Yleisradiolla [1] puhunut historian professori Markku Kuisma muistutti eilen, että elämme Suomessa poliittisen diktatuurin ikeessä emmekä edes ymmärrä sitä.
Kuisma vertasi EU-Suomen tilannetta sadan vuoden takaisiin sortovuosiin.
Hänen mukaansa meillä on turhankin synkkä kuva 1800-luvun keisariajasta, jolloin Suomi oli osa Venäjää. Suomen vapausasteet olivat silloin suurin piirtein samaa luokkaa poliittisesti kuin nyt osana EU:ta. Tosin Venäjän vallan aikana meillä oli oma raha, oma keskuspankki ja omat tullirajat, joita meillä nykyään ei enää ole!
Asiat, jotka koettiin sortona sortokauden aikana, olivat täysin samoja kuin politiikan reunaehdot, jotka nyt hyväksymme ”silmää räpäyttämättä”. 100 vuotta sitten Suomessa vastustettiin niin sanottua yleisvaltakunnallista lainsäädäntöä, joka on täysin rinnastettavissa nykytilanteeseen, kun EU sanelee 80 % Suomen lainsäädännöstä.
Silloin se koettiin sorroksi, nyt se on ”arkipäivää” ja ”luonnollista”. Sortokauden aikana suomalaiset tarttuivat toimeen vihollista vastaan, ja Eugen Schaumanin, Aktiivisen Vastustuspuolueen ja Verikoirien teot muistetaan edelleen. 2010-luvulla eliitti saa sen sijaan olla täysin rauhassa ja kiistely tapahtuu lähinnä työnantajien ja palkansaajien välillä.
1900-luvun alussa isäntä ei myöskään yrittänyt väkisin hukuttaa suomalaisia miljoonien afrikkalaisten siirtolaistulvaan [2]. Toisaalta tuolloin ei myöskään ollut poliitikkoja, jotka vaativat ”vapaaehtoisesti” Suomeen lisää afrikkalaisia, kuten Sipilän hallitus nyt tekee [3].
Video: Juutalainen rabbi otti kantaa EU:n luomaan pakolaiskriisiin.
Osuvilla historiallisilla rinnastuksilla voidaan usein rikkoa poliittisen eliitin luomia myyttejä, jotka on rakennettu nykyhegemonian suojaksi. Toinen esimerkki oli historioitsija Teemu Keskisarjan [4] kommentit orjuudesta [5] Suomessa ja Afrikassa. Keskisarja on muistuttanut, että Suomi on suhteessa väkilukuunsa kärsinyt orjuudesta rankemmin kuin Afrikka!
Tätä ei kuitenkaan julkisuudessa mielellään sanota, sillä se kumoaa monikulttuurisuusfanaatikkojen vaatimukset ”vastuunkannosta” sekä historiallisesta ”velasta”, joka Suomen on maksettava Afrikalle. Velkaa lyhennetään ottamalla Suomeen lisää maahanmuuttajia sekä paisuttamalla kehitysapubudjettia.
Sekä EU että pakkomonikulttuurisuus ovat Suomelle historiallisen suuria katastrofeja. Tutustumalla omaan historiaamme voimme kuitenkin löytää vastauksen siihen, kuinka poliittista sortoa vastaan voi taistella.
Lue myös:
Eroon Euroopan unionista – heti! [6]
Taloustutkija: pankit eivät halua Kreikan eroavan EU:sta [7]