Pankkitalletusten takavarikointi ”pankkien pelastamiseksi”

Onko Kyproksen pankin ”pelastus” tulevaisuuden suunnitelmien kenraaliharjoitus? Onko EU:ssa ja USA:ssa suunniteltu ”Säästöjen Ryöstö”, jolla häikäilemättä takavarikoidaan pankkien talletuksia? Kyproksella koko maksujärjestelmä on järkkynyt ja talous on kuralla. Eläkkeitä ja palkkoja ei makseta. Ostovoima on romahtanut. Kansa on köyhtynyt. Pienet ja keskisuuret yritykset syöksyvät konkurssiin. Kyproksella asuu miljoona asukasta. Mitä tapahtuisi, jos vastaava ”leikkuri” leikkaisi talletuksia EU:ssa tai USA:ssa?

Washingtonista käsin toimivan pankkien etujärjestön IIF:n mukaan ”Kyproksen malli verottaa sijoittajia ja tallettajia pankkien epäonnistuessa maksusitoumuksissaan saattaa hyvinkin tulla yleiseksi pankkiromahdusten toimintamalliksi muualla Euroopassa.” (Economic Times 27.03.2013)

Täytyy ymmärtää, että ajatus talletusten takavarikoinnista ei ole uusi, vaan sitä on mietitty jo useissa maissa ennen Kyproksen yllätyshyökkäystä. Lisäksi Kyproksen pankkikriisin laukaisseet talouden mahtitekijät ovat myös EU:n ja Yhdysvaltojen yhteiskunnallisesti tuhoisien säästötoimien arkkitehtejä.

Onko Kypros esimerkki tai käsikirjoitus tulevasta? Saivatko talouden mahtitekijät tästä ”arvokkaita oppeja”, joita voivat käyttää myöhemmin muualla Euroalueen pankkimaailmassa?

IIF:n kaavailut Kyproksen toimintamallista Euroalueen ”uutena normina” palvelisivat maailmanlaajuisten rahoitusalan konsernien etuja tässä pirullisessa projektissa. Tätä uutta normia kannattavat myös Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF ja Euroopan Keskuspankki. IIF kehottaa ”sijoittajia seuraamaan tarkasti Kyproksen tapahtumia… esimerkkinä siitä, miten tulevaisuuden koettelemukset hoidetaan.”

”Talouden puhdistus”, USA:ssa ja Englannissa kahmitaan pankkitalletuksia

Vaakakupissa on ”talouden puhdistuksen” prosessi, jossa Euroopan ja Pohjois-Amerikan ”liian suuret kaatumaan” pankit (esim. CitiBank, JP Morgan Chase, Goldman Sachs jne.) korvaavat ja tuhoavat pienemmät rahoituslaitokset tavoitteenaan lopulta ottaa haltuun koko rahoitusmaailma.

Kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla tuntuu taustalla vallitsevan taipumus keskittää ja koota rahoitusmaailman valta, mikä johtaa dramaattiseen reaalitalouden romahdukseen.

Pankkitalletusten kahmimista on suunniteltu lukuisissa maissa. Uudessa-Seelannissa kaavailtiin talletusten veroleikkausta jo 1997 Aasian talouskriisin aikoihin. Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on jo pankkitalletusten takavarikointia koskevia säännöksiä. Englannin Keskuspankin ja talletussuojarahasto FDIC:n yhteisessä asiakirjassa esitetään tarkat menettelytavat, jossa ”maksukyvyttömän yrityksen alkuperäiset lainanantajat”, eli pankkitalletukset, ”muutettaisiin pääomaksi”. (Ellen Brown, Global Research.com)

Tämä tarkoittaa takavarikoitujen pankkitalletusten käyttämistä maksukyvyttömän pankin maksuvastuiden täyttämiseksi. Vastineeksi tallettajat saisivat osakkeita konkurssin partaalla olevasta pelastetusta rahoituslaitoksesta. Pankkitalletukset muuttuisivat yhdessä yössä kuvitteelliseksi osakepääoman omistukseksi. Talletusten takavarikointi toteutettaisiin naamioituna valheelliseksi ”pääoman korvaamiseksi”.

Kaavailtuna on valikoivan prosessin toteuttaminen, jossa takavarikoidaan pankkitalletuksia tavoitteena kerätä lainoja ja samalla laukaista ”heikompien” rahoituslaitosten alennustila. Yhdysvalloissa prosessi ohittaisi talletussuojarahaston säädökset, joilla vakuutetaan talletukset pankin maksukyvyttömyyden varalta:

Mitään poikkeusta ei ole mainittu ”vakuutetuille talletuksille” Yhdysvalloissa, alle $250.000 talletuksille, joiden uskottiin olevan FDIC:n vakuuttamia. Tämä tuskin on huolimattomuutta, sillä FDIC itse julkaisi ohjeistuksen. FDIC on yksityispankkien maksamilla palkkioilla rahoitettu vakuutuslaitos. Direktiiviä kutsutaan ”kannanottoprosessiksi”, joka määritellään toisaalla suunnitelmaksi, joka ”pantaisiin täytäntöön vakuuttajan epäonnistuessa täyttämään tehtävänsä…” Ainoa maininta ”vakuutetuista talletuksista” ilmenee voimassa olevan Iso-Britannian lainsäädännön yhteydessä, minkä FDIC-BoE direktiivi väittää olevan puutteellinen, eli muokkausten tai poistamisen tarpeessa.

Tallettajien saadessa korvaukseksi tekaistua osakepääomaa he eivät ole oikeutettuja FDIC:n talletussuojaan.

Kanadan ehdotus talletusten takavarikosta

Kaikkein suorasukaisin ehdotus pankkitalletusten takavarikoinnista ”pankkien pelastuskeinona” julkaistiin vastikään Kanadan hallituksen asiakirjassa Jobs, Growth and Long Term Prosperity: Economic Action Plan 2013″, jonka talousministeri Jim Flaherty esitti edustajainhuoneelle 21.03. osana ”esi-budjetin” ehdotusta. 400-sivuisen raportin lyhyt osa ”kotimaisten järjestelmällisesti tärkeiden pankkien riskinhallinnan kehyssuunnitelma” kuvailee Kanadan pankkien talletusten kahmimista. Takavarikointia ei tekstissä mainita, vaan talousalan jargoni peittää todellisen tarkoituksen, joka muodostuu pohjimmiltaan ihmisten säästöjen varastamisesta. Kanadalaisten ”Riskinhallinta” projektin mukaan:

Hallitus ehdottaa ”pelastusjärjestelmän” käyttöön ottoa järjestelmälle tärkeille pankeille.

Tämä järjestelmä suunnitellaan varmistamaan, että epätodennäköisen tilanteen sattuessa, jossa tärkeän pankin pääoma hupenee, pankki voidaan pääomituttaa uudelleen ja palauttaa toimintakykyiseksi erittäin nopealla tiettyjen pankkivastuiden muuttamisella säännöstenmukaiseksi pääomaksi.

Tämä vähentää veronmaksajien riskejä. Hallitus neuvottelee osakkaiden kanssa parhaasta tavasta ottaa käyttöön pankkien pelastusjärjestelmä Kanadassa.

Tämä tarkoittaa sitä, että yhden tai useamman pankin (tai osuuskassan) tarkoituksellisesti ”tyhjentäessä pääomansa” maksaakseen velkojille, niiden pääoma palautettaisiin ”muuttamalla tiettyjä pankkivastuita säännösten edellyttämäksi pääomaksi.”

”Tietyt pankkivastuut” tarkoittavat rahoja, jotka he ovat velkaa asiakkailleen, eli pääasiassa tallettajille, joiden pankkitilit takavarikoitaisiin vaihtaen ne maksukyvyttömän pankin osakkeiksi.

”Tämä vähentää veronmaksajien riskejä” on täysin merkityksetön lausunto. Tämä tarkoittaa oikeasti sitä, että valtio ei tule maksamaan verovaroista hyvitystä kaatuneiden pankkien asiakkaille tai pelastamaan tukipaketein maksukyvyttömiä pankkeja. Sen sijaan tallettajat, pankin asiakkaat, joutuvat luopumaan säästöistään. Takavarikoidut varat käytetään pankin velkojen maksuun suurimmille rahoituslaitoksille. Toisin sanoen koko juoni on ”turvaverkko” pankeille, jotka ovat ”liian isoja kaatumaan”, turvamekanismi joka mahdollistaa niiden velkojina jättävän varjoonsa pienemmät rahoituslaitokset ja osuuspankit samalla jouduttaen niiden tuhoa tai haltuun ottoa.

Kanadan talouden näkymät

Riskinhallinnan rahankahmimisaloite on ratkaisevan tärkeä kaikille kanadalaisille. Sen jälkeen kun edustajainhuone on hyväksynyt sen osaksi budjettia, rahojen takavarikointi voidaan aloittaa. Konservatiivisella hallituksella on parlamentissa enemmistöedustus ja siksi on todennäköistä, että Economic Action Plan 2013 (jonka osana takavarikointisuunnitelmat ovat) hyväksytään. Vaikka Kanadan riskinhallinnan kehyssuunnitelma paljastaa pankkien olevan vaarassa, erityisesti suuria velkoja kerryttäneet pankit (johdannaistappioista johtuen), kuitenkaan laajaa talletusten takavarikointia kautta linjan ei ole suunniteltu.

Todennäköisesti lähitulevaisuudessa Kanadan ”viisi suurta” pankkia (Royal Bank of Canada, TD Canada Trust, Scotiabank, Bank of Monreal ja CIBC, joilla kaikilla on vaikutusvaltaisia yhteistyökumppaneita USA:n talousmaailmassa) tulevat vahvistamaan asemiaan heikompien (paikallistason) pankkien ja rahoituslaitosten kustannuksella. Hallituksen asiakirja paljastaa, että takavarikointia voitaisiin käyttää valikoidusti ”siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että yksi (pankki) uhkaa kaatua.” Tämä antaisi olettaa, että ainakin yksi tai useampia Kanadan ”pienemmistä” pankeista voisi joutua talletustakavarikon kohteeksi. Tällainen operaatio johtaisi väistämättä suurempaan pankkien pääoman keskittymiseen Kanadassa, erityisesti suurimpien pankkikonsernien hyödyksi.

Kanadassa on yli 300 maakuntatason pankkia, osuuspankkia ja yhdyspankkia, jotka muodostavat tärkeän verkoston provinsseissa. Niihin kuuluvat mahtava Desjardin-verkosto Quebecissä, Vancouver City Savings Credit Union (Vancity) ja Coastal Capital Savings Brittiläisessä Kolumbiassa, Servus Albertassa, Meridian Ontariossa ja Desjardinin tytäryhtiö caisses populaires Ontariossa monien muiden ohella, joista jokainen saattaa valikoitua seuraavaksi takavarikon kohteeksi. Kaikki nämä ovat Kanadan osuuspankkien keskusliiton jäseniä ja tarjoavat maakuntatasolla vaihtoehdon ”viidelle isolle” liikepankille. Todennäköisesti näitä pienempiä tullaan syrjäyttämään ja sulauttamaan isompiin pankkeihin tällä kaavaillulla takavarikointi-pelastusmenetelmällä.

Kanadan ”Talouden toimintasuunnitelma vuodelle 2013” vahvistaa, että ehdotettu takavarikointipelastusten kehyssuunnitelma ”on yhtenevä muiden maiden uudistusten ja tärkeimpien kansainvälisten standardien kanssa”.  Yhtenevä se on erityisesti Yhdysvalloissa ja Euroopan Unionissa harkitun talletusten takavarikoinnin toimintamallin kanssa. Mallista on keskusteltu paljon (suljettujen ovien takana) eri kansainvälisissä tilaisuuksissa keskuspankkien johtajien ja talousministerien kesken.

Näissä monimutkaisissa neuvotteluissa ovat mukana säätelevänä elimenä finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä FSB Sveitsin Baselista ja Kansainvälinen Järjestelypankki BIS. FSB:n johdossa sattuu olemaan Kanadan keskuspankin johtaja Mark Carney, jonka Britannian hallitus vastikään nimitti johtamaan Englannin keskuspankkia kesäkuusta 2013 alkaen. Carney oli Kanadan keskuspankin johtajana keskeisessä asemassa muotoilemassa takavarikointisäädöksiä Kanadan liikepankeille. Ennen uraansa keskuspankeissa hän oli ylempää johtoporrasta Goldman Sachsilla, joka on ollut merkittävässä roolissa kulissien takana EU:n pankkien tukipakettien ja säästötoimien toteutuksessa.

FSB:n toimintaohje olisi koordinoida takavarikointimenetelmät yhteneviksi ”kansallisten rahoitusalan viranomaisten” ja ”kansainvälisten standardeja laativien elimien” kanssa, joihin kuuluvat IMF ja BIS. Ei liene yllätys, että edellä tarkastellut Englannin, Yhdysvaltojen ja Kanadan talletusten takavarikointisuunnitelmat ovat hyvin samankaltaisia.

Pankkien talletustakavarikko vs. pankkien pelastuspaketit

Pankkien pelastuspaketit ovat hallituksen koordinoimia tukitoimia verovaroista, joilla yritetään pelastaa maksuvaikeuksiin joutuneita rahoitusalan instituutioita. Raha virtaa valtion kirstusta pankkikonsernien holveihin. Vuosina 2008 ja 2009 Yhdysvalloissa kanavoitiin 1450 miljardia dollaria Wall Streetin rahoituslaitoksille osana Bushin ja Obaman hallitusten pelastuspaketteja. Nämä tukitoimet kuuluivat hallituksen menolaskelmiin ja vaativat tiukkoja säästötoimia. Yhdessä suurten puolustusvoimien määrärahojen noston kanssa nämä pelastuspaketit aiheuttivat rajuja leikkauksia sosiaaliturvan ohjelmissa, kuten sosiaalietuudet, vähätuloisten sairausvakuutus MedicAid ja eläkeläisten sosiaalivakuutus MediCare.

