"Ne harvat, jotka tietävät totuuden pankkijärjestelmästä, ovat joko täysin riippuvaisia siitä tai janoavat sen mahdollistamia voittoja. Tämä ryhmä ei siis tule vastustamaan sen vääryyksiä. Sitten on suuri enemmistö, joka ei kykene alkuunkaan ymmärtämään koko talousjärjestelmää. Heistä tehdään maksumiehiä ilman, että he edes tietävät sitä."

Rotschildin veljekset Lontoossa

Pearl Harbor oli väärän lipun operaatio

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,47
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

On jälleen se aika vuodesta kun Pearl Harborin väärän lipun operaatiota 7. joulukuuta 1941 juhlistetaan. Isku antoi Yhdysvalloille tekosyyn osallistua toiseen maailmansotaan. Seuraava keskiviikko (7. joulukuuta 2016) tulee olemaan Pearl Harborin 75. muistopäivä. Traaginen tapahtuma, joka lukeutuu pitkään väärän lipun operaatioiden listaan, joita häikäilemättömät rikolliset (ja harhaanjohtajamme) ovat kuluneiden vuosien aikana tehneet. Aivan kuten syyskuun 11. päivän väärän lipun hyökkäyksessäkin, noin 3000 amerikkalaisen elämät uhrattiin jotta Yhdysvaltain hallitus saisi tekosyyn osallistua sotaan. Nyt kun 75. vuosipäivä lähestyy, on aika siirtää katse ajassa taaksepäin ja osoittaa, että Pearl Harbor oli väärän lipun operaatio. Toivottavasti tämä tieto saavuttaa mahdollisimman monet ja estää tulevaisuuden johtajia huiputtamasta ihmisiä alistumaan ja saavuttamasta heidän pahoja poliittisia ja geopoliittisia tavoitteitaan tällä kuluneella taktiikalla.

Pearl Harborin väärän lipun operaation motiivi: tarjota ”legitiimi” syy Yhdysvalloille osallistua toiseen maailmansotaan (jota oli suunniteltu jo kauan)

Yksi asia on tehtävä selväksi heti alkuun: Pearl Harborin hyökkäys ei ollut väärän lipun operaatio siinä mielessä, että Yhdysvallat olisi hyökännyt omien laivojen ja lentokoneidensa kimppuun. Kyse on väärän lipun operaatiosta siinä mielessä, että Roosevelt vähintäänkin salli sen tapahtua, tai kuten todisteet osoittavat, hän sai sen aikaan. Suurin osa Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastosta ja lentokoneista jätettiin tarkoituksella alttiiksi vailla ilmatorjuntaa, jolloin ne olivat helppo kohde japanilaisten torpedohävittäjille. Japanilaiset onnistuivat tuhoamaan lähes 20 amerikkalaista sotalaivaa, mukaanlukien 8 massiivista taistelulaivaa ja yli 300 lentokonetta.

”Yllätys”hyökkäys osoittautui hyväksi tekosyyksi Rooseveltille vakuuttaa Amerikan kansa ja Kongressi toiseen maailmansotaan osallistumisesta. (Jep, noina aikoina Yhdysvaltain presidentti itse asiassa noudatti perustuslakia tunnollisemmin [vaikka Roosevelt oli kaikesta huolimatta rikollinen tekojensa vuoksi] toisin kuin Obama, joka on yrittänyt kahdeksanvuotisen kautensa aikana aloittaa sotia ilman Kongressin hyväksyntää.) Loppujen lopuksi, kuka voisi tuomita kansakuntaa julistamasta sotaa toiselle kansakunnalle sen jälkeen kun jälkimmäinen on hyökännyt ilman selkeää syytä? Kollektiivinen ajattelutapa oli varsin erilainen 75 vuotta sitten kuin nykyään. Ihmiset luottivat enemmän johtajiinsa; ihmiset olivat patrioottisempia ja isänmaallisempia; eikä tuolloin ollut internettiä tai helppoa tapaa tarkistaa puhuivatko johtajat totta vai eivät.

Pankkiirien sodat

Ennen kuin käymme läpi todisteita, jotka osoittavat Rooseveltin tietäneen mitä Pearl Harborissa tulee tapahtumaan, on syytä käsitellä sitä kuinka sodat alkavat. Pinnallisesti tarkasteltuna sotia käydään kansakuntien välillä, mutta todellisuudessa naruista vetelee kansainvälisen pankkikabaalin pimeät voimat. Ne kiristävät jännitteitä osapuolten välillä ja rohkaisevat konfliktiin. Ne rahoittavat molempia osapuolia, jotta sota ei loppuisi ja usein voivat päättää sodan lopputuloksen päättämällä kumpaa osapuolta rahoitetaan enemmän.

Mark Twain huomautti, että vaikka historia ei välttämättä toista itseään, sillä on kuitenkin jonkinlainen rytmitaju. Vastaavanlaisia väärän lipun operaatioita tapahtui myös ensimmäisen maailmansodan aikaan kun Saksa upotti brittien Lusitania-aluksen (jonka kyydissä oli ammuksia) sen ollessa matkalla New Yorkista Englantiin. Heillä oli ennakkotietoa – Saksan Yhdysvaltain suurlähetystö oli laittanut sanomalehtiin mainoksen, joka varoitti ihmisiä matkustamalla Lusitanialla, sillä matka voisi olla vaarallinen. Jopa puolueellinen ja kontrolloitu Wikipedia myöntää:

”Uppoaminen aiheutti protestiaallon Yhdysvalloissa, kaikesta huolimatta, sillä kuolleiden joukossa oli 128 Yhdysvaltain kansalaista. Uppoaminen muutti yleistä mielipidettä Yhdysvalloissa saksanvastaiseksi, ja oli osasyynä siihen, että Yhdysvallat julisti sodan lähes kaksi vuotta myöhemmin.”

Woodrow Wilson vakuutteli väestölle ettei Yhdysvallat osallistu ensimmäiseen maailmansotaan, ja hänet valittiin osittain antamansa vaalilupauksen vuoksi. Mutta nyt kun amerikkalaisia oli kuollut, mitä muuta hän olisi voinut tehdä, vai mitä? Sama kaava toistuu Rooseveltin tapauksessa. Sama vanha huijaus.

Pearl Harborin väärän lipun operaatio: 3 salaliittoa

Pearl Harborin väärän lipun operaatiosta osa oleellisimmasta tiedosta löytyy Robert Stinnettin kirjasta Day of Deceit. Hän palveli Yhdysvaltain laivastossa toisen maailmansodan aikaan. Hänen tutkimuksissaan on käsitelty muun muassa julkistettuja turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja, joiden tiedot salattiin Amerikan kansalta yli 60 vuoden ajan. Stinnettin työ osoittaa, että tapaukseen liittyy oikeastaan 3 salaliittoa: ensimmäisen tarkoituksena oli saada Japani hyökkäämään Amerikkaan ja näin tarjota Amerikalle lyömätön tekosyy osallistua toiseen maailmansotaan; toinen oli pimittää Pearl Harborin komentajilta tietoa Japanin aikeista; ja kolmas oli salata kaikki tiedot ennakkotiedoista yleisöltä.

Pearl Harborin väärän lipun operaatio: McCollumin muistio, sivu 1.

Pearl Harborin väärän lipun operaatio: McCollumin muistio, sivu 1.

Salaliitto #1: Japani houkutellaan hyökkäämään

Stinnett paljastaa muistion, jonka hän sai julkisuuslain nojalla japaniasiantuntija kapteeni Arthur McCollumilta, Laivaston tiedusteluyksikön Itä-Aasian yksikön päälliköltä, joka päivätty 7. lokakuuta 1940. Tämä syntinen McCollumin muistio (ylläolevassa kuvassa) sisältää 8-kohtaisen suunnitelman, jolla Japani saadaan ”suorittamaan sotilaallinen toimenpide”. Haastattelussaan 2002 Stinnettiltä kysyttiin onko FDR nähnyt muistion:

”Onko olemassa mitään näyttöä siitä, että FDR näki McCollumin muistion?”

Stinnett: Ei ole näyttöä siitä, että hän olisi nähnyt muistion, mutta hän otti käyttöön kaikki kahdeksan provokaatiota – myös se missä hän allekirjoitti täytäntöönpanomääräyksen… Ja muut tiedot laivaston asiakirjoista osoittavat selkeästi, että hän oli nähnyt sen.”

Alla kahdeksan kohtaa joita McCollum ajoi, joista jokaisen Roosevelt joko pani täytäntöön tai järjesti (osan Yhdysvaltain laivaston päällikkö James Richardsonin vastalauseista huolimatta):

  • A.Tehdä järjestely Britannian kanssa brittien Tyynenmeren tukikohtien, erityisesti Singaporen, käytöstä.
  • B.Tehdä järjestely Alankomaiden kanssa tukikohtien käytöstä ja täydennysten hankkimisesta Alankomaiden Itä-Intiasta.
  • C.Antaa kaikki mahdollinen apu Kiinan Chiang-Kai-Shekin hallitukselle.
  • D.Lähettää divisioonan verran pitkän kantaman raskaita risteilijöitä itään, Filippiineille, tai Singaporeen.
  • E.Lähettää kaksi divisioonaa sukellusveneitä itään.
  • F.Pitää suurin osa Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastosta Havaijin saarten läheisyydessä.
  • G.Vaatia Alankomaita kieltäytymään Japanin vaatimuksista kohtuuttomista talouteen, erityisesti öljyyn liittyvistä syistä.
  • H.Asettaa Japanille täydellinen kauppasaarto vastaavanlaisen Brittiläisen imperiumin kauppasaarron kanssa.

