- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Ovatko kemikaalivanat totta?

Lentokoneiden taivaalla näkyvistä päästövanoista käydään kiistaa eri foorumeilla. Moni arvelee, että ne ovat täysin normaaleja päästövanoja ja toiset taas uskovat, että päällemme ruiskutetaan lentokoneista käsin kemikaaleja ja viruksia väestön vähentämiseksi.

Mikä on faktaa, mikä fiktiota? Patentteja erilaisista laitteista, joilla voidaan lentokoneista käsin ruiskuttaa ilmakehää sekä ruiskutettavista aineseoksista löytyy pelkästään Yhdysvaltain Patentti- ja rekisterivirasto USPTO:n arkistoista noin sata kappaletta. Usean eri viraston alla suoritetaan erilaisia ilmakehän ruiskutusohjelmia. Tällaisia ohjelmia ovat USAssa mm. Care Program, TAP Program ja GAW Aerosol Program.

NASAnkin sivuilla kerrotaan suoritetuista kokeista. Council on Foreign Relations (CFR) on tehnyt oman raporttinsa ilmakehän muokkauksesta ja siihen käytetyistä metodeista.

Euroopassa kemikaalilentoja on käsitelty Euroopan Parlamentissa. Huhtikuussa 2004 Paul Lannoye esitti komissiolle kirjallisen kysymyksen ja vuonna 2007 kysyjänä toimi Erik Meijer. Komission mahdollinen vastaus ei ole ylittänyt median uutiskynnystä. Myös Yhdysvaltain senaatti on käsitellyt kemikaalilentoja, ja niiden kieltämiseksi tehtiin lakialoite HR 2977 IH vuonna 2001.

Suomessa laki kieltää yksiselitteisesti tämäntyyppiset lennot. On olemassa Yleissopimus bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi (1975), Kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskeva Yleissopimus (1997) sekä Lentoliikennesopimus 41/2008.

Teorioita kemikaalivanalentojen syistä on monia. Eräs teoria esittää, että kyseessä on tarkoitus vähentää maailman väestöä tartuttamalla heihin kulkutauteja ilmateitse. Yhdysvaltain armeija onkin dokumentoidusti kokeillut sekä sairastuttamista että väestön massarauhoittamista, myös omalla maaperällään.

Teoretisoidaan myös, että kyseessä on normaali ilmastontutkimus ja/tai pyrkimys hidastaa ilmastonmuutosta kylvämällä ilmakehään alumiinia, bariumia, booria ja nanopartikkeleita. Tätä olettamusta tukee TVO:n sivuilla oleva tieto siitä, että YK:n Nagoyan kokouksessa kemikaalilennot herättivät sen verran huolta, että ne päätettiin kieltää liian vaarallisina.

On ehdotettu, että ilmakehään yritetään rakentaa ”valkokangasta”, jonka avulla on tarkoitus lavastaa ufojen maahanhyökkäys. Ufojen hyökkäys valmistelisi tietä Maailmanhallituksen tulolle. YK onkin nimittänyt itselleen edustajan keskustelemaan ufojen kanssa siltä varalta että alienit ilmaantuvat.

Myös kemikaali- ja agribisnesjätti Monsantoa on syytetty ruiskutuksista. Monsanto on ympännyt patentoituihin gm-kasveihinsa ominaisuuden sietää runsaasti alumiinia. Monsanton arvellaankin ahneuksissaan tuhoavan muut kasvityypit myydäkseen enemmän omia patentoituja versioitaan.

Eräs mahdollisuus on ydinvoimaloista tuleva säteily ja ionisaatio. Tämän sanotaan näkyvän mm. verenkarvaisina taivaina; pinkkiä, verenpunaa, laventelia ja sairaalloista lilaa. Kemikaalilennoilla pyrittäisiin hillitsemään ydinvoimaloista purkautuvaa säteilyä. Moni vanhempi henkilö saattaa muistaa, kuinka Suomessa, eritoten Helsingissä satoi 1950-luvulla punertavaa lunta. Punertava lumi oli seurausta toisella puolella maapalloa suoritetusta ydinräjäytyskokeesta.

Yhtenä syynä punertavaan lumeen on mahdollisesti ilmakehässä asuvat sieni-itiöt ja mikrobit, jotka leijuen kulkevat tuulen mukana, laskeutumatta koskaan maahan. Ilmakehään syydetty kemikaalivana-materiaali kuitenkin ”liimaa” itseensä näitä sieni-itiöitä ja mikrobeja ja kun sataa vettä tai lunta, pisarat kuljettavat ne mukanaan maan pinnalle, jonne ne eivät kuulu.

Yhdysvalloissa ilmakehän säteilyä, säteilyionisaatiota sekä aerosolipartikkelien pitoisuuksia ilmassa mittaa ARM, Atmospheric Radiation Measurement. ARM seuraa sivuilla kävijöidensä IP-osoitteita.

Aiheesta on tehty myös elokuva ”What in the world are they spraying?”.

Elokuvan voi tilata omalle paikkakunnalleen yleisöesityksenä Infosota.fi-sivuston kautta tai DUN-Dokumenttiprojekti Uusi Näkemys-organisaation kautta.

Lähteet: Ks: http://www.Magneettimedia.com/?p=6569 [1]