"Minut kasvatettiin kunnioittamaan sananvapautta. Olen liian vanha muuttaakseni tapojani vain mielistelläkseni uutta maailmanjärjestystä."

Bobby Fischer

Permakulttuuri – älykkään selviytymisen metodi

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 5,00
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Permakulttuurissa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Permakulttuuri, luomu, luonnonmukainen tuotanto. Mitä eroa niillä on vai onko mitään?

 

Suomalaisille tutuksi tullut luomuviljely eli luonnonmukainen viljely on maailman luomutalouden kattojärjestö IFOAM:in mukaan omavaraista ja tasapainoista maanviljelyä, joka perustuu mahdollisimman pitkälle paikallisiin luonnonvaroihin ja jossa viljelytoimet sopeutetaan vallitseviin luonnonoloihin.

Lannoitteina luomuviljelyssä käytetään kivijauheita, kuten apatiittia ja biotiittia. Tuholaishyönteisten ja rikkakasvien torjunta hoidetaan kitkemällä, kate-ja vuoroviljelyllä, myöhästetyllä kylvöllä ja muilla vastaavilla menetelmillä, kuten suojakasveilla.

YK:n vuoden 2011 raportin mukaan luomuviljelyllä voitaisiin jopa tuplata sadot monissa maailman köyhimmissä maissa.

Permakulttuuri on luomuakin kokonaisvaltaisempi suunnittelufilosofia ja -tiede, joka kattaa puutarhan, arkkitehtuurin, ekologian, jopa rahanhallinnan ja yhteisösuunnittelun.

Rakennettu ympäristö nähdään kokonaisuutena, joka osa-alueineen muovaillaan luontoa kunnioittaen. Luontoa ei runnota väkisin ruutukaavaan, vaan luonnon valmiit ominaisuudet huomioidaan suunnitteluvaiheessa: Luontoa ohjaillaan, mutta ihmisen toiminta ohjautuu luonnon mukaan.

Permakulttuuri ei ole sama asia kuin poliittisen puheen kestävä kehitys. Poliittisessa puheessa kestävän kehityksen lähtökohta on talouskasvu, ei niinkään luonnon ja ihmisen yhteistoiminta.

Aidossa permakulttuurissa jokaisella on henkilökohtainen vastuu tekemistään.

Permakulttuuri pyrkii kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jossa luontoa tarkkailemalla tehtyjä havaintoja käytetään suunnittelun apuna pyrittäessä rakentavaan, selviytymistä edesauttavaan ei-vahingoittavaan lopputulokseen. Tavoitteena on tehdä luonnon ehdoilla toimivia, itsekantavia, kestäviä järjestelmiä.

Sen ytimessä on kolme keskeistä menetelmää, joiden avulla omaa havainnointia jäsennetään: vyöhyke-, sektori ja panos-tuotos-analyysi. Panos-tuotos tarkastelussa keskitytään asioiden välisiin kytkentöihin ja yritetään luoda asioita yhdistelemällä kokonaisuuksia, jotka eivät tuota jätettä sekä vaativat hyvin vähän ulkopuolista ylläpitoa.

Permakulttuurissa käytetään niin sanottua Vakaiden järjestelmien periaatetta, jossa jokaisella komponentilla pitää olla monta toimintoa ja jokainen tärkeä toiminto pitää voida tehdä monella tapaa, kuvaa Bill Mollison, Permaculture Designer’s Manual-kirjan kirjoittaja. Permakulttuuri painottuu siis toiminnallisuuteen ulkonäön sijasta.

Permakulttuurissa mitään yksittäistä asiaa ei suunnitella vain yhtä käyttötarkoitusta varten, vaan hyödynnetään mahdollisimman laajalti sen toimintoja ja kytkentöjä muiden asioiden kanssa.

Elintärkeät toiminnot, kuten ruoka, vesi ja lämpö, pyritään turvaamaan järjestelmässä monella tapaa. Se tekee järjestelmästä joustavan samalla kun se varmistaa, että yhden osa-alueen tai komponentin pettäessä koko järjestelmä ei luhistu. Voidaan oikeastaan puhua älykkään selviytymisen järjestelmällisestä järjestämisestä: sähköstä riippumaton liesi tuottaa lämpöä, lämmintä vettä ja moneen kelpaavaa tuhkaa mahdollisimman pienellä polttoainemäärällä; tikuilla ja lastuilla.

Kokonaisuudessa jokainen osa tukee toistaan: viljelyalueelta saatavilla rikkaruohoilla ja perkausjätteillä voidaan ruokkia eläimiä. Eläimet tuottavat lantaa viljelyksille samalla, kun ne siivoavat maastoa. Veden kulkua ohjataan niin, että se hyödyttää kokonaisuutta. Pensasaidat voidaan rakentaa hyötykasveista, kuten marjapensaista.

Pihapiiri suunnitellaan paitsi työn kannalta toimivaksi, myös niin, että rakennukset suojaavat arempia kasveja tuulelta ja varmistavat suuremman sadon.

Rakennukset ovat monitoimirakennuksia: kasvihuoneessa on esimerkiksi vuohien tai lampaiden karsina tai kanakoppi, jolloin eläinten tuottama lämpö, lanta ja hiilidioksidi tulevat kasvien käyttöön. Kasvihuoneessa kompostoidaan, jolloin saadaan lisälämpöä. Kasvihuoneen vesipisteestä voidaan juottaa eläimet, jolloin ei tarvita erillistä vesipistettä. Kuivan heinän varastointi tehdään eläinsuojassa, jolloin eläinten talviruoaksi tarkoitettu heinä toimii myös eristeenä.

