puolan hallitus syyllistynyt demokratian ja laillisuusperiaatteen polkemiseen. Varsova on nyt vaarassa menettää jopa EU-jäsenyyden takaaman äänestysoikeutensa.

Onneksi EU:n painostus ei vaikuta tehoavan toivotulla tavalla. Mikäli Puolan äänestysoikeus tahdottaisiin evätä, päätös vaatisi yksimielisen kannatuksen 27 EU-maalta, ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán on jo ilmoittanut vastustavansa hanketta.

Mikäli päätös menisikin läpi, tulisi se mitä todennäköisimmin vain lisäämään Puolan hallituksen kannatusta, sillä kansalaiset suhtautuvat jo nyt Brysselin elitisteihin hyvin epäluuloisesti. Lontoossa toimivan Open Europe –ajatushautomon [13] Pawel Swidlicki onkin kirjoittanut:

”Monet ovat todenneet perustellusti, että Euroopan komissio on ottanut Puolan Laki ja oikeus –puolueen silmätikukseen, vaikka monia muitakin hallituksia voitaisiin syyttää demokratian ja laillisuusperiaatteen polkemisesta. […]

Hanke voi toimia itseään vastaan, sillä se saattaisi leimata Puolan liberaalin opposition ulkomaalaisten intressien palvelijoiksi. Laki ja oikeus –puolueen kannattajat ovat entistä kyynisempiä EU:ta kohtaan ja ajattelevat, että unioni ’rankaisee’ puolalaisia siitä, että nämä haluavat suojella itseään massamaahanmuuton vaaroilta.

Hallituksen arveluttavista lakiuudistuksista huolimatta Puola on toiminut demokratian periaatteiden mukaisesti. Mikäli Euroopan komissio päättää alkaa painostaa maata enemmän, rikkoo komissio itse demokratian sääntöjä.

Puolan hallituksen toiminnalla on tällä hetkellä vahva legitimiteetti. Mikäli EU puuttuu maan sisäpolitiikkaan, tulee se todennäköisesti vain lisäämään puolueen kannatusta.”

Puolalainen media on jo alkanut mustamaalata EU- ja saksalaisvirkamiehiä, joiden kerrotaan suunnittelevan maan valtaamista. Propaganda on usein kärjistettyä, mutta se osoittaa, kuinka helposti EU-mielivalta voi lisätä nationalismia. Kansallismieliselle hallitukselle tämä on tietysti polttoainetta.

polish-Football-4 [14]

Voiko Puola kestää paineen?

EU:lla ja lännellä on toki keinoja pelotella ja lahjoa ”väärinajattelijoita”. Isänmaallinen johtaja kuitenkin voi kestää suurenkin määrän ulkomaalaista painetta. On tärkeä muistaa, että Puola on jo EU:n jäsen, ja unionin tasolla Puolan konservatiivit tekevät tiivistä yhteistyötä Englannin konservatiivipuolueen kanssa. Puolan marginalisointi ei siis tule olemaan helppoa.

Positiivinen merkki on se, että Unkari on pitänyt pintansa jo vuosia. Tilanne on muuttunut paljon vuodesta 2000, jolloin EU aloitti pakotteet Itävaltaa vastaan sen jälkeen, kun maahanmuuttoa vastustanut Jörg Haider oli saanut demokraattisen vaalivoiton.

EU-eliitti on kyennyt käyttämään pakkokeinoja muun muassa Italiaa ja Kreikkaa vastaan eurokriisin yhteydessä. Tämä on onnistunut kuitenkin vain valuuttaliiton jäseniä vastaan, sillä nämä ovat ryhtyneet auliisti rahoitusmarkkinoiden ja EKP:n orjiksi. Puolalla on kuitenkin Unkarin tavoin edelleen oma valuutta ja keskuspankki, jotka lieventävät EU:n pelotevaikutusta.

Olen siis melko optimistinen. Puolan isänmaallinen hallitus tulee todennäköisesti jatkamaan ainakin vielä muutaman vuoden ajan. Maailmalla Orbánin kova linja pakolaisasioissa saa yhä enemmän kannatusta, ja julkinen viha merkeliläistä politiikkaa vastaan kasvaa jokaisen raiskausskandaalin myötä. Toivotaan, että Puola onnistuu taistelussaan väestönvaihtoa vastaan. Tällä hetkellä he antavat hyvän esimerkin isänmaallisille ryhmille joka puolella Eurooppaa.

 

Artikkeli julkaistu alunperin englanniksi The Occidental Observerissä [15].