Tässä kirjoituksessa käsittelemme nykyistä paljon toitotettua arvopohjaa, arvoliberalismia, konservatiivisia arvoja ja käytyjä eduskuntavaaleja.
Eliitin pakkotoimet määrittelevät ”oikean” arvopohjan
Jo antiikin ajoista arvopohja käsite on tarkoittanut muiden muassa järjestystä, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta, mikä on perustunut järkeen ja luonut yhteisen hyvän olemuksen.
Nykyinen yhteiskunta on irrallinen ja palvelee vain kansainvälisten eliittien tarpeita, joten mikään terveissä ja järkevissä arvoissa ei ole sille yhtään mitään. Hyvän ja oikean käsitteet ovat muuttuneet. Ihmisen oman itseyden, joka perustuu aina pahaan ja väärään, katsotaan luovan merkityksen elämiselle. Täten ei enää katsota tarvittavan korkeammalta metafyysiseltä tasolta inspiroivaa ulkopuolista järjestystä yhteiseksi arvopohjaksi, jonka mukaan myös valtiollinen säätely ja järjestys voisi toimia.
Nykyisin pidetään yllä negatiivisen globalisaation määrittelemää arvopohjaa, joka julistetaan kauhistuttavasta vääryydestään ja järjettömyydestään huolimatta ainoaksi ohjenuoraksi vielä jonkinlaisissa valtion kehyksissä roikkuvalle sivilisaatiolle. Näitä asioita pidetään yllä pakkotoimilla sekä pakkolailla. Tästä esimerkkinä olkoon nykyinen seksuaalikasvatus [1]. Tässä keskustelussa ja kasvatuksessa on kysymyksessä salakavala pedofilian normalisoiminen ja laillistaminen unohtaen täysin asiasta lasten ja nuorten oikeuden seksuaaliseen koskemattomuuteen. Lisäksi avioliitto käsitys on muuttunut siten, että se ei enää palvele lasten oikeuksia vaan aikuisten itsekkäitä tarpeita. Pakolaispolitiikkaan kriittisesti suhtautuminen on luonnollisesti nykyisessä virallisen Suomen ylösalaisin olevassa arvomaailmassa kriminalisoitua.
Aikamme maailmankatsomuksessa ihminen pitää itseään tai halujaan ”jumalana”. Tälle utopialla rakentuu koko yhteiskunta, mitä vielä lujittaa valtiovalta, toisin sanoen valtapuolueet, virkakoneisto ja valtamedia eli lyhyesti anoen arvoliberalistit.
Esimerkki eliitin ”oikeasta” arvoperustasta
Hiljattain ennen viimeisimpiä eduskuntavaaleja poliittiset päätekijät rajasivat perussuomalaiset hallitustyön ulkopuolelle, sillä vaikuttavimmat puolueet eivät millään muotoa hyväksyneet perussuomalaisten arvoja, jotka silloin näyttivät sisältävän analyyttisen suhtautumisen maahanmuuttopolitiikkaan.
Arvoliberalistit eivät tätä järkevyyttä sietäneet, sillä he olivat yksipuolisesti konsensuksessaan päättäneet, että Suomessa ”ainut ja oikea” asenne on äärimmäisen monikulttuurisuuden ylläpitäminen. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka poliittinen mafia tietää sen johtavan negatiivisen globalisaation ja ”seksuaalivalistuksen” ohella valtion täydelliseen perikatoon. Tämä tapahtuu, sillä maailman eliitti on päättänyt hajottaa sekä kuolettaa valtiot länsimaissa.
Vielä mainittakoon perussuomalaisista, että:
Perussuomalaisia on pidetty yleensä ennen muuta valtamedian välityksellä populistisena puolueena. Kuitenkaan maahanmuuttokysymyksen analysointi tarkasti, ja niissä oleviin ongelmiin esitettyjen realististen ratkaisujen ehdottaminen, eivät voi tehdä persussuomalaisista populistista puoluetta.
Populismi määritellään nykyisin väljäksi poliittiseksi ideologiaksi, joka ei esitä kokonaista maailmankuvaa vaan keskittyy kansan ja eliitin välisen suhteen kuvaamiseen. Populismi voidaan myös ajatella olevan myös poliittisen viestinnän yksi laji, jossa ollaan lähellä kansaa ja asennoidutaan vallanpitäjiä vastaan. Nykyisin varmaan monesta puolueesta on löydettävissä edellä mainittuja piirteitä eikä populismin leimakirves heilahda.
