- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Perinteiset syöpähoidot eivät hoida syöpää

Useimmat loistavat lääkärit, kuten Ben Goldacre [1] haluavat tietää kaikki saatavilla olevat tosiasiat reseptilääkkeestä, ennen kuin määräävät sitä. Kuitenkin kun puhutaan farmaseuttisista lääkkeistä, on lähes mahdotonta löytää todellista dataa, joten lääkärit eivät usein todellakaan tiedä määräämiensä lääkkeiden todellisia vaaroja.

Sen lisäksi, että he eivät ole lainkaan varmoja sivuvaikutuksista ja mahdollisesta kuolemasta, he eivät voi varmuudella tietää, auttaako lääke potilaan vaivaan ollenkaan. Lyhyesti sanottuna nykyaikainen lääketiede perustuu tutkimuspetoksille ja huomaamme niin lääkäreiden kuin terveysviranomaisten, mukaan lukien lääkeviraston, hylkäävän julkisen terveydenhoidon tehtävänsä keskittymällä kaikessa tekemisessään ja mainostamisessaan lääkefirmojen etuun. Kaikki mikä ei perustu farmaseuttiseen lääketieteeseen, tuomitaan lähtökohtaisesti.

Nature-lehdessä maaliskuussa 2012 julkaistussa tutkimuksessa tutkijat yrittivät toistaa 53 tavallista esikliinistä syöpätutkimusta. Näistä 53 tutkimuksesta vain kuusi oli toistettavissa. Uudessa kirjassaan Bad Pharma tri Goldacre soittaa hälytyskelloja viitaten siihen faktaan, että lääkkeiden valmistajat kustantavat omien tuotteidensa testit. Eräs kaikkein laajimmin hyväksytyistä todellisista tieteellisen todisteen kokeista on se, että tällaiset positiivisia tuloksia antaneet kokeet ovat riippumattomien tutkijoiden toistettavissa (eikä alkuperäisestä tuloksesta vastanneen lääkefirman valitsemat tai maksamat tutkijat).

”Lääkkeitä testaavat samat ihmiset, jotka valmistavat niitä, kehnosti suunnitelluissa kokeissa, toivottoman pienillä määrillä outoja ja epätyypillisiä potilaita, ja niitä analysoidaan käyttäen virheellisiä tekniikoita siten, että ne liioittelevat hoidon hyötyjä”, kirjoittaa Goldacre kirjassaan. ”Kokeiden tuottaessa lääkefirmalle epämieluisia tuloksia he voivat piilottaa ne lääkäreiltä ja potilailta, jolloin me näemme aina vain vääristyneen kuvan lääkkeiden todellisista vaikutuksista.”

Tämä useimpien markkinoille tulevien farmaseuttisten lääkkeiden epärehellinen, epätarkka ja epätäydellinen tuotekuvaus on ainoa tietolähde, johon lääkärit perustavat pyhän allopaattisen lääketieteellisen toimintansa. Minkälaista lääkeTIEDETTÄ tässä oikein käytetään, kun negatiivisia tuloksia ei ilmoiteta, ei anneta lääkärien käyttöön ja kielletään, salataan ja jätetään huomiotta lääketieteellisissä johtopäätöksissä?

Tämä on järjestelmällinen virhe lääketieteen ytimessä. – Tri Ben Goldacre

Erick Turner teki tutkimuksen, joka julkaistiin New England Journal of Medicinessä, kaikista Yhdysvaltojen lääkevirastolle ilmoitetuista masennuslääketesteistä, joissa oli 38 positiivisia tuloksia tuottanutta tutkimusta ja 37 negatiivisia tuloksia tuottanutta. Positiivisia tuloksia antaneista 38 tutkimuksesta julkaistiin 37 ja negatiivisia tuloksia antaneista 37 tutkimuksesta julkaistiin vain 3.

Lähes joka päivä kuulemme lääketieteen kauhutarinoita, jotka säikäyttävät ihmiset pysymään loitolla lääkäreiden vastaanotoilta. Viimeisimpiä oli lokakuun 2012 tapaus, jossa Yhdysvaltain terveysviranomaiset varoittivat laajalti massachusettsilaisesta erikoislääkeyrityksestä, jonka tuotteiden pelättiin levittävän harvinaista aivokalvontulehdusta. Sairaaloita ja lääkäreitä kehotettiin välttämään kaikkia yrityksen tuotteita.

Tutkijat löysivät saastuneen sinetöidyn steroidiastian New England Compounding Centeristä Massachusettsin Framinghamissa, kertovat USA:n lääkeviraston virkailijat. Meneillään olevissa tutkimuksissa selvitetään, onko kyseessä sama sieni, jota pidetään syyllisenä 35 ihmistä 6 osavaltiossa tartuttaneeseen epidemiaan. Viisi ihmistä on kuollut. Kaikki potilaat saivat steroidipiikkejä selkäsärkyihin. Lähes joka päivä kuulemme karmaisevia raportteja jälleen uudesta kuolemasta.

