Perinteinen suomalainen maalaustaide on pitkään kärsinyt alamäestä. Nyt realistisen taiteen arvostus on nousussa, sanoo lahtelainen taidemaalari Lauri Tervo.
Lauri Tervo maalaa suomalaisia maisemia selkä suorana ja suurella rakkaudella. Siitäkin huolimatta, että viime vuosikymmenet realistinen, perinteinen taide on erittäin harvoin mahtunut Suomen arvostetuimman taiteen joukkoon.
– Ulkoilmamaalaus on minun juttuni. Viimeiset pari vuotta olen maalannut maisemassa paikan päällä, 28-vuotias taiteilija kertoo.
Ulkonamaalaus on kokenutkin lievän nousun viime vuosina, sillä maisemassamaalauksen jälki vakuuttaa katsojan eri tavalla kuin valokuvasta maalatun maiseman.
– Valon ja varjon vaihtelut sekä värit toistuvat yleensä paremmin ulkona maalatussa teoksessa, Tervo kuvailee.
Toden totta, Tervon ulkonamaalattuja töitä katsoessa tulee voimakas tunne maisemasta. Värit ovat voimakkaammat ja rohkeammat kuin valokuvasta tehdyssä maisemamaalauksessa, mutta kuitenkin erittäin realistiset ja uskottavat. Maisemamaalauksista huokuu tilan tuntu, ne muistuttavat 1800-luvun suomalaisista mestareista, jotka ylistivät maisemamaalauksillaan suomalaista luontoa.
Voimakkaan tilan tunnun lisäksi ulkonamaalauksen viehättävyys piilee maalaukseen liittyvissä tarinoissa. Taulua täytyy maalata tiettyyn kellonaikaan, tietynlaisella säällä. Mitä tahansa saattaa tapahtua niiden muutaman päivän aikana, joina maisema maisemassa syntyy.
Perinteisen taiteen arvostuksen puute harmittaa Tervoa. Hän ei kuitenkaan ole harmituksensa kanssa yksin: taiteilija-, taideharrastaja- ja taidekauppiaspiireissä puhutaan paljon taiteen rappiosta.
– Perinteistä realistista maalaustaidetta pidetään pelkkänä kansantaiteena. Silti se on useimmiten taidetta, josta suurin osa tavallisista ihmisistä tykkää.
Tervon mukaan nykyään on olemassa liian paljon erittäin lahjakkaita suomalaisia taiteilijoita, jotka eivät ole nousseet valtakunnan huipuiksi ainoastaan sen vuoksi, että he tekevät perinteistä maalaustaidetta.
– Modernismi ja ei-esittävyys ovat nykyään itseisarvo sinänsä, mikä on mielestäni väärin. Ei-esittävän taiteen kentälle eksyy herkemmin lahjattomia onnenonkijoita, jotka hyvällä tuurilla, suhteilla ja hyvillä markkinointitaidoillaan myyvät töitään ja saavat ne läpi valtakunnan huipputaiteen tasolle.
Modernismin itseisarvo näkyy muun muassa siinä, että Suomen arvostetuimpaan taideyhdistykseen, Suomen Taidemaalariliittoon, on perinteisen taiteen edustajan äärimmäisen hankala, jos mahdoton, päästä. Myös taiteilija-apurahat menevät lähes sataprosenttisesti modernisteille.
– Museosektorillekin on perinteisen taiteen esittäjän äärettömän hankalaa saada itsensä läpi. Moni kokee, että Suomen johtavat taiteilijapiirit ovat sisäänpäin lämpeävää porukkaa. Ovet aukeavat liiaksi suhteilla, jolloin hiljaiset, ahkerat puurtajat, joilla ei ole aikaa myydä itseään markkinoille, jäävät paitsi ansaitsemastaan arvostuksesta.
Itse modernismi ei Tervon mielestä kuitenkaan ole ongelma: on olemassa erittäin taitavaa ja hyvää moderniakin taidetta. Sen sijaan se, että modernia, ei-esittävää taidetta tuotetaan lähes ainoastaan bisnesmielessä, turhauttaa totisia taiteilijoita.
– Koskaan aiemmin et ole voinut hypätä arvostetuksi taiteilijaksi suoraan ei-esittävällä taiteella. Picasso on hyvä esimerkki: hän oli lapsinero, erittäin taitava piirtäjä. Hän lähti liikkeelle realismista, mutta päätyi lopulta johonkin, mitä ei ollut koskaan aiemmin tehty. Modernismi oli hänellä taiteellisen kehityksen tulos.
Nykyään arvostettujen taiteilijoiden joukossa on Tervon mukaan paljon taiteilijoita, jotka eivät tee taidetta täydestä sydämestään eivätkä anna itsestään niin paljon kuin taiteilijan pitäisi. Se on surullista.
Asiaan ollaan kuitenkin heräämässä, mikä näkyy esimerkiksi taidokkaan perinteisen taiteen lievänä nousuna.
Mikä sitten on Tervon mielestä hyvää taidetta?
– Hyvästä taiteesta kertoo ainakin se, että teos on kaunis, esteettisesti miellyttävä ja siitä tulee hyvä mieli. Se on taitavasti toteutettu ja se tulee kestämään aikaa. Lisäksi ainoastaan täydestä sydämestään tuottava taiteilija, joka antaa itsestään kaiken taiteelle, pystyy tekemään hyvää taidetta. Hyvä taide ei synny vahingossa.
Lauri Tervon taidenäyttely on avoinna muutaman viikon ajan Lahdessa Häggmannin kahvilassa Kärkkäisen tavaratalossa.
Taide tarvitsee kriitikoita
Lauri Tervon mielestä taiteen käsitys on nykypäivänä laajentunut hallitsemattomaksi.
– Nykyaikana taidemarkkinat ovat aivan liian vapaat. Vapaus johtuu siitä, että elämme taiteen historian ensimmäistä aikaa, jolloin taiteella ei ole minkäänlaisia rajoja. Periaatteessa mikä tahansa voi olla taidetta.
Tervon mielestä taiteelle ei tekisi ollenkaan pahaa se, että jokin organisaatio tai organisaatiot määrittelisivät taidetta.
– Taidekriitikoitakaan ei enää ole. Syynä saattaa olla se, että ilman rajoja taidetta on äärimmäisen hankala määritellä. Mutta kriitikoille olisi kyllä paikkansa, sillä he voisivat taiteen asiantuntijoina arvioida, mikä tulee kestämään aikaa. Ajassa kestäminen viimeistään kertoo, mikä on hyvää taidetta.
Taiteen rajattomuus on aiheuttanut suuria ongelmia paitsi taidekauppiaille myös taiteen keräilijöille ja harrastajille. Ja tietysti eniten tavalliselle tallaajalle, joka haluaa tehdä suuren sijoituksen ja ostaa jonkin arvokkaan teoksen kotiinsa. Taiteen ostaja ei yksinkertaisesti tiedä, mikä ja minkälainen teos valtavasta valikoimasta olisi sijoittamisen arvoinen. Hinta ei välttämättä kerro taiteen arvosta mitään, eikä siitä, kestääkö sen arvo kymmeniä vuosia.
– Kriitikot avaisivat ostajien silmiä vaatimaan taiteelta enemmän. Samoin kriitikoiden olemassaolo asettaisi taiteilijoille porkkanoita pyrkiä aina vain parempaan ja nostaa taiteensa tasoa.
Lisää aiheesta: http://www.lauritervo.com/ [1]