Tulee huomata, että asioita tulee saada kritisoida ja analysoida sekä yrittää etsiä niiden ongelmiin ratkaisua; tällaisia asioita ovat esimerkiksi maahanmuuttopolitiikka eikä tämän arvostelu tee toimijasta populistista.
Perussuomalaiset liukuvat negatiivisen globalisaation leiriin
SDP voitti niukasti perussuomalaiset, joka olisi ollut vieläkin vahvempi puolue, mikäli se ei olisi joutunut salakavalan vallankaappauksen uhriksi vuonna 2017, minkä johdosta perussuomalaiset jakaantui kahtia. Vallankaappauksen toteuttivat muiden muassa Timo Soini, Juha Sipilä, Petteri Urpo ja kuvioissa pyöri myös Sauli Niinistö.1 Tällä salaliitolla murskattiin perussuomalaisten puolue, ettei siitä kehittyisi negatiivisen globalisaation ja multikulttuurin tehokasta vastustajaa. Luultavasti muillekin potentiaalisille eduskunnan ulkopuolisille puolueille ja liikkeille, kuten esimerkiksi Itsenäisyyspuolueelle kävisi samoin, jos se pääsisi vahvistumaan.
Perussuomalaisten menestykseen käydyissä eduskuntavaaleissa on ilmeisesti vaikuttanut se, että valtaosa Keskustaan pettyneistä alkiolaisen ideologian kannattajista ei äänestänyt eduskuntavaaleissa tai siirtyivät äänestämään Perussuomalaisia.
Onko perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho koskaan ottanut esille sitä, että hänellä olisi vilpitön tarkoitus muuttaa nykyistä negatiiviseen globalisaatioon perustuvaa talous- ja yhteiskuntajärjestelmää? Erikoisesti huomioiden, onko hän ilmaissut halunsa tavoitella vapautumista riistoon ja ryöstöön perustuvasta kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista? Tästä on ilmeisen vaikeaa saada näyttöä, joka puoltaisi H-ahon tahtoa ponnistella haitallisen globalisaation otteista vapauttaakseen Suomen itsenäiseksi toimijaksi.
Päinvastoin. H-aho on suorastaan kilvoitellut pyrkimyksessään viedä Suomen alati syvemmälle ylikansallisten suurpääomien ja yleismaailmallisten laillistettujen pankkirosvojen otteisiin. Kannattihan H-aho maailmanlaajuista sekä kansallisvaltioiden säätelyä purkavaa TTIP-sopimusta.
H-aho luulee tai luuli olevansa keskivertoa paremmin perillä TTIP-sopimuksen luonteesta. Hyvin säälittävää on Jussin maininta siitä, kuinka hän on ”kuunnellut ja lukenut vuoden ajan hartaasti asiaan liittyviä eturyhmiä- ja asiantuntijapuheenvuoroja”. Luoja paratkoon! H-ahon pitäisi tietää niin kutsutuista asiantuntijoista, että he ovat varmasti viimeisimpiä, joihin olisi kannattanut luottaa. TTIP-sopimus oli niin salainen, että siihen on tutustunut hyvin harva parlamentaarikko. Kyseisiin asiakirjoihin on voinut tutustua erillisessä lukuhuoneessa, jossa TTIP-dokumentteja vieläkin ilmeisesti säilytetään. Huone on vartioitu, eikä niistä saa ottaa kopioita, eikä niitä saa rangaistuksen uhalla siteerata. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on sanonut, että:
Asiakirjoista ymmärtää sen, mitä ne ongelmat sopimuksessa ovat ja se näkökulma, millä tällaisia sopimuksia kirjoitetaan, on bisnesintressi, joka ei yksinkertaisesti ole järkevä.2
Pietikäisen mukaan TTIP-sopimus polkee muun muassa kuluttajasuojaa ja ympäristösäädöksiä. Virallinen liturgia sanoo neuvottelupäämääräksi toista, kuin mistä virallinen taho neuvottelee.2
H-ahon pitäisi huomata, että massiivisten bisneksen lobbausjärjestöjen toimesta on julkisuuteen syötetty ajatusta, jonka mukaan TTIP tulee hyödyntämään ainoastaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä Euroopassa. Kuitenkin suljettujen ovien takana he neuvottelevat aivan toista.2
Kummankohan etua Halla-aho luuli TTIP-sopimuksen palvelevan; Unionin valtioiden kansalaisten vai harvainvallan suurpääomien etua?
