"On väärin kysyä, miten holokausti oli teknisesti mahdollista toteuttaa. Holokausti oli teknisesti mahdollinen, koska se tapahtui."

Fernand Braudel

Pihaniityt ja perinnemaisemat kuntoon

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,75
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Syksyn alku on hyvää aikaa pihaniityn perustamiselle.

Perinnemaisemat ovat perinteisen maatalouden synnyttämiä ympäristöjä: niittyjä, ketoja ja hakamaita. Niiden monimuotoinen lajisto on harvinaistunut maataloudessa tapahtuneiden muutosten myötä. Tällä hetkellä lähes kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista on perinnemaisemien asukkeja.

Varsinaisten perinnemaisemien harvinaistuttua voimakkaasti tulisi näiden hoitamisen ohella kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten perinnemaisemien lajeja voitaisiin auttaa nykyisen maankäytön puitteissa. Uusia elinympäristöjä perinnemaisemien lajistolle voivat tarjota esimerkiksi avoimena pidettävät, oikein hoidetut tienpientareet ja pihoille perustettavat niityt.

Biologi, akatemiaprofessori Ilkka Hanski muistuttaa, että pienenkin pihan omistaja voi auttaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.

”Suomessa on noin miljoona omakotitaloa ja kesäasunnot vielä päälle. Suuri osa pihoista on nykyään hoidettua nurmikkoa, joka on eliölajiston kannalta lähes yhtä köyhää kuin kivetty piha”, Hanski kertoo. ”Tuhansien eliölajien joukko menestyisi Suomessa paljon paremmin, jos pihapiirit muutettaisiin hallitusti hoitamattomiksi niityiksi ja kedoiksi.”

Pihalla elävää lajirunsautta voi lisätä muuttamalla osankin nurmikkopihasta kukkivaksi niityksi, jonka hoidoksi riittää niittäminen kerran tai kaksi kesässä ja niittojätteen poiskerääminen.

Ilkka Hanskin omalta kotipihalta löytyy rohkaiseva esimerkki. ”Oman perheeni piha Helsingissä on 1500 neliömetriä niittyä ja niin sanottua joutomaata. Pari vuotta sitten joukko biologi-ystäviäni selvitti pihalla kasvavien kasvien ja sieltä löytyvien hyönteisten lajimäärän. Yhteensä löytyi 373 lajia, mukana kaksi valtakunnallisesti silmälläpidettävää lajia”, Hanski kertoo.

Korvaavien elinympäristöjen lisäksi on tärkeää huolehtia myös jäljellä olevien alkuperäisten perinnemaisemien säilymisestä. ”Loppukesä on parasta aikaa perinnemaisemien hoidolle. Tällöin useat niittykasvit ovat ehtineet kukkia ja levittää siemenensä”, kertoo perinnemaisemahankkeen koordinaattori Tanja Siippainen Luonnonsuojeluliitosta. ”Myöhään kukkivien harvinaisten kasvien elinpaikoilla niiton voi siirtää elokuun loppupuolellekin. Samalla turvataan perhosten ja muiden hyönteisten ravinnonsaanti näillä alueilla.”

Artikkelin on tuottanut Suomen luonnonsuojeluliitto.

Perinnemaisema

Perinnemaisema on perinteisen karjatalouden tai muiden varhaisten elinkeinojen muovaama kulttuurimaisema.

Perinnemaisemiin kuuluvat sekä rakennetut perinnemaisemat että laiduntalouden synnyttämät luontotyypit eli perinnebiotoopit. Rakennettuja perinnemaisemia ovat esimerkiksi historialliset rakennukset ympäristöineen.

Perinnebiotooppien määrä on romahtanut maatalouden muutosten myötä alle prosenttiin viimeisen sadan vuoden aikana.

Perinnebiotooppien suurimpia uhkia ovat tällä hetkellä umpeenkasvaminen laiduntamisen tai niittämisen loputtua, rehevöityminen sekä metsittyminen.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*