Kohta F on erityisen merkittävä, sillä se mahdollisti sen, että Japani kykeni tuhoamaan suuren osan Yhdysvaltojen laivastosta, mikä maksimoi vahingot suuren yleisön silmissä – mikä oli loppujen lopuksi koko homman tarkoituskin. Sen lisäksi, että Yhdysvallat monin tavoin houkutteli Japania hyökkäämään, se salli japanilaisten laivastovakoilijoiden vakoilla Pearl Harborin tukikohtaa ja lähettää tietoa takaisin Japaniin hyökkäyksen valmistelua varten.

Salaliitto #2: Japanilaisten salaus murrettiin mutta upseereille ei ilmoitettu

Pearl Harborin komentajille, admiraali Kimmelille (Yhdysvaltain laivaston komentaja) ja kenraaliluutnantti Shortille (Pearl Harborin puolustuspäällikkö) annettiin väärää tietoa ja heidät pidettiin pimennossa. He eivät saaneet kriittistä tietoa, jota he olisivat tarvinneet valmistautuakseen hyökkäykseen ja puolustautuakseen siltä.

Stinnettin mukaan Yhdysvaltojen kryptograafikot olivat murtaneet Japanin diplomaattien käyttämän salausjärjestelmän (joka tunnettiin nimellä MAGIC). He olivat myös murtaneet joitain Japanin armeijan salausmenetelmiä, mikä tarkoittaa, että he kykenivät ymmärtämään Tyyneltämereltä kaappaamiaan viestejä. Merkittävä tieto joka onnistuttiin kaappaamaan (kuten Japanin joukkojen viimehetken kokoontumispiste, niiden määränpää ja hyökkäyskäsky) jätettiin tarkoituksella toimittamatta Kimmelille ja Shortille.

Noin kaksi viikkoa ennen hyökkäystä (23. marraskuuta 1941) Kimmel oli määrännyt (ilman Valkoisen talon hyväksyntää) etsiä japanilaisjoukkoja Havaijin pohjoispuolelta. Hän oli itse asiassa siirtänyt kalustoa pohjoiselle Tyynellemerelle. Mutta kun Valkoisen talon viranomaiset kuulivat tästä, he määräsivät laivat takaisin Pearl Harboriin. Toinen todiste on se, että 25. marraskuuta Laivaston päämaja Washingtonissa määräsi Kimmeliä siirtämään kaikki Tyynellämerellä kulkeneet laivat lähemmäs etelää, mikä jätti Tyynenmeren pohjoisosan sopivasti avoimeksi, mikä mahdollisti Japanin hyökätä ilman häiritseviä aluksia.

Salaliitto #3: Todisteita ennakkotiedosta

Tapauksesta oli olemassa huomattava määrä ennakkotietoa edellämainittujen lisäksi. Tässä vielä joitain esimerkkejä:

-Roosevelt halusi ”voittaa sodan yhdessä” Englannin kanssa. Kuten James Perloff kirjoitti:

”Roosevelt lähetti lähimmän neuvonantajansa, Harry Hopkinsin, tapaamaan Britannian pääministeriä Winston Churchillia tammikuussa 1941. Hopkins sanoi Churchillille: ”Presidentti uskoo vakaasti siihen, että me [Yhdysvallat ja Englanti] voitamme sodan yhdessä …”

Rooseveltin aikomukset lähes paljastuivat 1940 kun Tyler Kent, Yhdysvaltain Lontoon suurlähetystön salaviestityöntekijä, sai tietoonsa Rooseveltin ja Churchillin välisen salaisen sanoman. Sanomat paljastivat, että FDR – vaalilupauksista huolimatta – halusi viedä Yhdysvallat sotaan. Kent salakuljetti joitain dokumentteja ulos suurlähetystöstä, tarkoituksenaan varoittaa amerikkalaisia – mutta jäi kiinni.”

Marraskuun 25. 1941 FDR vastaanotti ”positiivisen sotavaroituksen” Churchillilta, jossa ilmoitettiin että japanilaiset tulisivat iskemään Amerikkaa vastaan joulukuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä. Tämä varoitus sai presidentin tekemään äkillisen täyskäännöksen aiempiin japaninsuhteisiinsa ostaa aikaa, mikä johti valtiosihteeri Hullin tarkoituksellisen provokatiiviseen uhkavaatimukseen 26. marraskuuta 1941, mikä varmisti sen että sota alkaa.

-Marraskuun 26. 1941. Washington määräsi molemmat Yhdysvaltojen lentotukialukset, Enterprisen ja Lexingtonin, pois Pearl Harborista ”niin pian kuin mahdollista”. Tämä määräys vähensi tukikohdan käytössä olevia lentokoneita viidelläkymmenellä tai 40 % sen jo aiemmin riittämättömästä hävittäjävahvuudesta. Samana päivänä Cordell Hull antoi uhkavaatimuksen, vaatien Japania vetäytymään Indokiinasta ja kaikkialta Kiinasta. Yhdysvaltain Japanin-suurlähettiläs kutsui tätä ”asiakirjaksi, joka hipaisi nappia, joka aloitti sodan.”

Marraskuun 29. 1941 Hull kertoi United Pressin toimittaja Joe Leibille että Pearl Harboriin tultaisiin hyökkäämään 7. joulukuuta. The New York Times raportoi 8. joulukuuta (”Hyökkäys oli odotettavissa” s.13), että Yhdysvallat tiesi hyökkäyksestä viikkoa aiemmin.

-Joulukuun 1. 1941 Laivaston tiedusteluyksikkö ONI:n 12. Laivastopiiri San Franciscossa löysi kadonneen japanilaislaivaston vertailemalla neljän langattoman uutispalvelun ja useiden laivayhtiöiden ilmoituksia signaaleista Havaijin länsipuolelta.

-Joulukuun 5. 1941 FDR kirjoitti Australian pääministerille: ”Japanilaiset tulee aina ottaa huomioon. Ehkäpä seuraavat neljästä viiteen päivää tulee ratkaisemaan asian.”

-Stinnett myös huomauttaa, että sanottiin että ennen kuin pommitukset tapahtuivat, sanomalehdet kertoivat yksityiskohtia hyökkäyksestä.

Jaa tietoa Pearl Harborin väärän lipun operaatiosta

Nyt kun Pearl Harborin 75. vuosipäivä lähestyy, asennoidu siihen asiaankuuluvalla tavalla. Nuo 3000 amerikkalaista kuolivat valheiden vuoksi. Aivan kuten syyskuun 11. päivän tapauksessakin, tuhansien amerikkalaisten henki uhrattiin jotta Yhdysvaltojen rikollinen eliitti saisi tehosyyn aloittaa sodan. Yhdysvallat oli huolissaan Kansallissosialistisen Saksan teollisuuden ja armeijan vahvuudesta, ja tarvitsivat epäsuoran tavan ryhtyä sotaan Saksaa vastaan. Johtavat virkamiehet uskoivat, että Pearl Harborin väärän lipun operaation lavastaminen oli ainoa tapa, jolla vastenhakoiset amerikkalaiset saataisiin houkuteltua sotaan.

Pearl Harbor oli huolellisesti toteutettu juoni, jolla Yhdysvaltain presidentti Franklin Roosevelt houkutteli Japanin hyökkäämään ja aloittamaan sodan Yhdysvaltojen kanssa. Ihmisten on aika kuulla totuus.

 

Lähde: Sott.net Alkuperäinen teksti julkaistu 5.12.2016

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

12 Kommentit

  1. ”Totuus on tarua ihmeellisempää.”
    Näitähän ”Mainilan laukauksia” maailmassa riittää, vaikka kirjoittaisi niistä kirjan. Kansaa viedään kuin ”litran mittaa”, kyse on vain käytettävästä ”koreografiasta”. Sitten jääkin johtomiesten tehtäväksi leikkiä Heikki Hietamiehen ”Yllätys, yllätys” -ohjelmaa ja hämmästyä kerta toisensa jälkeen ”raskain” mielin.

    (21)(0)
  2. Presidentti oli ilmoittanut moneen kertaan, että USA ei missään tapauksessa tule osallistumaan Euroopan sotaan, ja kansa oli ehdottomasti täysin samaa mieltä.

    Oli selvää että tarvittiin rajuja keinoja saada amerikan kansa sodan kannalle. Sen yhden miehen, presidentin käännyttämiseen ei varmaankaan tarvittu kun muutamat kunnon uhkaukset.

    (6)(0)
  3. Mark Emerson Willey on myös kirjoittanut kirjan Pearl Harborista. Siinä on melko kattavasti myös aiheesta. Itse asiassa Willey on astetta räväkämpi revari ja antikommunisti Stinnetiin nähden. Tosin myös hän uskoo holohoaxiin.

    FDR oli kommunisti ja Stalinin agentti

    Roosevelt oli kirjan mukaan vaaleista 1940 asti täysin kgb-agentti Harry Hopkinsin talutusnuorassa. Roosevelt tiesi hänen ja Hissin sekä Whiten olleen agentteja, koska se oli osoitettu hänelle. Hän salasi asian ja käski ilmoittajan hypätä järveen. Eri konferensseissa Roosevelt ja Hopkins erillään muista valmistelivat neuvotteluja yökaudet. Huippuhetki oli Jaltalla, jossa Stalin ehdotti Rooseveltin liittymistä heidän lähetystönsä kanssa yöpymään ja Roosevelt suostui. Roosevelt raivostui kun Churchill jyräsi kreikkalaiset kommunistisissit sekä olisi jatkanut jättiläismäistä Neuvostoliiton avustamista myös sodan jälkeen, mutta Truman kumosi tämän päätöksen. Roosevelt halusi kommunistisen Kiinan ja teki sen päätöksillään mahdolliseksi. Roosevelt vei ”Lenin-Lease” -avulla vastoin päätöstä myös rauhanajan tarvikkeita jälleenrakennusta varten ja esim. uraania, kadmiumia ja raskasta vettä. Tästä pääsemmekin siihen, että Rosevelt antoi Stalinille myös kaikki atomipommiin liittyvät tiedot. Tämä ei voinut olla mitenkään USA:n edun mukaista. Myös japanilaisten koodit lukeva “purple”-laite oli kyseenalainen luovutus. Samoin esim. briteiltä osana Newfoundlandin tukikohdat/vanhat risteilijät-vaihtoa saatu huippumoderni tutkalaite.

