Miten joku ei voi olla huomaamatta, kuinka talous ympärillämme luhistuu? On todella hämmästyttävää, miten amerikkalaiset sanovat, että ”kaikki on hyvin” tai ”asiat ovat kääntymässä parempaan suuntaan”. Ovatko ihmiset todella niin sokeita? Jos haluaa nähdä talouden romahduksen, ei tarvitse tehdä muuta kuin avata silmät ja katsella ympärilleen.
Lähes jokaisella rahatalouden ja kansantalouden mittarilla Yhdysvaltojen talous on heikentynyt jo monta vuotta. Niin moni amerikkalainen on kuitenkin täysin kiinni Matrixissa, että he uskovat iloisesti kaiken valtamedian heille syöttämän propagandan. Kuten on todettu jo monesti aiemmin, ei talouden romahdus ole yksittäinen ja äkillinen tapahtuma, joka vain yllättäen pyyhkäisee ylitsemme, minkä jälkeen voimme aloittaa iloisesti jälleenrakentamisen. Talouden romahdus tapahtuu hitaasti, on tapahtunut jo pitkään, tapahtuu koko ajan ja jatkuu kunnes koko järjestelmä on raunioina. Sen jälkeen ei ole mitään korjattavaa tai jälleenrakennettavaa. Niin vain todellinen maailma valitettavasti toimii. Elämme keskellä maailmanhistorian suurinta velkakuplaa ja kun se viimein puhkeaa, ei ole mitään paluuta entiseen. Monet uskovat, että niin kauan kuin voimme jatkaa rahan lainaamista, asiat ovat aivan hyvin.
Kaikki, jotka ovat joskus olleet luottokorttien velkakierteessä, tietävät että jossain vaiheessa on pakko viheltää peli poikki ja joku joutuu maksamaan laskut. Vaikka jotkut ajattelevat, että isoihin firmoihin kohdistuvat velkasaatavat ovat ns. ”uhrittomia rikoksia”, on ne todellisuudessa jonkun maksettava. Isotkin kaatuvat. Yhdysvallat on lujaa vauhtia lähestymässä pelin poikki vihellystä.
Velaksi eläminen voi olla hauskaa, kun pystyy pitämään yllä normaalia korkeampaa elintasoa. Niin Amerikka elää juuri nyt. Tilinteon hetki tulee väistämättä jokaiselle. Jos Yhdysvallat ja amerikkalaiset pakotettaisiin juuri nyt elämään tulojensa mukaan, syöksyisi Yhdysvaltojen talous välittömästi lamaan. Kuitenkin poliitikot ja valtamedia yrittävät ylläpitää fantasiaa ikuisesti jatkuvasta talouselämästä luottokorttien taikamaassa. Ja useimmat amerikkalaiset eivät välitä tulevaisuudesta. Niin kauan kuin asiat ovat hyvin juuri nyt, heitä ei kiinnosta lainkaan, miten se vaikuttaa tulevaisuuden sukupolviin.
Lyhytnäköisyys on johtanut tilanteeseen, jossa Yhdysvallat on kerännyt itselleen yli 16 biljoonaa dollaria velkaa. Se on kaikkien aikojen suurin velkataakka koko maailmassa ja on kasvanut 23-kertaiseksi siitä, kun Jimmy Carter astui Valkoiseen Taloon 36 vuotta sitten. Alla oleva kuvaaja on takuuvarma resepti taloudelliselle itsemurhalle:
Asiat ovat kiihtyneet pahasti viimeisen neljän vuoden aikana. Barack Obaman aloitettua presidenttinä Yhdysvaltain hallitus on toteuttanut yli biljoonan dollarin budjettivajetta joka vuosi, mikä tarkoittaa että olemme varastaneet lapsiltamme ja tulevilta lastenlapsiltamme yli 100 miljoonaa dollaria joka päivän jokaisen tuntina. Se mitä olemme tehneet lapsillemme, on maailman suurin varkaus.
Useimmat taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että tämän tason velkaantuminen on tappavaa. Olemme virallisesti ”vaaravyöhykkeellä”. Obaman aloittaessa velan suhde BKT:een oli alle 70 %, nyt se on jo 103 %. Jos asiat olisivat oikeasti ”muuttumassa parempaan suuntaan”, ei meidän tarvitsisi ottaa niin paljon velkaa. Hallitus varastaa tulevilta sukupolvilta saadakseen nykyisyyden näyttämään paremmalta. Obaman ensimmäisen kauden aikana Yhdysvaltojen velka kasvoi enemmän kuin kaikkien edellisten 42 presidentin aikana yhteensä! Jos vain tätä uutta velkaa alettaisiin lyhentämään dollari sekunnissa, kestäisi yli 184.000 vuotta maksaa vain uusi velka pois.