Lääketieteen ja farmasian pitäisi pystyä tunnistamaan jokaisen lääkärin käyttämän lääkkeen oikea toimintamekanismi ja aktiivinen komponentti. Ongelmana on, että sitä ei voida tehdä ilman valheellisia tutkimuksia, kliinisiä kokeita ja lääkeviraston lupaa.

Perinteiset syöpähoidot eivät hoida syöpää

Olen aina sanonut, että perinteiset syöpälääkärit käyttävät syöpää aiheuttavia hoitoja ja diagnostisia menetelmiä hoitaessaan ja tutkiessaan syöpää. Mammografia on täydellinen esimerkki. Jokainen naisen kärsimä mammografiatutkimus lisää rintasyövän riskiä 5 %, [2] johtuen tutkimuksessa käytettävästä säteilystä ja siitä, että mammografiat usein johtavat ylidiagnosointiin ja tarpeettomiin hoitoihin [3].

Useimmat ihmiset aavistavat modernin onkologian olevan erittäin vaarallista. Mikä on kuitenkin kaikkein kauheinta, on se että hoitoja ei ole millään tavalla suunniteltu hoitamaan syövän syitä. Vaikka syöpäteollisuus puhuu jatkuvasti syövän ”parannuskeinon” löytymisestä, on se viimeisenä heidän listallaan. Ainoat syöpälääkäreiden tarjoamat hoitomuodot eivät hoida syöpää, vaan tekevät potilaan entistä sairaammaksi ja lopulta aiheuttavat tuskallisen kuoleman.

Useat eri analyysit osoittavat, että median uutisointi on antanut virheellisiä viestejä rintasyövän monimutkaisuudesta, naisten korkeimmasta riski-iästä, saavutetuista edistysaskeleista ja varhaisen havaitsemisen tärkeydestä.

Kansallisen rintasyöpäliiton johtaja Fran Visco uskoo ratkaisun löytyvän tieteestä, erityisesti tutkimuksessa rintasyövän kehityksestä ja metastatoitumisesta. Hän kertoi Daily Beastille: ”Ajaudumme sivuraiteille jatkuvien yritysten vuoksi saada jokainen nainen käymään mammografiassa. Voisimme seuloa joka ikisen maailman naisen ja silti emme pysäyttäisi rintasyöpää. En sano, että seulonnan rahoitus tulisi lopettaa, emme kuitenkaan voi keskittyä pääasiassa siihen.”

Tutkimukset ovat antaneet ymmärtää, että syövällä on hyvin vähän tekemistä genetiikan kanssa. Tiedämme joitain perustekijöitä syövän synnystä. Tiedämme sen alkavan vähähappisista olosuhteista. Tiedämme sen myös alkavan vaurioista ja erityisesti tulehduksista. Tiedämme, että tulehdusten ja vähähappisten olosuhteiden vallitessa, kehossa myllertää hallitsemattomasti infektioita aiheuttavia tekijöitä.

Meillä on siis tekijöinä matala happipitoisuus, matala hiilidioksidipitoisuus, matala pH ja soluenergian taso, meillä on infektion aiheuttajia. Kun soppaan lisätään vielä tulehdukset, raskasmetallit, kemiallinen kontaminaatio ja ravintoaineiden puutokset, on meillä valmis SYÖVÄN resepti. Syöpä on nykyajan peto, joka syö ihmiskunnan elävältä vanhuksista alkaen, mutta nykyisellään siirtyy yhä vain nuorempiin ja jopa lapsiin, joita kuoleman ei pitäisi vaania.

Parantaako kemoterapia tai säteilyhoito näitä syövän syitä? Parantavatko ne syöpää? Tappavatko ne syöpää, kun ne samalla aiheuttavat sitä lisää? Perinteisessä onkologiassa ei ole mitään todellista. On ymmärryksen ulottumattomissa, miten tällainen älykäs ihmislaji on pystynyt kehittämään ja omaksumaan tällaisia epätäsmällisiä modernin onkologian periaatteita.

Uusi MIT:n tutkimus tarjoaa kattavan näköalan kemiallisiin ja geneettisiin muutoksiin tulehdusten edetessä syöväksi [4]. Eräs suurimmista maksa-, peräsuoli- ja vatsasyövän riskitekijöistä on näiden elimien jatkuva krooninen tulehdustila, joka aiheutuu usein virus- tai bakteeri-infektioista.

Vuonna 2008 Ranskassa tutkijat havaitsivat, että yksi kuudesta syövästä aiheutuu infektiosta [5], joka olisi hoidettavissa. Helicobakteeri pylori, hepatiitti B ja C virukset ja ihmisen papilloomavirukset olivat syynä 1,9 miljoonaan tapaukseen, pääosin ruoansulatuksen, maksan ja kohdunkaulan syöpiin. Naisissa kohdunkaulan syöpä edusti yli 80 prosenttia. Noin 30 % infektioiden aiheuttamista tapauksista ilmenee alle 50-vuotiaissa.