    Roosevelt oli kirjan mukaan kommunisti ja hän yritti jopa puolueen jäseneksi, mutta puolue ei pitänyt tätä sopivana ja kehotti harkitsemaan asiaa. Tämä tapahtui jo ennen sotaa. New Deal oli lähes kopio kommunistisesta manifestista ja äärettömän sosialistinen ohjelma. Roosevelt halveksi koko ikänsä yksilönvapautta ja halusi ajatella yhteisön kautta. Yksilön tuli sopeutua yhteisöön täysin ja hän käsitti vapauden yhteisön suvereeniudeksi. Perustuslakia hän halveksi ja pyrki hallitsemaan muutenkin mielensä mukaan. Jo 1920 hän totesi vaimolleen, että on rikkonut lakia niin paljon, että hänet voitaisiin panna syytteeseen ja tuomita 999 vuodeksi vankilaan. Hän rötösteli koko ikänsä ja ajatteli selvästi, että tarkoitus pyhittää keinot. Hän oli patologinen valehtelija ja valehteli aina, kun ajatteli voivansa olla kertomatta totuutta. Varsinkin ulkopolitiikassa hän anasti vallan kongressilta. Demokratia oli hänelle sitä, että voi käydä äänestämässä – kuten bolshevismissa.

    Hän ylisti koko ikänsä Neuvostoliittoa ja pyrki kumppanuuteen sen kanssa. Paitsi että hän ympäröi itsensä kgb-agenteilla, niin yhtäkään vakoojaa ei paljastettu ja pantu syytteeseen hänen hallintonsa aikana. Tai 12 laitettiin, mutta hän armahti heidät. Hänen hallinnossaan oli 563 kommunistia. Hän tuki Neuvostoliittoa ratkaisevasti jo 30-luvulla. Onkin sanottu, että USA:n tuki vei N-liittoa eteenpäin 10 vuodessa sen verran, mihin muuten olisi kulunut 50 vuotta. Sota oli paitsi maailmanherruuteen pyrkimistä, niin todellisuudessa Rooseveltin politiikalla tämä herruus olisi lipsahtanut bolshevikeille. Hän tähtäsi kommunistiseen maailmaan. Ainakin se olisi ollut tiukasti kaksinapainen. Toisaalta sodan jälkeen toteutunut kuvio on ollut edullinen USA:lle, koska toinen napa on takapajuinen kommunismi, joka ei itse pysty mihinkään ja joka pysyi pystyssä vain USA:n sille myymän teknologian ym. varassa. Tämä on Suttonin näkemys jo USA:n tuesta N-liitolle 1918 ja sen jälkeen. FDR oli kyllä selvästi sosialisti.

    Pearl Harbor

    Koska USA:n kansa vastusti sotaa, Rooseveltin oli saatava akselivallat näyttämään hyökkääjältä. Hän alkoi täyden sodan Atlantilla Hitleriä vastaan vanhentuneilla laivoilla, mutta Hitler kielsi vastaamasta tuleen. Kaikki oli läpinäkyvää ja Willeyn mukaan Roosevelt menetti täysin uskottavuutensa puheillaan väkisin puristamiensa parin välikohtauksen jälkeen. Oli pakko toteuttaa kauan suunniteltu sotaan lähtö takaoven kautta eli oli pakotettava Japani sotaan. Kolmen vallan sopimuksen nojalla tällöin oltaisiin viimein tavoitellussa sodassa myös Saksaa vastaan. Kansa olisi japanilaisten hyökätessä hyväksynyt sodan myös saksaa vastaan ilman Hitlerin sodanjulistustakin ja tämä oli myös selvitetty salaisissa mielipidetiedusteluissa. Ongelma oli saada Japani iskemään ensin. Tämä tehtiin mahdolliseksi kuristamalla Japani taloussaarrolla ja esittämällä sille uhkavaatimuksia. Siten USA oli hyökkääjä sekä Japanin että Saksan vastaisissa sodissa. Japanin hyökkäys oli laillinen (sodanjulistus piti esittää 0,5 h ennen iskua, mutta sen epäonnistuminen ei tehnyt iskusta laitonta ajan sääntöjen mukaan. Stimson ehdotti täyttä yllätysiskua Japania vastaan jo elokuussa, koska USA:n uhkavaatimus oli jo sääntöjen mukainen sodanjulistus) eikä Hitlerin sodanjulistuksella ollut edes kansainvälisoikeudellista merkitystä USA:n aiemmin julkisesti esittämän uhkauksen jälkeen, jonka mukaan se iskisi Saksaa vastaan merellä ja USA oli käynyt jo ennen tätäkin täyttä sotaa Atlantillla.

    Radiotiedustelu oli USA:ssa murtanut japanilaisten kaikki koodit jo kesään 1941 mennessä. FDR sai pöydälleen erityisellä laitteella japanilaisten viestit suoraan käännettyinä nopeammin kuin japanilaiset diplomaatit. FDR oli koko ajan selvillä japanilaisen laivatson lähtemisestä kohti Hawaijia ja sen reaaliaikaisesta sijainnista. Kaikki sotilasviestitkin siis selvitettiin. Tämä oli suuri salaisuus, mutta kirjan mukaan vastaavia laitteita oli jaettiu myös Britannialla ja Neuvostoliitolle (!). Kaikki radiotiedustelu keskitettiin eikä koodeja saanut avata kuin yhdessä johtokeskuksessa. Sanomia pantattiin, jotta voitiin sepittää valhe yllätyshyökkäyksestä. Sanoma, jossa japanilaisten kerrottiin käskeneen tuhota diplomaattiedustustojensa koodit ja jolla sodasta ilmoitettiin armeijalle ja em. diplomaateille, muutettiin Hawaijille niin, että sen mukaan kaikkia koodeja ei olisi tarvinut tuhota tuhota ja että neuvotteluja olisi jatkettu. Mitään varoitusta ei lähetetty, vaikka oli tullut uusi sanoma edellisenä päivänä, jossa kerrottiin sodanjulistuksen kellonaika. Tästä viestistä FDR totesi, että “tämä merkitsee sotaa”. Yksi sivu viestistä ei ole julkinen. Hawaijilta pimitettiin myös muut varoitukset ja enteet tätä ennen. lisäksi Filippiineiltä tuli viestejä väärää tietoa japanilaisten lentotukialusten sijainnista, kun Hawaiji oli napannut viestin, joka oli lähetetty tukialuksilta. Muutenkin kaikki tiedustelutiedot pimitettiin järjestään Hawaijilta ja estettiin siten tieto tulevasta iskusta. Kaikki valmistelut olivat selvillä, myös japanilaisten vakoilutoiminta ja sille esitetyt kysymykset/raportit saarella.

    Tukikohta Pearl Harborissa oli järjetön miehittää alun alkaen laivoilla, jotka olivat vanhanaikaisia ilman kunnon tukea lentokoneilta ym. Kaikki halusivat siirtää sen rannikolle pois japanilaisten iskuetäisyydeltä. Se oli ikään kuin syötti, vaikka myös uhkausele samalla. Laivasto jätettiin ilman torpedoverkkoja, vaikka Tarantinon isku osoitti niiden tarpeen. Raportti Tarantinosta väärennettiin Hawaijille eli muutettiin syvyys- ym. tiedot. Myös sulkupallot jätettiin laittamatta ja partiointi lentokoneilla estettiin ottamalla koneet ja määräämällä loput olemaan valmiudessa muuhun tehtävään. Yksi huono tutka saatiin viimein kuukautta ennen iskua. Muualla oli hyvät tutkat. Koska tutka saattoi pienentää kunnon tappiot, tukikohtaan lähetettiin pommikoneita hämäykseksi ja niiden piti lähestyä juuri samaan aikaan kuin japanilaisten. Kaikki muut laivat oli määrätty pois japanilaisten reitiltä, ettei laivastoa huomattaisi. FDR oli määrännyt saarille lisää punaisen ristin henkilökuntaa ja välineitä, mutta vaati johtajaa tekemään sen salaa paikallisilta komentajilta. Perustelun johtaja kertoi kuolinvuoteellaan. FDR oli sanonut suoraan, että USA:n kansa ei hyväksyisi joukkojen viemistä Eurooppaan, ellei USA olisi joutunut hyökkäyksen kohteeksi maan rajojen sisäpuolella.