Mikä olisi ratkaisu? Tässä tulee se hauska kohta. Yhdysvaltojen huomattavin talouden journalisti, Paul Krugman New York Timesista, ehdotti ratkaisuksi seuraavaa:
”Realistisesti ajateltuna emme pysty ratkaisemaan pitkään jatkuneita talouden ongelmia lähiaikoina, mikä on ihan okei, ei tietenkään ihanteellista, mutta jos emme ratkaise kaikkia talouden ongelmia juuri tänä vuonna, ei se ole maailman loppu. Kuitenkin juuri nyt uhkana ovat lähiaikojen menojen leikkausten aiheuttamat vakavat ongelmat kansantaloudelle. Juuri nyt pitäisi välttää vahingoittamasta kansantaloutta ja lykätä ongelmien ratkominen myöhemmäksi. Se olisi vastuullinen teko juuri nyt.”
Hän siis oikeasti tarkoittaa, että voisimme jotenkin vahingoittaa velkarahalla pyöritettävää fantasiamaailmaa, jos lopettaisimme tulevilta sukupolvilta varastamisen? Voi ihmiskuntaa! On pelottavaa ajatella, että yksi johtavista amerikkalaisista ”taloustieteilijöistä” ei keksi muuta, kuin ”lykätä ongelmia” hiukan pidemmälle. Valitettavasti ei Paul Krugman, eikä useimmat muutkaan amerikkalaiset, tajua että talousjärjestelmämme on suunniteltu luomaan valtionvelkaa.
Pankkiirit, jotka auttoivat luomaan keskuspankin, tarkoittivat orjuuttaa Yhdysvaltain hallituksen ikuiseen ja alati pahenevaan velkaorjuuteen, ja siinä he onnistuivat. Tällä hetkellä Yhdysvaltojen valtionvelka on yli 5000 kertaa suurempi kuin keskuspankin perustamisen aikoihin.
Miksi eivät amerikkalaiset tajua, mitä keskuspankkijärjestelmä tekee taloudelle? Se johtuu siitä, että suurin osa ihmisistä on edelleen henkisesti kiinni Matrixissa.
Jos kiihtyvällä vauhdilla kasvavalle velalle ei tehdä mitään, on vain ajan kysymys, kunnes päädymme taloudelliseen tuhoon. Bostonin yliopiston taloustieteilijän Laurence Kotlikoffin mukaan Yhdysvallat on tulevina vuosina kärsimässä ”ennustetun kulutuksen ja tulojen erotuksena 222 biljoonaa dollaria tämän hetken arvossa mitattuna.” Miten ihmeessä amerikkalaiset voisivat kääräistä kasaan ylimääräiset 222.000.000.000.000 dollaria?
Eikä kyseessä ole pelkästään hallitus, joka on hukkumassa velkaan. Joka puolella Yhdysvaltoja osavaltioiden ja kaupunkien talous on kuralla. Konkurssin partaalla heidän ainoa mahdollisuutensa on ”lykätä ongelmia” hiukan pidemmälle. Myös yksityiset ihmiset ovat hukkumassa velan määrään. 40 vuotta sitten Yhdysvaltojen koko talouden yhteenlaskettu velan määrä (valtio + liike-elämä + kuluttajat) oli vähemmän kuin 2 biljoonaa dollaria. Nykyään koko amerikkalaisen talousjärjestelmän velan määrä on yli 55 biljoonaa dollaria. Kuulostaako kuplalta?
Hyvä uutinen on se, että Yhdysvaltojen BKT on 12 kertaa suurempi kuin 40 vuotta sitten. Huono uutinen on se, että talouden kokonaisvelan määrä on yli 30 kertaa suurempi kuin 40 vuotta sitten. Samalla kun velkaantumisemme pahenee, kykymme tuottaa varallisuutta heikkenee. Maailmanpankin mukaan Yhdysvaltojen BKT:n osuus maailmantaloudesta oli 31,8 % vuonna 2001. 10 vuotta myöhemmin vuonna 2011 se oli enää 21,6 %. Kyseessä ei ole lasku, vaan katastrofaalinen romahdus. Amerikkalaiset ovat kansana menettämässä kansainvälistä kilpailukykyään, Maailman Talousfoorumin rankingin mukaan jo neljänä vuotena peräkkäin.