Olen vakuuttunut siitä, että H-aho ei ole saanut oikeaa ja totuudenmukaista tietoa eturyhmiltä ja asiantuntijoilta, joita hän on kuullut, ja joiden selontekoja sekä tutkimuksia hän on lukenut. No, nyt TTIP on jäässä, mutta TISA vyörytetään päälle.
Halla-ahon pitäisi vielä huomioida sekin, että juuri näitä negatiivisia globaaleja voimia palvelee Brysselin lobbauspolitiikka, ja tälle vääryydelle vispaavat häntäänsä Suomen poliittiset villakoirat. Tämä globaali raadollisuus inspiroi myös väestönsiirtoja Eurooppaan eli maahanmuuttoja, joita H-ahokin on kritisoinut.
Perussuomalaisten suhtautuminen Suomen eroamiseen Unionista ja eurosta luopumiseen
Halla-aho ei pidä Unionista eroamista realistisena:
–Vuonna 2015 olin itse EU:n kehityksen suhteen paljon pessimistisempi kuin tänä päivänä, koska silloin EU:ssa oli selkeästi ainoastaan yksi koulukunta. Se oli se, joka meni kohti syvempää integraatiota, Halla-aho sanoi radio-ohjelmassa.
Lisäksi hän mainitsi, että:
–Nyt meillä on syntynyt selkeä kriittinen koulukunta myös sinne EU:n sisälle. Tämä antaisi myös Suomelle muitakin mahdollisuuksia edistää kansallista etuaan kuin erota EU:sta, joka ei ole realistinen vaihtoehto.
Tässä H-aho puhui täyttä puutaheinää: Brysselin hegemonian keskiössä työskentelee 30 000 lobbaria. Kutakin europarlamentaarikkoa kohden on kuusi karaistunutta ammattilaista, jotka pyrkivät vaikuttamaan päätöksiin. Suomella, eikä muillakaan pienillä valtioilla ole edellytyksiä edistää kansallista etuaan, sillä EU-poliitikot kuuntelevat mieluummin lobbauskoneistoa kuin puolueettomia asiantuntijoita. Brysselin lobbarien vaikutus yksittäisten valtioiden päättäjiin on musertava.2
Perussuomalaiset eivät ole virallisesti esittäneen tahtoaan erota Unionista.
Lisäksi Halla-aho [2] painottaa, että voisi halutessaan pystyä eroamaan eurosta. Siten todellisuudessa H-aholla ei näytä olevan vakavia pyrkimyksiä erota eurosta.
Perussuomalaisten suhtautuminen Natoon, ja PS:n tavoitteista lipsuminen
Halla-aho on halunnut Suomen Naton jäsenmaaksi [3], mutta nykyisin hän epäilee Suomen mahdollisuuksia päästä Naton jäseneksi.
Koko maan ääniharavaksi 30 527 äänellä kohonnut Halla-aho kertoo tärkeimmiksi poliittisiksi tavoitteiksi kriittisen maahanmuuttolinjan ja realistisen ilmastopolitiikan. Kriittisestä maahanmuuttolinjauksestaan huolimatta H-aho alkoi välittömästi madaltaa perussuomalaisten [4] tavoitteita, halutessaan kiihkeästi PS:n pääsevän hallitukseen.
Hallituksen muodostamisprosessin käynnistyttyä, hän kertoo olevansa valmis kompromisseihin. Konkreettisista kompromissiehdotuksista Halla-aho mainitsee humanitaarisen maahanmuuton.
– Muut puolueet haluavat lisätä humanitaarista maahanmuuttoa. Me haluamme lopettaa sen kokonaan, joten mahdollinen kompromissi voisi olla humanitaarisen maahanmuuton vähentäminen, sanailee Halla-aho.
Mikäli Perussuomalaiset ajaisivat Suomen itsenäisyyden saavuttamista ja olisivat kansan asialla sekä negatiivista globalisaatiota vastaan, he riitauttaisivat eduskuntavaalituloksen.
