- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Pearl Harbor oli väärän lipun operaatio

On jälleen se aika vuodesta kun Pearl Harborin väärän lipun operaatiota 7. joulukuuta 1941 juhlistetaan. Isku antoi Yhdysvalloille tekosyyn osallistua toiseen maailmansotaan. Seuraava keskiviikko (7. joulukuuta 2016) tulee olemaan Pearl Harborin 75. muistopäivä. Traaginen tapahtuma, joka lukeutuu pitkään väärän lipun operaatioiden listaan, joita häikäilemättömät rikolliset (ja harhaanjohtajamme) ovat kuluneiden vuosien aikana tehneet. Aivan kuten syyskuun 11. päivän väärän lipun hyökkäyksessäkin [1], noin 3000 amerikkalaisen elämät uhrattiin jotta Yhdysvaltain hallitus saisi tekosyyn osallistua sotaan. Nyt kun 75. vuosipäivä lähestyy, on aika siirtää katse ajassa taaksepäin ja osoittaa, että Pearl Harbor oli väärän lipun operaatio. Toivottavasti tämä tieto saavuttaa mahdollisimman monet ja estää tulevaisuuden johtajia huiputtamasta ihmisiä alistumaan ja saavuttamasta heidän pahoja poliittisia ja geopoliittisia tavoitteitaan tällä kuluneella taktiikalla.

Pearl Harborin väärän lipun operaation motiivi: tarjota ”legitiimi” syy Yhdysvalloille osallistua toiseen maailmansotaan (jota oli suunniteltu jo kauan)

Yksi asia on tehtävä selväksi heti alkuun: Pearl Harborin hyökkäys ei ollut väärän lipun operaatio siinä mielessä, että Yhdysvallat olisi hyökännyt omien laivojen ja lentokoneidensa kimppuun. Kyse on väärän lipun operaatiosta siinä mielessä, että Roosevelt vähintäänkin salli sen tapahtua, tai kuten todisteet osoittavat, hän sai sen aikaan. Suurin osa Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastosta ja lentokoneista jätettiin tarkoituksella alttiiksi vailla ilmatorjuntaa, jolloin ne olivat helppo kohde japanilaisten torpedohävittäjille. Japanilaiset onnistuivat tuhoamaan lähes 20 amerikkalaista sotalaivaa, mukaanlukien 8 massiivista taistelulaivaa ja yli 300 lentokonetta.

”Yllätys”hyökkäys osoittautui hyväksi tekosyyksi Rooseveltille vakuuttaa Amerikan kansa ja Kongressi toiseen maailmansotaan osallistumisesta. (Jep, noina aikoina Yhdysvaltain presidentti itse asiassa noudatti perustuslakia tunnollisemmin [vaikka Roosevelt oli kaikesta huolimatta rikollinen tekojensa vuoksi] toisin kuin Obama, joka on yrittänyt kahdeksanvuotisen kautensa aikana aloittaa sotia ilman Kongressin hyväksyntää.) Loppujen lopuksi, kuka voisi tuomita kansakuntaa julistamasta sotaa toiselle kansakunnalle sen jälkeen kun jälkimmäinen on hyökännyt ilman selkeää syytä? Kollektiivinen ajattelutapa oli varsin erilainen 75 vuotta sitten kuin nykyään. Ihmiset luottivat enemmän johtajiinsa; ihmiset olivat patrioottisempia ja isänmaallisempia; eikä tuolloin ollut internettiä tai helppoa tapaa tarkistaa puhuivatko johtajat totta vai eivät.

Pankkiirien sodat

Ennen kuin käymme läpi todisteita, jotka osoittavat Rooseveltin tietäneen mitä Pearl Harborissa tulee tapahtumaan, on syytä käsitellä sitä kuinka sodat alkavat. Pinnallisesti tarkasteltuna sotia käydään kansakuntien välillä, mutta todellisuudessa naruista vetelee kansainvälisen pankkikabaalin pimeät voimat. Ne kiristävät jännitteitä osapuolten välillä ja rohkaisevat konfliktiin. Ne rahoittavat molempia osapuolia, jotta sota ei loppuisi ja usein voivat päättää sodan lopputuloksen päättämällä kumpaa osapuolta rahoitetaan enemmän.

Mark Twain huomautti, että vaikka historia ei välttämättä toista itseään, sillä on kuitenkin jonkinlainen rytmitaju. Vastaavanlaisia väärän lipun operaatioita tapahtui myös ensimmäisen maailmansodan aikaan kun Saksa upotti brittien Lusitania-aluksen (jonka kyydissä oli ammuksia) sen ollessa matkalla New Yorkista Englantiin. Heillä oli ennakkotietoa – Saksan Yhdysvaltain suurlähetystö oli laittanut sanomalehtiin mainoksen, joka varoitti ihmisiä matkustamalla Lusitanialla, sillä matka voisi olla vaarallinen. Jopa puolueellinen ja kontrolloitu Wikipedia [2] myöntää:

”Uppoaminen aiheutti protestiaallon Yhdysvalloissa, kaikesta huolimatta, sillä kuolleiden joukossa oli 128 Yhdysvaltain kansalaista. Uppoaminen muutti yleistä mielipidettä Yhdysvalloissa saksanvastaiseksi, ja oli osasyynä siihen, että Yhdysvallat julisti sodan lähes kaksi vuotta myöhemmin.”

Woodrow Wilson vakuutteli väestölle ettei Yhdysvallat osallistu ensimmäiseen maailmansotaan, ja hänet valittiin osittain antamansa vaalilupauksen vuoksi. Mutta nyt kun amerikkalaisia oli kuollut, mitä muuta hän olisi voinut tehdä, vai mitä? Sama kaava toistuu Rooseveltin tapauksessa. Sama vanha huijaus.

Pearl Harborin väärän lipun operaatio: 3 salaliittoa

Pearl Harborin väärän lipun operaatiosta osa oleellisimmasta tiedosta löytyy Robert Stinnettin kirjasta Day of Deceit. Hän palveli Yhdysvaltain laivastossa toisen maailmansodan aikaan. Hänen tutkimuksissaan on käsitelty muun muassa julkistettuja turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja, joiden tiedot salattiin Amerikan kansalta yli 60 vuoden ajan. Stinnettin työ osoittaa, että tapaukseen liittyy oikeastaan 3 salaliittoa: ensimmäisen tarkoituksena oli saada Japani hyökkäämään Amerikkaan ja näin tarjota Amerikalle lyömätön tekosyy osallistua toiseen maailmansotaan; toinen oli pimittää Pearl Harborin komentajilta tietoa Japanin aikeista; ja kolmas oli salata kaikki tiedot ennakkotiedoista yleisöltä.

Pearl Harborin väärän lipun operaatio: McCollumin muistio, sivu 1. [3]
Pearl Harborin väärän lipun operaatio: McCollumin muistio, sivu 1.

Salaliitto #1: Japani houkutellaan hyökkäämään

Stinnett paljastaa muistion, jonka hän sai julkisuuslain nojalla japaniasiantuntija kapteeni Arthur McCollumilta, Laivaston tiedusteluyksikön Itä-Aasian yksikön päälliköltä, joka päivätty 7. lokakuuta 1940. Tämä syntinen McCollumin muistio [4] (ylläolevassa kuvassa) sisältää 8-kohtaisen suunnitelman, jolla Japani saadaan ”suorittamaan sotilaallinen toimenpide”. Haastattelussaan [5] 2002 Stinnettiltä kysyttiin onko FDR nähnyt muistion:

”Onko olemassa mitään näyttöä siitä, että FDR näki McCollumin muistion?”

Stinnett: Ei ole näyttöä siitä, että hän olisi nähnyt muistion, mutta hän otti käyttöön kaikki kahdeksan provokaatiota – myös se missä hän allekirjoitti täytäntöönpanomääräyksen… Ja muut tiedot laivaston asiakirjoista osoittavat selkeästi, että hän oli nähnyt sen.”