Useimmat amerikkalaiset eivät ymmärrä tätä, mutta Yhdysvallat ostaa vuosittain paljon enemmän ulkomailta kuin ulkomaat Yhdysvalloista. Vuonna 2012 Yhdysvaltojen kauppatase oli yli 500 miljardia dollaria miinuksella, eli tuontivoittoinen. Se tarkoittaa sitä, että yli 500 miljardia dollaria virtasi ulkomaille sen sijaan, että olisi maksettu amerikkalaisten palkkoja ja ruokittu Yhdysvaltojen taloutta. Miten voimme selvitä, jos maasta valuu ulkomaille satoja miljardeja dollareita vuosittain?
Paikataksemme kassavajeen pyydämme hattu kourassa lainaksi sitä rahaa, jonka annoimme ulkomaille. Jos se ei auta, painamme ja lainaamme lisää rahaa. Kaiken kaikkiaan Yhdysvallat on velkaantunut muun maailman suhteen yli 8 biljoonaa dollaria vuoden 1975 jälkeen. 8000 miljardia dollaria, jotka olisivat voineet pelastaa amerikkalaisia yrityksiä, maksaneet amerikkalaisten palkkoja ja auttaneet valtion budjettia. Sen sijaan olemme tyhmyyksissämme rikastuttaneet Kiinaa ja Lähi-idän öljysheikkejä.
Valitettavasti molemmat poliittiset puolueet jatkavat rohkeasti globaalin eliitin yhteisen maailmantalouden edistämistä. Ajatelkaapa vain, miten tuhoisia nämä ”vapaan kaupan” sopimukset ovat taloudellemme olleet… NAFTA:n tultua väkipakolla hyväksytyksi kongressissa 1993 Yhdysvalloilla oli Meksikon kaupassa ylijäämää 1,6 miljardia dollaria. Vuoteen 2010 mennessä Meksikon kaupan alijäämä oli kasvanut 61,6 miljardiin dollariin. Vuonna 1985 koko Kiinan kaupan alijäämä oli vain 6 miljoonaa dollaria. Vuonna 2012 Kiinan kaupan alijäämä oli 315 miljardia dollaria, kaikkien aikojen suurin kauppataseen alijäämä minkään kahden valtion välillä koko maailmanhistoriassa.
Erityisesti Kiinan kanssa tuonnin ja viennin suhde on erittäin pahasti epätasapainossa. Amerikkalaiset käyttävät nykyään noin 4 dollaria kiinalaisten tuotteiden ja palveluiden ostamiseen jokaista heidän amerikkalaisiin käyttämäänsä dollaria kohtaan. Tavaran saaminen halvalla Kiinasta ei ole hyvä asia, kun se maksaa työpaikkoja Yhdysvalloissa. Talouden instituutin mukaan Yhdysvallat menettää vuosittain Kiinalle puoli miljoonaa työpaikkaa.
Vuoden 2001 jälkeen Yhdysvalloissa on suljettu yli 56.000 teollisuuslaitosta, vuonna 2010 keskimäärin 23 päivässä. Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että ”asiat ovat paremmin”, kun taloutemme infrastruktuuria ollaan teurastamassa? Totuus on se, ettei Yhdysvalloissa tule enää koskaan olemaan riittävästi työpaikkoja, koska ne siirretään ulkomaille tai annetaan koneiden tehtäväksi teknologian kehittyessä. Tätä ei ole kuultu uutisissa, mutta siviilien työväestön osuus on pienentynyt Yhdysvalloissa joka vuosi jo vuodesta 2006. Varsinkin nuoremmat työntekijät ovat kärsineet pahasti. Vuonna 2007 työttömyys 20 – 29-vuotiaiden keskuudessa oli noin 6,5 %, mutta nykyään se on jo 13 %. Alle 30-vuotiaista perheellisistä jo 37 % elää köyhyydessä.
Jo vuosia suuria määriä keskipalkkaisia työpaikkoja on kadonnut ja ne on korvattu matalapalkkaisilla työpaikoilla. Tutkimuksen mukaan viime lamassa kadonneista työpaikoista 60 % oli keskipalkkaisia, mutta sen jälkeen luoduista työpaikoista 58 % oli matalapalkkaisia. Nykyään hämmästyttävät 53 % kaikista amerikkalaisista työntekijöistä ansaitsee vuodessa alle 30.000 dollaria (22.500 €, 1875 €/kk). Kenen asiat ovat paremmin? Ehkä harvoilla Wall Streetillä tai hallituksen palveluksessa.
