Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan sitä korvaava perustuslakivaliokunta. Suomessa on esiintynyt aktivismia perustuslakituomioistuimen perustamiseksi maahan. Esimerkiksi kansalaisaloitteita on laadittu perustuslakituomioistuimen perustamisen puolesta. Nykyisessä Suomessa ei ole mahdollisuuksia perustuslakituomioistuimen saavuttamiseksi. Varteenotettavin syy tähän on siinä, että Suomen valtiossa tapahtuvat merkittävät poliittiset ja virkasääteiset päätökset, joilla on merkitystä Euroopan unionin ja negatiivisen globalisaation suhteen, päätetään tietyn globaalin eliitin toimesta, ennen kotimaisten vallanpitäjien päätöksiä. Perustuslakituomioistuin on mahdollinen vasta perusteellisen yhteiskunnallisen murroksen jälkeen.
Aktivistit haluavat perustaa perustuslakituomioistuimen
Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunta valmistelee perustuslakia ja sen kanssa läheisessä yhteydessä olevaa lainsäädäntöä, kuten Ahvenanmaan itsehallintoa, vaali-, kansalaisuus-, kieli- ja puoluelainsäädäntöä koskevia asioita. Perustuslakivaliokunta käsittelee myös ministerivastuuasiat, valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen kertomukset sekä hallituksen toimenpidekertomuksen.
Perustuslakituomioistuimen tehtävänä on muiden muassa esittää ratkaisuja lakien perustuslainmukaisuudesta ja sekä antaa päätöksiä kansainvälisten sopimusten soveltuvuudesta suhteessa maan vallitsevaan perustuslakiin.
Perustuslakivaliokunta toteuttaa perustuslain ennakkovalvontaa.
Perustuslakivaliokunta nähdään ongelmallisena
Suomessa on esiintynyt aktivismia perustuslakituomioistuimen perustamiseksi maahan. Esimerkiksi kansalaisaloitteita on laadittu perustuslakituomioistuimen perustamisen puolesta. Kyseisen tuomioistuimen tarpeellisuuta perustellaan muun muassa sillä, että se eliminoisi perustuslain rikkomisen sekä takaisi perustuslain noudattamisen kaikissa virka-, lainkäyttö- ja lainsäädäntötoiminnassa.
Ongelmana pidetään puoluepoliittisesti nimitettyä perustuslakivaliokuntaa, kun siinä kansanedustajat säätävät sekä lakeja että toimivat perustuslain tuomareina. Toiset puolestaan näkevät perustuslakituomioistuimelle perusteita, mikäli se ottaisi kantaa vain valtioelinten eli presidentin, valtioneuvoston sekä eduskunnan toimivaltaan. [1]
Perustuslakiasiantuntijat suhtautuvat kuitenkin kielteisesti esitykseen erityisestä perustuslakituomioistuimesta.
Esimerkiksi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin mukaan Suomalainen perustuslainmukaisuuden valvontajärjestelmä on luonteeltaan hajautettu siinä mielessä, että useat eri toimielimet osallistuvat valvontaan riippuen asian luonteesta ja sen käsittelyvaiheesta. Eduskunnan perustuslakivaliokunnalla olisi siten keskeinen asema tässä järjestelmässä. Aikanaan vuoden 2000 perustuslakiuudistusta valmisteltaessa ja säädettäessä päädyttiin siihen, että Suomessa ei edelleenkään ole tarvetta eikä riittäviä perusteita erilliselle perustuslakituomioistuimelle.
Nykyisessä Suomessa ei ole edellytyksiä perustuslakituomioistuimelle
Suomeen ei ole mitään mahdollisuuksia luoda riippumatonta perustuslakituomioistuinta. Hämmentävää on havaita, että tätä tosiasiaa ei millään muotoa käsitetä eri aktivistiryhmissä. Vaikeaa on sanoa onko tässä kysymyksessä ymmärryksen hämäryydessä vai tiedon puutteesta, vai pelkästään sokeasta asennoitumisesta mainittuun asiaan, jotta saataisiin jotakin erikoista mainetta poliittisesti aktiivisena henkilönä? Tietysti on sinänsä positiivista havaita kaikenlaista toimeliaisuutta, joka suuntautuu Suomen poliittisia maan- ja valtionpettureiden toimenpiteitä vastaan.
Miksi riippumattoman perustuslakituomioistuimen syntyminen nykyiseen Suomeen on mahdottomuus?