    Jo elokuussa Japani oli täysin estetty saamasta öljyä. Sille ilmoitettiin, että ei vain öljyn anastaminen sodalla Hollannin Indokiinasta ym, vaan jo pelkkä joukkojen siirto kohti Thaimaata ja jonka USA tulkitsisi tähtäävän tällaiseen, johtaisi USA:n täysimittaiseen sotaan Japania vastaan. Tämä oli jo kv. sääntöjen mukaan sodanjulistus, joten USA itse asiassa oli hyökkääjä. Samoin uhkavaatimus 29.11. sen annettuaan Hull oli varma, että Japani hyökkää. Tätä ennen Japanin maltillinen hallitus oli tarjonnut neuvotteluja. Kun se suostui syyskuussa kaikkiin FDR:n ennakkoehtoihin, FDR ei neuvotellutkaan, mutta ei kertonut lisäehtojaan. Sitten hallitus kaatui ja uusi amiraali Tojon hallitus oli selvä sotilashallitus ja sen tehtävänä oli mitä ilmeisimmin sota. USA:n sotilasjohto on sanonut, että oikeasti Japani teki heille palveluksen upottamalla vanhentunutta ja hidasta kalustoa. Lentotukialukset oli määrätty pois, kun saatiin selville (reaaliajassa tämäkin) japanilaisten laivojen lähtökäsky. Sotaa käytäisiin lähinnä tukialusten jas uusien ja nopeampien laivojen avulla. Alun alkaen armeija olisi halunnut pitää laivaston rannikolla eikä olisi halunnut laittaa sitä uhanalaiseen asemaan iskuetäisyydelle. Se oli syötti.

    Filippiinien menetys

    Jo alku oli hauska. McArthur oli selvästi saanut tehtäväksi uhrata osan ilmavoimista. Kun japanilaiset saattoivat iskeä vasta 4 tuntia Pearl Harborin jälkeen kenttiensä sumun vuoksi, seurasi outo näytelmä, jossa McArthur käski lastata ja purkaa koneita ja kielsi varoittamasta, vaikka tieto Hawaijilta oli saapunut heti. Samoin hänellä oli tieto japanilaisten tulosta, kun he pääsivät viimein lähtemään. lopulta apukomentajat oli pidettävä väkisin puhelimessa, etteivät voisi varoittaa henkilökuntaa. koneet estettiin pommittamasta Formosaa ja myös nousemasta yleensä ilmaan. Haluttiinko tällä sinänsä ylimääräisellä operaatiolla varmistaa Hitlerin sodanjulistus, jonka tiedettiin olevan tulossa, jos japanilaiset hyökkäävät ja eivät heti koe täydellistä tappiota? Nytkin sodanjulistukseen kului 4 päivää. Toisaalta ilmavoimien tappiot edesauttoivat koko Filippiinien menetystä, joka tuntui olevan tavoitteena. Pommikoneet olivat kova uhka japanilaisille ja varma iskukohde.

    USA tiesi maihinnousuajankohdan ja paikan. Miksi maihinnousua ei estetty ilmavoimilla, jotka olivat jäljellä? Japanin maihinnousuosasto oli alivoimainen ja Homma oli vähällä nytkin keskeyttää sen. Miksi maihinnousualueella ei ollut kuin filippiiniläisiä joukkoja? Miksi varastoja ei siirretty Bataaniin, vaan pyrittiin muutenkin järjettömään puolustautumistaktiikkaan? Yli 30 000 amerikkalaista uhrattiin ilmeisesti N-liiton saamiseksi supervallaksi ja Kiinan bolshevisoinnin tähden eli sodan pitkittämiseksi. Miksi puolustusta heikennettiin vetämällä ilmavoimat Australiaan ratkaisevalla hetkellä? Täällä oli moderni laivasto, joka vedettiin pois turvaan ennen hyökkäystä. Nopeita risteilijöitä ja lentotukialuksia ei uhrattu. Jollain filmillä USA:n väki lastaa Filippiinien kultavarantoa laivaan. Käsittääkseni Filippiinit kuitenkin sai kultansa takaisin, tai sitten osuuden japanilaisten ryöstökullasta sodan jälkeen. Silti lastausta ei ole myönnetty. Kokko sotahan päättyi jättiläismenestyjseen, kun USA kaappasi itselleen kaiken japanilaisten ryöstämän kullan. Näinköhän tässä menetyksessäkin oli kultavarannoilla on selityksensä?

    Midway

    Midway oli lopulta itse ratkaissut osan koodeista 4 kuukaudessa, vaikka Washington oli syöttänyt jatkuvalla syötöllä väärää materiaalia eikä sitä voitu siten käyttää. Miksi harhautus? Kolme koodinmurtajaa oli onnistunut siis tyhjästä 4 kuukaudessa, vaikka Washington muka ei lukenut satoine ekspertteineen mukamas japanin laivaston viestejä. Paljastava tosiasia on se, että USA olisi voittanut, vaikka Midway olisi hävitty. Midway oli siis tarkoitus sotia ilman Japanin koodien selvittämistä ja siten pahoin tappioin. Midwayn voiton taanneille koodinmurtajille kostettiin voitto ja heidän uransa ei edennyt. Filippiinien ja Pearl Harborin syylliset palkittiin komein ylennyksin.

    Miksi Japani hyökkäsi 7.12.1941? Jenkkien säikähtämistä ei oltukaan uskottu. Mutta japanilaiset pyrkivät tuottamaan sellaiset tappiot, että onnistuisivat saamaan operoitua pitkään Indokiinassa ym ja Etelämerellä sekä ehkä Usan taipumaan rauhaan. Koko sota oli epätoivoinen ja lähes täydelinen itsemurha, johon jenkit ja britit pakottivat Japanin. Kiina olisi ollut kypsä rauhaan ja Japani oli myös, koska USA oli alkanut uhkailun. Japanissa tajuttiin USA:n hyökkäävän pian kuitenkin jonkun verukkeen nojalla. Yllätysisku Hawaijille oli ainoa mahdollisuus ja Jenkkilä houkutteli mahdollisimman paljon siihen. Jos Pearl Harboria olisi varoitettu, japanilaisten vakoojat olisivat heti sen ilmoittaneet ja koko hyökkäys ehkä peruttu. Tällöin USA oli kuitenkin sodassa jo Hollannin ja Englannin kanssa solmitun sopimuksen nojalla. Japanin laivat olivat menneet yli tietyn aseman merellä, joten USA oli jo sodassa ja Hollanti oli konsultoinut asiassa. USA olisi iskenyt lavoihin ja varmaankin Japani iskenyt takaisin. Mutta USA:n kansa ja kongressi olisivat saattaneet vaatia sovittelua. Kiinakin olisi jäänyt bolshevisoimatta ja varminta oli, että Hitler julistaa sodan.

    Päivitys 21.10.-09. Mieleen noussut pari pointtia uuden kirjan parissa. Hans-Henning Biegin mukaan Roosevelt oli luvannut Stalinille hyväksyvänsä myös Intian bolshevisoinnin. Tämä alkaa mennä jo täysin kommunismin etujen ajamiseksi. Benjamin Clolby kertoo asian kuulemma kirjoissaan. Biegin kirja Amerika, Die Unhimliche Weltmacht kertoo myös oman teorian jonkinlaisen pakkosuhteen synnylle. Hänen mukaansa Roosevelt oli ansassa, kun neuvotteli salaisesti Stalinin kanssa 1933 kongressin selän takana. Tämän jälkeen Stalin olisi koska tahansa voinut paljastaa kaken ja tämä olisi ollut Rooseveltin loppu. Mene ja tiedä, mikä on lopullinen totuus. Josko kyseessä onkin vapaamuurarien kv toiminta, jossa eivät isänmaat paina mitään, vaan se voima, joita johtavat vapaamuurarit palvelevat. Roosevelthan oli jokin suurmestari vapaamuurareille. USA on 1800-luvulta alkupuolelta alkaen ollut vain suurpääoman väline ja päätukikohta. 1913 suuri valta annettiin ihan virallisesti yksityispankkiireille. Biegin mukaan ainakin vapamuurarien parissa järjesteltiin saksan saartoa 1800-luvun lopulla. Mitään erityistä saartopolitiikan johtajaa ei ole selvinnyt. Kyseessä siis Englannin, ranskan, Venäjän ja Serbian vapaamuurarit myös. Muistammehan sen, että Arkkiherttuaparin murhan järjestänyt salaseura Musta käsi oli Serbian armeijan ohjauksessa ja Serbia taas Venäjän. Venäjä taas Ranskan ja Englannin ja ne taas nojasivat USAan. Nimenomaan Englanti tuntui viime vuosisadalla toimivan täysin vastoin omia etujaan.

    Yksi hyvä syy lisää Filipppiinien uhraamiseen valkeni. Roosevelt halusi tietysti päästää japanilaiset Singaporen ja brittien kimppuun. Paine brittejä vastaan olisi sitä kovempi, mitä vähemmän USA tuottaisi tappioita. Sodan pitkittyessä britit joutuisivat tekemään lisää velkaa ja myymään imperiumiaan. Hans-Henning Biegin kirjassa todetaan Rooseveltin miettineen sodan kuluessa sitä, miten sen saisi pitkittymään ja siten Englannin konkurssin partaalle. Roosevelthan ilmaisi selkeästi ennen sotaa jo, että hän halusi myös Englannin imperiumin hajoamista. Chamberlain tajusi sodan väistämättä merkitsevän muutenkin imperiumin loppua. Churchilliä ja kumppaneita on perinteisesti pidetty sokeina, kun he menivät USA:n mukaan ja etenkin uudelleen 2. maailmansodassa. Toisaalta jo välittömästi v. 1900, kun Englanti liittoutui Saksaa saarrostaen, Englannissa erinäiset piirit alkoivat haaveilla uudesta angloamerikkalaisesta maailmanherruudesta, johon päästäisiin suurella sodalla akselivaltoja vastaan. Siinä taustoja I maailmansodalle ja molemmille, kuten Churchill esittää, “uudelle 30-vuotiselle sodalle” (Henri Kissinger on esittänyt kaunistelemattoman näkemyksensä julkisesti, että USA kävi kaksi kertaa sama sukupolven aikana estääkseen Eurooppaa yhdentymästä ja muodostamasta siten vahvaa valtaa, joka olisi vihamielinen (? siksikö vihollinen, kun ei ole USA:n taskussa?) USA:lle). Maailmanvallassa Rooseveltin vision mukaan Englannille oli varattu pienen satelliitin tai osavaltion asema. Mark Willey ei puhu tästä syynä Filippiinien katastrofille, mutta kyllä Churchillin nöyryytyksistä sodan aikana, kun Englanti ei saanut juuri mitään Neuvostoliiton rinnalla ja vähänkin avun USA:lta siihen nähden kalliilla hinnalla. Roosevelt vaati sodan aikana suoraan Englantia luopumaan siirtomaistaan sodan jälkeen, kun taas NL:n siirtomaita haluttiin lisää ym. Bieg toteaa USA:n talouden olevan 1937 lähtien olleen jatkuvasti sotatilassa ja sotateollisuuden asema on vakiintunut vahvaksi.

    Kommentti: FDR ei ollut Stalinin agentti, vaan pikemmpinkin Stalin USA:n valtaklikin. Ehkäpä pikemminkin niin kuitenkin, että molemmat olivat kv. rahaeliitin agentteja ja USA sekä NL sen välineitä.

    FDR ja sota Saksaa ja japania vastaan

    (Lähde: ”Hitler: Bungling Amateur or Military Genius?” /A. V. Schaerffenberg)

    FDR alkoi laivata aseapua Liittoutuneille heti sodan sytyttyä. Syyskuussa 1940 FDR antoi 50 hävittäjää Britannia laivastolle. Seuraavana vuonna luovutuksia tuli lisää huhtikuussa. Tällöin brittiläiset sota-alukset korjattiin jo rutiininomaisesti amerikkalaisilla telakoilla. 29.1.1941 amerikkalaiset strategit osallistuivat brittiläisten kanssa yhteiseen neuvonpitoon Saksan tuhoamiseksi. 11.4.1941 FDR laittomasti laajensi huomattavasti ”Amerikkalaista turva-aluetta” haitatakseen sukellusveneiden toimintaa kv. vesillä. 24 tunnin sisällä USA valtasi Grönlannin konsultoimatta asiasta tanskalaisten kanssa. Vajaa kolme kuukautta myöhemmin USA perusti tukikohdan Islantiin. Seuraavana päivänä amerikkalaiset laivat alkoivat laivata aseita briteille Lähi-itään. 14.6. kaikki italialainen ja saksalainen omaisuus jäädytettiin USA:ssa. Itsenäisyyspäivän puheessaan FDR sanoi USA:n sotaan osallistumisen olevan väistämätöntä ja lisäksi moraalisesti välttämätöntä ja haluttavaa. Puhe oli muutenkin erittäin hyökkäävä. Seuraavassa kuussa brittilentäjiä alettiin kouluttaa USA:n asevoimissa ja elokuussa tämä kristittyä julkisuudessa esittänyt bolshevikki FDR alkoi laivata aseita Neuvostoliittoon (M: Kai jo aiemminkin?) 11.9. FDR käytännössä julkisesti julisti sodan Saksalle, kun hän määräsi, että amerikkalaisten merivoimien hävittäjien oli hyökättävä saksalaisia aluksia vastaan kaikkialla. 5 päivää myöhemmin ne alkoivat purjehtia brittiläisten saattueiden seassa ja ympärillä niitä suojaten.

    Sukellusveneiden itsepuolustus johti hävittäjä Kearneyn vaurioitumiseen ja hävittäjä Ruben Jamesin uppoamiseen. Kansa ei kuitenkaan sotaan suostunut vielä tällaisten tapahtumien vuoksi. Se oli kai huomannut puolueettomuutta esittävän maan toimivan jatkuvasti provosoiden ja osallistuen sotaan. Lisäksi presidentti oli vaaleissa 1940 luvannut pitää USA:n sodan ulkopuolella. Hitler ei vastannut yhteenkään rikokseen. Jo 19.12.1939 amerikkalainen risteilijä Tuscaloosa oli pakottanut saksalaisen matkustajalaivan (Columbus) brittiläisten haltuun. Tammikuussa 1940 laitonta aggressiota kohdistettiin aseettomiin saksalaisiin rahtilaivoihin (Aracua, La Plata ja Wangoni). Marraskuussa 1940 kolme muuta rahtilaivaa (Phrygia, Idarwald ja Rhein) kärsivät saman kohtalon Rooseveltin piraattien käsissä. 4.12.1941 The Chicago Tribune ja pari muuta huomattavaa lehteä raportoivat, että FDR suunnitteli hyökkäävänsä Saksaa ja Italiaa vastaan USA:n armeijan joukoilla viimeistään vuonna 1943. Tällöin Ribbentrop totesi, että Saksa oli toiminut tähän asti täysin lakien mukaan ja pidättäytynyt kaikista vastatoimista, vaikka FDR oli puolueettomuuden loukkaustensa ja laittomien toimiensa jälkeen edennyt avoimiin sotatoimiin Saksaa vastaan ja käytännössä luonut sotatilan maiden välille.

    Huomattava osa veronmaksajista vastusti sotaan saakka aseapua ulkomaille. Kongressin toivomuksia puolueettomuudesta murensi alusta lähtien FDR:n tapa puhua USA:sta ”demokratian asevarikkona”. Kongressi oli torjunut Rooseveltin yrityksen saada oikeus sodanjulistukseen merkillisesti eräänlaisen gallup-tilanteen tms. perusteella.

    Tietenkin sota oli selvä Pearl Harborin jälkeen. Saksalle oli edullista muutenkin olla säästämättä USAa kahden rintaman sodalta. Näin Japanin mahdollinen lyöminen kestäisi pitempään ja N-liiton kukistuttua Saksa olisi voinut keskittyä läntiseen ilmansuuntaan. Eurooppaan ei vihollisella olisi tällöin ollut mitään asiaa. Nyt Saksa saattoi vastata sotaan, jota FDR oli käynyt jo kuukausia vaurioittaen saksalaisaluksia ja estäen upotuksia. Muutama kymmenen sukellusvenettä upottikin 504 alusta puolessa vuodessa (alunperin aluksia oli vain 10). Puolassa oli saatu suuri osa valtion arkistoa saaliiksi ja paperit paljastivat USA:n maanitelleen Puolan sotaan. Muutenkin jo varhain oli kaikille selvinnyt, että maailmansodan takana oli lähinnä FDR:n hallitus tai siis sen taustavoimat.

    (8)(0)
    • Eli Rooseveltin lukuisat tv-esiintymiset, joissa hän vakuutteli, kuinka yhdysvallat ei tule osallistumaan sotaan, olivat pelkkää huijausta.

      Toisaalta sehän sopi hyvin kuvioon, jossa ”viaton” Yhdysvallat joutuu ”puolustussotaan”.

      (8)(0)
  4. Roosevelt aloitti sodan Atlantilla

    Sodan puhjettua Hitler käski laivaston pidättyä iskuista amerikkalaisia laivoja vastaan. USA sen sijaan radioi laivoistaan saksalaisaluksia englantilaisten sotalaivojen tuhottavaksi. Monta kauppalaivaa tuhottiin. 4.2.1941 USA:n laivaston iskut olivat niin tuhoisia, että merivoimien johto esitti Hitlerille avoimen sotatilan USA:n kanssa olevan maalle edullisempaa, kuin kaikesta vastarinnasta pidättyminen. Hitler torjui tämän ja myös ehdotukset sukellusvenesodan laajentamisesta USA:n julistamalle turvallisuusalueelle.

    USA solmi 27.3.1941 Englannin kanssa sopimuksen, jonka mukaan akselivaltojen iskiessä USA:n kimppuun, USA ja Englanti liittoutuisivat ja alkaisivat yhteistoiminnan. Tämän ABC-I-Staff sopimuksen mukaan amerikkalaiset alkaisivat jo nyt suojelemaan brittiläisiä saattueita Atlantilla. Myös sovittiin, että mahdollisessa sodassa Saksa tuhottaisiin ensin ja vasta sitten Japani. Tällainen strategia oli amerikkalaisten sotasuunnitelmissa jo 1939 mahdollisen sodan syttyessä. Mielenkiintoinen oli merivoimien ehdotus joulukuussa 1940 reagoida mahdolliseen Japanin aggressioon aloittamalla välittömästi sota myös Atlantilla. 24.3. alettiin amerikkalaisilla telakoilla korjata brittiläisiä laivoja 430 000 bruttotonnia kuukaudessa. 30.3. satamiin pidätetyt saksalaiset laivat takavarikoitiin USA:n omaisuudeksi ja annettiin 6.6. Englannille. Tanskan suurlähettiläs lupasi USA:n suojelun alle luovutettavaksi Grönlannin, jolloin Tanska kutsui lähettilään kotiin. Tämä ei totellut ja USA julisti pitävänsä häntä Tanskan virallisena edustajana.

    10.4.1941 amerikkalainen hävittäjä Niblack laukaisi syvyyspommeja saksalaista sukellusvenettä kohti. 27.5. Roosevelt kertoi julkisesti amerikkalaisten suojelevan saattueita. Senaattori Taftin mukaan radiopuhe antoi ymmärtää, että Roosevelt vei maata aina vain lähemmäs sotaa kysymättä mitään kansalta. Puhe oli täynnä sotaisia uhkauksia. 18.5. Roosevelt laajensi huomattavasti USA:n turvallisuusaluetta yksipuolisella julistuksella ja käski 20 % Tyynen meren laivastosta Atlantille. Laivaston tehtävistä William C Bullitt totesi 23.4: “Presidentti uskoi, että meillä on odotettavissa välikohtauksia ja oli luottavainen sen suhteen, että saksalaiset tulevat meille tarjoamaan välikohtauksen”.

    Se, että Roosevelt haki avointa konfliktia Saksan kanssa, huomattiin kyllä Berliinissä. Hitler kuitenkin tunnusti heti turvallisuusalueen laajennuksen ja kielsi tulittamasta amerikkalaisia laivoja. Puheessaan hän sanoi “amerikkalaisten jatkavan nyt saattueiden suojaamista Atlantin puoliväliin ja tiesi niillä olevan tehtävänä radioida jokainen näkemänsä laiva englantilaisille. Aseita sai käyttää vain silloin, jos joutuu hyökkäyksen kohteeksi. USA:n hallituksen on täytynyt olla tämän varovaisen Saksan asenteen vuoksi erittäin pettynyt. Välikohtaukset olisivat tärkeitä kansan valmistamiseen sotaan liittymistä varten. USA yrittää siksi jatkaa puolueettomuuden ja sotatilan välisen rajalinjan hämärtämistä ja aina uusien kansainvälisen oikeuden vastaisten tekojen avulla se vie politiikkansa vähitellen täyden sodan asteelle”.

    21.5.1941 saksalainen sukellusvene upotti amerikkalaisen rahtilaivan ohjaten kyllä miehistön ensin pelastusveneisiin. Teko oli vastoin ohjeita ja merivoimien johdon oli uudistettava tiukka käsky pidättyä tällaisesta. Tässä oli kuitenkin hyvä tekosyy propagandaan ja muuhun. 17.6.1941 USA jäädytti kaiken saksalaisen omaisuuden USA:ssa ja sulki kaikki saksalaiset konsulaatit ja agentuurit. 7.6. amerikkalaiset miehittivät Islannin vapauttaakseen brittiläisiä joukkoja muihin tehtäviin. Roosevelt kutsui tekoa läntisen pallonpuoliskon suojaamiseksi odotettavissa olevaa saksalaista invaasiota vastaan. Kuitenkin hän sanoi englantilaiselle suurlähettiläälle, että “koko soppa kiehuisi kohta yli ja saisimme pian laukaustenvaihtoa”. Turvallisuusvyöhykettä laajennettiin Islannin ympärille, mikä pienensi jälleen brittien tappioita. 19.7. käskettiin amerikkalaisia laivoja hyökkäämään paikallistamiaan sukellusveneitä ja laivoja vastaan 100 merimailin säteellä saattueista tai Argentiina-Islanti –linjasta. Heinäkuun lopulta lähtien amerikkalaiset partioivat Newfoundlandin ja Islannin välillä ja hyökkäsivät syvyyspommein 80 kertaa saksalaisia sukellusveneitä vastaan 7.12. mennessä. Käsky oli hyökätä odottamatta mahdollisia hyökkäyksiä.

    Atlantin konferenssissaan 9-12.8. Churchill ja Roosevelt julistivat päämääränään olevan “natsityrannian lopullinen tuhoaminen”. Salaa sovittiin USA:n osallistumisesta Atlantin sotaan. Viikkoa myöhemmin Churchill selitti hallitukselle, että “presidentti sanoi, että hän liittyy sotaan, mutta ei julista sitä. Hän provosoi enemmän ja enemmän. Hän etsii välikohtausta, joka oikeuttaisi aloittamaan täydet vihollisuudet.”

    4.9. amerikkalainen hävittäjä Geer sai englantilaiselta alukselta tiedon sukellusveneestä, riensi sen luokse ja seurasi sitä kolme tuntia paikallistaen sen aseman englantilaiselle lentoalukselle, joka heitti pomminsa sukellusvenettä kohti. Sukellusvene luuli Geerin heittäneen pommit ja laukaisi torpedon, joka meni ohi. Nyt Geer heitti omat pomminsa. Toinen torpedo meni myös ohi, minkä jälkeen sukellusvene pakeni ja Geer kadotti kuulokontaktin välikohtauksen vuoksi. Roosevelt valehteli kansalle, että Geer ei olisi tehnyt mitään. Roosevelt julkisti nyt kauan voimassa olleen käskyn hyökätä kaikkia saksalaisaluksia vastaan turvallisuusvyöhykkeellä. Meriministeri Knox myönsi suoraan senaatissa, että kyse saattueiden suojaamisesssa on sotatoimesta.

    17.10. saksalaiset sukellusveneet olivat brittiläisten laivojen kimpussa. 5 amerikkalaista hävittäjää tuli apuun Reykjavikista. Yhtä pidettiin vahingossa brittiläisenä (Kearny), joten sitä ammuttiin torpedolla. Laiva pystyi palaamaan tukikohtaansa eikä ihmishenkiä menetetty. Roosevelt perusteli välikohtauksella sodan välttämättömyyttä. Hän sanoi, että heidän laivaansa vastaan oli hyökätty (vaikka Kearny oli tulittanut syvyyspommeilla venettä) ja että hyökkäys suuntautui koko Amerikkaa vastaan. Laiva ei olisi vain laivaston, vaan koko kansan ja torpedo oli siten suunnattu jokaista amerikkalaista kohti. Roosevelt väitti myös, että hänellä olisi hallussaan Hitleriltä urkittu paperi, jossa Hitler suunnitteli koko Etelä-Amerikan valtausta. Lisäksi hän sanoi tietävänsä, että Hitler suunnittelisi kaikkien maailman uskontojen hävittämistä. Siten hitlerismi olisi pysäytettävä ja amerikkalaisten olisi tehtävä osansa sen tuhoamisessa. USA:n laivasto sai nyt käskyn hyökätä saksalaisia aluksia vastaan kaikkialla. USA:n laivasto oli siten täydessä sotatilassa Saksan kanssa. Rooseveltin väärennökset muistuttavat erehdyttävästi väitettyjä dokumentteja Irakin joukkotuhoaseista. Siitä Roosevelt ei maininnut mitään, että Hitler oli kieltänyt kaikki hyökkäykset amerikkalaisia vastaan, ellei äärimmäisessä tilanteessa ole pakko puolustautua.

    31.10. hävittäjä Ruben James hyökkäsi sukellusvenettä vastaan, sai torpedosta ja upposi vieden mukanaan 115 merimiestä. Vaikka Saksa uudisti passiivisuuskäskynsä, totesi valtiosihteeri Sumner Welles 11.11. puheessaan Arlingtonissa, että USA oli tosiasiallisesti sodassa Saksaa vastaan: ”Pimeä ja armoton valloittaja on saattanut koko Euroopan kärsimysten alhoon. Nyt se suunnittelee koko maailman alistamista valtaansa. USA:n kansa on nyt päättänyt politiikastaan. Sen velvollisuus on uhreista ja uhrauksista välittämättä tuhottava hitlerismi ja kaikki se, mitä tämä paha käsite pitää sisällään.” Todellisuudessa kansa oli yhä selvästi sotaa vastaan ja Rooseveltin hallinto oli päättänyt viedä sen tahtoa vastaan USA:n sotaan. Sehän se oikeasti halusi “demokratiansa” levittämistä koko maailmaan ja siksi ei kaihtanut mitään uhreja hyökätessään rauhantahtoisen Saksan kimppuun. Eihän se Hitlerin sodanjulistus oikeastaan siis sotaa aloittanutkaan, vaan Roosevelt aloitti merisotansa jo kesällä.

    Lähde: Walter Post: Die Ursache des Zweiten Weltkrieges, ss. 564-573. 2010: Mark Willey toteaa, että Roosevelt ei mitannut täyttä propagandatehoa Ruben Jamesista verrattuna aiempiin, jossa hän oli menettänyt tutkijan mielestä täydellisesti luottonsa ja paljastanut itsensä naurettavaksi sodan tavoittelijaksi sekä valehtelijaksi. Tärkeämpi syy oli se, että hän oli jo varma japanilaisten pikaisesta hyökkäyksestä Pearl Harboriin ja halusi siksi välttää ainakin liioittelemista ja sitä, että japanilaisten hyökkäyksessä nähtäisiin jotain epäilyttävää. Hän saisi nyt ”yllättäen ja pyytämättä” todellisen suurhyökkäyksen USAa vastaan, joka takaisi varman kannatuksen sodalle. Ruben Jamesia ei tarvittu pääsyyksi. FDR totesi, että Atlantilla oli sijoitettuna ja käytetty niinikään syöttinä vanhentunutta kalustoa, joka voisi upotakin vieden mennessään muutamia merimiehiä. Saksa ei kuitenkaan puolustautunut.

    PEARL HARBOR

    Walter Post

    Walter Postin luento (Myös Tubessa, dvdltä Wollte Adolf Hittler den Krieg?)

    http://whatreallyhappened.com

    http://www.hartford-hwp.com/archives/20/048.html

    Tässä Mark Willeyn kirjasta asiaa. Linkkien jälkeen asiaan:

    Netissä huomaa, että useat uskovat USA:n joutuneen vastoin tahtoaan sotaan ja että USA ei olisi tiennyt Japanin tulevasta hyökkäyksestä. Seuraavassa muutamia ihmeen vähän puhuttuja tosiasioita: 26.11.1941 USA esitti Japanille uhkavaatimuksen, jossa mm. vaadittiin välitöntä vetäytymistä Kiinasta. Vaatimuksiin oli luonnollisesti mahdotonta suostua. Kummankin osapuolen mielestä ultimatumin täytyi merkitä neuvottelujen katkeamista ja sotaa. Roosevelt odotti sodan pikaista syttymistä. Kongressi pidettiin tietämättömänä uhkavaatimuksesta ja Japanin painostamisestakin suureksi osaksi. Japania vastaanhan oli käyty jo taloussotaa ja varsinkin öljysaarto heinäkuussa oli paha isku. Japanin olisi välttämätöntä hankkia öljyä hollantilaisesta kaukoidästä, mutta USA ja Englanti olivat antaneet ymmärtää, että se merkitsisi sotaa. Tyynenmeren laivasto oli siirretty Pearl Harboriin japanilaisten paineen lisäämiseksi tällaisella voimannäytöllä. Laivasto oli sotavalmiudessa heinäkuusta 1941. Roosevelt informoi huonosti laivaston johtoa eikä heillä ollut tietoa radiotiedustelun tuloksista eikä omaa tiedustelua. Japani näki ainoaksi mahdollisuudeksi laivaston tuhoamisen, jotta amerikkalaiset olisivat suostuneet ehkä kompromissirauhaan. Raaka-ainekuljetukset ja kotisaaret olisivat myös turvatut. USA tiesi, että mahdollisessa sodassa Japani tulisi tekemään yllätyshyökkäyksen Pearl harboriin.

    Vaikka Roosevelt tiesi sodan pian puhkeavan, hän ei varoittanut laivastoa Hawajilla. Amerikkalaiset olivat murtaneet japanilaisten koodit ja tiesivät iskuosaston lähtemisestä Hitokapusta 26.11.1941 ja sen sijainnista jokaisena hetkenä. Iskuosasto oli saanut käskyn, joka voitiin perua mahdollisesti viimeiseen hetkeen saakka riippuen diplomaatian edistymisestä. USA:n johto oli siis täysin tietoinen pian alkavasta hyökkäyksestä korkeimpien tiedustelu-upseerien kanssa. Toinen osasto läheni brittiläistä Malawia. Saatiin myös tietää, että japanilaiset katkaisevat neuvottelut. Neuvottelijat olivat saaneet käskyn esittää vielä niiden jatkamista ja väittää odottavansa Tokiosta ohjeita. Tämä käsky oli amerikkalaisten tiedossa. Roosevelt sai myös tietää välittömästi Hitlerille ja Ribbentropille lähetetystä sanomasta: Neuvottelut amerikkalaisten kanssa ovat katkenneet. Englanti ja USA ovat ottaneet provosoivan asenteen. Luottamuksellisesti ilmoitamme, että on suuri vaara yllättävälle sodan syttymiselle anglosaksisten kansojen ja Japanin välille. Sota voi alkaa nopeammin, kun kukaan voisi uskoa. 1.12.1941 Japanin diplomaattiedustustot saivat käskyn tuhota shifferikoneensa ja koodinsa USA:ssa, Englannissa ja kaukoidässä Honkongissa, Singaporessa ja Manilassa. Tämäkin oli amerikkalaisten tiedossa. Tiedossa oli myös, että japanilaiset pitivät 26.11. ultimaatumia sodanjulistuksena. 6.12. viimeinenkin shifferikone USA:n edustustossa käskettiin tuhota. Se merkitsi sodan alkamista muutaman tunnin kuluttua. 3.12. kaapatussa sanomassa sanottiin, että sota USA:n ja Englannin kanssa, mutta rauha N-liiton kanssa. 6.12. Lontoon USA:n lähetystö ilmoitti hyökkäyksen Thaimaahan ja Kra:n alkavan 14 tunnin kuluttua.

    Sotaministeri Stimson kirjoittaa hallituksen istunnosta 25.11, jossa Roosevelt sanoi: Puheiden aika japanin kanssa on ohitse. Meidän kimppuumme hyökätään luultavasti jo seuraavana aamuna. Mitä meidän pitäisi tehdä? Ongelmamme on, että meidän on saatava Japani ampumaan ensimmäisen laukauksen, mutta samalla oltava vaarantamatta liikaa itseämme. Tyynenmeren laivastoa ei varoitettu, vaikka Roosevelt sai tiedon jo 6.12.1941, että Japani tulee julistamaan sodan seuraavana päivänä klo 13:00. He saivat Japanin vastauksen ultimaatumiin myös etukäteen. Harry Hopkins ja presidentti lukivat sen. Roosevelt sanoi, että se merkitsee sotaa. Harry Hopkins sanoi, että on vahinko, että emme voi hyökätä ensin ja antaa ensimmäistä iskua ja olla alistumatta yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Presidentti nyökkäsi ja sanoi: Ei, sitä emme voi tehdä todellakaan. Mehän olemme rauhaarakastava kansa ja demokraattinen maa. Meillä on hyvä maine.

    USA siis tiesi Japanin laivaston aseman lähellä Pearl Harboria ja sen, että sodanjulistus annettaisiin ideaalisena aikana yllätyshyökkäykselle eli Hawaijilla klo 7:30 aamulla. He myös tiesivät, että Japani oli hyökännyt myös Port Arthuriin 1904 samaan aikaan, kun oli jättänyt sodanjulistuksen. Japanilaiset jättivät sitten sodanjulistuksen neljännestunti ennen hyökkäystä, vaikka USA väitti saaneensa sen vasta tunti hyökkäyksen jälkeen. Sittemmin on syytetty amerikkalaisten suurlähetystön henkilökunnan taitamattomuutta, että sodanjulistus ehti vasta tunnin päästä hyökkäyksestä perille Washingtoniin. Amiraali Wilkinson ja kapteeni McCollum saivat kuitenkin amiraliteetin johtajan Starkin lähettämään varoituksen Hawaijille: “Japanilaiset jättävät klo 13:00 Washingtonin aikaa sodanjulistuksen. Se, mitä tänä ajankohtana tapahtuu, on epävarmaa, mutta pitäkää varanne ja informoikaa laivaston johtoa uutisesta”. Tämä varoitus annettiin kenraali Shortille klo 11:25. Sähkeestä puuttui kiireellisyysmerkinnät, joten Short sai viestin vasta 7 tuntia hyökkäyksen jälkeen. Sanoma oli lähetetty oudosti kaupallisella RCA-lähettimellä (siksi kiireellisyysmerkinnät puuttuivat). Käytössä olisi ollut parempiakin lähettimiä.

    Lentotukialukset oli vedetty pois satamasta jo aikaisemmin. Toinen marraskuussa ja toinen 5.12. Viisi taistelulaivaa, kolme hävittäjää ja kolme apualusta upposi, kolme taistelulaivaa, kolme kevyttä risteilijää ja yksi apualus vaurioituivat. Lentokoneista maalla tuhoutui valtaosa. Öljytankit jäivät kuitenkin tuhoamatta ja siten tukikohtaa pystyttiin edelleen käyttämään. Hyökkäyksen jälkeen vastarintaa päätettiin jatkaa, koska lentotukialukset ja raskaat risteilijät olivat säilyneet. Taistelulaivat eivä tuohon aikaan olleet enää kuin toisarvoisessa roolissa sodankäynnissä. Suuri osa laivoista pystyttiin lisäksi korjaamaan.

    Tiedot ovat kirjasta Toisen maailmansodan syyt, joissa lähteenä Walter Postilla on ollut pääasiassa George Morgensternin 1947 julkaistu kirja Pearl Harbor, joka perustuu kongressin selvitykseen tapahtumista vuosina 1946-47. Armeija teki kaksi muuta selvitystä jo aikaisemmin.

    (6)(0)
  5. No, noissa väitteissä on kyllä vähäsen propagandaa jo mukana!

    Oli miten oli, Saksan aloitettua ”virallisesti” sotatoimet Jenkkien laivoja/sattueita vastaan olivat Jenkit aluksi kyllä pitkään vastaanottavana osapuolena. Saksan sukellusveneet upottivat tammikuusta-elokuuhun 1942 yli 600 alusta ja näiden lisäksi lukuisia aluksia vaurioitettiin käyttökelvottomiksi sotaan.

    Myöhemmin tutka-ja varsinkin kaikuluotauslaitteiston kehittyminen paremmiksi mahdollisti sekä Britti että Amerikkalaisten laivastojen tehokkaan sukellusveneiden torjunnan.

    Saksalle Usan mukaantulo sotaan oli lopullinen kuolinisku, joskin Saksan alamäki alkoi hyvin pian operaatio Barbarossan mentyä reisille!

    Vielä vuonna -40 Saksalla pyyhki todella hyvin, suuri osa Eurooppaa oli sen valloittama ja Ranskan kukistumisen jälkeen kaikki näytti lähes mahdolliselta. Kaikki kortit olivat siis Saksan käsissä vielä tuolloin.

    Saksan ongelma lähes koko sodan ajan oli helvetisti voimavaroja kuluttanut monen rintaman sota. Varsinkin pahasti epäonnistunut itärintaman sota kulutti aivan liian paljon saksan sotakoneen voimaa jota olisi välttämättä tarvittu lännessä sotiessa Brittejä ja Amerikkalaisia vastaan. Tämä piti erityisellä tavalla paikkansa varsinkin raskaan aseistuksen kohdalla.

    Moni onkin täysin aiheesta esittänyt kysymyksen:

    Oliko Saksalla todellisuudessa mahdollisuutta voittaa näin laajaa sotaa?

    Jätän nyt kysymykseen vastaamisen muille kommentoijille!

    (1)(4)
    • Operaatio Barbarossa

      oli itsemurhan kaltainen ennaltaehkäisevä isku Neuvostoliittoon. Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan seurauksena, idästä saapunut venäläinen saastainen bolsevistinen rutto ei päässyt leviämään Berliiniä lännemmäksi.

      (2)(0)
      • Joo, mutta olisiko Saksa voinut voittaa sodan jos tilanne -40 olisi ”jäädytetty” eikä hyökkäystä Neukkulaan olisi toteutettu?

        Tämähän olisi tarkoittanut sitä että Saksa ei olisi menettänyt niin perkeleesti mies/tulivoimaa ja sillä olisi ollut mahdollisuus rauhassa kehitellä ja laajentaa armeijansa voimaa suuremmaksi.