Tasapainoa ja kaikkia hyödyttävää vuorovaikutussuhdetta haetaan myös ulkoalueen vyöhykkeillä. Permakulttuuri on tunnistanut, että luonnossa kaikki aaltoilee: reuna-alueet, kuten metsänreunat ovat usein sekä biologisesti tuottavimpia että monimuotoisimpia luontotyyppejä.

Suora linja metsän ja avoimen alueen välillä muutetaan tuottavammaksi metsänhoidollisin keinoin, aaltoiluttamalla metsänreunaa siten, että siihen muodostuu suojaisia taskuja sekä ulostyöntyvää ”niemekettä”. Reuna-alue kasvitetaan siihen sopivin hyötykasvein.

Luonnossa esiintyvää spiraalimuotoa hyödynnetään ohjattaessa ilma- ja vesivirtauksia. Yleisin sovellus spiraalimuodosta on yrttipenkki, joka perustuu laajenevaan Fibonaccin spiraaliin. Spiraalin muotoinen kohopenkki sisältää erilaisia kasvuympäristöjä: etelän puolella viihtyvät kuivuudesta pitävät yrtit kuten timjami, pohjoispuolelle istutetaan varjossa viihtyviä kasveja.

Auringon lämpöä varastoidaan asettamalla isoja kiviä ja kivipaasia viljelyalueelle oikeisiin kohtiin. Samalla kivet toimivat rakenteen tukina ja ohjaavat myös tuulta ja vettä.

Alun perin käsite permaculture tulee sanoista permanent agriculture, pysyvä maanviljely, mutta se on levinnyt muillekin suunnittelun osa-alueille. Nykyisin lyhenne tulkitaan perma = kestävä + kulttuuri.

—-

Permakulttuuri

Permakulttuuri on rakennetun ympäristön suunnittelua luontoa kunnioittaen.

Permakulttuuri on kokonaisvaltainen filosofia, joka kattaa puutarhan, arkkitehtuurin, ekologian, jopa rahanhallinnan ja yhteisösuunnittelun.

Permakultuurin ajatuksena on, että luonnossa ei tunneta jätettä – on vain kiertokulkuja, joissa eri materiaalit liikkuvat.

Permakulttuuri sopii käytettäväksi missä päin maailmaa tahansa, koska suunnittelu perustuu paikallisten tekijöiden ja olosuhteiden huomioonottamiseen ja rakentuu niiden ympärille.

 

Lähteitä:

Permaculture Institute http://www.permaculture.org/nm/index.php/site/index/

EU: luomuviljely http://ec.europa.eu/agriculture/organic/organic-farming_fi

Helsingin Sanomat: YK: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa

Food Freedom 

COTO Report.

Olivier De Schutter:  Agroecology and the Right to Food

Central Rocky Mountain Permaculture http://www.youtube.com/watch?v=rh2JvEcIaZA

Central Rocky Mountain Permaculture Institute http://www.crmpi.org/CRMPI/Home.html

Yrttispiraali http://www.talokoti.fi/Puutarha–piha/Kukat–kasvit/Yrttispiraalista-silman-ja-suun-iloja/

http://www.luomu.fi/alkutuotanto/pdf/Seuri041005.pdf

Gene Logsdon:  Holy Shit Managing Manure to Save Mankind

Gene Logsdon: The Contrary Farmer

Gene Logsdon http://organictobe.org/category/gene-logsdon-blog/

Evira: Luomutuotannon ohjeet

Abdallah House – redesigning a home http://abdallahhouse.blogspot.com/

http://pohjoinenpermakulttuuri.wordpress.com/

http://www.permakulttuuri.info/

Sepp Holzer’s Permaculture: A Practical Guide to Small-Scale Integrative Farming and Gardening

Sepp Holzer The Rebel Farmer

Simon Fairlee Meat: A Benign Extravagance 

Geodesic Greenhouse http://www.youtube.com/watch?v=9rn6YtCC670&feature=related

Yeomans, P.A., 1954. The Keyline Plan. Soil and Health Library.

Kuinka rakennetaan 70 m2 talo 10 000 eurolla, ekologisesti http://provillage.wordpress.com/tag/ekologia/ ja http://provillage.wordpress.com/about/

Williams, A.G., Audsley, E. and Sandars, D.L. 2006: Determining the environmental burdens and resource use in the production of agri-cultural and horticultural commodities. Main report. Defra Research Project IS0 205. Bedford: Cranfield University & Defra. http://www.organicagcentre.ca/ResearchDatabase/res_enviro_burdens.asp

Foster et al. 2006. Environmental impacts of food production and consumption. A report to the Department for Environment, Food and Rural Affairs, Manchester Business School, DEFRA, London. http://www.scribd.com/doc/3234/Environmental-Impact-of-Food-Production-and-Consumption

Lombardini-Riipinen, Chiara & Riipinen, Olli: Aikidoa luonnon kanssa: Johdatus permakulttuuriin. Pinko 1. Helsinki: Vihreä sivistys- ja opintokeskus, 1998. ISBN 952-5078-07-8.

Michigan woman fined for growing veggies on her front lawn
Georgia farmer fined $5K for growing too many veggies

Meat vs Vegan image

Alaskan Iupigien viisaus http://www.magneettimedia.com/?p=4517 ja  http://www.magneettimedia.com/?p=4524

 

Lue lisää:

http://www.magneettimedia.com/?p=6850

http://www.magneettimedia.com/?p=6852

 

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*