Verrattuna julkisista varoista maksettavaan pelastuspakettiin pankkien talletustakavarikko hoidetaan pankin sisäisten talletusten ottamisella pankin käyttöön. Tästä ei aiheudu julkisia menoja ja toimintamekanismia säätelee keskuspankki.

Obaman ensimmäisen kauden alussa pankeille luvattiin 750 miljardia edellisen Bushin hallinnon 700 miljardin epävakaiden talletusten vakautusohjelman (TARP) lisäksi. Nämä tekivät yhteensä 1450 miljardia dollaria, mutta todellinen käteisen rahan ”apu” pankeille oli merkittävästi suurempi. Tämän lisäksi Obama rahoitti sotataloutta vuonna 2010 huimalla 739 miljardilla dollarilla. Nämä tekivät yhteensä 2,2 biljoonaa dollaria, mikä on lähes kokonaan vuoden 2010 verotulojen määrä 2,4 biljoonaa.

Loppupäätelmä

Säästötoimissa on päädytty umpikujaan. Valtion rahakirstu on tyhjä. Pankkien pelastuspaketit eivät toimi. Niiden sijaan harkitaan nyt talletusten takavarikointisuunnitelmia.

Alemman ja keskiluokan kansalaiset ovat poikkeuksetta velkaantuneita, joten he eivät ole pääkohteena. Kohteeksi joutuvat pankkitalletukset olisivat suuruusluokaltaan ylemmän keskiluokan ja ylimpien tuloluokkien ryhmistä, joilla on huomattavia pankkitalletuksia. Toisena kohderyhmänä olisivat pienten ja keskisuurten yritysten pankkitilit.

Tämä muutos on osa globaalin talouskriisin evoluutiota ja johtuu säästötoimien ja tukipakettien toimimattomuudesta. Maailmantalouden suurtekijöiden tavoitteena on vahvistaa ja keskittää pankkivaltaa ja hankkia määräävä valta reaalitaloudessa sekä hallituksen virastoissa ja puolustusvoimissa.

Vaikka talletustakavarikointia valvottaisiin ja käytettäisiin valikoidusti vain maksukyvyttömiin rahoituslaitoksiin ja pankkeihin, yleisen talletusten takavarikointiohjelman julistaminen arkikäytännöksi voisi aiheuttaa laajan ”pankkipaon”. Tässä mielessä yksikään pankki ei ole turvassa. Talletusten takavarikointi pankin käytettäväksi aiheuttaisi taloudellisen kaaoksen. Maksujärjestelmät joutuisivat katkolle, palkkoja ei maksettaisi. Ostovoima romahtaisi. Rahaa ei enää virtaisi investointeihin, joten pienet ja keskisuuret yritykset ajautuisivat nopeasti konkurssin partaalle.

Talletustakavarikon käyttöön otto EU:ssa tai Pohjois-Amerikassa käynnistäisi uuden vaiheen maailman talouskriisissä, syventäisi talouden taantumaa ja keskittäisi pankki- ja taloustoimintaa sekä reaalitalouden yritysvaltaa alueellisen ja paikallisen tason toimijoiden kustannuksella.

Myös koko maailman sähköisiin siirtoihin luottava pankkiverkosto ja osakemarkkinat saattaisivat kärsiä järjestelmän ongelmista johtuvista vakavista katkoksista.

Yhteiskunnalliset seuraukset olisivat tuhoisia. Reaalitalous romahtaisi maksujärjestelmien hyytymisen takia. Maailmanlaajuisessa rahajärjestelmässä esiintyvät toimintakatkokset voisivat hyvin johtaa uuteen globaalin talouden jämähtämiseen sekä maailmankaupan merkittävään vähenemiseen.

On tärkeää, että jokainen EU:ssa ja Yhdysvalloissa, kansallisesti ja kansainvälisesti, toimii voimalla hallitusten pirullisia suunnitelmia vastaan. Hallitukset toimivat täysin suurten talouden mahtitekijöiden tavoitteiden mukaisesti yrittäessään saada käyttöön pankkien talletusten takavarikointiohjelmat.

Alkuperäinen artikkeli: http://www.globalresearch.ca/the-confiscation-of-bank-savings-to-save-the-banks/5329411