        Vaikka suunnitelma Groza olikin olemassa ei Neukkula olisi sitä uskaltanut täytäntöön panna vielä vuosiin.

        (0)(0)
    • Jepulisjepsis

      Saksa kävi kokonaisuutena katsoen puolustussotaa kokoajan, ja sitä vastaan hyökkättiin ja vihoiteltiin. Hitlerhän sitten ehdotti rauhaakin kokoajan, mutta lännen johto ei sitä tehnyt. Eikä Hitlerillä ollut mitään maailmanvalloitussuunnitelmia. Barbarossa oli ennakoivaa puolustussotaa, ennalta ehkäiseva toimi siis jolla tuhottiin vihollisen HYÖKKÄYS -kalustoa ja suunnitelmia.

      https://furtherglory.wordpress.com/tag/hitlers-peace-offers/

      Kokonaisuudessaan Saksa ei ollut edes syyllinen sotaan, vaan sitä vastaan hyökättiin ensin ja sille julistettiin sota ensin, jo 1933, ja myöh. 1939. Ja sen kimppuun olisi hyökätty ja tuhottu se joka tapauksessa, sen joku sotahaukka jo tunnustikin, en nyt muista lähdettä.

      Lännen suurvaltojen ja Neuvostoliiton johto oli täynnä sotahulluja pankkiirien lakeijoita. Sotahaukkoja olivat selvästi siis liittoutuneiden takana olevat todelliset vallanpitäjät eli juutalaiset pankkiirisuvut :

      http://www.armahellas.com/?p=1937

      https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/ww2-lyhyesti/

      ”Saksan on tuhouduttava!”

      Miten mielipuolisen lapsellista on kuvitella, että sodat vain ”syntyisivät” ym. tai että ne synnytettäisiin siten, kuinka asiat kerotaan mediassa ja historiakirjoissa. Jo 1800-luvulla todettiin, että Rothschildin sana saattoi luoda tai hajottaa imperiumeja. Rothschildit saattoivat tehdä vallankumouksen tai pysäyttää sellaisen täysin hallitusti. Mutta niin vain kaikki toistavat juutalaisten valheita ja toimivat kuvitellen estävänsä ongelmat. Maailmahallitus ei kuitenkaan ikinä hyväksy rauhaa. Jos sodat haluaa lakkauttaa, tulisi maailmanhallitus suistaa vallasta ja juutalaisilta ottaa valta pois eri maissa. Talmudistit tulisi panna kuriin.

      (16)(0)
  6. Pearl Harbor alkaa olla jo aika laajalle levinnyttä tietoa tai siis totuus siitä. Moni kuitenkin edelleen kuvittelee Japania jonkinlaisena mörkönä, joka ”oli pakko laittaa aisoihin”. Monet puhuvat Kiinan ja Japanin sodan puhkeamisesta Maailmansodan alkuna. Monet historioitsijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet Japanin vastuun v. 1937 sodasta. Sillä on vain osavastuu siitä. On oikeastaan epäselvää, miten välikohtaukset saivat alkunsa. On paljon viitteitä, että niiden syy tai ainakin alkusyy olisi jopa Kiinan puolella. Välikohtaukset saivat japanin toimimaan. Joka tapauksessa Japani oli koko ajan ”kurissa” eli sen johto jopa antoi ymmärtää, että jos USA olisi tehnyt selväksi, ettei se hyväksynyt hyökkäystä, niin Japani olisi tyytynyt hyvin rajoitettuun operaatioon. Chamberlain vaati USA:lta jyrkkiä toimia, koska Englannilla ei ollut rahkeita tuolloin toimia etenkään yksin. FDR kuitenkin tyytyi lässytykseen ja seurasi vierestä, kuika Japani eteni syvälle Kiinaan. Esim. Bavendam on tehnyt selkoa tilanteesta jo 1980-luvun kirjassaan. FDR olisi aivan hyvin voinut toimia räväkästi. Isolationistit eivät olisi estäneet tätä. Bavendammin mukaan Chamberlainin omaan politiikkaan vaikutti USA:n passiivisuus ja viestit sieltä, joiden mukaan tukea Britannialle ja muille Euroopassa ei sotapolitiikassa vielä ollut luvassa myöskään Euroopan taholla. Englannin omat varustautumiset olivat vasta käynnissä. Rooseveltin tie sotaan-kirjassa olevista esityksistä saa kuvan, että appeasementin taustalla oli myös teatteria kansalaisten suuntaan. Omaa rauhantahtoa demonstroitiin petollisesti. USA:n muutetua sävyä 1939 myös Englanti ryhytyi heti sotaan. Nimenomaan Chamberlain ihmetteli toimintaa idässä.

    Kiinan ja Japanin sota pelasti Kiinan kommunistisen puolueen. Tässä lienee avain asian ymmärtämiseen ja todennäköinen syyllinenkin alkaa olla selvillä. Japanin voitot tietenkin olivat saaneet myös kansallisen Kiinan kestmättömään tilanteeseen ja kansa vaati vastatoimia. Kuitenkin haiskahtaa siltä, että välikohtausten kierteen taustalla saattaa olla todella korkeaa eliittiä. Sota oli edellytys USA:n myöhemmälle väliintulolle ja FDR kannatti kommunismia, jonka hänen edeltäjänsä olivat pystyttäneet Neuvostoliittoon. FDR tietenkin suunnitteli kommunisteista koostuvan neuvonantajakaartinsa kanssa maailman bolshevisointia laajassa mitassa.

    Japanin laajenemisesta osa oli akun alkaen vastavetoa kommunismin uhkalle. Tietenkin se halusi myös kasvaa imperialistiseen tyyliin tätä ennen. Tuolloinhan länsivallat ja USA kasvattivat myös etupiirejään ja maailmaa jaettiin. Muut vallat olivat myös uhka, jota vastaan Japani taisteli. Se ei ollut sen syntisempi kuin Venäjä 1900-luvun alussa tai muut imperialistiset suurvallat. Mikään mielisairas Japani eiollut. Eivät edes sotakenraalit. Kuten yllä olevastakin voi päätellä.

    Mutta siis kommunistit tarjosivat yhteisrintamaa isänmaan ollessa vaarassa 1937. Se pelastui myös tuholta. Sodan jälkeen ja sodan aikana NL ja USA tukivat vain kommunisteja lopulta ja yhdessä pystyttivät kommunistisen Kiinan.

    (3)(1)
  7. Eli Chamberlainista on maalattu tosi omituinen kuva. Tosiasiassa hän oli vanhan kaartin imperialisteja, joka ei olisi halunnut avata Britannian imperiumin tullimuuria USA:n vapaakaupalle. Churchill ja co. olivat globalisteja. Chamberlain ei olisi edes voinut alkaa riehumaan Euroopassa, koska hänellä ei ollut USA:n tukea sille. Erinäiset syyt pakottivat suorastaan hänet sitten sotajalalle, kun USA tätä alkoi vaatimaan ja lupasi myös tukeaan, eikä vain vaatinut toimimaan. Chamberlainilla oli myös siis varustautuminen kesken. Tosin C oli juuri sen takana, että Britannia yleensä oli jotenkin varustautunut 30-luvulla. Chamberlain veti rauhanenkelin rolia, koska kansa ei olisi ymmärtänyt jyrkkää suhtautumista. Olen siinä käsityksessä, että C ei oikein olisi välttämättä sotaa halunnut, mutta se, että appeasement sai eliitin tuen, johtui siitä, että se oli ilmeisesti kokonaan siis teatteria.

    Mutta takaisin vuoteen 1937: Myös Walter Post antaa ymmärtää, että rajavälikohtausten takana olivat kuin olivatkin kiinalaiset. Mutta siis joka tapauksessa USA:n ja Britannian jyrkkä esiiintyminenkin olisi pysäyttänyt Japanin hyökkäyksen alkuunsa. Ja nimenomaan Chamberlain ehdotti tällaista.

    (1)(0)
  8. Eli puoliksi amerikkalainen Churchill ei varmastikaan piitannut muutenkaan Brittiläisestä imperiumista eikä todellakaan tuhonnut sitä vahingossa. Hän edusti salaista eliittiä ja oli siis Rotschildien uskollinen palvelija. Hänen antikommunismisna oli yhtä valheellista. Hän oli poliitikko eli roskanpuhuja ja näyttelijä.

    Todellakin: maailmaa ei ole pyrkinyt valloittamaan kuin yksi taho ja se on tämä salainen eliitti, jonka säälimätön peli on pyörinyt Englannin pankkien ympärillä jo 1600-luvulla. Tietenkin pankit olivat hallussa myös muualla ja enenevässä määrin. Maailmaa kuitenkin pyrittiin valtaamaan angloamerikkalaisen ja siis Brittiläisen imperiumin kautta. Kaikkiallahan nuo vaikuttavat. He loivat kommunismin ja pitkään pelasivat sen kautta. Saksa ja Japani eivät pyrkineet maailmanvaltaan. Nimenomaan USA:sta käsin laukaistiin liikkeelle sodat ja viimeisimmässä maailmansodassa otettiin maailma totaalisesti haltuun.

    Ihmiset on aivopesty pahasti, kun kaikki kuppikunnat jauhavat Hitleristä ja Stalinista ja 23.8.1939 sopimuksista ym. Kaikki Saksna toiminta oli vastatoimea demokraattimaiden aggressiota vastaan. Tietenkin kommunismin uhka jo vaati varustautumaan naapurien uhan lisäksi. Hitlerin oli pakko hyökätä 1941, koska Stalin olisi hyökännyt pian samana vuonna länteen. USA pakotti myös Japanin sotaan. USA:ssa oli suunniteltu koko sota.

    (5)(2)

Jätä vastaus juha. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*