Alla kahdeksan kohtaa joita McCollum ajoi, joista jokaisen Roosevelt joko pani täytäntöön tai järjesti (osan Yhdysvaltain laivaston päällikkö James Richardsonin vastalauseista huolimatta):

Kohta F on erityisen merkittävä, sillä se mahdollisti sen, että Japani kykeni tuhoamaan suuren osan Yhdysvaltojen laivastosta, mikä maksimoi vahingot suuren yleisön silmissä – mikä oli loppujen lopuksi koko homman tarkoituskin. Sen lisäksi, että Yhdysvallat monin tavoin houkutteli Japania hyökkäämään, se salli japanilaisten laivastovakoilijoiden vakoilla Pearl Harborin tukikohtaa ja lähettää tietoa takaisin Japaniin hyökkäyksen valmistelua varten.

Salaliitto #2: Japanilaisten salaus murrettiin mutta upseereille ei ilmoitettu

Pearl Harborin komentajille, admiraali Kimmelille (Yhdysvaltain laivaston komentaja) ja kenraaliluutnantti Shortille (Pearl Harborin puolustuspäällikkö) annettiin väärää tietoa ja heidät pidettiin pimennossa. He eivät saaneet kriittistä tietoa, jota he olisivat tarvinneet valmistautuakseen hyökkäykseen ja puolustautuakseen siltä.

Stinnettin mukaan Yhdysvaltojen kryptograafikot olivat murtaneet Japanin diplomaattien käyttämän salausjärjestelmän (joka tunnettiin nimellä MAGIC). He olivat myös murtaneet joitain Japanin armeijan salausmenetelmiä, mikä tarkoittaa, että he kykenivät ymmärtämään Tyyneltämereltä kaappaamiaan viestejä. Merkittävä tieto joka onnistuttiin kaappaamaan (kuten Japanin joukkojen viimehetken kokoontumispiste, niiden määränpää ja hyökkäyskäsky) jätettiin tarkoituksella toimittamatta Kimmelille ja Shortille.

Noin kaksi viikkoa ennen hyökkäystä (23. marraskuuta 1941) Kimmel oli määrännyt (ilman Valkoisen talon hyväksyntää) etsiä japanilaisjoukkoja Havaijin pohjoispuolelta. Hän oli itse asiassa siirtänyt kalustoa pohjoiselle Tyynellemerelle. Mutta kun Valkoisen talon viranomaiset kuulivat tästä, he määräsivät laivat takaisin Pearl Harboriin. Toinen todiste on se, että 25. marraskuuta Laivaston päämaja Washingtonissa määräsi Kimmeliä siirtämään kaikki Tyynellämerellä kulkeneet laivat lähemmäs etelää, mikä jätti Tyynenmeren pohjoisosan sopivasti avoimeksi, mikä mahdollisti Japanin hyökätä ilman häiritseviä aluksia.

Salaliitto #3: Todisteita ennakkotiedosta

Tapauksesta oli olemassa huomattava määrä ennakkotietoa edellämainittujen lisäksi. Tässä vielä joitain esimerkkejä:

-Roosevelt halusi ”voittaa sodan yhdessä” Englannin kanssa. Kuten James Perloff [6] kirjoitti:

”Roosevelt lähetti lähimmän neuvonantajansa, Harry Hopkinsin, tapaamaan Britannian pääministeriä Winston Churchillia tammikuussa 1941. Hopkins sanoi Churchillille: ”Presidentti uskoo vakaasti siihen, että me [Yhdysvallat ja Englanti] voitamme sodan yhdessä …”

Rooseveltin aikomukset lähes paljastuivat 1940 kun Tyler Kent, Yhdysvaltain Lontoon suurlähetystön salaviestityöntekijä, sai tietoonsa Rooseveltin ja Churchillin välisen salaisen sanoman. Sanomat paljastivat, että FDR – vaalilupauksista huolimatta – halusi viedä Yhdysvallat sotaan. Kent salakuljetti joitain dokumentteja ulos suurlähetystöstä, tarkoituksenaan varoittaa amerikkalaisia – mutta jäi kiinni.”