Yale Journal of Biology and Medicine [6] kertoo: ”Syöpäkasvaimien yleistyminen ja edistyminen riippuu toissijaisista prosesseista kasvaimen ympäristön soluissa, jotka eivät välttämättä ole syöpämäisiä itsessään. Tulehdukset on jo aikaa sitten yhdistetty syövän osatekijäksi. Tässä katsauksessa käsitellään syövän ja tulehduksen reaktiivista suhdetta huomion ollessa erityisesti siinä, miten tulehdusten rooli fysiologisissa prosesseissa, kuten kudosten homeostaasin ylläpitäminen ja korjaus, voi tarjota loogisen kehyksen syövän ja tulehdusreaktion välisen yhteyden ymmärtämiseen.”

Molekyylivirologian, immunologian ja perinnöllisyyslääketieteen professori Carlo M. Croce sanoo: ”Yleisesti uskotaan syövän aiheutuvan elimistön soluihin kertyvistä mutaatioista. Tutkimuksemme [7] antaa olettaa, että tulehduksiin liittyvä MikroRNA-155 lisää mutaatioita ja saattaa olla avaintekijä tulehdusten aiheuttamissa syövissä.” Tämä ja monet muut tutkimukset osoittavat, miten tulehdus voi auttaa aiheuttamaan syöpää. Infektiosta tai Crohnin taudin tyyppisistä olosuhteista johtuvat krooniset tulehdukset ovat syynä jopa 25 % kaikista syövistä.

Kemoterapia ja säteilyhoito vain pahentavat tilannetta! Nämä eivät ole syöpähoidon menetelmiä ja kaikki tietävät sen, ettei niillä ole mitään tekemistä syövän parantamisen kanssa, mikä on muutenkin julistettu laittomaksi. Paras mihin he pystyvät, on kertoa näiden menetelmien pidentävän odotettavissa olevaa hengissä selviytymisaikaa pidemmäksi, kuin mitä se olisi, jos mitään johdonmukaista hoitoa ei käytettäisi.

Syöpäkasvaimet ovat ennen pahanlaatuiseksi muuttumistaan samankaltaisia kuin haavat. Tällaiset kasvaimet muistuttavat monella tapaa parantuvaa tai desmoplastista (arpeutuvaa) kudosta, kuten esimerkiksi aktivoituneiden verihiutaleiden kerääntyminen. Kuten Coussens ja Hanahan kuvasivat, syöpäkasvaimen kasvuprosessi saattaa olla kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa elimistö kohtelee kasvaimia kuin haavoja. Tälle vaiheelle ominaista on kasvaimen kasvu, jota edistää strooman (tukikudosverkon) epäsuora toiminta, mitä tapahtuu yleensä fyysisen kudoksen parantuessa.

Ovatko kemoterapia ja säteily asianmukaisia haavojen hoitokeinoja? Hämmästyttävin asia näissä hoidoissa on se, että moni todella selviytyy näistä hoidoista, mikä todistaa sen, miten sitkeä ihmiskeho todella on.

Syöpähoidot vastaan Syöpäkuolemat

Lääkärit puhuvat harvoin syövän ”parantamisesta”. Sen sijaan hoidon onnistumisen mittarina käytetään potilaan selviytymistä hengissä 5, 10 tai 15 vuoden kuluttua diagnoosista. Hämmästyttävää on se, että kaiken syöpälääkäreiden silvo, polta ja myrkytä -hoitojen jälkeen syövästä selviytymisaste on parantunut hiukan. Esimerkiksi vuosikymmenen vaihteessa Englannin ja Walesin tilastot osoittivat, että 5 vuoden selviytymisaste miesten kaikissa syövissä oli 31 % ja naisilla 43 %. Lukemat Skotlannin osalta ovat samankaltaiset. Tänä päivänä, vaikka edelleen synkät, niin luvut ovat hiukan paremmat.

Mutta ovatko luvut todella paremmat? Varmasti he haluaisivat meidän uskovan niin, mutta suurimpana tekijänä ovat tilastot. Tilastoja voidaan vääristellä ja nyt tilastot näyttävät paremmilta, sillä potilaan kuollessa kemoterapian ja säteilyhoitojen sivuvaikutuksiin häntä ei merkitä syöpään kuolleeksi. Eräs lukijoistani kirjoitti: ”Ystäväni kuoli äskettäin peräsuolisyöpään ja hänen vaimonsa oli tyrmistynyt huomatessaan kuolintodistuksessa syövän olevan vasta kolmas kuolinsyy infektion ja muiden hoidon aiheuttamien ongelmien jälkeen.”

Tätä tapausta ei siis laskettu syöpäkuolemaksi. Lisäksi jos potilas on diagnosoitu rintasyövästä ja hän paranee osittain siitä ja syöpä palaa metastasoituneena jollekin muulle alueelle, niin viiden vuoden jälkeen häntä pidetään rintasyövästä selvinneenä (vaikka kuolisi siihen toiseen syöpään myöhemmin).

Alkuperäinen artikkeli: http://drsircus.com/medicine/cancer/orthodox-cancer-treatments-dont-treat-cancer [8]