Vaalit olivat laittomat
Jo ehdokkaiden numeroinnissa oli kummallisuuksia. Kalevi Wahrmanin ehdokasnumero oli 98 [5], joka oli myös Jussi Halla-ahon numero. Tosin vaalipiiri näillä ehdokkailla oli eri. Wahrman moninkertaisti äänisaaliinsa näissä eduskuntavaaleissa, verrattuna vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Myös vihreiden Pekka Haavistolla [6] ja Seitsemän tähden liikkeen Paavo Väyrysellä [7] oli sama ehdokasnumero 27, mutta eri vaalipiiri. Oliko tämä tahallista numeroiden sotkemista?
Eduskuntavaalit olivat laittomat, sillä eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saaneet yhdenvertaista esiintymisoikeutta verovaroin ylläpidetyissä Yleisradion eduskuntapuolueiden järjestämissä vaalikeskusteluissa.
Mikäli Suomi noudattaisi oikeusvaltion periaatteita, pitäisi olla mahdollista viedä tuomioistuinlaitoksen tutkittavaksi juuri käytyjen eduskuntavaalien lainmukaisuus ja vaatia niiden tulosten mitätöimistä. Mutta, koska Suomi ei ole oikeusvaltio mainittu menettely ei ole mahdollista.
Käydyissä eduskuntavaaleissa valtiovalta loukkasi raskaasti kansalaisten yhdenvertaisuutta. Valtion omistama ja verovaroin ylläpitämä Yleisradio asetti eduskuntapuolueet eriarvoiseen asemaan. Tämän voi todistaa jokainen, joka on seurannut Yleisradion järjestämiä vaalikeskusteluita. Vain valtapuolueet saivat näkyvyyttä.
Paavo Väyrynen muun muassa Seitsemän tähden liikkeestä [8]
kirjoittaa:
Vaaleihin osallistuu kaksi eduskuntapuoluetta, Sininen tulevaisuus ja Seitsemän tähden liike, jotka eivät osallistuneet edellisiin eduskuntavaaleihin. Muodollisesti ne ovat täsmälleen samassa asemassa.
Näistä kahdesta puolueesta Sininen tulevaisuus on kutsuttu mukaan Yleisradion eduskuntapuolueille järjestämiin vaalikeskusteluihin ja muihin vaaliohjelmiin. Seitsemän tähden liike on suljettu kokonaan vaaliohjelmien ulkopuolelle. Tällä tavoin syrjitään vakavalla tavalla Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaita ja heidän kannattajiaan.
Ratkaisun hetket
Koska vaalit olivat syrjivät ja siten laittomat, eivät isänmaalliset ja kansallismieliset puolueet sekä liikkeet päässeet mittauttamaan todellista menestymistään käydyissä eduskuntavaaleissa. Eduskuntavaalien tulokset 2019 täytyy mitätöidä, ja järjestää uudet eduskuntavaalit, jotka olisivat syrjimättömät sekä yhdenvertaiset. Muutoin Suomella ei ole muuta vaihtoehtoa syrjimättömien ja yhdenvertaisten vaalien järjestämiseksi, itsenäistymiseksi ja kansallisten henkisten arvojen kohottamiseksi kuin vallankumous.
Markku Juutinen
Lähteet
- SM. Sperikadon partaalla …: Saatavina https://www.suomenmaa.fi/uutiset/analyysi-sininen-tulevaisuus-on-perikadon-partaalla-uudenmaan-vaalipiirissa-on-viela-toivoa-6.71.442492.eda8bcc5c0 [9]
- Kivi, Jaana (2016). Bryssel myyty; Lobbausparatiisin kauppiaat. into
Viittaukset
https://www.verkkouutiset.fi/halla-aho-olen-kannattanut-20-vuotta-suomen-nato-jasenyytta-19199/ [3]
https://yle.fi/uutiset/3-10741208 [4]
https://www.facebook.com/Seitsem%C3%A4n-t%C3%A4hden-liike-405858016574184/ [7]
http://seitsemäntähdenliike.fi/blogit/ [8]
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/cc1ce3cf-4233-40fb-83f3-d94c5db232c2 [2] Tapio Puolimatka (25.9.2019). https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/seksuaalikasvatus-ja-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto/ [1]