Merkittävin syy on siinä, että Suomen valtiossa tapahtuvat ratkaisevat poliittiset ja virkasääteiset päätökset, joilla on merkitystä Euroopan unionin ja negatiivisen globalisaation suhteen, päätetään tietyn globaalin eliitin toimesta, ennen kotimaisten vallanpitäjien päätöksiä. Globaalin eliitin antamat ”päätökset” eivät tietenkään ole virallisia, mutta ne ovat epäsuoraa ohjeistusta, josta osa voidaan ajatella saadun esimerkiksi bilderberg-kokouksien välityksellä ja vapaamuurarien kautta.
Koska Suomen poliittisen koneiston ja viranhaltioiden päätöksiin vaikutetaan kansainvälisten rahoituslaitosten, globaalien suurpääoman haltijoiden, Yhdysvaltojen, kenties CIA:n, keskeisten NATOn jäsenmaiden ja Brysselin kautta, on täysin selvää, että riippumatonta perustuslakituomioistuinta ei pystytä Suomeen perustamaan, sillä se olisi aivan liian vaarallinen oikeudellisena mekanismina globaalin eliitin ja heidän suomalaisten poliittisten lakeijoiden hegemonisille intresseille. Eli perustuslakituomioistuinta ei sallita perustaa.
Kaiken pahan alku ja juuri on juutalainen eliitti ja siihen liittyen Israelin valtio. Paljon puhuttu USA:n deep staten on yhtä kuin ”juutalainen” poliittinen järjestelmä tai verkosto, kuten on myös Euroopan unioni. [3-6]
Ensin on tehtävä loppu ulkomaalaisella rahalla huoraavien suomalaisten poliitikkojen hegemoniasta sekä negatiivisen globalisaation vaikutukselle Suomen valtioon ja sen yhteiskuntaan. Vasta tämän jälkeen voitaisiin ajatella itsenäisen perustuslakituomioistuimen perustamisen mahdollisuutta.
Tällainen tuomioistuin voidaan saavuttaa vasta vallankumouksen jälkeisessä Suomessa. Nykyisin olisi keskityttävä vallankumoukseen ja jätettävä kaikki muu, tätä keskeistä prosessia häiritsevät asiat sivuun.
Suomi rusentuu Uuden maailmanjärjestyksen jalkoihin ilman vallankumousta
Taloudellisesti Suomi on noudattanut 1980-luvulta alkaen uusliberalismia, joka tarkoittaa taloudellista ideologiaa, missä kaikki voitot ja hyödyt ohjautuvat kasvottomille globaaleille pääomanhaltijoille. Tässä systeemissä palkansaajat, alihankkijat ja valtiot eivät koskaan pääse nauttimaan ”tuntemattomien” jättiläismäisten yritysryppäiden saavuttamista voitoista. Kysymyksessä on moderni kolonialismi.
Uusliberalismin mukaan merkittävimpiä esteinä kapitalistiselle talouskasvulle ovat hallitusten asettamat rajoitteet ja niiden käyttämä talouden sekä yhteiskunnan ohjaus. Uusliberalistit näkevät erikoisesti hyvinvointiyhteiskunnissa olevan valtion roolin aivan liian vaikutusvaltaisena. Sen sijaan yksilön vapautta, yksityistä omistusoikeutta sekä miltei rajattomia markkinoita pidetään hyvänä, mutta kaikkea yhteisöllisyyttä erittäin pahana ja haitallisena ilmiönä. Huomion arvoista on vielä sekin, että uusliberalistien mukaan ”vapaus” tarkoittaa yksilön vapautta riistää ihmisjoukkoja eli itsekäs yksilön etu, asetetaan yleisen edun edelle, mikä on suora kopio helvetillisestä yhteiskunnasta.
Suomalaiseen mentaliteettiin iskostunutta ”herran” pelkoa kuvastaa hyvin maan poliitikkojen nöyrä suhtautuminen asiantuntijavaltaan. Täten nöyristely on sitä hartaampaa, mitä kansainvälisempiä asiantuntijat ovat. Esimerkiksi Suomen ulkoministeriö saattaa maksaa kehitysapuvaroista mittavan summan brittiläiselle kehityskonsulttifirmalle Overseas Development Institutelle [1], joka opettaa koulutustilaisuudessa virkamiehille Maailmanpankin uusliberaaleja ideoita, käsitteitä sekä fraaseja. Tilanteessa kouluttajilla on ehdoton auktoriteetti asema. Korkeatasoiset kansainväliset asiantuntijat kertovat totuuden; suomalaiset virkamiehet oppivat kaiken kuuliaisesti ja kirjoittavat siltä pohjalta Suomen uudet kehityspoliittiset linjaukset.