Useimpien perheiden talous on yhtä painajaista. Kotitalouksien vuositulojen mediaani on pudonnut jo neljänä vuotena peräkkäin, yhteensä jo yli 4000 dollaria. Asiat olivat paremmin vielä 10 vuotta sitten. Vuonna 2005 myytiin Yhdysvalloissa kolme kertaa niin paljon uusia asuntoja kuin vuonna 2012. Kuitenkin useimmat kieltäytyvät uskomasta ja yrittävät ylläpitää samaa elintasoa hankkimalla jättimäistä velkaa. Vuonna 1983 tavallisten työläisten (95 % työntekijöistä) velkaantumisaste oli 60 senttiä jokaista ansaitsemaansa dollaria kohden. Vuoteen 2007 mennessä luku oli noussut jo 1,48 dollariin.
Miten paljon velkaantumista voi järjestelmä kestää? Amerikkalaisten asuntolainojen määrä on 5-kertaistunut 20 vuodessa, luottokorttivelkojen määrä on 8-kertaistunut 30 vuodessa. Olemme kansakunta, joka on addiktoitunut velkaan, mutta kuten vuoden 2008 talouskriisissä huomattiin, ylivelkaantumisella voi olla hirmuiset seuraukset.
Talouden hidastuessa viime vuosina keskuspankki on päättänyt, että velkakierteen kiihdyttämiseksi ”ratkaisu” on vastuuttomasti painaa lisää rahaa. Onko nyt menty jo liian pitkälle? Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
Eikä tällä ole mitään merkitystä säästetyn rahan arvoon? Väärin. Jokainen dollari menettää jatkuvasti arvoaan. Kaiken kaikkiaan US-dollari on menettänyt arvostaan jo yli 96 % keskuspankin perustamisen jälkeen.
Elinkustannusten noustessa ja palkkojen laskiessa miljoonat amerikkalaiset ovat pudonneet keskiluokasta köyhyyteen. Ruokakuponkeja käyttävien amerikkalaisten määrä on noussut 17 miljoonasta vuonna 2000 jo 47 miljoonaan tällä hetkellä. Yli miljoona koululaista on kodittomana. Yli 20 miljoonaa amerikkalaista käyttää yli puolet tuloistaan asumiskuluihin, mikä on 46 % lisäys vuodesta 2001. Vuonna 1999 työterveydenhuolto kattoi 64,1 % amerikkalaisista, nykyään enää 55,1 %.
Nykyään ennätysmäärä amerikkalaisia joutuu käyttämään valtion avustuksia. Kaiken kaikkiaan valtiolla on lähes 80 erilaista hyväntekeväisyysohjelmaa ja niistä vähintään yhtä käyttää jo yli 100 miljoonaa amerikkalaista. Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston mukaan 49 % amerikkalaisista asuu kodissa, jota tuetaan suoraan valtion avustuksilla.
Yhdysvaltojen pienituloisten terveydenhuolto-ohjelman MedicAidin piiriin kuului vuonna 1965 vain 2 % amerikkalaisista, nykyään jo yli 16 %, eikä tilanne tule helpottumaan. On ennustettu, että Obaman terveydenhuoltouudistus tuo 16 miljoonaa amerikkalaista lisää MedicAidin piiriin.
Eläkeläisten sosiaali- ja terveysvakuutus MediCare ei ole yhtään paremmissa kantimissa. MediCaren piiriin kuuluvien amerikkalaisten määrän on ennustettu nousevan viime vuoden 50 miljoonasta 73 miljoonaan vuonna 2025. Tällä hetkellä MediCaren maksusitoumukset ovat jo 38 biljoonaa dollaria seuraavalle 75 vuodelle. Jaettuna jokaiselle kotitaloudelle se tekee 328.404 dollaria. Oletteko valmiita osallistumaan kustannuksiin?
Myös sosiaaliturva on täysi painajainen. Tällä hetkellä 56 miljoonaa amerikkalaista hyötyy sosiaaliturvan avustuksista. Vuoteen 2035 mennessä määrä nousee 91 miljoonaan. Sosiaaliturvaa uhkaa seuraavan 75 vuoden aikana 134 biljoonan dollarin vajaus.
Onko joku vielä sitä mieltä, että tilanne Yhdysvalloissa ”on muuttumassa paremmaksi”?
Olemme keränneet maailmanhistorian suurimman velkataakan, talouden infrastruktuuria teurastetaan, hyvät työpaikat valuvat ulkomaille, valtionavusta riippuvaisten määrä on huipussaan ja kansa köyhtyy päivä päivältä enemmän. Mutta muuten kaikki on okei?
Jos haluaa nähdä talouden romahduksen, pitää vain avata silmät ja katsoa ympärilleen. Jos tilanteelle ei tehdä jotain nopeasti, menevät asiat huonompaan suuntaan todella nopeasti. Todella paljon huonommaksi.
Alkuperäinen artikkeli: http://theeconomiccollapseblog.com/archives/show-this-to-anyone-that-believes-that-things-are-getting-better-in-america [1]