Marraskuun 25. 1941 FDR vastaanotti ”positiivisen sotavaroituksen” Churchillilta, jossa ilmoitettiin että japanilaiset tulisivat iskemään Amerikkaa vastaan joulukuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä. Tämä varoitus sai presidentin tekemään äkillisen täyskäännöksen aiempiin japaninsuhteisiinsa ostaa aikaa, mikä johti valtiosihteeri Hullin tarkoituksellisen provokatiiviseen uhkavaatimukseen 26. marraskuuta 1941, mikä varmisti sen että sota alkaa.

-Marraskuun 26. 1941. Washington määräsi molemmat Yhdysvaltojen lentotukialukset, Enterprisen ja Lexingtonin, pois Pearl Harborista ”niin pian kuin mahdollista”. Tämä määräys vähensi tukikohdan käytössä olevia lentokoneita viidelläkymmenellä tai 40 % sen jo aiemmin riittämättömästä hävittäjävahvuudesta. Samana päivänä Cordell Hull antoi uhkavaatimuksen, vaatien Japania vetäytymään Indokiinasta ja kaikkialta Kiinasta. Yhdysvaltain Japanin-suurlähettiläs kutsui tätä ”asiakirjaksi, joka hipaisi nappia, joka aloitti sodan.”

Marraskuun 29. 1941 Hull kertoi United Pressin toimittaja Joe Leibille että Pearl Harboriin tultaisiin hyökkäämään 7. joulukuuta. The New York Times raportoi 8. joulukuuta (”Hyökkäys oli odotettavissa” s.13), että Yhdysvallat tiesi hyökkäyksestä viikkoa aiemmin.

-Joulukuun 1. 1941 Laivaston tiedusteluyksikkö ONI:n 12. Laivastopiiri San Franciscossa löysi kadonneen japanilaislaivaston vertailemalla neljän langattoman uutispalvelun ja useiden laivayhtiöiden ilmoituksia signaaleista Havaijin länsipuolelta.

-Joulukuun 5. 1941 FDR kirjoitti Australian pääministerille: ”Japanilaiset tulee aina ottaa huomioon. Ehkäpä seuraavat neljästä viiteen päivää tulee ratkaisemaan asian.”

-Stinnett myös huomauttaa, että sanottiin että ennen kuin pommitukset tapahtuivat, sanomalehdet kertoivat yksityiskohtia hyökkäyksestä.

Jaa tietoa Pearl Harborin väärän lipun operaatiosta

Nyt kun Pearl Harborin 75. vuosipäivä lähestyy, asennoidu siihen asiaankuuluvalla tavalla. Nuo 3000 amerikkalaista kuolivat valheiden vuoksi. Aivan kuten syyskuun 11. päivän [1] tapauksessakin, tuhansien amerikkalaisten henki uhrattiin jotta Yhdysvaltojen rikollinen eliitti saisi tehosyyn aloittaa sodan. Yhdysvallat oli huolissaan Kansallissosialistisen Saksan teollisuuden ja armeijan vahvuudesta, ja tarvitsivat epäsuoran tavan ryhtyä sotaan Saksaa vastaan. Johtavat virkamiehet uskoivat, että Pearl Harborin väärän lipun operaation lavastaminen oli ainoa tapa, jolla vastenhakoiset amerikkalaiset saataisiin houkuteltua sotaan.

Pearl Harbor oli huolellisesti toteutettu juoni, jolla Yhdysvaltain presidentti Franklin Roosevelt houkutteli Japanin hyökkäämään ja aloittamaan sodan Yhdysvaltojen kanssa. Ihmisten on aika kuulla totuus.

 

Lähde: Sott.net [7] Alkuperäinen teksti julkaistu 5.12.2016