Euroopan unionin liittovaltiokehitys ei ole mikään takaraja globaalille uusliberalistiselle laajentumiselle. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että Yhdysvallat ja Euroopan unioni yhdistyvät yhdeksi maailman valtioksi, jolla olisi käytössään maailman valuutta. Tällöin ainakin osa maailmaa olisi täysin valtiottomia, jotka korvautuisivat autonomisilla kunnilla.
Järjetön globalisaatio ei rajoitu vain talouteen, vaan ulottuu myös tiedonvälitykseen, viihde- ja koulutusmaailmaan. Modernit internationalistit [2], kuten kulttuurimarxistit, joiden sanoma on pääsääntöisesti lähtöisin tiettyjen ”juutalaisten” intellektuellien mielisairaasta ajatusmaailmasta, tahtovat helvetillisellä vimmalla tuhota kaiken sen, mikä yhteiskunnassa vivahtaa kansallisen kulttuurin identiteettiin ja terve järkiseen arvomaailmaan, minkä tunnusmerkkeinä ovat muun muassa aitouskonto, avioliiton pyhyys, yhteisvastuullisuus, isänmaallisuus, vastuuntunto ja kanssaihmisten arvostus.
Näiden tilalle tarjotaan sukupuolineutraalia kasvatusta, vapaiden seksuaalisuhteiden ylikorostamista aina äärimmäisiin perversioihin saakka, materialistista ja ateistista maailmankuvaa, äärimmäisen järjetöntä globalismia, täysin mieletöntä monikulttuurisuuden sekamelskaa, toden ja hyvän sekä väärän ja pahan raja-aitojen himmentämistä ynnä muita sellaisia kauhistuksia.
Täysin selvää on, että Suomi ja sen kantaväestö on murskautuva jättiläismäisen globalisaation rattaisiin tulevaisuudessa, mikäli suomalaiset eivät herää kansakuntana taistelemaan maansa ja eloonjäämisensä puolesta. Ennen muuta tässä on kysymyksessä taistelu eloonjäämisestä. Nyt tarvitaan kansallista yhteishenkeä paljon enemmän kuin talvi- ja jatkosodan aikoina.
Vallankumous
Tulevaisuus paljastaa sen kuinka syvälle suomalaiset ovat vajonneet uusliberalistisen globalisaation itsetuhoiseen propagandaan. Onko mahdollista, että tarvittava osa kansakunnasta herää toimintaa, joka pelastaisi tilanteen?
Tähän heräämiseen tarvittaisiin vapaamedia tai useita tällaisia medioita. Näiden sanoman laajuus pitäisi olla lähestulkoon yhtä mittava levikkeistä kuin on roskamedioiden eli valtamedioiden luettavuudet. Valtamedioiden negatiivisen globalisaation manipuloiva vaikutus palkansaajia ja yrittäjiä kohtaan pitäisi voittaa vapaidenmedioiden yhteiseen hyvään ja terveeseen henkisyyteen pohjautuvilla julkaisuilla.
Kuitenkin vallankumouksen alkamisen määrittää pitkälle vallankumouksen tendenssit, jotka ovat nykyisin miltei kypsyneet valmiiksi.
Joskin ainakin kaksi poliittisen elämän tendenssiä määrää valmiuden vallankumouksen alkamiseen. Nämä ovat: Kansan kerroksien, etupäässä työläisten, pienyrittäjien, maanviljelijöiden ynnä työttömien haluttomuus jatkaa elämää nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, ja vastaavasti maan poliittinen johto ei enää pysty hallitsemaan nykyistä tilannetta. Tämä tilanne on lähellä monissa Euroopan maissa, puuttuu vain ruutitynnyri. Esimerkiksi, jos Suomeen nykyisin saapuisi yllättäen puolimiljoonaa ”turvapaikanhakijaa”, olisi tilanne hyvin kriittinen.
Vallankumousta voi myös jouduttaa sissisota, ainakin siinä tapauksessa, että sodalla on kansan tuki. Sissisodan edistävästä vaikutuksesta kumoukselle voidaan havaita esimerkiksi Kuuban vallankumouksessa 1958–59.
Kuten olemme jo aikaisemmissa kirjoituksissa todenneet kansallissosialismia voidaan soveltaa, mistä tiivistäen jäljempänä esitettäköön:
Kansallissosialismia soveltaen edistettäisiin työväenluokan asiaa, muiden muassa siten, että toteutettaisiin työllisyyttä ja yritysvoittojen jakoa työntekijöille, pääomatulojen kontrolloimista, keinottelun ja koronkiskonnan kieltämistä (vankeusrangaistuksen uhalla), suuryritysten sosialisoimista, pääoman herruuden lakkauttamista ja vapaakaupan sijaan edistettäisiin omavaraistaloutta. Lyhyesti sanoen pidettäisiin yllä sääntelevää valtiovaltaa, työnarvon antikapitalistista korostusta ja pyrittäisiin rajoittamaan plutokratiaa sekä koron ja ulkomaanvelan vaikutusta kansallisessa talouselämässä. Valtiolla olisi keskuspankki ja oma raha, jota se käyttäisi korottomasti investointeihin. Ulkomaisessa vaihtokaupassa maksuvälineenä soveltuisi sekä raha että tavaroiden vaihto.
Vallankumous ei koskaan tapahdu ilman väkivaltaa. Korruptoitunut eliitti ei luovu etuuksistaan sekä vallastaan vapaaehtoisesti, vaan lähettää verikoiransa kimppuun.
Itse asiassa korruptoitunut eliitti on jo itse tarttunut miekkaan kansaansa vastaan. Esimerkiksi vuosina 1990–1993 järjestettiin lama, jolla Suomen talous, kulttuuri ja poliittinen ilmapiiri syöstiin perikatoon. Esko Ahon [3] hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan toimesta pankit päätettiin pelastaa salaiseksi julistetulla SSP-sopimuksella. Siten pankeille annettiin vapaat kädet poistaa markkinoilta tiettyjen alojen yrityksiä ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkituen piikkiin. Tämän järjestetyn laman uhreiksi syöstiin noin 65 000 yrittäjää, joista itsemurhaan päätyi 14 500 ihmistä. Silloinen Suomen poliittinen johto syyllistyi kansanmurhaan! Tämä oli niin kutsutun Koiviston konklaavin saavutus. [2]
Sitä paitsi jatkuvasti lisääntyvä väestönsiirto poliittisen Lähi-idän alueelta Eurooppaan, kuten myös Suomeen, merkitsee suomalaisiin kohdistuvaa hidasta, mutta varmaa kansanmurhaa ja samalla suomalaisen kulttuuri-identiteetin lopullista häviämistä.
Toisena vaihtoehtona Suomen pelastavalle uudistukselle voitaisiin ajatella olevan Itsenäisyyspuolueessa (IPU), joka esimerkiksi pyrkii Suomen irrottamiseen EU:sta ja vastustaa EU:n perustuslakisopimusta sekä torjuu Suomen liittymistä Naton jäseneksi. Itsenäisyyspuolue ei ole koskaan saanut kansanedustajia, mutta sillä on ollut edustajia kunnanvaltuustoissa. Tämä johtuu suurelta osin valtamedioiden hirvittävästä myrkynkylvämisestä kaikkia niitä toimijoita kohtaan, jotka pyrkivät irrottamaan Suomen Unionista ja tekemään maahan kansainvälisistä pankkiireista riippumattoman rahatalouden.
Täten myös IPU:n kaltaisten puolueiden nouseminen valta-asemaan edellyttäisi tunnettua, kokenutta ja voimakasta poliittista keulakuvaa ja ennen muuta hyvin voimakasta vapaamediaa puolueen äänenkannattajana.
Markku Juutinen
Lähteet
- Heinäluoma: Perustuslakituomioistuimelle perusteita [4]Yle 5.2.2014
- https://valtuustoaloite.blogspot.com/ [5]
- Rami, Ahmed (1988).Vadärisrael? Stockholm:Kultur förlag. S. 65 ja 66.
- JohnMearsheimerand Stephen (2006). London Review of Books; Walt The Israel
Lobby. Luettavissa: https://www.lrb.co.uk/v28/n06/john-mearsheimer/the-israel-lobby [6]
- IsraelShahak(1997). Open Secrets
- UniversityofBath (2016). The Israel Lobby and the European
….
http://maailmantalous.net/fi/artikkeli/globaali-uusliberalismi-suomen-nakokulmasta [1]
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/13/ysari-suomi-totutteli-monikulttuurisuuteen [2]