Libyan runsaat energiavarat kiinnostavat ulkovaltoja. Siksi myös Libyan levottomuuksiin ollaan sekaantumassa aggressiivisesti. Sekaantuminen peitellään humanitääriseen auttamiseen.
Yhdysvaltain ja Naton Libyaa vastaan johtaman sotilaallisen intervention geopoliittiset ja taloudelliset seuraukset ovat kauaskantoisia.
Libya on eräs maailman suurimpia öljytalouksia, jolla on hallussaan noin 3.5% osuus globaaleista öljyvarannoista; lähes kaksi kertaa suuremmat kuin Yhdysvaltain.
Operaatio Libya on osa suurempaa sotilaallista agendaa, joka koskee Lähi-Itää ja Keski-Aasiaa: näillä alueilla on yli 60% maailman maakaasu- ja öljyvarannoista, mukaanlukien kuljetukseen tarvittavat putket. Operaatio Libyan tarkoitus on saada korporaatioiden omistukseen ja kontrolliin nämä elintärkeät energiavarannot.
Muslimimailla, joihin kuuluu Saudi Arabia, Irak, Iran, Kuwait,Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Jemen, Libya, Egypti, Nigeria, Algeria, Kazakhstan, Azerbadijan, Malesia, Indonesia ja Brunei omistavat keskenään 66.2–75.9% kaikesta maailman öljystä, riippuen tietolähteestä ja arviointiin käytetystä metodista. Energiatiedotuksen, (Energy Information Administration), mukaan Libya on yksinään Afrikan mantereen suurin öljytalous.
Yhdysvallat liittolaisineen ovat tekemässä Libyaan ”humanitaarisen intervention”.
Todellinen kiinnostuksen kohde Libyassa ei ole demokratian voimaansaattaminen, vaan Libyan öljyreservien haltuunotto sekä NOC:n (National Oil Corporation) destabilisaatio ja öljyteollisuuden yksityistäminen so. Libyan varallisuuden siirto libyalaisilta vieraisiin käsiin. NOC on 25. maailman Top 100 -yhtiöiden listalla.
Libyan suunniteltu invaasio on osa suurempaa suunnitelmaa, taistelua öljystä. Libya on pääpalkinto. Sota on hyväksi bisnekselle. Wall Street, angloamerikkalaiset öljyjätit sekä Yhdysvaltain ja Euroopan Unionin aseteollisuus ovat nimeltä mainitsemattomat hyötyjät Libyaa vastaan suunnatusta sotilaallisesta kampanjasta.
Libyan öljy on myös angloamerikkalaisten öljyjättien märkien unien kohde: raakaöljyn markkinahinta on noin 100 dollaria barrelilta. Libyan öljyn tuotantokustannukset taas ovat alhaiset, vain noin dollarin barrelilta. Voittomarginaali sotasaalisöljystä markkinoilla on 109 dollaria.
Ennen kansannousua Libyassa operoineita vierasmaalaisia öljy-yhtiöitä ovat ranskalainen Total, Italian ENI, kiinalainen CNPC, brittiläinen BP, espanjalainen REPSOL, ExxonMobil, Chevron, Occidental Petroleum, Hess ja Conoco Phillips.
Näistä toimijoista merkittävin on Kiina, jolla oli Libyassa jopa 30 000 työntekijää.
Arviolta 11% libyalaisesta öljystä meneekin Kiinaan. Tämä ei miellytä Washingtonia, joka pitää Kiinan läsnäoloa Pohjois-Afrikassa tunkeiluna omalle tontilleen. Osittain siis kampanjan Libyaa vastaan on tarkoitus irrottaa Kiina Pohjois-Afrikasta ja öljyvarannoista.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana erottuu se, että Libyassa toimineet amerikkalaiset öljy-yhtiöt Chevron ja Occidental Petroleum (Oxy) päättivät puoli vuotta sitten olla uusimatta öljyn ja kaasun etsintään Libyassa oikeuttavia lisenssejään.
Kontrastina saksalainen yhtiö R.W. DIA E allekirjoitti tammikuussa 2010 pitkäaikaisen sopimuksen Libyan NOC:n kanssa öljyn etsinnästä ja tuotannon jakamisesta.
Panokset ovat korkeat. Interventiolla riisutaan Libyan talous; jäädytetään Libyan länsimaisissa pankeissa olevat miljardien arvoiset talletukset ja varat.
Libyalla on Afrikan suurimmat öljyvarannot. Yhdysvaltain ja Naton toiminnan keskiössä on varmistaa Yhdysvaltain hegemonia Pohjois-Afrikassa alueilla, joilla Ranska – ja vähäisemmässä määrin Italia ja Espanja – ovat aiemmin olleet vaikutusvaltaisia. Ryöstöretki on naamioitu humanitaariseksi toiminnaksi.
Libyan öljy on myös angloamerikkalaisten öljyjättien kiinnostuksen kohde: raakaöljyn markkinahinta on noin 100 dollaria barrelilta. Libyan öljyn tuotantokustannukset taas ovat alhaiset, vain noin dollarin barrelilta. Voittomarginaali sotasaalisöljystä markkinoilla on 109 dollaria.
Washington pyrkii heikentämään poliittisia kytköksiä Ranskan, Tunisian, Marokon ja Algerian välillä ja tuomaan tilalle hallinnot, jotka ovat Yhdysvaltain liekanarussa.
Kyseessä on pitkän, historiallisen prosessin jatkumo, jolla on juurensa Indokiinan sodissa. Hyötyjiä ovat myös angloamerikkalaiset öljy-yhtiöt.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että näemme neokolonialistisen uudelleenjaon, Afrikan viipaloinnin ja Berliinin vuoden 1884 sopimuksen demarkaatiolinjojen romuttamisen: näemme Yhdysvaltain yhdessä brittien kanssa suorittaman Afrikan valtauksen.
Libyan merkitys Yhdysvalloille on myös sen sijainti: Libyalla on yhteiset rajat usean Ranskan vaikutuspiiriin kuuluvan maan kanssa, Algerian, Tunisian, Nigerin tasavallan sekä Tsadin.
Öljy-yhtiöillä ExxonMobililla ja Chevronilla on intressejä eteläisessä Tsadissa, mm. kaasu- ja öljyputkiprojekteja. Eteläinen Tsad on myös kulkuväylä Darfuriin Sudanissa, jossa sielläkin on paljon öljyä.
Kiinan CNPC-yhtiö allekir joitti vuonna 2007 sopimuksen öljystä Tsadin hallituksen kanssa.
Nigerissä puolestaan on uraania, jonka kaivamista ja jalostamista Ranska hallitsee Arevan kautta. Kiina on myös sijoittanut Nigerin uraaniin. Yhdysvaltain kiinnostus Nigeriin on suuri.
Libyan kautta Yhdysvallat kykenee myös levittämään vaikutusvaltaansa Pohjois-Afrikasta keskiseen ja läntiseen Afrikkaan, joiden maaperässä piilee öljyn ja maakaasun lisäksi kobalttia, uraania, kromia, mangaania ja platinaa.
Euroopan Unioni on riippuvainen Libyan öljystä. Noin 85% libyalaisesta öljystä myydään Eurooppaan, samoin maakaasusta. Euroopan maiden NATO-jäsenyys ei suojele maita niiden energiansaannin suhteen. Sota Libyassa katkaisee todennäköisesti öljyn ja maakaasun saannin Italiassa, Ranskassa ja Saksassa.
Valtamedia osallistuu sotilaalliseen kampanjointiin massiivisella disinformaation levittämisellä ja pyrkimällä oikeuttamaan sotaa, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia paitsi libyalaisiin, myös koko maailman talouteen.
Media puhuu suurin otsikoin Oikeutetusta Sodasta. Oikeutetetun Sodan teoria ylläpitää ideaa sodasta humanitaarisena tekona. Teoria kutsuu aseisiin eettisin ja moraalisin perustein ”roistovaltioita” ja ”islamilaisia terroristeja” vastaan. Media demonisoi uhreiksi valittuja samalla, kun se tarjoaa ideaa Yhdysvaltain ja Naton hyökkäyksen motiiveista inhimillisinä.
Sodan aloittajia kutsutaan järjen ääniksi, kansainvälisen yhteisön edustajiksi.
Ei ole sellaista asiaa kuin oikeutettu sota. Yhdysvaltain imperialismin historia täytyy ymmärtää ja ottaa huomioon: vuoden 2000 PNAC-raportti (Project of the New American Century; Rebuilding America´s Defences) puhuu aivan avoimesti pitkästä sodasta, valloitussodasta. Eräs raportin pääteemoista on sotiminen – ja voittaminen – usealla sotanäyttämöllä yhtä aikaa.
Operaatio Libya on osa raportin kuvailemaa prosessia. Operaatio Libya on osa Pentagonin suunnitelmia.
Aasiassa on jo kolme sotanäyttämöä: Palestiina, Irak ja Afganistan. Jos Libyaan hyökätään, neljäs sotanäyttämö aukeaa Pohjois-Afrikassa, ja muodostaa riskin sodan vaiheittaisesta kehittymisestä laajemmaksi.
PNAC-dokumentti kuvastaa Yhdysvaltain sotilaallisten doktriinien kehitystä. Suunnitelmaan kuuluu sotia yhtä aikaa eri puolilla maailmaa.
PNAC kertoo, miksi sotia käydään. Humanitaarisia syitä ei raportissa mainita.
Mikä sitten on suunnitelma?
Entinen NATO-komentaja Wesley Clark kertoo kirjassa Winning Modern Wars: ”Marraskuussa 2001, eräs vanhemmista upseereista ehti rupatella. Kyllä, hän sanoi, olemme yhä hyökkäämässä Irakin kimppuun, mutta se on vain osa viisi vuotta käsittävää kampanjasuunnitelmaa. Olemme jo valinneet kohteet: Irak, Syyria, Libanon, Libya, Iran, Somalia ja Sudan.”
Vapaasti ja paikoin lyhennellen kääntänyt Riikka Söyring
Libyassa riittää energiaa
• Libya on maailman suurimpia öljyntuottajia.
• Libyalla on arviolta 3.5% maailman öljyreserveistä, mikä on noin kaksi kertaa enemmän kuin Yhdysvalloilla.
• Libyan öljytuotanto on ollut 1.3-1.7 miljoonaa barrelia päivässä, runsaasti alle tuotantokapasiteetin koko kyvyn. Kaasua Libya tuottaa 2.600 miljoonaa kuutiojalkaa päivässä.
• Lähes 80% Libyan öljyvarannoista sijaitsee Sirten alueella itäisessä Libyassa.
• Noin 85% libyalaisesta öljystä ja maakaasusta tuodaan Eurooppaan.
• Varsinkin monet eteläisen Euroopan maat ovat riippuvaisia Libyan öljystä.
lähteet:
http://globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=23548 [1]
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=23605 [2]
Lue lisää: